HUMANUM - Helda

4
Kokoavasti voidaan todeta, että maailmaneetos-julistuksen peräänkuuluttamalla yhteisellä
etiikalla näyttäisi olevan funktionaalinen luonne: maailman uskontojen yhteinen etiikka on
ennen kaikkea keino maailmanrauhan saavuttamiseen.
Uskontojen yhteinen eettinen peruskonsensus ilmaistaan asiakirjassa tarkemmin neljän käskyn
muodossa. Ensimmäinen käsky koskee sitoutumista väkivallattomuuden ja kaiken elämän
kunnioittamisen kulttuuriin. Tämä liitetään yleisuskonnolliseen käskyyn ”Älä tapa!”.
Maailmanrauhan lisäksi sen tulkitaan eliminoivan kaikkia elämän vastaisia käytäntöjä
diktatuurista huumekauppaan ja myös luonnontuhoamiseen. Toinen asiakirjan ilmaisema
käsky koskee sitoutumista solidaarisuuden ja oikeudenmukaisen taloudellisen järjestyksen
kulttuuriin: ”Älä varasta!”. Tämä käsky on niin ikään ymmärrettävä laajasti koskien
kaikenlaista riistoa, kuten yltiökapitalismia ja häikäilemätöntä valtapolitiikkaa. Näiden sijaan
on asiakirjan mukaan keskityttävä globaalin taloudellisen tasa-arvoisuuden lisäämiseen,
kohtuullisuuteen sekä ihmisten yksilölliseen arvostukseen. Kolmanneksi, on sitouduttava
suvaitsevaisuuden ja tottelevaisuuden kulttuuriin: ”Älä valehtele!”. Vastuun nähdään olevan
erityisesti median, politiikan ja uskontojen edustajilla. Maailmaneetos-julistuksen viimeinen
käsky koskee tasa-arvoa yleensä ja erityisesti sukupuolten välillä: ”Älä harjoita
epäsiveellisyyttä!” Lähtökohtana asiakirja pitää sitä, että tasa-arvo perheen sisällä on ehto sen
laajemmalle toteutumiselle. Kaiken kaikkiaan maailmaneetos-asiakirja ei siis tyydy ainoastaan
1993b, 93–95; 1994, 221. Saarinenkin pitää asiakirjaa joka tapauksessa suunnan näyttäjänä tulevaisuuteen.
(Saarinen 1993, 545, 546. Vrt. Janowski 1993.) Uskontojen maailmanparlamentista ks. tarkemmin Erklärung
zum Weltethos, 43–45; Küng & Kuschel 1993a, 127–138; Kuschel 1993b; Abe 1993b; Kuschel 1999b, 159;
Casanova 1999, 30–33; Gebhardt 2002, 198–201 sekä muista maailmaneetos-julistukseen liittyvistä
instituutioista ja projekteista Küng & Kuschel 1993a, 139; WR, 25, 26; Hummel 1993; Probst 1994, 87, 89;
von der Groeben 1995; Moawad 1996, 178, 191–193; 1996; UNESCO and a culture of peace: promoting a
global movement, Frühbauer 1997; GEE; GEWP, 15–18; Casanova 1999, 24, 27, 28; Falk 1999, 72–75;
Krysmanski 1999; GOV, 64, 65; The Need for a Global Ethic; Robra 2000; Hasselmann 2001; Ruether 2001;
Gebhardt 2000; 2002, 201–224; Schlensog 2002. Maailmanetiikka-projektin historiasta ks. Janowski 1993.
3 Erklärung zum Weltethos, 42. Ks. myös esim. GSM, 67; VD, 14, 239–250.