Lue - Satakuntalainen Osakunta

Antero Vareliuksen »loppukove» 299
-e-, -i- loppuisia partikkeleita, esim. sinne', tänne'; ylitse', takat
se', ohitse', läpitse'; tyyni', kiini'; kaiketi', samati', peräti';
hyvästi', ensisti', rajusti', välisti', usiasti', kiiruusti', selkiästi', yhteisesti',
raskaasti', viekkaasti'; tai', eli', vai';
partikkeli kotio'.
Verbin imperatiivin yksikön toista persoonaa, joka nykykielessä
on aspiraatioloppuinen, en ole kirjasta löytänyt, mutta Vareliuksen
myöhemmässä tuotannossa on siitä kyllin esimerkkejä,
kuten jäljempänä selvitetään (54. alaviitta).
Enon Opetuksia herätti heti ilmestyttyään tavallista suurempaa
huomiota, eikä Vareliuksen tarvinnut kauan odottaa arvostelua
uudesta aspiraationmerkistäkään. Morgonbladet julkaisi jo joulukuun
22. päivänä v. 1845 etusivullaan kirjasta kriitillisen esittelyn,
jossa mm. pidettiin uuden aspiraationmerkin käyttöön ottoa kansan
luettavaksi tarkoitetussa teoksessa epäilyttävänä. Todennäköisesti
Varelius oli saanut kuulla merkistään myös suullista arvostelua,
ehkä jotkut olivat ilmaisseet mielipiteensä kirjeitse, mistä
tosin tässä vaiheessa ei ole säilynyt todisteita. Joka tapauksessa
Varelius jo helmikuussa seuraavana vuonna katsoi olevan aihetta
julkaista Morgonbladetissa (1846 n:o 16) arvostelijoilleen vastineen,
joka alkoi sanoilla: «On kuultu kysyttävän, mihin tarvitaan
sitä ylösalaisin kääntynyttä apostrofimerkkiä, joka Enon Opetuksissa
on monien vokaaliin päättyvien sanojen lopussa?« Kirjoituksessaan
hän selvittää, miten hän on päätynyt juuri «loppukoveeseen«.
Beckerin ehdottama apostrofi ei voi tulla kysymykseen,
koska se on vakiintunut ilmaisemaan puuttuvaa äännettä, tavallisesti
vokaalia, jollainen aspiraatio ei ole. Renvallin suosittama
h taas on liian voimakas 'puolivahvan' loppuhenkosen merkkinä.
Lönnrotin ehdottamalla c:llä — ehdottajan omankin ilmoituksen
mukaan — on ennestään vakiintunut tehtävänsä, joten sitäkään
ei voida hyväksyä. Lisäksi Varelius viittaa siihen, ettei kukaan
mainituista kielimiehistä ole itse ottanut suosittamaansa merkkiä
käyttöön omissa kirjoituksissaan. Lönnrotin ehdotus on antanut
kuitenkin Vareliukselle lähtökohdan. Tämä sanoo pienentäneensä
c:tä ja sijoittaneensa sen rivin yläreunaan. Tällaisena merkki on
sopiva siitäkin syystä, että se muistuttaa kreikan spiritus asperia,
joka myös on aspiraation merkki. Kirjasimien puute on aiheut-