Lue - Satakuntalainen Osakunta

152 Pentti Papunen
prof. Böckerille ilmoitettiin, ettei paikkakunnalla kukaan omistanut
kuuttaa tai kaljaasia, kun sitävastoin 25 vuotta aikaisemmin
oli Rauman pitäjässä niitä vielä ollut kaksi kappaletta. 28
)
Jos edellä esitetystä tahdotaan koota jonkinlainen tiivistelmä,
pitäisi sen sisältää ensinnäkin toteamus, että Rauman maaseurakunnan,
Lapin ja Hinnerjoen alueella arvioitiin ratsutilat v.
1800 omaisuusverotuksessa käypiä hintoja korkeammalle, sillä
ratsu- ja ruotutalot eivät todellisuudessa eronneet sanottavasti toisistaan
viljelysten ja irtaimistojen suhteellisen määrän, rakennusten
tai torppienkaan puolesta. Säteriratsutilat ja niihin verrattavat
vanhat kartanot tekevät tästä kuitenkin poikkeuksen. Merkillepantavaa
on myös irtaimiston huomattava arvo tilan hintaan
verrattuna. Tämä johtui osaksi niistä alhaisista kauppahinnoista,
joilla taloja etuoikeutetuille perillisille myytiin. Velkaantuminen
oli yleistä, ja sen erikoisena piirteenä oli varakkaiden talonpoikien
laaja antolainaustoiminta. Varallisuuserot heidän ja köyhimpien
talonpoikien välillä näyttävät edelleen lisääntyvän vauraimpien
talollisten jäljitellessä säätyläistapoja mahdollisuuksiensa mukaan,
niin kuin jo 1700-luvullakin on todettu tapahtuneen. 29
) Ulkomaanpurjehduksella
ei kuitenkaan enää ollut sanottavaa merkitystä
Rauman pitäjän talonpoikien vaurastuttajana.
2 8
) VA Böckerin kokoelma, II: 18.
) Saini Laurikkala, mt. s. 338—352.
2 9