Kantasuomen konsonanttihistoriaa - Suomalais-Ugrilainen Seura
Kantasuomen konsonanttihistoriaa - Suomalais-Ugrilainen Seura
Kantasuomen konsonanttihistoriaa - Suomalais-Ugrilainen Seura
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
KANTASUOMEN KONSONANTTIHISTORIAA<br />
233<br />
vksm. *poi > sm. povi<br />
vksm. *sui > sm. suvi<br />
vksm. *tüi > sm. tyvi<br />
vksm. *pio > sm. pivo<br />
vksm. *väü > sm. vävy<br />
Primaarisen *v:n tavoin kuitenkin myös tämä sekundaarinen *v toisinaan sporadisesti<br />
vokaaliutui synnyttäen pitkiä labiaalivokaaleja (ks. 10 §). Tällöin *:n kehitys<br />
olikin näennäisesti sama sekä labiaali- että illabiaalivokaalien yhteydessä.<br />
3 § Palataalistuneiden konsonanttien depalatalisaatio<br />
Verrattain varhain itämerensuomen erilliskehityksen aikana kaikki palataalistuneet<br />
konsonantit menettivät palataalistuneisuutensa, ts. * > *c (huom. myös<br />
* > *cc), * > *s, * > *, * > *n, *l > *l. Koska yksikään toinen yksittäinen<br />
innovaatio ei ollut vastuussa yhtä monen foneemin eliminoimisesta, depalatalisaatiota<br />
voi hyvällä syyllä pitää tunnusomaisimpana kantasuomalaisena äänteenmuutoksena<br />
– etenkin kun nimenomaan palataalistuneita konsonantteja on<br />
monesti pidetty uralilaiskielille tunnusomaisina.<br />
4 § Muutos *δ > *t<br />
Jäljelle jäänyt * (< vksm. * ja *) lankesi pian yhteen *t:n kanssa. Oikeastaan<br />
vain taloudellisista syistä katsoisin tämän muutoksen myöhemmäksi kuin depalatalisaation<br />
(ks. 3 §), sillä muuten joutuisin postuloimaan *:n ja *t:n väliasteeksi<br />
*:n sijasta *t:n, jollaista kantasuomessa ei muulloinkaan näyttäisi olleen.<br />
Joka tapauksessa en näkisi mitään syytä rekonstruoida myöhäiskantasuomeen<br />
foneemia * pelkästään sanan sydän : sydäme- perusteella (vrt. Viitso<br />
2001: 198–199), sillä sen ortografinen m ääntyy geminaattana. Koska jo myöhäiskantasuomenkin<br />
asu oli siis luultavimmin *süän : *süämme-, * oli yksinkertaisesti<br />
tulosta *t:n heikosta asteesta umpitavun edellä (ks. Posti 1953: 84–85;<br />
T. Itkonen 1993: 116–118).<br />
5 § Muutokset *č > *t ja *čč > *tš<br />
Myös alveolaariaffrikaatat eliminoituivat kantasuomen foneemipara dig masta<br />
näihin aikoihin. Vastoin perinteistä näkemystä (esim. Wichmann 1911; Toivonen<br />
1928) *:n säännöllisin refleksi näyttäisi olleen *t (ks. 1 §; Sammallahti 1999: 76).<br />
Samaten pitkä * on viimeistään tässä vaiheessa analysoitava yhtymäksi *tš