Lue - Satakuntalainen Osakunta

Satakunnan uitto-työläisistä ennen 1920-lukua 261
hakattiin 4—6 tuuman kokoiset reiät vain kirveellä. Vuoden 1910
tienoilla tulivat muistitietojen mukaan vitsalenkkien asemesta
käytäntöön rautalenkit, ja reikiä alettiin tehdä kairalla, koska
niiden koko oli vain 2 1/2 (sittemmin 21/4) tuumaa (Kuru, 4).
Vielä myöhemmin ruvettiin puomeja yhdistettäessä käyttämään
rautakettinkiä, joka kiinnitettiin puomien päähän ns. Ukkeleilla,
niin että reikiä ei enää tarvittu. Reikien teko oli tavallisesti urakkatyötä.
Närelenkkejä tarvittiin uittotöissä paljon. Varsinaisesti närelenkkien
teko ei kuulunut uittomiehien tehtäviin. Koska lenkkejä
tarvittiin hyvin paljon, ne teetettiin tavallisesti urakkatyönä jo
talvella. Lenkkien tekoon osallistui aina kaksi miestä.
«Näreet, joista lenkkejä tehtiin, oli hakattava metsistä ennen
kuin maa jäätyi, sillä ne piti hakata niin, että näreeseen tuli riittävän
suuruinen juurakko tyvipäähän. Tyvipään läpimitta ei saanut
olla kovin suuri, mutta pituutta piti olla vähintään kolme metriä.
Vitsat karsittiin metsässä ja ajettiin paikkaan, jossa näreet voitiin
vääntää lenkille. Tavallisesti vuokrattiin suurenpuoleinen riihi,
ja siellä näreet riihtä lämmittämällä haudottiin. Riihen läheisyyteen
pystytettiin pyöreä, miehen rinnan korkuinen pystysuora
puu, ja sen yläpäähän laitettiin loveus, johon närevitsan latva voitiin
sovittaa. Närevitsan tyvipäähän kiinnitettiin koivupuusta tehty
vääntökapula sen keskikohdalle lujalla narulla, ja sitten alkoi
lenkin vääntäminen. Mies lähti juoksujalkaa kiertämään paalua
ja pyöritti samanaikaisesti käsillään kapulaa, ja kun näin oli närevitsa
väännetty, oli lenkki valmis« (Parkano, T. Lepistö). Toinen
mies seisoi pylvään vieressä ja huolehti siitä, että vitsa kiertyi
tasaisesti. Siihen ei saanut jäädä raakoja paikkoja. Pidettiin
hyvänä saavutuksena, jos kaksi miestä valmisti päivässä 300 lenkkiä
(25, 27).
Kuten muissa vesistöissä käytettiin Satakunnassakin monenlaisia
närelenkkejä. Tavallisin oli yksinkertainen eli susilenkki
(susikko), jonka jokainen uittomies osasi tehdä. Vahvemmat
olivat kaksinkertainen eli norjalainen ja kolminkertainen eli karhulenkki.
2a
) «Karhulenkin tekotaito ei ollut niin yleinen, koska
2 a
) Vrt. ruots. björnbindsle.