HUMANUM - Helda

42
Kantin juuri moraalin yhteydessä käyttämä käsite ”(käytännöllinen) järki” tulee kuitenkin
hyvin lähelle Küngin edellisessä luvussa mainittua ”järkevän luottamuksen” käsitettä. 135 On
huomattava, että Kantinkaan mukaan moraalin käytännöllistä järkevyyttä ei voi mitata
inhimillisin mittarein. Se, että se on järkevää johtuu ainoastaan sen on objektiivisuudesta ja
universaalisuudesta. Syy ei siis niinkään ole siinä, että se olisi todettu joillakin ulkopuolisilla
kriteereillä täyttäneen rationaalisuuden ehdot. Päinvastoin Kantille moraalin ehdottomuus
perustuu juuri siihen, että se on itse itsensä mitta universaalisti ja yksilöllisesti; juuri tässä
mielessä ”ihmisen oma omatunto on korkein moraalinen tuomioistuin.” 136 Kant ignoroi jopa
yllättävän ehdoitta moraalin seikkaperäisemmän spekuloinnin. Moraali ja sen järkevyys
kuuluu pohjimmiltaan tutkimattomaan transsendenssiin. Tämä tarkoittaa sitä, että moraalilakia
itseään ei voi lainkaan tutkia, arvioida tai perustella. Se vain on ja velvoittaa universaalisti
kaikkia. Siten Kantille moraali ei ole spekulaation tulos, vaan ihmisenä olemisen ehto;
moraalinen velvoite ei puolestaan ole ihmislähtöisen ajattelun tai havainnoinnin avulla
todistettavissa, vaan jonkinlainen ihmisyyden eksistentiaalinen ehto a priori. Moraalia ei siis
voida rationaalisesti tutkia tarkemmin, kuten ei Jumalaakaan. 137
Kantin ajattelu tulee vieläkin lähemmäksi Küngin eksistentialistisesti värittynyttä
perusluottamuksen ajatusta. Myös Kantilla Jumala, joka kuuluu transsendenssiin, koetaan
arvokokemuksena. Jumala palautuu tällöin fenomenaalisessa maailmassa arvokokemukseksi ja
uskonto moraaliksi. 138 Voidaan siis perustellusti sanoa, että Küngin eksistentialistinen ajattelu
135
136
137
138
Vrt. CW, 248: ”Eine absolute Wirklichkeit anzunehmen (oder zu verwerfen) ist Sache der ’praktischen
Vernunft’ oder besser: eines vernünftigen Vertrauens.”; MS, 29, 32.
Greene 1960, liii: ”Man’s own consciense is the highest moral tribunal.”
Aspelin 1958, 408; Silber 1960, ci–cxi; Airaksinen 1987, 168, 169; Albert, 1979, 190.
Kant 1793a, 225–232; ks myös Greene 1960, li: ”In view of his virtual reduction of religion to morality […]
it will be necessary to note the salient features of his ethical theory. The basis of this theory is man’s moral
experience. Kant describes this experience as an immediate intuition of the value and importance of moral
goodness […]” (Kursivointi minun.) Ks. myös C, 768, 769.