HUMANUM - Helda

Neuhaus perustaa maailmaneetos-projektin kritiikkinsä paljolti juuri Girardiin. 208
63
Edellä
sanottua havainnollistaa Neuhausin arkielämästä otettu esimerkki. Opettajan vilpitön halu
luoda yhteyttä kahden koululaissiskoksen välillä saa hänet helposti puhuttelemaan heitä tyyliin
”Etkös sinä ole sen ja sen sisar?”. Tämä herättää kuitenkin vain ärtymystä puhuteltavassa
sisaressa. Hän ei suutu ainoastaan opettajaan, vaan ennen kaikkea sisareensa ja tuntee entistä
voimakkaampaa tarvetta erottautua hänestä. Tämä johtuu siitä, että ihmisellä on tarve nähdä
itsensä ainutlaatuisena yksilönä. Neuhaus käyttää tästä ilmiöstä Girardin tapaan nimitystä
Aneignungsmimesis.
Erityisesti uskonnot määrittelevät itsensä ainutlaatuisuuden kautta. Pyrkimys ulkoa käsin
löytää uskonnoille yhteisiä nimittäjiä, kuten yhteistä etiikkaa, saattaa, samoin kuin
koululaissisarusten kohdalla, jopa synnyttää uusia antagonismeja, koska juuri tuo yhteisyys
muodostuu uhaksi oman uskonnon ainutlaatuisuudelle. 209
Küngin mielestä uskonnollinen
fanatismi ja eksklusiivisuus ovat olennainen uhka maailmanrauhalle. 210
Neuhaus lähestyy
asiaa toiselta kannalta: ratkaisu maailmanrauhaan löytyy hänen mukaansa ihmisten ja
uskontojen sisäisten ja niiden välisten aggressiomekanismien säätelystä, ei maailmaneetosprojektin
kaltaisesta eettisestä idealismista. 211
208
209
210
211
Komulainen 2000a, 452. Vrt. Neuhaus 1999, 59.
Neuhaus 1999, 25–27. Tätä voidaan soveltaa myös suoraan Küngin planetaariseen vastuun tavoitteeseen.
Kondylis 1991, 18 ja erityisesti 1992, 18 tuo tähän problematiikkaan samansuuntaisen poliittisen
ulottuvuuden. Ks. myös Frühbauer 1997, 588, 589.
Yhteisiä nimittäjiä voi olla myös muita kuin etiikka, kuten esimerkiksi uskonnolliset riitit. Niinpä tämän
teorian valossa sekä uskonnollinen pluralismi että myös esim. inklusivismi, vähintään sen
täyttymysteologinen versio, voidaan käsittää haitallisena mallina.
AWW, 12, 13; WW, 71.
Neuhaus 1999, 45–81. Ks. myös Fenn 1999, 49. Vrt. WW, 69.