Lue - Satakuntalainen Osakunta

25. Savupirtin pohjapiirros Sergei Honkalan
mukaan: 1. kivikiuas, 2. makuulava, 3.
pitkät penkit, 4. pöytä, 5. istumapalkkuita,
6. ikkunakalvot, 7. ovi, 8. kirveenkalkku,
9. kuttihuone, 10. kuttihuoneen ikkuna, 11.
keittolaitteiden pitopaikka. Kihniö, Nerkoonkylä,
Viikeri. Kansallismuseon kokoelmat.
Satakuntalaisista savupirteistä 85
laispohjäisissä murteissa karsina. Savolainen sana on 'saunanlavon
alustaa' merkitsevänä levinnyt myös Koillis-Satakunnan
murteisiin. 11
)
Edellä julkaistusta Mauno Jokipiin tutkimuksesta käy ilmi,
että makuulavoja todella oli vielä 1600-luvulla Satakunnan pirteissä,
eräistä tuomiokirjojen sanonnoista päättäen verrattain korkeallakin.
Gunnar Suolahti on huomauttanut, että 1700-luvulta on
pari kirjallista mainintaa suomalaisten savupirttien korkeista makuupaikoista.
Carl v. Linné, joka 1732 matkusti Suomessa, kirjoittaa:
«Niin korkeat vuoteet kuin ne, joita suomalaiset käyttävät,
eivät myöskään ole hyviä, sillä katon rajassa on aina kuuma«.
Toinen matkailija N. R. Broocman kertoi, että välikattoa ei pirteissä
ollut, mutta sen sijaan «katon alla ikäänkuin lava ja sen alla
muutamia orsia«. 12
) Mutta mikä on ollut lavan paikka, uunin
vieressä vai pirtin perälläkö? 13
)
Asuinhuoneeseen kuuluneesta matalasta uuninvierilavasta
on meidän maastamme kirjallisuudessa mainittu vain
yksi tieto Pohjois-Karjalasta Ilomantsista. Mutta kalamajoissa,
niittypirteissä ja muissa kausiasunnoissa sellaisia lavoja on ollut
11
) Kansallismuseon ja Sanakirjasäätiön arkistot.
1 2
) Gunnar Suolahti, Suomen pappilat 1700-luvulla, Porvoo 1912, s.
204, 206.
1 3
) Vrt. Suolahti, mt. s. 206, Vilkuna, mt. s. 18—19, Toivo Vuorela,
Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset (Kyrönmaa VI), Helsinki 1949, s.
91—92.