HUMANUM - Helda

61
uskonto, vaan moraali yhteiskunnallisen toiminnan tasolla. Neuhaus pitääkin valistuksen ajan
Eurooppaa maailmaneetos-projektin esikuvana. 200 Küngin visiota voidaan verrata esimerkiksi
Kantin kontribuutiolle oman aikansa rauhanpyrkimyksiin. 201
Mitä omaan aikaamme tulee, maailmanrauha uskontoteologian ja uskontodialogin motiivina
on poliittis-globaalissa kontekstissa mitä ajankohtaisin. 202 Ei olekaan yllättävää, että teemaa
ovat tutkineet useat nykyteologit. Pragmatistisesti värittynyttä keskustelua on aina käyty myös
spesifimmin uskontoteologian saralla. Epäilemättä keskustelun kaikki osapuolet ovat samaa
mieltä siitä, että maailmanrauha on tavoiteltava asia, ja että uskonnoilla on keskeinen tehtävä
sen aikaansaamiseksi. Eri mieltä ollaan siitä, millä tavalla rauha saavutetaan. Kun puhutaan
pragmatismista, puhutaan aina myös realismista. Tällöin voidaan esimerkiksi kysyä, onko
maailmanrauha ylipäänsä minkään keinojen puitteissa realistinen tavoite. Samuel P.
Huntingtonin ennustaa pikemminkin uskontojen välisten antagonismien väistämätöntä
kasvua. 203 Küng itse suhtautuu globaalin rauhan mahdollisuuteen ylipäänsä sekä uskontoihin
niiden toteuttajana optimistisemmin kuin Huntington. 204
On pidettävä mielessä Küngin
aikaisemmin esille tullut positiivinen ihmiskäsitys. 205 Onko ihminen tosiaan sillä tavalla hyvän
ja pahan sekoitus, että kun hänellä vain on olemassa ”eksistentiaaliset puitteet”, hän myös
toimii moraalisesti kiitettävällä tavalla. Edellä viitattiin jo siihen, että Kant on tässä suhteessa
pessimistisempi. Kristillisestä näkökulmasta katsoen voidaan niin ikään asennoitua enemmän
tai vähemmän pessimistisesti maailmanrauhan toteutumiseen – maailmanrauhan toteutumisen
200
201
202
203
204
205
Neuhaus 1999, 12–14. Vrt. KGK, 200, 201. Modernin länsimaisen historian rauhanpyrkimyksistä ks. esim.
Tuomikoski 2000; Huber 1986; Mieth 1986; Garstecki 1993. Uusimmista tieteellis-poliittisista
rauhanprojekteista ks. esim. Bialas 1999e.
Falk 1999, 65. Ks. Kant 1795.
Vrt. mm. WW, 71, 83, 84, 88–93; VD, 12; Brücken in die Zukunft, 239.
Huntington 1996. Vrt. Boulding 1996. Rittberger & Hasenclever 1998; Bialas 1999d, 191–194.
Ks. mm. Vw; CC, 302; J, 745; GEWP, 8–11; WW, 14–76; WE, 263–264; A, 134–141; Häring 1998, 338–
341. Ks. toisaalta KWR, 21–27; GEE, 62, 63; WW, 76, 85, 93, 166; Kuschel 1998, 484. Vrt. mm. Félix
1996; Kuschel 1999a, 14, 15; 1999b, 158. Ks. myös esim. Garstecki 1993.
Vrt. esim. CC, 146.