HUMANUM - Helda

121
puolestaan väittää olevan seurausta uskonnollis-moraalisesta imperialismista. Tässä kohtaa
tullaan takaisin Heimin kritiikkiin, sitä hieman soveltaen. Ne silmälasit, joiden läpi Küng
tarkastelee toisia uskontoja ovat partikularistiset länsimaiset silmälasit. Hän tulee tällöin
soveltaneeksi omaa moraalikäsitystään muihin uskontoihin ja päättelee kaikkien ajattelevan
moraalisesti samalla tavalla. Latenttina oleva humanum on tässä ajattelumallissa vain
aktivoitava, sitä ei tarvitse luoda tyhjästä minkään maailmanuskonnon kohdalla. Tämä
maailmaneetos-projektin partikularistinen piilo-oletus muodostuu kuitenkin kohtalokkaaksi.
Tuloksena on ilmeinen kehäpäätelmä: ensin nähdään uskonnot humanumin läpi, ja sitten
päätellään uskontojen näkevän etiikan humanumin läpi.
Kuten edellä on käynyt ilmi, Küng kuitenkin tunnistaa partikularismin ja kehäpäätelmän
ongelman ja pyrkii ratkaisemaan sen. Tässä vaiheessa palataan jälleen kappaleen alussa
nousseeseen kysymykseen uskonnon ja
humanumin välisestä suhteesta. Küng pyrkii
osoittamaan, että maailmaneetos-projektissa uskonnon ja humanumin välillä ei vallitse
yksisuuntaista suhdetta. Suhde on yksisuuntainen silloin, kun esimerkiksi humanum määrittää
sen, mikä on oikea uskonto, muttei toisin päin. Maailmaneetos-projektissa humanumin ja
uskonnon välisestä suhteesta käytetään nimitystä ”dialektinen
vaihtosuhde” 377 , jolla
tarkoitetaan: ”Tosi ihmisyys on tosi uskonnon edellytys! […]”, mutta myös ”Tosi uskonto
on tosi ihmisyyden täydellistymä!”. 378
Küng ei analysoi ajatusta kovin laajasti. Hänen
yrityksensä väistää Knitterin tyyppisen soteriosentrismin kritiikki vaikuttaa kuitenkin
omaperäiseltä.
377
378
PWE, 121: ”[…] ein dialektisches Wechselverstständnis.” (Kursivointi minun.)
PWE, 121: ”Wahre Menschlichkeit ist die Voraussetzung wahrer Religion! [...] Wahre Religion ist
Vollendung wahrer Menschlichkeit!”