HUMANUM - Helda

3. MAAILMANRAUHA MAAILMANEETOS-PROJEKTIN PÄÄMÄÄRÄNÄ
51
Uskonnon rooli on osoittautunut periferiseksi kriteeriksi maailmaneetos-projektin etiikassa.
Tämä herättää kysymyksen, mihin etiikkaa ylipäänsä tarvitaan? Küng tiedostaa vastaväitteen,
joka nousee nietzscheläisittäin käsitetystä elämänkuvasta: moraali kätkee taakseen vallanhalun
ja on siksi teeskentelyä. 160 Miksi on niin tärkeää sitoutua mihinkään moraaliin, oli kyseessä
sitten uskonnon tai järjen autonomian pohjalta nouseva moraali? Ja vielä: mihin tarvitaan
universaalia, kaikkia velvoittavaa etiikkaa?
3.1. Pragmatistinen metodi: reaalipolitiikka
Tätä kysymystä käsiteltiin alustavasti jo maailmanetiikka-asiakirjan yhteydessä. Küngin
projektin motiivina ovat yhteiskunnalliset intressit. Yhteisen etiikan merkitys on ennen
kaikkea siinä, että se asettaa edellytykset yhteiskunnan sisäiselle rauhalle, talous- ja
oikeusjärjestykselle sekä instituutioille, jotka pitävät edellisiä koossa. 161 Globalisoitumisen
myötä tosiasiallinen nyky-yhteiskunta on yhä enemmän koko maailma. Maailmaneetosprojektin
visio liittyy siten tietynlaiseen maailmankyläajatteluun. Elämme globaalissa kylässä,
jossa perimmäinen yhteinen intressi on globaali tasapaino. 162
Maailmanetiikka-asiakirjaan
liittyvässä kommentaarissa Karl-Josef Kuschel selittää, että uusi globaali tilanne velvoittaa
kaikkia uskontoja silloittamaan erimielisyydet ja antagonismit yhteisen konfliktivapaan
160
161
162
PWE, 46, 47.
PWE, 50. Vrt. mm. Brücken in die Zukunft, 236; Lähnemann 1994; Probst 1994, 87, 88; Ahtisaari 1995;
Symonides & Singh 1996, 20–29; Suter 1996; Kiss 1999b; Kiepas 1999; John Paul II, 2001; Fiorenza 2001
Lähnemann 2001; Mieth 2001.
PWE, 38. Vrt. esim. Kuschel 1993b, 101–109; Erklärung zum Weltethos, 30; Höffe 1993; Mieth 1993;
Moninaisuus luovuutemme lähteenä, 33–35; Our Global Neighbourhood; Symonides & Singh 1996, 9–12;
Declaration on the Role of Religion in the Promotion of a Culture of Peace, 269, 270; Scheler 1999c; Bauer
1999b; GBE, 94–99; Calame 2000. Uskontoteologeista vrt. esim. & Schreiter 1997.