HUMANUM - Helda

105
pragmatistisena argumenttina riippuu katsontakannasta. Humanumia käytetään kaksitasoisena
argumenttina. Ylätasolla se määrittää sen, mitä on tavoiteltava ja alatasolla se puolestaan
toimii välineenä tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa;
funktionaalisesti katsottuna ei ole kyse samasta periaatteesta.
Tässä vaiheessa on syytä huomauttaa ongelmasta, joka nousi esille maailmanrauhan
immanenttisuuden kohdalla. Miksi Küng asettaa maailmaneetos-projektissa maailmanrauhan
korkeammaksi päämääräksi kuin esimerkiksi ikuisen ”sielunrauhan”? Sen analyysin
perusteella, joka on kohdistunut maailmaneetos-projektin yleiseen eettiseen kriteeriin, voidaan
vastata tähän seuraavalla tavalla. Humanumin ja maailmanrauhan välillä vallitsee yhteys siten,
että edellinen määrittää jälkimmäistä. Humanum yleisenä eettisenä kriteerinä on puolestaan
otettu Kantin moraalifilosofiasta. Kantin kategorisen imperatiivin humanum on nimenomaan
immanentti käsite. Moraalilaki – joka itsessään kuuluu noumenaaliin eli transsendenssiin –
kohdistuu fenomenaaliin eli immanenttiin todellisuuteen. 333 Vaikka Kant pitää Jumalaa ja
tuonpuoleisuutta käytännöllisen järjen postulaatteina, moraalin käyttöalue on kuitenkin tämän
puoleinen maailma. Täten on luonnollista, että ihmisyyden edistäminen tarkoittaa myös
Küngillä tämän puoleisuutta. Maailmanrauha puolestaan liittyy ihmisyyden edistämiseen,
joten sen paikalle on mahdotonta olettaa jotain transsendenttia kriteeriä. Toisaalta sen paikalle
ei voida olettaa mitään toista immanenttiakaan kriteeriä, koska Küngin omien sanojen mukaan
humanum ja oikeudenmukaisuus sen palveluksessa vaatii juuri maailmanrauhaa. 334
Siten
Kantin filosofialla selittyy se, miksi maailmanrauha ohittaa maailmaneetos-projektissa muut
päämäärät, olivatpa ne sitten transsendentteja tai immanentteja.
333
334
Silber 1960, xcvii–xcviii. Noumenaalin ja fenomenaalin välisestä suhteesta Kantin moraalifilosofiassa ks.
tarkemmin xcvii–ciii.
WWW, 177: ”Denn nicht ein fauler Frieden, sondern Frieden als Werk der Gerechtigkeit (Augustinus: ’Opus
iustitiae pax’) ist gefordert.” (Kursivointi minun)