HUMANUM - Helda
HUMANUM - Helda
HUMANUM - Helda
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
1. JOHDANTO<br />
3<br />
1.1. Maailmaneetoksen julistus Chicagossa<br />
Chicagossa järjestettiin syyskuussa 1993 teologisesti mielenkiintoinen konferenssi. Siellä oli<br />
koolla uskontojen maailmanparlamentti. Sen historia on merkittävä. Parlamentin<br />
avauskonferenssin vuonna 1983 samassa paikassa ”voidaan todellakin katsoa aloittaneen<br />
modernin uskontojen välisen dialogin.” 1<br />
Satavuotisjuhlan kunniaksi eri uskontokuntien edustajista muodostunut uskontojen<br />
maailmanparlamentti julkisti kokouksessa Maailmaneetoksen julistus -nimisen asiakirjan.<br />
Siinä lähdetään oletuksesta, että maapallomme käy läpi perustavanlaatuista kriisiä lukuisine<br />
negatiivisine lieveilmiöineen. Tämä kriisi johtaa tuhoon, ellei ihmiskunnan eettistä<br />
peruskonsensusta tuoda selvästi julki ja pyritä realisoimaan. Yhteisen etiikan tarkoitus on<br />
ennen kaikkea tarjota välttämätön pohja uudelle ajanmukaiselle maailmanjärjestykselle ja<br />
maailmanrauhalle. Uskontojen välillä on jo olemassa tarvittava eettinen peruskonsensus. Tämä<br />
käy ilmi jo maailmaneetos-julistuksen ilmaiseman yleisen moraaliperiaatteen kohdalla:<br />
jokaista ihmistä on kohdeltava inhimillisesti, kuten kultainen sääntö ja vastaavat muiden<br />
uskontojen periaatteet opettavat. Niinpä juuri uskonnot ovat keskeisessä asemassa<br />
maailmanjärjestyksen eettisessä vakauttamisessa. 2<br />
Asiakirja ja sen laatijat vetoavat ennen<br />
kaikkea yksityisten ihmisten asennemuutokseen. 3<br />
1 Saarinen 1993, 538; Gebhardt 2002, 197, 198.<br />
2 Erklärung zum Weltethos, 15–24, 35, 36. Yhteinen maailmaneetos tuntuu kunnianhimoiselta tavoitteelta ottaen<br />
huomioon parlamentin tällä kertaa teologisesti ohuen kokoonpanon. Saarisen mukaan koolla oli uskonnollisesti<br />
sekava joukko eri uskontojen edustajia, ja varteenotettavien kirkkokuntien edustajat puuttuivat; kokous ei yllä<br />
läheskään samalle tasolle kuin historiallinen esikuvansa. (Saarinen 1993, 545, 546. Vrt. mm. O’Connor 1994,<br />
162.) Toisaalta esim. Kuschel näkee asian positiivisemmin. Hänen mukaansa uskontoparlamentti ei<br />
alunperinkään ollut tarkoitettu viralliseksi edustajistoksi, vaan ruohonjuuritason liikehdinnäksi. Juuri tässä sen<br />
vahvuus on aina ollutkin. Tässä valossa edustajisto myös v. 1993 oli tosiasiassa hyvin monipuolinen. Kuschel
Change language