Lue - Satakuntalainen Osakunta

104 Jorma Heinonen
käytöstä 1700-luvun lopulla. 20
) Myös oven pystylautarakenne
viittaa keskiajan perinteeseen, 21
) mutta sen pitkät renessanssityyppiset
saranat kuuluvat muodoltaan vasta 1600—1700-luvuille.
Aitan otsassa on tasakerran yläpuolella neliömäinen valoaukko,
johon on myöhemmin pantu pieniruutuinen lasi-ikkuna. Aukon
koko ja sijoituspaikka ovat tyypillisiä juuri kyseisenä aikana rakennetuille
tämänkokoisille aitoille. 1700-luvun lopussa alkaa valoaukko
yleensä laskeutua tasakerran alapuolelle ja suurenee samalla
jatkuvasti. 22
)
Jos kaikki edellä esitetyt piirteet otetaan huomioon, saadaan
kysymyksessä olevan aitan summittaiseksi rakennusajaksi n.
1750—1780 eli ± 1765, teoreettinen keskiarvo poikkeaa tässä tapauksessa
siis vain vuoden todellisesta rakennusajasta. Rakentaja,
jonka puumerkkiä tarkoittanee oven pieleen leikattu kuvio,
on ilmeisesti ollut paikkakuntalainen, siinä määrin aitassa on seudulle
ominaisia yksityiskohtia. 23
) Hänen ansiokseen voidaan merkitä,
että hän on aloittanut uudentyyppisten vilja-aittojen sarjan
paikkakunnalla ja lisäksi leikannut harvinaisen rakennuskirjoituksen,
joka tuo viestin lähes kahdensadan vuoden takaa. Paikallisten
piirteiden ohella on aitassa havaittavissa hivenen verran
2 0
) Viimeisimpiä ovat mm. 1769 Hankasalmi, Keski-Suomen museon
kuvakok.; 1772 Kylmäkoski, KM kansat. os. 2924:10; 1777 Saarijärvi, Linnankylä,
kirj. mp.; 1780 Kuhmalahti, KM kansat, os. 2875:15.
2 1
) Pystylautaovien ohella aletaan jo 1700-luvun puolivälissä varustaa
ovia kuviolaudoituksilla, ruutupaneeliovia on esim. seuraavissa aitoissa:
1755 Keuruu, Ampiala, kirj. mp.; 1772 Kylmäkoski, KM kansat, os. 2924: 9;
1780 Kuhmalahti, KM kansat. os. 2875:15.
2 2
) Valoaukon muoto ja sijoituspaikka ovat tärkeimpiä ajoituksen kiinnekohtia
aitoissa. Tällöin on kuitenkin huomattava, että vertailut tehdään vain
samantyyppisten ja saman kokoisten aittojen välillä. Neliömäinen valoaukko
on pienikokoisena käytössä 1600-luvun jälkipuoliskolta 1790-luvulle, mutta
muuttuu usein jo viimeksi mainitulla vuosikymmenellä suureksi luukulliseksi
neliöaukoksi. Se sijaitsee tasakerran korkeudella tai yläpuolella aina
v:n 1780 tienoille saakka, mutta tämän jälkeen ja etenkin 1800-luvulla se on
useimmiten tasakerran alapuolella.
2 3
) Einar Palménin kokoelmissa Ruovedellä on Mustajärven Peltolasta
(Kangaspeskan naapuritalosta) saatu kauha v:lta 1767, jonka tekstin leikkaamiseen
on hänen havaintojensa mukaan käytetty samantyyppisiä kirjaimia
kuin Kangaspeskan aitassa.