HUMANUM - Helda

21
nojaava periaate, on realistista etsiä tilanteeseen apua juuri uskonnoista. Uskonnot tarjoavat
niin ikään parhaat psyykkiset, sosiologiset ja kulttuuriset puitteet moraalin toteutumiselle. 61
Kokemus kun on opettanut, että ihmisessä itsessään autonomisena yksilönä ei ole perustaa
moraalille. Metodologiaa, jota Küng tässä käyttää argumentoidessaan uskonnon
välttämättömyyden puolesta, voidaan nimittää pragmatistiseksi William Jamesin
uskontopragmatistisessa mielessä. 62
Toisaalta sillä on yhteyksiä myös mannermaisiin
suuntauksiin, kuten Friedrich Schleiermacherin ja Peter Winchin hermeneuttiseen
koulukuntaan. 63
Tässä kohtaa on otettava huomioon Küngin rigoristinen ajattelutapa. Näyttää siltä, että Küng
pitää mahdollisena lähtökohdiltaan vain joko autonomisesta järjestä tai uskonnosta nousevan
moraalin olemassaolon. Tämä käy ilmi niistä kohdista, joissa hän antaa ymmärtää, että toisen
näistä osoittautuessa huonoksi moraalin lähtökohdaksi ei jää kuin yksi vaihtoehto. 64 Küngin
mukaan on väistämätön historiallinen fakta, että valistuksen projektin autonominen järki on
hävinnyt uskonnoille kaksinkamppailun asemasta moraalin oikeuttajana. Valistusajan ihanteen
tilalle on nostettava uusi postmoderni paradigma, jonka Küng uskoo tarjoavan aidomman
mahdollisuuden uskonnollisen ulottuvuuden huomioimiselle. 65
61
62
63
64
65
Vrt. Miri 1996, 169; Declaration on the Role of Religion in the Promotion of a Culture of Peace; Kuschel
1998, 483, 484; Neuhaus 1999, 80; Lähnemann 2001.
Tiles kuvaa Jamesin teoksen The Moral Philosopher and the Moral Life ydinajatuksia seuraavasti: ”Even
unbelievers have to recognize how belief in God inclines a person to adopt a ’strenious mood’ towards the
realization of ideals; ’in a merely human world without a God, the appeal to our moral energy falls short of
its maximal stimulating power’ (212).” (Tiles 1998, 640.) (Kursivointi minun.) Vrt. myös mm. SGW, 156–
158
Ks. esim. Puolimatka 2002, 175, 176.
Ks. esim. WWW, 323–325: ”Die reine Vernunft vermag die Forderung der Nachhaltigkeit einer
Entwicklung nicht zu beweisen [...] Die reine Vernunft vermag auch die Forderung der
Zunkunftsvorsorge nicht zu beweisen. […] Deshalb muss nun auch bezüglich der Religion bedacht werden
[…]” (Kursivointi minun.) Ks. myös PWE, 66; WWW, 183. Vrt. Albert 1979, 59–94; Porter 2001, 120.
PWE, 79: ”Wir sollten sie in dieser neuen Weltkonstellation auch nicht durch einen neuen Götzen, etwa den
’Weltmarkt’, dem alle Werten unterzuordnen wären, ersetzen, sondern durch den erneuerten Glauben an den
einen wahren Gott. Echte Religion, die sich so auf das eine und einzige Absolute bezieht, hat in der
Postmoderne wieder eine neue Chance – nicht mehr und nicht weniger.” (Kursivointi minun.); CW, 99; CC,
305; Ng, 14; KWR, 43–45; J, 749; W, 161–163; WR 20, 21; MS, 63; TPE, 134–136; Häring 1998, 288–291.