Lue - Satakuntalainen Osakunta

148 Pentti Papunen
tulivat ratsutilat taksoitetuiksi jossain määrin yli arvonsa. Vaikka
näin ei voida väittää pelkästään äsken mainitun yhden säterirusthollin
ja yhden talonpoikaistalon hintojen perusteella, näyttävät
suvun kesken maksetut talonhinnat tukevan tätä käsitystä (on
muistettava, että ratsutilojen taksoitusarvot olivat kaksinkertaiset
vastaavan kokoisiin ruotutiloihin verrattuna). Kun irtaimistoissa
ja viljelyksissäkään ei havaita selviä eroja manttaalilukujen perusteella
niitä vertailtaessa, näyttää ratsunpitoa vastaan saatu
verovapaus jäävän yksinään siksi tekijäksi, joka piti rusthollimanttaalin
arvon korkeana. Rauman seudun ratsutilat olivatkin
jo vuodesta 1791 lähtien olleet hyvin edullisessa asemassa päästyään
vapaaksi ratsunpitovelvollisuudesta — tosin vakanssimaksua
vastaan. 17
)
Edellä esitettyjä irtaimistojen arvoja laskettaessa otettiin huomioon
myös saatavat. On syytä tarkastella luottojen merkitystä
hieman lähemmin. Velkaantuminen näkyy olleen varsin yleistä
niin säätyläisten kuin talonpoikienkin keskuudessa. Sen syistä
lienevät täälläkin olleet perinnönjakojen yhteydessä tapahtuneet
sisarosuuksien lunastamiset tärkeimpiä. 18
) Niinpä Rauman
lähellä sijaitsevien suurten kartanoiden Lahden ja Sampaanalan
omistajilla oli v. 1800 useiden tuhansien riksien velat. Ne olivat
esim. Sampaanalan osalta yli puolet tilan koko arvosta. Talonpoikain
peruluetteloista voi todeta, että sisarosuuksien lunastaminen
oli lykkääntynyt niin kauan, että vasta uusi sukupolvi maksoi ja
vastaanotti rästit. Myös kotieläinten hankinta ja siemenviljan
osto saattoivat vähävaraisen talonpojan helposti velkoihin, mutta
paljon käytettiin suoranaisia kulutusluottojakin, joita Rauman ja
Uudenkaupungin kauppiaat entiseen tapaan myönsivät maalaisille
tavaratoimituksia vastaan. Siirtomaatavarani, tupakan, kahvin
ja sokerin sekä ulkolaisten väkijuomien käyttö oli Rauman seudulla
nopeasti leviämässä, kuten eräät kauppiaiden yksityiskohtaiset
laskut osoittavat.
Kun rahalaitoksia ei ollut, täytyi lainantarvitsijain kääntyä
suoraan varakkaiden yksityisten puoleen. Niinpä Rauman ja
) J. E. Roos, Officersboställen i Finland under svenska tiden s. 6.
) E. Jutikkala, Varallisuussuhteet s. 188—189.
1 7
1 8