HUMANUM - Helda

108
Niinpä uskontojen absolutisoivaksi totuuskriteeriksi tulee eettisistä syistä oikeudenmukaisuus
tai ihmisoikeudet transsendenttien totuuksien sijaan. 337
Myös Küng kyseenalaistaa tukeutumisen tarskilaiseen totuuden korrespondenssiteoriaan ja
propositionaalisiin totuusteorioihin. 338 Hänen mukaansa pragmatistinen ulottuvuus on tosin
yksipuolinen. 339
Tästä huolimatta totuuden pragmatistinen luonne antaa Küngin mukaan
mahdollisuuden arvioida uskontojen totuudellisuutta humanum-periaatteen avulla. Juuri
yleinen eettinen kriteeri profiloituu maailmaneetos-projektin kolmesta totuuskriteeristä
pragmatistisena. Humanum-periaatteen universaali soveltuvuusalue sekä sen kantilaisena
oikeudenmukaisuutena ilmenevä sisältö muistuttavat kummatkin Knitterin vastaavaa versiota.
Knitterin ja Küngin tarjoamat eettisesti painottuneet uskontoteologiset vaihtoehdot vaikuttavat
houkuttelevilta. Saattaa todella olla mahdollista osoittaa kaikista uskonnoista tietyt
oikeudenmukaisuuden periaatteet, kuten maailmanetiikka-asiakirja on tehnyt ihmisyyden
perusteiden kohdalla. 340
Tässä kappaleessa pyritään kuitenkin osoittamaan, että samalla
kohdataan vakavia ongelmia. Vaikeudet nousevat esiin juuri käytännön toteuttamisen tasolla.
Ongelmaksi muodostuu itse oikeudenmukaisuuden – tai vastaavasti humanumin – käsitteen
337
338
339
340
Heim 1995, 73–79. Vrt. Fritsch-Oppermann 1994, 223–225; Haker 2001, 59, 60. Knitterin ja Hickin
soteriosentrismin problematiikasta ks. myös esim. Werbick 1993, 15–28.
ThA, 286, 287: ”Man könnte mit langen und komplizierten Erörterungen fortfahren über die Frage, was
Wahrheit ist, und den verschiedenen Wahrheitstheorien der Gegenwart (Korrespondenz- […]) Stellung
beziehen. [...] Die Frage nach der Wahrheit einer Religion zielt auf mehr als die reine Theorie. Was
Wahrheit ist erweist sich nie nur in einem System wahrer Aussagen über Gott, Mensch und Welt, nie nur in
einer Reihe von Satzwahrheiten, gegenüber denen alle anderen falsch wären. Es geht immer zugleich auch
um Praxis, einen Weg der Erfahrung, Aufklärung und Bewährung sowie der Erleuchtung, Erlösung und
Befreiung.” (Lihavointi minun.) Tarskin klassinen totuuden korrespondenssiteoria voidaan lyhyesti ilmaista
seuraavasti. ”Lause ’lumi on valkoista’ on tosi, jos ja vain jos lumi on valkoista.” (Tarski 1943, 106)
Korrespondenssiteorian kritiikin kritiikistä ks. esim. Puolimatka 2002, 59. Küngin maininta totuuden
propositionaalisuudesta viittaa mitä ilmeisimmin mm. nuoren Wittgensteinin (Wittgenstein 1921.) ja
loogisen empirismin (esim. Ayer 1936.) luomaan filosofiseen perinteeseen. Analyyttisestä filosofiasta
laajemmin, ks. esim. Raatikainen 1997.
ThA, 287. Ks. kpl. 3.3.
Maailmanetiikka-asiakirjalle on etsitty enemmän tai vähemmän menestyksellisesti tukea jopa
luonnontieteellisten teorioiden avulla, Maxwell 1998, 191–193; Loye 1999; Brücken in die Zukunft, 235.