Lue - Satakuntalainen Osakunta

Antero Vareliuksen »loppukove» 311
neen kansatieteellisen tutkimuksen 25
) ja tämän v. 1849 julkaistun
saksannoksen 53
) suomenkielisissä sanoissa 54
) sekä vuosien 1848 ja
1849 Suomettaren kirjoituksissa, jotka tuntee hänen laatimikseen
nimimerkistä A. W. Vuoden 1850 Suomettaressa on Vareliukselta
vain yksi kirjoitus, numerossa 6 helmikuun 8. päivänä julkaistu
«Älkäät antako laittajalle siaa!« Tämä on erikoinen siksi, että
siinä on käytetty apostrofia. Merkistä ja sen käytön niukkuudesta
voi päätellä, että toimitus on korjaillut Vareliuksen käsialaa,
etenkin kun muiden lähteiden perusteella tiedämme, että hänen
merkintätapansa vielä tähän aikaan ja jälkeenkin säilyi ennallaan.
Pari apostrofia loppuhenkosen merkkinä tavataan vielä 19. 6. 1850
painoluvan saaneessa virsisuomennosarkissa Armon Ylistys. Tässä
tapauksessa ehkä apostrofin käyttö on johtunut turkulaisen Hjeitin
kirjapainon puutteellisesta kirjasinvalikoimasta. Viimeinen löytämäni
Vareliuksen painotuote, missä «loppukovetta« on käytetty
ja yleensäkin aspiraatio merkitty, on kirjasena ilmestynyt suomennos
«J. J. Rambachin saarna Autuaallisesta Tuttavuudesta Jesuksen
Kristuksen lammasten ja heidän hyvän Paimenensa välillä«.
Vihko on saanut painoluvan 27. 11. 1850, joskin se on ilmestynyt
vasta seuraavan vuoden puolella. Länsisuomalainen loppuhenkosen
merkintä on huolellista. 3. persoonan omistusmuodot ovat
edelleen ilman «loppukovetta«.
Tätä tutkimusta varten olen tarkastanut myös Vareliuksen
säilyneet käsikirjoitukset. Näistä ovat Tyrväästä ja muualta tehdyt
sanamuistiinpanot, joita Varelius lähetti Lönnrotille v. 1847,
5 2
) Bidrag tili Finlands kännedom i ethnografiskt afseende. Suomi 1847.
5 3
) Beiträge zur Kenntniss Finnlands in ethnographischer Beziehung.
St. Petersburg 1849.
5 4
) Enon Opetuksista en löytänyt yhtään verbin imperatiivin yksikön 2.
persoonan muotoa, joten V:n aspiraationmerkintä tältä kohtaa jäi avoimeksi
(ks. s. 299). Näytelmässä Vekkulit ja Kekkulit k.o. imperatiiveja on useita, esim.
juo' pois, laula' nyt vaan, käännä' selkääsi, mene', tuo', pane' koriat vaatteet
yllesi, ole' valmisna. Näiden odotuksenmukaisten »spiritus asper»tapausten
määrää vähentää se, että V. niiden rinnalla käyttää -s-loppuisia
assimilaatiomuotoja, esim. laulas (< laula sinä), jUtteles, menes, näytäs,
otas. Suomi 1847:stä s. 53 on esimerkki »Tee' kirkko Karsattiin, Karsatisa
kirkko kaunis on».