Lue - Satakuntalainen Osakunta

Antero Vareliuksen »loppukove» 317
äänteen olevan kadoksissa; sillä pitäähän tämän kuitenkin kuuluman
puheessa ja lukeissa. Puustavistomme vaillinaisuus tässä
on tosin valituksen alainen, kun tekee usein senkin, että lause
sopii ymmärrettää kahtialle, esim. «lupaa mennä — — — ja
ottaa .« (lukia ei eroita: ottaako vai lupaako ottaa, vaikka
kuulia sen kyllä eroittaa). Loppuahin kirjoittaminen tekisi selvän
eroituksen ajatuksilla: «lupaa mennä' ja ottaa' (olotapa),
ja: «lupaa mennä ja ottaa (suoratapa) «; mutta
asiain niin ollessa, kuin ne nyt ovat, ei auta kirjailian muuta,
kun panna olotapa yhtäläiseksi suoratavan kansa ja kokea muilla
kurein sovittaa sanojansa niin, että kahtiaisuus tulis vältetyksi,
vaikka loppukoveelta puuttuu merkkinsä.« 74
)
Ehkä Varelius näitä rivejä kirjoittaessaan on tuntenut pientä
haikeutta ajatusten palatessa nuoruusvuosien ortografiseen mieliideaan,
jota hän oli joutunut puolustamaan monia hyökkäyksiä
vastaan.
7 4
) Varelius, Kielioppisia tarkkailemia kirjausmuodon vaurastumista varten.
SKS.n ark., KL nro 1694 s. 31—.