HUMANUM - Helda

127
Maailmaneetos-projektin pragmatistinen uskonnon roolin argumentointi perustuu siten ennen
kaikkea sille, ettei ole realistista olettaa muun kuin uskonnon kykenevän toteuttamaan
moraalista vaatimusta.
Küngin pragmatistisen argumentaation sisältä on kuitenkin löydettävissä paljon
varteenotettavampi peruste uskonnon ensisijaisuudelle. Tämä perustuu filosofis-teologiseen
metodiin. Autonomisen järjen epäonnistuminen moraalin vaalimisessa ei ole ollut ainoastaan
kontingentti historiallinen fakta, vaan looginen välttämättömyys. Küngin filosofis-teologinen
argumentaatio on jossain määrin ristiriidassa hänen pragmatistisen argumentaationsa kanssa.
Uskonnon tosiasiallinen merkitys maailmaneetos-projektissa ei nimittäin olekaan siinä, että se
kykenisi ainoana toteuttamaan ja motivoimaan moraalin – siihen kykenee ateismikin – vaan
siinä, että se kykenee ainoana perustelemaan moraalin.
Argumentaatio pohjautuu kuitenkin Kantin väärintulkinnalle sikäli, että Küng luulee Kantin
moraalin olevan kykenemätön perustelemaan moraalille välttämätöntä altruistista ulottuvuutta.
Tosiasiassa järki kantilaisessa mielessä kykenee perustelemaan yleispätevän moraalin, muttei
välttämättä motivoimaan sitä. Küngin oma moraalikäsitys osoittautuu tämän oikaisun jälkeen
perusteiltaan kantilaiseksi. Küng kannattaa autonomisesti järkevää moraalia samassa eirationaalisessa,
mutta uskonnosta riippumattomassa mielessä kuin Kant. Tämä tulee ilmi, kun
käsitetään, mitä Kant todellisuudessa tarkoittaa, kun hän puhuu autonomiasta ja järjestä
moraalin kohdalla. Konkreettisesti se tulee ilmi siinä, että maailmaneetos-projektin tavoite itse
on tulos kantilaisesti ymmärretyn autonomisen järjen vaatimuksesta.
Küngin pragmatistisessa metodissa ei varsinaisesti oteta kantaa Kantin moraaliin, vaan
osoitetaan sosiologisesti, missä puitteissa tätä moraalia voi parhaiten toteuttaa. Filosofis-