Lue - Satakuntalainen Osakunta

Kaskenpoltosta ja kydönviljelyksestä Satakunnassa ennen isoavihaa 31
poltto on tavallaan ryöstöviljelyä, koska maa menettää muutaman
sadon jälkeen moneksi vuodeksi kasvuvoimansa, kun sen
sijaan kaski vesoo nopeasti uudelleen. Koska suoalueita ei vielä
1600-luvulla osattu mihinkään muuhun käyttää, kydönpoltto oli
silloin hyödyllinen tapa laajentaa viljelysalaa, varsinkin kun osa
kytömaasta raivattiin jälkeenpäin pelloksi.
Hyödyn aikakauden talouskirjailijoista mainitsee P. A. Gaddin
oppilas A. Agricola v. 1753 esittämässään kasken- ja kydönpolttoa
koskevassa väitöskirjassa, että kytöä poltetaan Turun ja Porin
läänissä Loimaalla, mutta etenkin Hämeessä. 129
) Tieto sopii yhteen
muiden Hämettä koskevien mainintojen kanssa; maanmittari
Schroderus mainitsee Tammelasta v. 1649 jopa 60 tynnyrinalan
kytömaita 130
) ja P. Kalmin oppilas C. P. Borenius kertoo v. 1774
Someron olevan vilkasta kydönpolttoseutua. 131
) Kun muista lähteistä
tiedämme, että Etelä-Pohjanmaa on jo 1600-luvulla ollut
«kytösavun aukeata maata«, 132
) näyttää siltä, että tämä viljelystapa
on riippuvaisuussuhteessa maantieteellisiin seikkoihin. Sekä
Satakunnassa että Lounais-Hämeessä kydönpoltto keskittyi samanlaisille
tasaisen alaville ja runsassoisille jokilaaksoseuduille, kuten
Etelä-Pohjanmaankin jokilaaksoissa oli asian laita. — Karjalassa
mainittu kydönpoltto tapahtui niin erilaisin menetelmin, että
emme siihen tässä vertailumielessäkään puutu. 133
)
Loimijoen laakson kydönpoltosta alkavat tietomme jo 1620luvulta,
jolloin se oli täysin kansanomainen elinkeino. (Esim. tiedot
Etelä-Pohjanmaalta alkavat 1640-luvulta, joten myöhäisestä
lainautumisesta ei ole Satakunnassa kysymys.) Niinpä Yrjänä Sipinpoika
Alastaron Ilolasta oli v. 1625 vuokrannut kytömaata
(kytteland) Alastaron Vahvalan Luukkaalta. Vuokrana oli panni
ruista. Luukkaan poika Heikki oli vahingossa polttanut — kydönpoltossa
ollessaan — 12 kuormaa Yrjänän kytömaan aidaksia ja
1 2 9
) Grotenfelt, Det primitiva jordbrukets metoder i Finland s. 57.
1 3 0
) Luukko, Hämeen historia II: 1 s. 472.
1 3 1
) Grotenfelt, mt. s. 57.
1 3 2
) Luukko, Etelä-Pohjanmaan historia III s. 99—110.
1 3 3
) Grotenfelt, mt. s. 56; Sirelius, Suomen kansanomaista kulttuuria I
s. 250—251.