Lue - Satakuntalainen Osakunta

338 Pekka Lehtimäki
kylvi se oli jourukas kylväjä ja, sittet toisella parilla ni, sevoteltiin,
samalla äkkeellä vaan, samallaisella äkkeellä, piikkiäkkeellä niinko
sitä sanottiin«, «Juu, se oli juur se sorteleminen, sitä, sittek kun
tua, ko se piänennettiin, sen kynnön, sen kertuuj jälkeen, ni sitä
sanottiin sitte sortelemiseksi, että se oli sitte valmi-, valmista sitte,
kylvettäväksi, sitä sitte sanottiin sekottamiseksi ku se, sittek
kylvöm päältä ajettiin« (Kullaa, Suomen kielen nauhoitearkisto
224: 4) . 11
)
Esimerkkejä merkityksen pohjoiselta levinneisyysalueelta:
Minulle on tuttu sana «soortaa«. Äestäessäni nuoruuteni päivinä
kotini vainiolla tapasi isäni sanoa, kun sattumatonta
[= koskematonta] kynnöstä äestin: «Soorran nyt nuo kerralleen!«
Siitä seuraavat kerrat olivat äestämistä (Kauhajoki,
Alma Pelto 1960) / Kurikas ei käytetä nimitystä «soortaminen«
mualla kun fälttööspeltua kylvökuntohon äestääs. Pellot «soorrettihin«
yksi-, kaksi- tai kolomilauttahan [yhteen, kahteen tai kolmeen
kertaan], kuinka äestys vaatiiki. «Soortaminen« oli pellon
kylvökuntohon äestämistä: «Pelto oli soorrettu valamihiksi«,
«Kylvettyä peltua ei soorrettu, vaan siemenet peitettihin yksi tai
kaksi lauttahan«. Nyt ei enää monestikkaa käytetä äestämisestä
«soortaminen«-nimitystä vaan sanotahan jotta pelto on valamihiksi
äestetty. Vanhat miehet ennen puhuuvat «soortamisesta«. Kun
viimeiset kasket on täälä poltettu jo 200 vuotta sitten, ei enää ole
tietua, oliko kasken äestäminen «soortamista« (Kurikka, A. Rinta-
Paavola 1960) / «Nyp pitääs mennäs soortamahar ruismaita jotta
saataas ne pian kylyvökuntohon« (Jalasjärvi, Hanna Mäntylammi
1959) / «Kyllä sem pellom pitää kaksi lauttahan [= kahteen kertaan]
soortaa ennenkun sen saa kylyvää« (Ilmajoki, A. Ranta
1959).
'Äestää kynnöstä ensi kertaa' -merkityksessä esiintyy so(o)rtaaverbin
rinnalla tämän frekventatiivijohdos sorrella, niinkuin esimerkeistä
ilmenee. Näistä muodoista sorrella esiintyy yksinomaan
eteläisellä levinneisyysalueella, jossa sitä voi jokusesta sortaatiedosta
huolimatta (sortaa-muodosta tietoja kolmesta pitäjästä:
11
) Kertojana v. 1890 Kullaalla syntynyt, mutta jo v:sta 1919 Hämeenkyrössä
elänyt Edvard Kiilo, jonka sanasto lähinnä kullaalaista.