Lue - Satakuntalainen Osakunta

Satakunnan uittotyöläisistä ennen 1920-lukua 271
Vitsaköysiä käytettiin uittotöissä vielä 1890-luvulla. Silloin alkoi
tulla riikalaista hamppuköyttä (poaliinaa ja varppia); samoihin
aikoihin alettiin käyttää myös miesponttoota (2).
Suuremmilla järvillä käytettiin järviuitossa aina ponttoota.
Miesponttoo 18
) oli rakennettu kymmenestä suuresta tukkiparista,
joiden kanssa poikittain asetettiin sidepuut, ruotelit (t. ruoterit).
Tukit sidottiin närelenkeillä parittain ruoteliin kiinni. Lenkit kiristettiin
ruotelin ja lenkin väliin lyödyillä erikoisilla puukiiloilla,
joiden nimi oli lusikka (t. kauha). Pönttöön keskelle sijoitettiin
vorokki. 19
) Sen alaosa valmistettiin metsästä etsitystä puunjuurakosta,
jolla oli 3—4 80 cm pitkää juurta, ja n. 120 cm pitkä varsi,
joka muodosti kelan akselin. Kela oli kyynärän läpimitaltaan, ja
siinä oli neljä poikkipuuta (reittä tai paakkia), joiden avulla vorokkia
kierrettiin. Miesponttoolla ei ollut tavallisesti muita rakennelmia.
Työryhmän muodosti 6—12 miestä, usein enemmänkin.
Ponttoo sijoitettiin lautan viereen selän puolelle, ja varppi (jota
oli 250—300 m 20
) sekä ankkuri kuljetettiin paatilla, jossa oli soutaja
ja ankkurinheittäjä, lautan kulkusuuntaan ja heitettiin järveen.
Kun ankkuri oli tarttunut pohjaan, alkoi lautalla vorokin
kiertäminen. Varppi nousi ponttoolle, jossa verhollari (vör- t.
väärhollari 21
) otti sen vastaan ja asetti sen ponttoon nurkalle
säännölliseen kasaan, pani verhoilitte. Kun lautta saapui ankkurin
luo ja se oli nostettu, soudettiin ankkuri uudelleen ulos.
Ponttoolla oli tavallisesti kaksi ankkuria (usein kolmekin); tuulisella
säällä ei irroitettu toista ankkuria ennen kun toinen oli heitetty.
Ankkuri painoi n. 50 kg ja sen heittäminen vaati voimia ja
taitoa, jottei ankkuri tarttunut veneen reunaan, jolloin vene olisi
kaatunut, tai jottei varppi jäänyt heittäjän jalkaan, jolloin se olisi
vienyt hänet mukanaan ja seurauksena olisi ollut hukkuminen. 22
)
18
) Paikoin ponttoo-muodon sijasta on ponttuu.
1 9
) Vrt. Lönnrotin sanakirjassa mainittuun sanaan vorotta 'vindspel'
< ven. vorot.
2 0
) Varpin pituusmitta oli myös nimeltään kangas (120 syltää), O. Salonen,
Ikaalinen. Vrt. Horila, mt. s. 20 (Äänekoski).
2 1
) Vrt. ruots. förhålla.
2 2
) Ks. miesponttoosta myös V. Piispanen, Järvilauttojen kuljetuksesta.
Metsätaloudellinen aikakauskirja 1924, s. 102 ja Savon oloista A. Rissanen,
Tukkien hakkuusta ja kuljetuksesta. Savotar III. Helsinki 1937, s. 57—58.