Lue - Satakuntalainen Osakunta

306 Tapio Horila
suffiksiin, mutta ei enää 8. numeron kotimaan ja hiippakunnan
uutisissa. Lähinnä seuraavien numeroiden oikeinkirjoitus on tässä
suhteessa häilyvää, mutta 12. numerosta lähtien (23. 3., SKS:n
vuosikertomus) vuosikerran loppuun saakka Varelius jättää allatiivin
ja 3. persoonan omistusmuodot melko johdonmukaisesti
ilman aspiraatiota. 33
) Poikkeuksena ovat runot Rakkaus (n:o 35),
Kansan laulu Venäjästä (n:o 37) ja Ikävyys (n:o 38), jotka Varelius
on kirjoittanut jo vuoden 1846 aikana ja julkaissut Suomettaressa
todennäköisesti alkuperäisessä oikeinkirjoitusasussa. 34
)
Niistä Suomettaren Lisä-Lehden kahdesta jatkokertomuksesta,
jotka Varelius on suomentanut, on Ismaelissa allatiivi ja 3. persoonan
suffiksi ilman loppuhenkosta, mutta Luostariveljeksissä
vain 3. persoonan suffiksi.
«Loppukoveen« tulosta Suomettareen Varelius kertoo kirjeessään
Schildtille:
«Tohtori Lönnrot neuvoi meitä kirjoittamaan Suomettaressa
jotakuta merkkiä itse' riviin esim. I, mutta tämän neuvon saatuamme
oli jo pari numeroa Suomettaresta präntättynä, eikä siis
ollut juur sopiva enää muuttaa koveen muotoa, ja vielä oli mielestämme
varhaista antaa 4
tälle uudelle kerakkeelle siaa toisten rinnalla,
sillä moni oudoksuisi tätä vielä peräti. Jos ensin joku aika
totuteltaisiin yleisöä pitämään kovetta arvossa, vaikka osotettua
vähemmällä merkillä, niin sitten kävisi kyllä sen kirjoittaminen
saman arvoisella kirjaimella kuin muidenkin kerakkeitten.« 35
)
Huomaamme, että Lönnrot oli jo ehtinyt tehdä uuden ehdotuksen
aspiraationmerkistä. 36
)
3 3
) V:n kirjoitukset v:n 1847 Suomettaressa on selvitetty seur. julkaisuissa:
Niilo Ikola, Antero Varelius sanomalehtimiehenä. Satakunta III,
toinen painos, Vammala 1928, s. 89—97 ja Rapola, mt. s. 31—35.
3 4
) Asia on selvinnyt V:n käsikirjoitusvihkosesta »Anteron Laulu-kokeita»,
jossa hänen runonsa ovat vuosittain jaoteltuina. Vihko on lehtori
Lahja Selänteen hallussa. Runo Pytagoran Kultaiset Sanat (n:o 36) on
vihossa päivätty 24. 3. 1847 tehdyksi ja se on oikeinkirjoitukseltaankin jo
'uudenaikaisempi'.
3 5
) Vareliuksen kirje W. S. Schildtille Helsingistä 27. 3. 1847. Kirje on
maisteri Wolmari Schildtin hallussa Jyväskylässä, ja hän on ystävällisesti
lähettänyt siitä minulle jäljennöksen.
3 6
) Ks. myös Anttila, Elias Lönnrot II, s. 200—201.