HUMANUM - Helda

65
yhdenmukaistaminen synnyttää konflikteja. 216 Tosiasiassa nimenomaan uskontojen
absoluuttisuusvaatimusten korostaminen takaa maailmanrauhan. Hän käsittelee erityisesti
kristinuskoa ja päätyy siihen, että juuri kristinuskon absoluuttisuusvaatimuksessa on
maailmanrauhan edellytys. 217
Neuhausin kritiikin voi siis ilmaista myös siten, että Küngin ideaalipolitiikkaan viittaava
ohjelma on reaalipolitiikan valossa epärealistinen. Neuhaus siis kritisoi Küngin pragmatistista
metodia, jossa maailmanrauha ylimpänä argumenttina toteutuu yhteisen moraalin
välineellisellä avustuksella, sen omasta lähtökohdasta käsin. Juuri maailmanrauhan
saavuttamisen kannalta yhteinen etiikka on väärä keino. Kyse on siten maailmaneetosprojektin
pragmatistisen metodin pragmatistisesta kritiikistä.
Samaa voidaan sanoa John B. Cobbin esittämistä varauksista suhteessa maailmaneetosprojektiin.
Tavallaan Cobb lähestyy maailmaneetos-projektia myös reaalipoliittisesti, mutta
enemmän taloudelliselta kuin uskonnolliselta kannalta. Hänen mukaansa maailmaneetosprojekti
ei ota realistisesti huomioon kolmannen maailman taloudellista asemaa. Globaaliin
maailmankylään asennoidutaan liian tasapäistävästi siten, että kolmatta ja neljättä maailmaa
käsitellään länsimaisin standardein. Cobbin mukaan olisi selkeämmin tiedostettava, että
kolmas maailma ei voi mitenkään kasvattaa tuotantoaan samassa tahdissa kuin länsimaat.
Siten, ”jollei tuo uusi eetos ilmaise itseään uuden taloudellisen teorian ja toiminnan puitteissa,
se tuskin auttaa puolta maapallon ihmisistä.” 218
Tämä Cobbin kritiikki maailmaneetosprojektia
kohtaan on pragmatistista. Küngin esittämä yhteinen eetos ei vaikuta käytännön
216
217
218
Neuhaus 1999, 22–30. Vrt. Rittberger & Hasenclever 1998; Lütterfelds 1998.
Neuhaus 1999, 169.
Cobb 1999, 178: ”[...] unless that new ethos expresses itself in new economic theory and practice, it will do
half of the world’s people little good.” Vrt. Leuenberger 1993; Kulessa 1993; Moninaisuus luovuutemme
lähteenä, 49.