Lue - Satakuntalainen Osakunta

Maaomaisuuksista ja varallisuudesta Rauman seudulla 145
siksi. Tässä tapauksessa olivat arviohinnat siis keskimäärin 50 %
käyvistä hinnoista.
Kymmenen vuotta myöhemmin merkittiin Hellmanin torpassa
Kuolimaalla emännän jäämistö 84 pankinriksiksi, mikä vastasi 126
valtionvelkariksiä. Huutokaupassa karttui rahaa 207 valtionvelkariksiä,
joten perunkirjoitusarvio oli 61 % käyvistä hinnoista.
Näiden esimerkkien nojalla voitaneen katsoa, että perunkirjoituksessa
oli tapana merkitä irtaimiston arvoksi suunnilleen puolet
sen käyvästä hinnasta. Ratsu- ja ruotutilojen irtaimistojen arvoja
voidaan verrata keskenään tuonnempana olevan taulukon perusteella.
Torppia oli viime vuosisadan alussa vielä siksi vähän, etteivät
ne voineet vaikuttaa sanottavasti maatilojen arvoihin lukuunottamatta
paria säterikartanoa Rauman maaseurakunnassa. Lahden
säterirusthollilla oli v. 1800 yhdeksän torppaa ja Haapasaarella
viisi, mutta muilla kartanoilla ja ratsutiloilla oli torppareita enintään
kaksi. Olivatpa sellaiset suurtilat kuin Kollan kartano ja
Sampaanala Rauman maaseurakunnassa samoin kuin Hauta ja
Rohdainen Lapissa vielä kokonaan vailla torppia (rakuunain ja reservisotamiesten
asumuksia ei tässä oteta lukuun). Toisaalta oli
torppia ruotutilojenkin mailla — esim. Hinnerjoen kylässä kokonaista
6 kpl —, joten ratsutilat eivät mitenkään olleet torppien perustamisessa
muita edellä. 13
)
Kun näin on tarkasteltu eräitä tilojen arvoon vaikuttavia tekijöitä,
on syytä esittää tiedot kauppahinnoista ja irtaimistoista säilyttäen
ratsutilat omana ryhmänään. Kun edelleen pidetään tilojen
kameraalista arvoa, manttaalilukua, vertailuperusteena ja
muunnetaan kaikki erilaiset rahayksiköt hopearikseiksi, voidaan
vuosilta 1800—1827 saada seuraavia lukuja: 14
)
1 3
) VA 7813: 477v—486.
1 4
) Turun Maakunta-arkisto, Eurajoen ym. pitäjien peruluettelot v.
1812—1819, 1820—1827 (sisältävät joitakin tietoja myös vuotta 1812 aikaisemmalta
ajalta).
10