Lue - Satakuntalainen Osakunta

Satakunnan uitto-työläisistä ennen 1920-lukua 285
miehillä sanotaan tuohikontin eli helvetin olleen kauemmin käytössä
(24). Tuohikontin ohella oli aikaisemmin melko paljon
metsäsian eli mäyrän nahasta valmistettuja laukkuja. Rannikolla
oli tapana pitää myös hylkeennahkaisia kantovehkeitä (7, 13).
1890-luvulla mainitaan Ikaalisten seuduilla otetun käytäntöön kankaasta
valmistetut kantopussit, joita niiden valkoisen värin takia
kutsuttiin pässeiksi (2). Sellaisia kantopusseja valmistettiin myös
tavallisista säkeistä, joihin kiinnitettiin narut kulmiin. Samalla narulla
vedettiin pussin suu kiinni. Muutamat uittomiehet käyttivät
eväitten kuljetukseen myös kannettavia pärekoreja (3).
Varsinaiset reput tulivat uittoväylillä käyttöön vasta vuoden
1918 jälkeen, kuten useat tiedot kertovat (5, 11, 12, 21, 24). 1920luvun
alussa oli kangasreppu uittotyömailla jo yleistynyt, ja vanhemmat
kantovehkeet joutuivat nopeasti väistymään. 43
)
Ruoka
Uittomiehet huolehtivat itse jokainen kuivasta muonastaan.
Uittoyhtiöt eivät alkuun huolehtineet ruoasta eivätkä majoituksesta.
Ainoastaan joissakin paikoissa ovat uiton järjestäjät toimittaneet
paikan päälle leipää ja silavaa (Ikaalinen, 7). Tavallisesti
kaikki kuiva muona hankittiin jokivarren taloista tai kaupoista.
Pääasiallisesti syötiin leipää, voita, lihaa ja läskiä, joita maito- tai
piimäpullon kanssa aina kuljetettiin repussa. Tavallinen annos oh
reikäleivän (n. 1/3 kg) syöminen ateriaksi (13). Hyvin yleistä
oli ns. amerikkalaisen silavan käyttö. 44
) Sitä syötiin raakana, koska
se oli niin rasvaista, että se käristettäessä suli kokonaan (15, 23).
Korkeintaan tätä «Wilsonin pintaa« (24) lämmitettiin tikun kärjessä
nuotiolla. Mikäli tarjoutui tilaisuus (kuten esim. ponttoolla),
4 3
) Loimijoen—Palojoen alueelta muistetaan, että esim. v. 1922 oli kangasreppu
jo niin tavallinen, että mäyrännahkareppuja oli vain kolmella ja
rasvanahkareppuja kahdella miehellä (V. E. Ketonen).
4 4
) Amerikkalainen silava valloitti 1880- ja 1890-luvuilla koko Skandinavian,
ja sen käyttö levisi erittäin nopeasti sekä Ruotsin että Norjan ulkotyömaille
(metsä- ja uittotyöläiset, rautatienrakentajat yms.) Ks. lähemmin I. Taive,
Kansanomaisen ruokatalouden alalta. Helsinki 1961, s. 62— ja siinä mainittua
kirjallisuutta.