HUMANUM - Helda

107
jotta se voisi olla uskonnoille sitova? Ja eikö tuollaisessa pohjastruktuurissa ole vallitsevana noidankehä,
circulus vitiosus? 335
4.4.1. Partikularismi, imperialismi ja epärealismi
Itse asiassa Küngin voidaan katsoa altistuvan samalle kritiikille kuin Knitterin myöhäisemmän
kauden uskontoteologian. Seuraavassa esitellään Heimin tulkinta Knitterin uudesta mallista.
Knitter kutsuu malliaan uskontojen vapautuksen teologiaksi. Teologian varsinaisena tehtävänä
on hänen mukaansa poistaa epäoikeudenmukaisuuksia eri uskontojen väliltä ja niiden piiristä.
Tällainen lähtökohta on nimeltään soteriosentrinen erotuksena esimerkiksi kristosentrismistä
tai teosentrismistä. Knitterin mukaan ei tule kiinnittää huomiota uskontojen
totuusvaatimuksiin, vaan on arvioitava uskontojen totuudellisuutta sen mukaan, miten ne
edistävät oikeudenmukaisuutta ja ehkäisevät sortoa. Knitter perustelee tämän voimistuneen
pragmatistisuutensa sillä, että teosentrinen dialogi on liian teorialähtöistä ja abstraktia. Tämän
seurauksena dialogi on epärealistista ja ruokkii partikulaarisia uskonnollisia asenteita. Heim
painottaa Knitterin antipropositionalismia: ”Totuus ei ole propositio eikä korrespondenssi:
uskonnollinen totuus on dispositio johon päästään sisälle uskonnollisten lauselmien ja
toimintojen välityksellä”. 336 Tällainen totuuskäsitys tarjoaa perusteen uskontojen
totuudellisuuden arvioimiselle niiden jonkinlaisen ”oikeudenmukaisuuskapasiteetin” mukaan.
335
336
PWE, 120, 121: ”Wird mit dem Humanum nicht über die konkreten Religionen eine Art ’Superstruktur’
gebaut, nach der die Religionen nun beurteilt, gar verurteilt werden sollten? Ist das ’Humanum’ – Ergebnis
des europäischen, christlich beeinflussten Humanismus – nicht ein typisches westliches Kriterium, das für
die östlichen Religionen gar nicht zutrifft? Ist das Humanum als ökumenisch gemeinsames Kriterium nicht
von vorneherein zu vage, um für die Religionen verbindlich zu sein? Und herrscht bei einer solchen
Begründungsstruktur nicht ein Teufelkreis vor, ein Circulus vitiosus?” Vrt. Küngin kommentti
maailmanetiikka-julistuksesta, GSM, 80: ”Von bestimmter Seite war der Einwand geäussert worden, die
ganze Erklärung sei ’zu westlich’ […]” Vrt. CW, 51, 213, 438, 576, 577; J, 15. Vrt. Moltmann 1984, 28, 29;
Kuschel 1990, 150; 1994, 217–221; Strüning 1999b, 186–189; Casanova 1999, 25.
Heim, 1995, 78: ”Truth is neither a proposition nor a correspondence: religious truth is a disposition that one
enters into by means of religious statements and practices.” Praktisesti orientoituneista teologioista ks.
tarkemmin mm. Schreiter 1985, 91–93; Schreiter 1997, 15–20.