HUMANUM - Helda

123
on ”Vain ehdoton voi velvoittaa ehdottomasti.” 381 . Kävi ilmi, että Küng etenee sitä kautta
väitteeseen, että uskonto on moraalisesti välttämätön, koska se on ainoa, joka kykenee
perustamaan ja perustelemaan moraalin. Tätä taustaa vasten voidaan uudelleen palata Heimin
Knitter-kritiikkiin ja Küngin siihen esittämään vastaukseen uskonnon ja ihmisyyden välisestä
dialektisesta suhteesta.
Voidaan uudesta näkökulmasta käsin kysyä, pelastaako dialektinen vaihtosuhde
maailmaneetos-projektin epärealismin ongelmalta. Vastaus on kielteinen. Tämä johtuu
ensinnäkin siitä, että kuten ensimmäisessä luvussa on osoitettu, uskonnon rooli ei ole Küngillä
millään muotoa moraalin eli ihmisyyden sisällöllisessä määrittelyssä. Uskonnon hyöty on
pelkästään siinä, että se perustelee, miksi moraalin sisältö on juuri sen kaltainen ihmisyys kuin
edellisessä kappaleessa on esitetty. Heimin Knitter-kritiikissä on kuitenkin nimenomaan
sisällöllinen tähtäyspiste. Kyse on siitä, onko realistista edellyttää, että uskontojen olisi
omaksuttava juuri tietyn tyyppinen oikeudenmukaisuuden tai ihmisyyden käsite. Dialektinen
vastaväite ”begs the question” eli vastaa väärään kysymykseen. Dialektinen suhde uskonnon ja
humanumin välillä ei kykene vastaamaan siihen, millä perusteella ja oikeutuksella juuri
kantilainen eli valistuksen länsimainen oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden käsite toimii
maailmaneetos-projektin yleisenä eettisenä kriteerinä.
Toiseksi, Küngin vasta-argumentaatio ei ole pitävää silläkään perusteella, että, kuten myös
ensimmäisessä luvussa osoitettiin, Küng ei todellisuudessa ajattele uskonnon edes
perustelevan moraalia. Viime kädessä uskonnon rooli on vasta autonomisesti valmiiksi
perustellun ja sisällöllisesti valmiiksi määritellyn moraalin
toteuttamisessa. Uskonnon
vaikutussuhde ihmisyyteen liittyy lopulta humanumin motivointiin. Tähän viittaa mitä
381
PWE, 77: ”Nur Unbedingtes kann unbedingt verpflichten.”