Lue - Satakuntalainen Osakunta

Vaatetus
Satakunnan uitto-työläisistä ennen 1920-lukua 283
Vanhempina aikoina käytettiin uittotöissä yleisesti samoja
vaatteita kuin muutenkin arkitöissä. Tavallinen oli kotikutoisesta
kankaasta (sarsista) kyläräätälin ompelema puku (takki, liivit ja
housut). Jotkut käyttivät myös röttihousuja ja samasta rohtinisesta
kankaasta valmistettua mekkoa (tuppimekko tai tölkki),
joka oli pitkä kuin paita ja ulottui puoleen sääreen (2, 16, 23) , 42
)
Myöhemmin tulivat käyttöön tehdasvalmisteiset molskihousut (23)
ja samanlaisesta kankaasta valmistettu vyötäröllä varustettu
mokkapusero (5). Kaikenlaisissa ulkotöissä myöhempinä aikoina
yleistynyt ns. jätkäpusero on muistitiedon mukaan tullut käyttöön
1890-luvun lopulla (2). Sen kanssa tuli erikoisesti nuorempien
uittomiesten keskuudessa tavaksi käyttää neliskulmaista kirjokuvioista
silkkikaulahuivia, ns. hurjan silkkiä (2, 16).
Päällysvaatteena käytettiin kotikutoisesta kankaasta tehtyä
pomppatakkia t. puolipalttoota (6). Myöhemmin tulivat käyttöön
sateisina päivinä käytännölliset liinakankaasta valmistetut takit
(ja pikkutakit), jotka olivat maaliöljyllä (vernissalla, 12) kyllästettyjä.
Alusvaatteet olivat kotikutoista pellavakangasta. Villapaitaa
käytettiin yleisesti. Käsineet olivat villakäsineitä, työkäsineet
myös jouhikkaita. Tavallisesti oli jokaisella uittomiehellä kaksi
paria villasukkia, toiset jalassa, toiset repussa, mutta yhtä yleisesti
käytettiin myös jalkarättejä ja puolisukkia 1. hipuleita (2). Uittomiesten
yleisin päähine oli huopahattu (3, 12).
Tavallisimmat jalkineet olivat pitkävartiset pieksut tai lapikkaat.
Pieksuja oli sekä yksi- että kolmipohjaisia, viimeksi mainitut
olivat ns. oululaisia pieksuja (7). Jalkineet olivat yleensä paikallisten
suutarien työtä, ja niitä yritettiin hoidella erikoisen hyvin.
Jo ennen uittokauden alkua koetettiin pieksut voitelemalla
saada hyvin vedenpitäviksi. Voiteena käytettiin tervaa ja sianrasvaa
sekaisin (7), tai sitten tervasta, naudantalista, vernissasta
4 2
) Tämä mekko on työvaatteena ollut eri puolilla Länsi-Suomessa
käytössä vielä 1850-luvulla. Ks. U. T. Sirelius, Suomen kansanpukujen
historia. Helsinki 1915, s. 186—188.