HUMANUM - Helda

47
Asetelma on nyt tietyssä mielessä kääntynyt päinvastaiseksi. Yllä esitetyn valossa voidaan
kyseenalaistaa väite maailmaneetos-projektin välttämättömyydestä, mikäli väite perustuu sille
oletukselle, että valistuksen autonomisen moraalin projekti on haaksirikossa. Maailmaneetosprojekti
heijastelee nimittäin vähintään yhtä paljon uskoa ihmisen autonomiseen moraaliseen
kapasiteettiin kuin valistus. Küng jopa tulee puoltaneeksi pragmatistisen metodinsa kanssa
jännitteessä olevaa ajatusta siitä, että uskonto ei ole edes välttämätön moraalisen toiminnan
motivoimiseksi. Küngin positiivista suhtautumista autonomisen järjen mahdollisuuksiin
kantilaisessa mielessä kuvastaa kenties parhaiten hänen eksistentialistinen perusluottamuksen
käsitteensä. 156 Sen pohjalta hän menee moraaliautonomian korostamisessa loppujen lopuksi
vähintään yhtä pitkälle kuin Kant.
2.4. Kokoavia huomioita
Tässä luvussa esitetty analyysi voidaan koota neljään huomioon Küngin Kant-tulkinnasta sekä
niistä nousevaan johtopäätökseen Küngin suhteesta Kantiin ja uskonnon argumentatiivisesta
asemasta maailmaneetos-projektissa.
Ensinnäkin, Kant puhuu objektiivisesta moraalilaista. Tämä tarkoittaa myös sitä, että moraali
on universaalia. Tältä kannalta katsottuna on outoa, että Küng väittää valistuksen autonomisen
moraalin edistävän subjektivismia. Sen tehtävä on Kantin mukaan päinvastoin pitää moraali
objektiivisena. Tähän väärinkäsitykseen on myötävaikuttamassa toinen väärinkäsitys. Küng
antaa ymmärtää, että Kant ajattelee moraalilain olevan laadultaan synnynnäistä. Näin hän tulee
virheellisesti relativoineeksi Kantin objektiivisen moraalilain ihmislähtöiseksi ja
subjektiiviseksi, mitä se ei todellisuudessa ole.
156
Huovinen 1978b, 141.