HUMANUM - Helda

114
sisällään kyseisen humanumin ja että tämä eettinen konsensus on perusteena humanumin
toteuttamiselle.
Jälkimmäinen kritiikin kohde humanumin universalisoituneisuus tulee epäilemättä kaikkein
lähimmäksi maailmaneetos-projektin perusteita. Küng ei nimittäin katso itse postuloineensa
jotain uskonnoista riippumatonta ja niiden yläpuolella olevaa moraalinormia. Päinvastoin,
kuten jo maailmanetiikka-asiakirjasta kävi ilmi, uskontojen katsotaan itsessään jo pitävän
sisällään humanum-periaatteen moraalinsa lähtökohtana. 354
Tämän lisäksi, mutta samalla
tämän perusteella yhteistä perusetiikkaa vaaditaan myös toteutettavaksi. 355
Esitettyjen huomioiden perusteella maailmaneetos-projektin näkemystä uskontojen eettisestä
yhteneväisyydestä voidaan kritisoida epärealistisuudesta. Sama kritiikki soveltuu myös
maailmaneetos-projektin humanumista johdettuihin yksityiskohtaisempiin moraaliohjeisiin,
universaaleihin perusihmisyyden maksiimeihin. Küngillä ne ovat, kuten maailmanetiikkaasiakirjassakin,
ilmaistuna yksittäisten käskyjen ja yhden yleisen periaatteen muodossa.
354
355
Ks. tarkemmin mm. Ng; J, 42, 60, 71, 72, 423, 588, 685, 749; CA, 47, 74–76; D, 300, 302; C, 54–57. Vrt.
CC, 140–142, 144, 145; WR, 22–24; WW, 28, 64, 84, 130, 144, 147; Ching 1988, 91–117; Küng &
Moltmann 1990; Borowitz 1990; Baraudy 1990; An-Na’im 1990; Mukerji 1990; Sivaraksa 1990; Kuschel
1993c, 209–211; Mieth 1998. On mielenkiintoista havaita, että tämä on myös mm. YK:n virallinen kanta
(Brücken in die Zukunft, 226–234.).
Ks. esim. CC, 140: ”Das Humanum (jen) ist zugleich gegeben und aufgegeben, macht zugleich Wesen und
Aufgabe des Menschen aus.”, 302; CA, 49; A, 139, 140; WWd; Kuschel 1990; H. Schmidt 1995; R. von
Weizsäcker 1995, 50–52; Sommagura 1995, 78; WW, 38. Vrt. esim. Schockenhoff 1995, 224; Rockefeller
1997.