HUMANUM - Helda

120
juuri sen vuoksi, ettei niistä vallitse asiakirjan laatijoiden piirissä juuri minkäänlaista
konsensusta. 373
Toisaalta ongelma on olemassa myös toisin päin. Saarinen viittaa Oliver O’Donovanin
huomioon, jonka mukaan on virheellistä olettaa, että jos kaksi eri uskontokunnan edustajaa
konkreettisesti pidättyvät esimerkiksi varastamisesta, niin tämä olisi merkki henkilöiden
keskinäisestä periaatteellisesta yhteneväisyydestä varastamisen normin suhteen. Ihmisillä voi
nimittäin olla täysin erilaiset moraaliperiaatteet, jotka joissain tapauksissa tai joidenkin
moraalinormien kohdalla johtavat samankaltaiseen toimintaan. Voidaanko tällöin sanoa
heidän toimivan moraalisesti samalla tavalla? O’Donovanin mukaan ei. Ottaen huomioon
Küngin deontologisen viitekehyksen, voidaan olettaa hänenkin vastaavan kysymykseen
yksiselitteisen kielteisesti. 374 Saarisen mukaan maailmaneetos-projektin kaltaisessa
yrityksessä olisikin harjoitettava toisenlaista empiriaa kuin siinä on ollut tapana: ”Varkauden
eetos voidaan määritellä vain tarkastelemalla sitä, mitkä asiat käytännössä tulkitaan
varkauksiksi.” 375 Näin Saarinen päätyy mielenkiintoisella tavalla O’Donovanin
periaatelähtöisen ajattelun pohjalta samaan lopputulokseen kuin Neuhaus konkretiasta
käsin. 376
4.4.3. Loppuhuomio
Edellä on siis osoitettu, että on varteenotettavat perusteet kritisoida maailmaneetos-projektia
epärealistisuudesta suhteessa uskontojen moraaliin. Uskontojen etiikkaa ei tarkastella riittävän
objektiivisesti, vaan yhteneväisyyttä nähdään liian vähin perustein. Epärealistisuuden voidaan
373
374
375
376
WW, 31. Vrt. Porter 2001, 113–121; WW, 122; VBD, 129.
Küngillä on tosin paikoittaista pyrkimystä yhdistää seurauslähtöinen ja toisaalta persoonalähtöinen etiikka
toisiinsa, ks. esim. WWW, 102, 103.
Saarinen 1999, 43.
Saarinen 1999, 42, 43.