Lue - Satakuntalainen Osakunta

264 limar Taive
pohjakiviin. 5
) Näistä laitteista on Satakunnan uittovesiltä kuitenkin
vain vähäisiä tietoja. Tavallisimmin käytettiin puron rannoille
limittäin, suomukseen vedetyistä tukeista valmistettuja laitteita.
Sellaisten otvitettujen tai siistettyjen rantojen välissä soluivat tukit
kiviin tarttumatta eteenpäin. Mikäli otvitukseen käytetyt tukit eivät
muuten pysyneet paikoillaan, hakattiin tukin päähän reikä ja
sidottiin se koivuvitsoilla johonkin puuhun (12, 27). Otvituksen 6
)
suoritti tavallisesti erityinen työryhmä, etu- t. otvitussakki, joka
kulki etupäässä.
Purouitoissa ei tavallisesti käytetty veneitä, vaan tarpeen vaatiessa
ainoastaan kopukoita 7
), jotka valmistettiin 2—4 tukista. Ne
yhdistettiin poikkipuulla t. ruotelilla (myös niepuu, Loimijoki) ja
sidottiin närelenkillä. Kuva 2.
Purouitot, jotka kestivät lyhyen ajan ja käsittivät niin ikään
vain lyhyitä matkoja, olivat uittotöistä ne, joihin runsaammin osallistui
paikkakunnan miehiä, torppareita ja pieneläjiä (harvemmin
talollisten poikia).
Jokiuitto
Jokiuitossa, joka Suomessa yleisesti on ollut irtouittoa, tarvitaan
jo runsaasti apuvälineitä. Vanhimpana aikana on eräissä
joissa irtouiton asemasta kuitenkin käytetty kiinteitä lauttoja,
joita Suomesta myöhemmältäkin ajalta tunnetaan, etupäässä vain
5
) Vrt. Oksala, mt. s. 951. Kossa on venäl. lainasana, vrt. A. Oksala,
Lauttaussanasto. Metsätaloudellinen aikakauskirja 1929, s. 98. Vrt. Nykysuomen
sanakirja II, s. 507. Lähtökohtana on ilmeisesti ven. koso 'schief,
schräg', verbi kosít' 'schief machen, stellen', vrt. J. Pawlowsky, Russischdeutsches
Wörterbuch. 3 p. Riga-Leipzig 1900, s. 581. Suomalaisesta uittosanastosta
ks. Tapio Horilan pro gradu-tutkielmaa »Suomalaista tukkilaissanastoa»
(1936) Sanakirjasäätiössä.
6
) Ven. otvod' 'johdatin'. Otva, otvittaa on yleinen koko Suomessa. Vrt.
Horila, mt. s. 166; Oksala, Lauttaussanasto s. 98 ja myöhemmin myös A. Rytkönen,
Eräitä venäläisperäisiltä näyttäviä murteittemme aineksia.
1940, s. 68—.
Virittäjä
7
) Ks. H. Larsson, Lisiä ja selityksiä uittosanastoomme. Metsätaloudellinen
aikakauskirja 1930, s. 157—158. Ven. kobluk, Horila, mt. 139.