HUMANUM - Helda

55
käyttöaluetta klassisesta käsityksestä ja päivittää se nykypäivän tietoa vastaavaksi.
Maailmanjärjestys ei ole tässä mallissa ilmaistu perinteisen antroposentrisesti. 180
Küng nojaa tässä Hans Jonasin selviytymisen etiikkaan. 181 Etiikka, joka perustuisi
inhimillisyydelle kaikilla tasoilla kykenisi estämään 1900-luvulla tapahtuneiden hirmutekojen
uusiutumisen. On kehitettävä ”tietoisuus omasta ajallisesta paikasta sukupolvien ketjussa.” 182
Jonasin tapaan Küng peräänkuuluttaa, että vain uskonnot ovat tähän kykeneviä. Vain uskonnot
kykenevät motivoimaan ehdottomia velvollisuuksia, jotka edistävät selviytymistä. 183 Toisin
sanoen Küng perustelee uskontojen pohjalta nousevan yhteisen etiikan selviytymisen – ja siksi
ennen kaikkea maailmanrauhan – tarpeella. 184
Küngille juuri maailmanrauha näyttäisi siis olevan yhteisen etiikan pääargumentti. Tämä
viittaa konsekventalistiseen etiikkaan: teon arvo määräytyy sen saavuttamista tuloksista käsin.
Tähän näyttäisi liittyvän myös ajatus, että tavoiteltavuutta itsessään ei tarvitse perustella; se on
itsestäänselvyys eli itseisarvo. Tämä käsitys on linjassa edellä esitetyn reaalipoliittisen
lähtökohdan kanssa. Selvitettäväksi jää ainoastaan, millä tavalla tuo päämäärä eli
maailmanrauha saavutetaan. Toisin sanoen on selvitettävä
keino. Se on Selvitettävä
nimenomaan sen vuoksi, että tämä kysymys ei enää ole itsestäänselvyys.
Maailmanjärjestyshän voitaisiin edellä kuvatussa mallissa saavuttaa vaikkapa puhtain
180
181
182
183
184
WWW, 328: ”dagegen sollte freilich auch keine ’anthropozentrische’ Konzeption im traditionelleksklusiven
Sinn vertreten werden […]” Vrt. CC, 135, 136 ja mm. Reader 1979; Moltmann 1984, 29, 30;
Boff 1995; Panikkar 1987b; Fu 1987; Yadav 1987; Skolimowsky 1994; Kessler 1996; Raiser 1996, 14–16;
Gierer 1998; E. U. von Weitzäcker 1998.
WWW, 331.
WWW, 329–332: ”[…] Es kommt darauf an, ’ein Bewusstsein der eigenen zeitlichen Position in der Kette
der Generationen. […]’ ” Vrt. esim. WW, 162; Moninaisuus luovuutemme lähteenä, 48, 246–248; Haker
2001.
Vrt. luku 2.
Ks. myös WWW, 329–332.