HUMANUM - Helda

112
johdosta heikoksi kolmannen tyyppisen pragmatistisen kritiikin valossa. Eräs
merkittävimmistä maailmaneetos-projektin kritiikin tyypeistä hahmottuu esimerkiksi Peter
Singerin havainnossa. Maailmaneetos-projektin minimaalimoraali erotettuna uskonnollisista
väittämistä kohtaa filosofinkin näkökulmasta ongelmia viimeistään käytännön tasolla:
(Olisi tietysti helpompaa saavuttaa yhteisymmärrys yhteisistä eettisistä periaatteista, jos voitaisiin ensin
tulla yhteisymmärrykseen kysymyksistä, jotka eivät ole eettisiä, vaan faktuaalisia, kuten, onko jumalaa
tai jumalia olemassa, ja jos on, onko tai ovatko hän tai he ilmaissut tai ilmaisseet tahtoaan missään niistä
eri teksteistä, joiden eri uskontojen kannattajat väittävät olevan jumalallisesti inspiroituja. Valitettavasti
näissä kysymyksissä näytämme olevan vielä kauempana yhteisymmärryksestä kuin olemme eettisistä
perusperiaatteista.) Jos mielimme saavuttaa yhteisymmärryksen yhteisessä etiikassa, emme
todennäköisesti pääse muutamia löyhiä periaatteita pidemmälle. Siten, voidaan sanoa, että nämä
universaalisti hyväksytyt eettiset standardit, jos niitä ylipäänsä on olemassa, eivät ole se, johon poliittiset
johtajat voivat vedota osoittaakseen, että he ovat oikeutettuja puuttumaan toisen valtion asioihin. 350
On kyseenalaista kestäisikö maailmaneetos-projektin humanum-periaate kritiikkiä paitsi
interkulturaalisesti, edes länsimaisen kulttuurin sisällä. Edellisessä kappaleessa on nimittäin
osoitettu, että Küngin humanum palautuu valistuksen moraali-ihanteeseen. Individualistisen ja
normatiivisen luonteensa puolesta se altistuu esimerkiksi feministiselle, diskurssieettiselle,
kommunitaristiselle ja jopa Knitterin vapautuksen teologiasta nousevalle kritiikille. 351 Heim
toteaakin aiheellisesti:
350
351
Singer 2002, 142,143: ”(It would, of course, be easier to agree on common ethical principles if we could first
agree on questions that are not ethical but factual, such as whether there is a god, or gods, and if there is, or
are, whether he, she, or they has or have expressed his, her, or their will or wills in any of the various texts
claimed by the adherents of different religions to be divinely inspired. Unfortunately, on these matters we
seem to be even further from agreement than we are on basic ethical principles.) If we are to achieve
consensus on a common ethic, we are unlikely to be able to go beyond a few very broad principles. Hence, it
may be said, these very universally accepted ethical standards, if they exist at all, will not be the kind of
thing that political leaders can draw on to show that they are justified in intervening in the affairs of another
state.” Ks. myös DiNoia 1990; Bechmann 1992, 301. Vrt. Hausmanninger 1994; Strüning 1999a.
Diskurssieettisestä maailmaneetos-projektin kritiikistä ks. esim. Casanova 1999: ”[…] common norms
cannot be presupposed as the premise and foundation of a modern social order but, rather, as the potential
and allways fragile outcome of a process of communicative interaction”. Diskurssietiikasta yleisemmin ks.
Habermas 1995; Larmore 1995; Benhabib 1994. Kommunitaristisesta kritiikistä ks. esim. Cobb 1999, 177:
”[…] the weaknesses in the focus on the humanum stems from its connections with Enlightenment
individualism and dualism, and that these have not had comparable effects in other traditions. […] Today
this communitarian character of personal life and its embeddedness in the natural context are gaining
recognition both in religious communities and in secular ones.” Kommunitaristinen kritiikki menee usein
vielä pidemmälle kuin esim. edellä mainittu Gilligan. Esimerkiksi MacIntyren mukaan oikeuden käsite on
moderni länsimainen ”fiktio”, jota voidaan verrata noituuden käsitteeseen luonnonkulttuureissa. Kumpikin
voidaan täyttää haluttaessa millä tahansa rationaalisesti perustelemattomilla merkityssisällöillä. MacIntyren
mukaan tämä ongelma koskee jopa ihmisoikeuksia ja YK:n ihmisoikeusjulistusta, jotka ovat Küngille
perustavanlaatuisia lähtökohtia. (Ks. tarkemmin MacIntyre 1985, 68–70.) Kommunitaristisesta kritiikistä
huolimatta Küngin projektiin liittyvissä vetoomuksissa on itsessään nähty myös kommunitaristisia piirteitä,