Lue - Satakuntalainen Osakunta

Antero Vareliuksen »loppukove» 301
tanut kuitenkin sen, että Enon Opetuksiin painettu loppuhenkonen
muistuttaa enemmän 6:ta (sexa) kuin c:tä eli spiritus asperia.
Samassa kirjoituksessa Varelius myöntää, että on olemassa
murteita, joissa aspiraatio ei esiinny niin tiheään kuin se Enon
Opetuksiin on tullut merkityksi. Hän sanoo noudattaneensa pääasiallisesti
satakuntalaista ääntämystä ja Renvallin esikuvaa. Totta
onkin, että yllä esitetty jaottelu Enon Opetusten aspiraatiotapauksista
vastaa suurin piirtein sitä jaottelua, jonka Renvall kieliopissaan
on suorittanut loppuhenkosesta puhuessaan. 18
) Viimeaikainen
tutkimus länsiyläsatakuntalaisten murteiden aspiraatioesiintymistä
tukee yksityiskohdittain sitä Vareliuksen mainintaa, että
hän on merkinnyt loppuhenkoset paitsi Renvallin mukaan myös
satakuntalaista kielikorvaansa noudattaen. 19
)
Vastineessaan Varelius pyrkii kohta kohdalta kumoamaan hänen
aspiraatiomerkintäänsä kohdistetut moitteet. Koska hänen
perustelunsa toisaalta ilmaisevat hänen vaikuttimensa, toisaalta
ovat kuvaavia sen ajan harrastelijakielimiesten oikeakielisyyskiistoille,
suomennan tähän paikoin lyhennellen kohtia kirjoituksen
tästäkin osasta:
«Muutamat sanovat, että aspiraatio on niin heikosti kuuluva
äänne, ettei sen merkintä ole tarpeellista. Heille vastaan, että
samoin perustein voi jättää merkitsemättä paljon muutakin ja kirjoittaa
esim. leip leipä-sanan asemesta, koska jokainen kieltä
osaava voi itse liittää sanaan poisjätetyn ä:n.«
«Toiset eivät hyväksy aspiraation merkitsemistä siitä syystä,
että se tekee kirjoitusasun (stylen) rumaksi, mutta sietävät kuitenkin
kreikan spirituksen ja aksentit sekä ruotsin i:n, å:n, ä:n ja
ö:n lisämerkit.«
«Kirjoitusasu korvautuu sillä, että monet erimerkityksiset
sanat, jotka nyt kirjoitetaan samalla tavoin, tulevat aspiraationmerkkiä
käytettäessä saamaan erilaisen asun ja vältytään kaksiselitteisyydeltä.
Eikö ole omituista, että kirjoitetaan useat sanat,
1 8
) Renvall, mt., s. 19.
R. ei ole maininnut.
Indikatiivin ja konditionaalin kieltopreesensiä
1 0
) Pertti Virtaranta, Länsiyläsatakuntalaisten murteiden äännehistoria
I, s. 346—382.