Lue - Satakuntalainen Osakunta

Satakunnan uitto työläisistä ennen 1920-lukua 267
Kuva 3. Tukkiränni Juhtimäen myllyn luona. Valok. Eino Nikkilä.
Kansallismuseon kok.
Jos ruuhka oli pahanlainen, vei sen purkaminen kauankin, usein
puolet päivästä tai vieläkin kauemmin (3, 11). «Jos koskeen tuli
ruuhka, niin yritettiin ottaa ensin selvää, millä tavalla siellä jokin
tukki oli mennyt poikittain. Mentiin ruuhkalle ja vedettiin päällä
olevia tukkeja pois. Joskus se laukesi helpostikin, jos voitiin vetää
poikittain oleva tukki kekseillä ulos. Mutta saattoi käydä niinkin,
että ruuhka meni aina vaan piukempaan. Sitten yritettiin ruuhkakangella
nostaa tukin pää pois kiven takaa tai alta, mutta aina ei
onnistuttu tässäkään. Silloin ei auttanut muu kuin ottaa kirves ja
hakata tukki poikki. Ei siihen aina monta kertaa ehtinyt lyödä, kun
se katkesi ja ruuhka lähti liikkeelle. Piti olla itsellä varma paikka,
minne hyppäsi, muuten meni tukkien mukaan.« (N. Huhtanen).
Yritettiin myös vetää varpilla tai köydellä esteenä oleva tukki
ulos. Viimeinen keino oli aina tukin katkaiseminen. Ruuhkien
laukaiseminen oli vaarallistakin, ja uittomiesten muistelmiin sisäl-