HUMANUM - Helda

45
se, että ainoastaan uskonto kykenee motivoimaan moraalin toteuttamisen, on Küngille merkki
siitä, että se kykenee ainoana myös perustelemaan, miksi jokin on tai ei ole moraalista. Mutta
kuten juuri huomattiin, Kant tekee selvän eron näiden kahden välillä. Siitä, että tietää, mikä on
oikein, ei loogisesti seuraa motivaatio ja halu tämän toteuttamiseen. Edellä esitetty Freudin
kysymys ei siten myöskään koske sitä, miten perustella moraalisesti oikea käyttäytyminen.
Kuten todettiin, Küngin käsityksen mukaan esimerkki osoittaa, kuinka mahdotonta moraalia
on perustella järjen avulla. Tosiasiassa esimerkki osoittaa vain sen, kuinka vaikeaa sitä on
motivoida järjen avulla. Vain siten on tulkittava se, että Freudin kysymys ei ole miksi
rehellisyys, altruismi ym. on oikein; varsinainen kysymys kuuluu: miksi minun pitäisi toimia
oikein. Huomataan jälleen, että Kant ja Küng ovat yhtä mieltä siitä, mikä on varsinainen
ongelma, mutta tulkitsevat ongelmaa eri tavalla. Jos moraalin perustelemisen ja motivoinnin
käsitteet asettuisivat Küngin argumentaatiossa Kantille oikeutta tekevään järjestykseen,
erimielisyyttä ei olisi. 146
Siitä, että on universaalit perusteet sille, mikä on oikein ja moraalista, ei siis vielä Kantin
mallissa seuraa itse moraalinen toiminta. Küngin edellisissä kappaleissa esitetty päättely
kulkee juuri toisin päin. Vaikka ihminen kykeneekin suhteellisen universaalisti toimimaan
moraalisesti, hänellä ei välttämättä ole perusteita tälle moraaliselle toiminnalleen. Tästä
voidaan edelleen tehdä eräs merkittävä lisähuomio. Kant näyttää ottavan vakavammin ihmisen
pahuuden ongelman kuin Küng. Kant menee heteronomian analyysissään jopa vielä
146
Tämän tutkimuksen puitteissa ei ole mahdollista eikä tarpeellistakaan syventyä siihen, kuinka paljon Küngin
väärinkäsitys Kantin suhteen johtuu hänen roomalaiskatolisesta taustastaan. Aristotelis-tomistisessa
traditiossa moraalin perusteleminen ja motivoiminen kytkeytyvät eri tavalla yhteen kuin modernissa
länsimaisessa moraalifilosofiassa. (Stocker 1997.) Tomistisesta etiikasta ks. tarkemmin esim. MacIntyre
1981, 146–180; 1988, 182–208. Vrt. MacIntyre 1967, 190–198. Alustavasti voidaan sanoa, että Küngin
katolisuus ei ainakaan kattavasti selitä väärinkäsitystä. Näin on kahdestakin syystä. Ensinnäkin Küngin
moraaliajattelussa on jo aiemmin todettu olevan enemmän modernin etiikan kuin aristotelisen etiikan
piirteitä. Toiseksi myös roomalaiskatoliseen oppiin kuuluu tietyssä mielessä hyvinkin selvä erottelu moraalin
perustelemisen ja motivoimisen välillä. (Catechism of the Catholic Church, 426–431.)