Lue - Satakuntalainen Osakunta

336 Pekka Lehtimäki
käyttötavasta on runsaasti. 10
) Huomiota kiinnittää merkityksen
elinvoimaisuus, mikä käy ilmi mm. siitä, että nuorehkotkin murteenpuhujat
tuntevat tämän so(o)rtaa, sorretta -verbien käyttötavan.
Ihmeelliseltä tuntuu, että Salmista saakka on merkityksestä
tieto (Martta Pelkosen v:lta 1933): sorrattua 'äestää ennen kylvöä,
niin että maa tulee sileäksi ja tasaiseksi', muutamat ovat ehkä
käyttäneet «sorrattua«-verbiä myös kylvön jälkeenkin tapahtuvasta
äestämisestä: «Ennen kylvyö pidäy sorrattua, poikkizin
astoija, poikkipalah« = 'ennen kylvöä on sorratettava, poikkisin
1. poikittain äestettävä, poikkipäin sarkaa' ja lapsille voidaan sanoa:
«Mene zavod'i sorrattua, tulen seitšas kylvämäh« = 'mene,
ala äestää, tulen heti kylvämään'. Salmin tapaus ei voine olla
yhteydessä länsisuomalaisten sortaa (soortaa), sorretta 'äestää'
-sanojen kanssa, vaan sitä lienee pidettävä lähinnä paralleelisena
kehittymänä. Tähän suuntaan viittaa jo sanan ulkoasukin, joka
poikkeaa vastaavista länsisuomalaisista muodoista.
Pohjoisen ja eteläisen esiintymisalueen välillä on pitäjiä, joissa
sortaa (soortaa), sorretta -verbeillä ei ainakaan enää ymmärretä
äestämistä (todennäköisesti merkitystä ei ole koskaan täällä tavattukaan).
Omien muistiinpanojeni (v:lta 1960) mukaan merkitys
on tuntematon ainakin seuraavissa esiintymisalueiden välisissä
pitäjissä: Hämeenkyrö, Viljakkala, Ikaalinen, Jämijärvi,
Kankaanpää. Eteläisen esiintymisalueen itäpuolella merkitys on
tuntematon ainakin Suoniemellä, Karkussa ja Tyrväässä (omia
muistiinpanojani 1959—1960). Pohjoisen esiintymisalueen naapuristosta
on kielteisiä tietoja seuraavasti: Parkano (ylioppilas Aune
Mäkysen suullinen tieto kirjoittajalle 1960), Kuru (K. Vesa 1960),
Seinäjoki (M. Lähdesmäki 1960), Lapua (ylioppilas J. Yli-Panulan
suullinen tieto kirjoittajalle 1960, I. Herttua 1960, Mirja Tiainen
1960), Ylistaro (kandidaatti E. Palon suullinen tieto kirjoittajalle
1 0
) Lisäksi on merkityksestä kaksi hajatietoa: toinen, sanomalehtikyselyyn
tullut Martta Sirolan vastaus (v:lta 1960) on Vesilahdesta ja toinen,
Helmi Ylhäisen vastaus (v:lta 1960) Hauholta. Kumpaakin lienee pidettävä
kyselyn provosoimana. Asianomainen kyselyn kohta kuului seuraavasti:
»Miksi nimitetään kynnöksen ensi kertaa äestämistä (sortaa, sorrella tjs.)?»