Lue - Satakuntalainen Osakunta

102 Jorma Heinonen
veistetyistä siihirsien koloista. 15
) Vuoliaisia on ollut 2 + 2, lukumäärä,
joka on varsin tavallinen Ruoveden seudun aitoissa. 16
)
Oviaukkoa varten on jouduttu katkaisemaan neljä hirttä sekä
veistämään vähän kamanahirttä, 17
) kynnyshirteen on ulkopuolelle
tehty voimakas pyöreäpäinen viillos. Viilloksien käyttö on van-
) Niilo Valonen, Siihirsi, Satakunta XV. Vammala 1952.
1 6
) Harjapuikolliseen malkakattoon kuuluu aitoissa tavallisesti vain
1 + 1 vuoliaista, mutta niillä alueilla, missä räystäskoukullinen malkakatto on
aikaisemmin ollut vallitseva, on vuoliaisia tavallisesti enemmän. Neljä
vuolta on mm. 1740 Parkano, KM kansat, os. 2544: 462; 1755 Keuruu, Ampiala,
kirj. mp.; 1755 Parkano, KM kansat, os. 2544: 472; 1760 Parkano, KM kansat,
os. 1912:16; 1769 Karvia, KM kansat, os. 2875: 38; 1770 Seinäjoki, KM kansat,
os. 2992:83; 1774 Kuru, Ristaniemi, kirj. mp.; 1778 Viljakkala, KM kansat, os.
1938; 1785 Kuru, Ristaniemi, kirj. mp.; 1786 Jalasjärvi, KM kansat, os.
2724:586; 1805 Kuru, Ristaniemi, kirj. mp. Tarkempien mittausten puuttuessa
on päätelmien teko kattokulman perusteella vaikeaa. Uusittaessa
vanhoja malkakattoja pärekatoiksi, on katon kaltevuutta jouduttu korottamaan
vähintäin 25 asteiseksi, mikä on minimiraja. Jos tyydytään vain likiarvoihin,
niin katon korkeuden suhde rakennuksen leveyteen (molemmat
tasakerrasta mitattuina) on 1500-luvulla n. 1:6, vuosien 1600—1720 välillä
n. 1:6—1:4, 1720—1780 n. 1:4, 1770—1840 n. 1:3. Katto siis 1500-luvulta
lähtien jyrkkenee jatkuvasti, mikä seikka johtuu enemmän kontruktiosta ja
materiaalista kuin tyyliseikoista. Poikkeuksia on tietysti runsaasti, esim.
alunperin lautakattoisiksi tehdyissä aitoissa on jyrkkä katto.
15
1 7
) Oviaukon koko vaihtelee melkoisesti alueittain, mutta suurenee jatkuvasti
kaikkialla. Tässäkin suhteessa on mittausten puuttuessa yksityiskohtaisten
vertailujen teko vaikeaa, mutta ilmeistä kuitenkin on, että aukko
pysyy suhteellisen pienenä aina 1700-luvun viimeiselle neljännekselle saakka,
jolloin se varsin lyhyen ajan kuluessa suurenee melkoisesti. Aukkoa varten
katkaistujen hirsien lukumäärä riippuu ensi sijassa materiaalien järeydestä,
mutta kuitenkin voidaan Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan välillä tehdä
likimääräisiä vertailuja. Satakunnassa oviaukko on 1600-luvulta 1700-luvun
puoliväliin n. 4—4,5 hirsikerran korkuinen ja n. v. 1750—1800 4—6 hirsikerran
korkuinen. Etelä-Pohjanmaalla on oviaukkoa varten katkaistu
1600-luvulla 5 hirttä, 1700—1750 5,5 hirttä, 1750—1800 5—7 hirttä. Havaitsemme,
että Etelä-Pohjanmaalla oviaukko on jo 1600-luvulla saman kokoinen
ellei suurempi kuin Satakunnassa v. 1800. Uudellamaalla, missä on
käytetty harvinaisen järeätä materiaalia ei 1700-luvulla ole oviaukkoa varten
tarvinnut katkaista usein enempää kuin 3—4 hirttä. Hämeessä oviaukko
on taasen jonkin verran pienempi kuin Etelä-Pohjanmaalla, 1700-luvulla n.
5,3 hirsikerran korkuinen. Pohjois-Pohjanmaalla, jossa on käytetty pienempiä
rakennuspuita, on aukon korkeus vastaavasti 1700-luvulla n. 6 hirttä.