HUMANUM - Helda
HUMANUM - Helda
HUMANUM - Helda
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
60<br />
oikeudenmukaisuuteen, kriisinhallinta ja -ehkäisy, prosessuaalisuus, dialoginen ja sovitteleva<br />
metodi, maailmanrauha lopullisena tavoitteena ovat kaikki tällaisia piirteitä. Niinpä<br />
maailmaneetos-projektin pragmatistinen metodi vaikuttaisi maailmanrauha-argumentin kautta<br />
kärjistyvän reaalipolitiikaksi globaalissa mittakaavassa.<br />
3.2. Pragmatistisen metodin pragmatistinen kritiikki<br />
Pragmatistinen metodologia edellä esitetyssä mielessä ei ole historiallisesti mitenkään uusi<br />
ilmiö uskontoteologiassa. Ramon Llullin peräänkuulutti samassa tarkoituksessa islamin ja<br />
kristinuskon teologisten erimielisyyksien korvaamista keskinäisellä yksimielisyydellä. Nicolas<br />
Cusalainen motivoi vielä pidemmälle viedyn uskontopluralisminsa una religio in rituum<br />
varietate niin ikään juuri keskinäisten sotien ja vihan poistamisen tärkeydellä – tätä hän<br />
käsittelee teoksessa Pace fidei (Uskontojen rauha). Viimeksi mainittua näyn muodossa<br />
kirjoitettua teosta on nykypäivänäkin arvosteltu epärealistiseksi, mutta se on kuitenkin<br />
herättänyt mielenkiintoa ainakin omana aikanaan. Myös Fransiscus Assisilaisella oli<br />
uskontojen rauhaan pyrkiviä ponnisteluja erityisesti islamin ja kristinuskon välillä. Jo<br />
keskiajan suurilla teologeilla esiintyi siis ajatusta, että nimenomaan maailmanrauhan tähden<br />
on pyrittävä uskontojen väliseen rauhaan. 199<br />
Toisenlainen tilanne oli uuden ajan Euroopassa. Silloin oli vielä puhtaammin kyse<br />
reaalipolitiikasta. Uskonpuhdistuksen jälkeisinä aikoina teologisen kontroverssin pelättiin<br />
johtavan sotiin. Tämä haluttiin estää luomalla yhteinen yhteiskunnallinen moraalipohja<br />
valistuksen periaatteiden mukaan. Valistuksen tavoite muistuttaa vielä enemmän<br />
maailmaneetos-projektiin liittyvää problematiikkaa, jossa tärkeää ei ole niinkään yhteinen<br />
199<br />
Dupuis 1997, 104–108.
Change language