HUMANUM - Helda

18
Küngin kuvaama moraalin kriisi itsessään ei itse vielä pidä sisällään positiivista mallia siitä,
millä perustalla moraalin tulisi olla. Näyttää kuitenkin siltä, että hän ajattelee kriisin
luonnostaan implikoivan vaatimuksen mahdollisimman nopeasta ratkaisusta. Tarvitaan
”kriisipohdintaa”, ”prognooseja” ja ylipäänsä ”ennaltaehkäisevää etiikkaa”. 45 Kielikuvat, joita
maailmaneetos-projektissa käytetään, muistuttavat retoriikkaa, jota käytetään esimerkiksi
katastrofiskenaarioiden yhteydessä. 46
Perustelu etenee siten, että ensin paljastetaan kriisi,
osoitetaan sen mittasuhteet, todetaan ne hälyttävän suuriksi, ja viimein päädytään etsimään
pitävää ratkaisua kriisin ehkäisemiseksi tai jarruttamiseksi. 47
Kuten jatkossa tullaan huomaamaan, Küngin käsitys on, että vain uskonnot voivat pelastaa
maailman yllä kuvatusta kriisistä. 48
Siksi juuri uskonnon tulee olla globaalin etiikan
lähtökohtana. Tätä väitettä voidaan nimittää käsittelyjärjestyksen puolesta maailmaneetosprojektin
ensimmäiseksi argumentiksi. Argumentissa uskonnon välttämättömyydestä Küng
käyttää hyväksi sekä pragmatistista että filosofis-teologista metodia. Metodit ovat siinä
mielessä päällekkäisiä, että ne esitetään maailmaneetos-projektissa yhtenä erittelemättömänä
kokonaisuutena. Sen vuoksi niiden rakenne on toisilleen analoginen: ensin osoitetaan
autonomisen järjen kykenemättömyys perustella moraalia, sitten esitetään negaation kautta
perustelu teonomiselle moraalille ja viimein annetaan positiivisia perusteluja teonomisen
välttämättömyydelle.
45
46
47
48
PWE, 35: ”Bisher kam auch die Ethik, insofern die Reflektion über das sittliche Verhalten des Menschen ist,
meist zu spät: Zu oft fragte man, was erst nachdem wir es konnten. [...] Ethik, wiewohl immer zeit- und
gesellschaftsbedingt Krisenreflektion sein. [...] Ethik sollte-mittels Krisenprognose, die mit der
schlimmeren möglichkeit rechnet […] – die Krisenprophylaxe dienen. [...] Wir brauchen eine
Präventivethik.”
Tässä valossa ei olekaan yllättävää, että Küng viittaa historiallisessa analyysissään Rooman klubin
raportteihin. (PWE, 66.) Vrt. Woit 1999d.
Ks. myös D, 291–296; WWd; Rehm 1994, 7, 8; Kopelew 1995; Our Global Neighbourhood; H. Schmidt
1997b; Pietikäinen 1998; Woit 1999a; 1999b; Bialas 1999b.
Vertailun vuoksi mainittakoon suomalaisesta keskustelusta von Wrightin klassinen kriisilähtöinen
aikalaisanalyysi, jossa pelastuksen toivo perustetaan vastaaavasti järjen varaan, von Wright 1987.