HUMANUM - Helda

59
Sen [pragmatismin] mukaan kysytään tosi uskontoa etsittäessä yksinkertaisesti, kuinka uskonto
kokonaisuudessaan ”toimii”, mitä käytännöllisiä seurauksia sillä on, mikä on sen tosiasiallinen arvo
henkilökohtaiselle elämänmuodolle ja sosiaaliselle yhteiselämälle – historiassa, tässä ja nyt. 196
Kriteeri, joka maailmaneetos-projektissa testaa toimivuuden, on maailmanrauha ja
selviytyminen. Näin muodostuu ”Ekumeeninen teologia rauhaa varten [...]”, jossa ”[...] ei
tarvita niinkään paljon peiliä, joka peilaa kaiken, vaan enemmänkin polttolasia, jonka avulla
nähdään keskittyneesti.” 197
Toisin sanoen uskontojen tulee tavoitella kaikkea sitä, mikä
edistää elämää maapallolla sekä maailmanrauhaa. Tämän pohjalta maailmaneetos-projektin
kaikki muut päätelmät näyttävät nousevan ja tämän ympärille kaikki keskittyy.
Maailmaneetos-projekti näyttää olevan mutatis mutandis analogisessa suhteessa
reaalipolitiikkaan, joka menee eettisten arvojen sivuuttamisessa Deweyn pragmatismia vielä
paljon pidemmälle. Seuraavassa Küngin oma kuvaus Henry Kissingerin klassisesta
reaalipoliittisesta mallista.
Eivät rauha ja oikeudenmukaisuus voi olla ulkopolitiikan lopullinen päämäärä. Valtiomiesten tulee
diplomatian avulla pyrkiä vain vakauteen ja turvallisuuteen vallan tasapainon kautta, jotta joka
tapauksessa tragiikan värittämä maailma voisi stabiilin voimatasapainon aikaansaamisen kautta tulla
johdetuksi hieman stabiilimmaksi ja turvallisemmaksi ja siten epäsuorasti myös lähemmäksi rauhaa:
kriisejä rajoittaen ja, mikäli mahdollista, sotia välttäen, hitaasti askel askeleelta ”asteittain” kohti
rauhaa. 198
Edellä käsitellyt maailmaneetos-projektille ominaiset piirteet viittaavat selvästi tällaiseen
malliin. Rauha, yhteiskuntajärjestyksen ensisijaisuus suhteessa moraaliin ja
196
197
198
absoluteness transcends it – otherwise neither liberating praxis nor creative reflection would be possible.”
Vrt. DiNoia 1990, 121, 122; Newbigin 1990, 143–146. Deweyn metodista ks. tarkemmin Campbell 1995,
193–200.
ThA, 276: ”Danach wird im Blick auf die wahre Religion einfachhin gefragt, wie eine Religion im Ganzen
’wirkt’, welche praktische Folgen sie hat, welches ihr tatsächlicher Wert für die persönliche
Lebensgestaltung und das soziale Zusammenleben ist – in der Geschichte, hier und heute.” (Kursivointi
minun.)
PWE, 162: ”Eine ökumenische Theologie für den Frieden […] Oft ist dabei weniger ein Spiegel vonnöten,
der alles spiegelt, als vielmehr das Brennglas, das konzentriert sehen lässt.”
WWW, 21: ”Nicht Frieden und Gerechtigkeit können Hauptziel der Aussenpolitik sein. Nur Stabilität und
Sicherheit durch Mächtegleichgewicht sollen Staatsmänner mit Hilfe der Diplomatie anstreben wollen,
damit die ohnehin durch Tragik gezeichnete Welt durch die Errichtung eines stabilen Kräftegleichgewichts
etwas stabiler und sicherer und so indirekt dem Frieden näher geführt werde: unter Begrenzung der Krisen
und möglichst unter Vermeidung von Kriegen langsam, Schritt um Schritt, den Frieden ’stückweise’ ”
(Kursivointi minun.) Vrt. Campbell 1995, 45–53.