HUMANUM - Helda

113
[...] miksi emme pyrkisi ”riisumaan aseista” poliittista ja sosiaalista konfliktia yhtä dramaattisesti kuin
uskonnollista konfliktia. Mitä tahansa uskontojen välisen väkivallan tuhot sitten ovatkaan olleet, kukaan
ei voi kieltää tästä riippumattomia 1900-luvun kauhuja, jotka on toteutettu juuri poliittisten ja
sosiaalisten päämäärien nimessä, oikeudenmukaisuuden nimessä: kommunismi, fasismi, nationalismi. 352
Tässä kohdataan sama ongelma, joka tuli esille edellisessä luvussa maailmanrauhan kohdalla.
Heimin mukaan Knitterin soteriosentrismin tyyppiset teoriat eivät juuri lainkaan perustele
vaatimuksiaan rauhasta ja vapautuksesta. Puhuessaan oikeudenmukaisuudesta ne
implisiittisesti ajavat länsimaisen sosiaalitieteen perinnettä objektiivisena ihanteena, vaikka
ne tosiasiassa ovat partikulaarisia näkökulmia. Usein on kyse esimerkiksi marksilaisesta,
weberiläisestä tai dürkheimilaisesta mallista tai näiden feministisistä/liberaaleista versioista.
Oli kyseessä sitten mikä tahansa näistä tai muista vastaavista sosiologisista lähtökohdista,
ongelmana on suoranainen kulttuuri-imperialismi. 353
Heimin kritiikki länsimaiskeskeisestä oikeudenmukaisuuden käsittämisestä on
maailmaneetos-projektiin sovellettuna kaksiteräinen. Toisaalta se kohdistuu väitteeseen, että
(1) kaikkien uskontojen keskeinen totuuskriteeri on universalisoitava humanum-periaate,
minkä perusteella kaikkien uskontojen välille tulisi saada yhteinen humanumille perustuva
etiikka. Toisaalta kritiikki kohdistuu väitteeseen, että uskonnot (2) pitävät jo nyt de facto
352
353
ks. esim. Maxwell 1998, 188, 189. Kommunitarismista yleisemmin ks. esim. Kymlicka 1990, 199–237;
Aristoteles 1943. Kommunitarismista yleisemmin ks. esim. Kymlicka 1990, 199–237. Feministisestä
perspektiivistä käsiteltävään problematiikkaan ks. Ruether 1987; Suchocki 1987; Gerle 1995. Knitterin
esittämistä varauksista maailmaneetos-projektiin ks. Knitter 1993; 1994; O’Connor 1994, 162, 163.
Kommunitarismista yleisemmin ks. esim. Kymlicka 1990, 199–237.
Heim 1995, 94: ”[…] why should we not seek to ’disarm’ political and social conflict as dramatically
religious conflict. Whatever the ravages of interfaith violence have been, no one could dispute the
unparalleled horrors of the twentieth century which have been carried out precisely in the name of social and
political ends, in the name of justice: communism, fascism, nationalism.”
Heim 1995, 91–98. Ks. myös Surin 1990; Newbigin 1990, 143–147; Milbank 1990, 185–188; Huber 1993a,
565–574; Huber 1994, 42–46; Burrows 1998; Knitter 1998; D’Costa 1998; Otte 1998, 188; Swing 1999b;
Krysmanski 1999; D’Costa 2000, 30–40; Clarke 2000; Porter 2001. Singer pitää maailmaneetos-projektin
ongelmaa juuri imperialismin filosofisena ongelmana. (Singer 2002, 139–144.) Vrt. C, 828; CC, 266, 292.
Heimia mukaillen voidaan kysyä, mitä eroa tällöin itseasiassa on kolonnialismin ajalla ja pragmatistisella
uskontopluralismilla. Kummatkin tuovat uskonnosta faktisesti erotettuja valistuksen aikaisia kulttuurisesti
määräytyneitä käsityksiä vieraisiin kulttuureihin objektiivisen, täydellistyneen totuuden nimissä.