Lue - Satakuntalainen Osakunta

316 Tapio Horila
vallisia lukijoita, vaan ainoastaan kieleen teoreettisesti perehtyneitä,
jotka taas pääsevät asiasta perille muuta tietä. Tutkijakuntaan
kuului mm. M. A. Castren. 70
) Tämän arvovaltaisen
asiantuntijaelimen kannanotto lienee osaltaan seuraus sen realiteetin
toteamisesta, että niiden kielenviljelijäin luku, jotka aspiraation
merkitsemistä kokeilivat, oli vuosi vuodelta pienentynyt
ja että he vuoden 1850 tienoilla olivat jo häviävän pienenä vähemmistönä.
71
) Täten oli läikyntä tässä yleiskielemme myrskyisässä
kehitysvaiheessa ainakin yhdeltä kohtaa tyyntynyt.
Varelius huomasi jääneensä «loppukoveineen« miltei yksin,
joten hän katsoi parhaaksi mukautua tässä kohden vakiintuvaan
ortografiaan. Tämä ei suinkaan merkinnyt sitä, että hän olisi muuttanut
mieltään aspiraationmerkinnän tarpeellisuudesta. Siitä löydämme
todisteen Vareliuksen käsikirjoituksena säilyneestä laajasta
suomen kieliopista, jossa puheena oleva kohta on eräästä
kielellisestä piirteestä päätellen kirjoitettu aikaisintaan 1860luvulla.
72
) Tekstissä on ensin käytetty loppukove-nimitystä, mutta
tämä on yhtä kohtaa lukuunottamatta korjattu loppuahiksi.
Huomattakoon myös, että loppukove-loppuahi ei merkitse Vareliuksella
enää niinkuin ennen aspiraation merkkiä vaan itse aspiraatiota,
73
) kun hän kirjoittaa: «Vaikka tällä äänteellä [loppuahilla]
ei ole omaa puustaviansa ja tämän osoittaminen jollakulla
merkillä (kuin: voittaa' tahi voittaa', taikka kirjaimella
(voittaan, kevät) on nähty liijan vaivalloiseksi ja hankalaksi eikä
ole saanut yleistä hyväksymistä, vaan kirjoitetaan paljaaltansa:
tuoda, ole, kevä, kude jne., niin älkäämme sentään luulko tämän
7 0
) Niemi, mt. s. 211.
7 1
) Lahja Koppanen, Kysymys ns. »loppuhenkosesta» murteiden taistelun
aikana. Laud.tutk. v. 1948, s. 80. Siitä teokseen Kohtamäki, Ankara puutarhuri,
s. 86.
7 2
) Vareliuksella on tässä kohdin lyhytvokaalinen -kan, -kän liite (pro
-kaan, -kään), mitä hän tähänastisten havaintojeni mukaan siirtyi käyttämään
v:n 1864 vaiheilla.
7 3
) Kove- tai loppukove-sanojen aikaisemman merkityksen (= aspiraationmerkki
') Varelius on ilmaissut v:n 1947 Suomettaressa (n:o 7, Mintähden
ja Sentähden) ja mainitussa kirjeessään Schildtille 27. 3. 1847. Suomettaren
kirjoituksesta selviää, että Varelius jo tällöin saattoi tarkoittaa »koveella»
myös itse loppuhenkosäännettä (»puoli-h:ta») eikä vain tämän merkkiä.