23.11.2013 Views

Kantasuomen konsonanttihistoriaa - Suomalais-Ugrilainen Seura

Kantasuomen konsonanttihistoriaa - Suomalais-Ugrilainen Seura

Kantasuomen konsonanttihistoriaa - Suomalais-Ugrilainen Seura

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

KANTASUOMEN KONSONANTTIHISTORIAA<br />

233<br />

vksm. *poi > sm. povi<br />

vksm. *sui > sm. suvi<br />

vksm. *tüi > sm. tyvi<br />

vksm. *pio > sm. pivo<br />

vksm. *väü > sm. vävy<br />

Primaarisen *v:n tavoin kuitenkin myös tämä sekundaarinen *v toisinaan sporadisesti<br />

vokaaliutui synnyttäen pitkiä labiaalivokaaleja (ks. 10 §). Tällöin *:n kehitys<br />

olikin näennäisesti sama sekä labiaali- että illabiaalivokaalien yhteydessä.<br />

3 § Palataalistuneiden konsonanttien depalatalisaatio<br />

Verrattain varhain itämerensuomen erilliskehityksen aikana kaikki palataalistuneet<br />

konsonantit menettivät palataalistuneisuutensa, ts. * > *c (huom. myös<br />

* > *cc), * > *s, * > *, * > *n, *l > *l. Koska yksikään toinen yksittäinen<br />

innovaatio ei ollut vastuussa yhtä monen foneemin eliminoimisesta, depalatalisaatiota<br />

voi hyvällä syyllä pitää tunnusomaisimpana kantasuomalaisena äänteenmuutoksena<br />

– etenkin kun nimenomaan palataalistuneita konsonantteja on<br />

monesti pidetty uralilaiskielille tunnusomaisina.<br />

4 § Muutos *δ > *t<br />

Jäljelle jäänyt * (< vksm. * ja *) lankesi pian yhteen *t:n kanssa. Oikeastaan<br />

vain taloudellisista syistä katsoisin tämän muutoksen myöhemmäksi kuin depalatalisaation<br />

(ks. 3 §), sillä muuten joutuisin postuloimaan *:n ja *t:n väliasteeksi<br />

*:n sijasta *t:n, jollaista kantasuomessa ei muulloinkaan näyttäisi olleen.<br />

Joka tapauksessa en näkisi mitään syytä rekonstruoida myöhäiskantasuomeen<br />

foneemia * pelkästään sanan sydän : sydäme- perusteella (vrt. Viitso<br />

2001: 198–199), sillä sen ortografinen m ääntyy geminaattana. Koska jo myöhäiskantasuomenkin<br />

asu oli siis luultavimmin *süän : *süämme-, * oli yksinkertaisesti<br />

tulosta *t:n heikosta asteesta umpitavun edellä (ks. Posti 1953: 84–85;<br />

T. Itkonen 1993: 116–118).<br />

5 § Muutokset *č > *t ja *čč > *tš<br />

Myös alveolaariaffrikaatat eliminoituivat kantasuomen foneemipara dig masta<br />

näihin aikoihin. Vastoin perinteistä näkemystä (esim. Wichmann 1911; Toivonen<br />

1928) *:n säännöllisin refleksi näyttäisi olleen *t (ks. 1 §; Sammallahti 1999: 76).<br />

Samaten pitkä * on viimeistään tässä vaiheessa analysoitava yhtymäksi *tš

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!