Portugalinvesikoirien jalostuksentavoiteohjelma 2009-2013

Vesikoirat ry 

Portugalinvesikoirien 

jalostuksentavoiteohjelma 2009-2013 

Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 1

Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009–2013 

Vesikoirat ry 

Alkuperäinen tavoiteohjelma on vuodelta 2001 

Hyväksytty Vesikoirat ry:n yleiskokouksessa 13.9.2008 

Hyväksytty Suomen Spanieliliitto ry:n (SSL) yleiskokouksessa 16.11.2008 

Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta hyväksynyt 2.12.2008 

Kirjoittajat: 

Tiina Turunen 

Tuija Kauhanen 

Avustajat: 

Kirsi Sunqvist 

Maarit Jäntti 

Kati Rissanen 

Outi Kannila 

Kannen kuva: Studio EppuAppu 

Muut kuvat: Pasi Jäntti, Tuija Kauhanen, Tiina Turunen 

SISÄLLYSLUETTELO 

1 YHTEENVETO .................................................................................................................. ........................ 4 

2 RODUN TAUSTA .............................................................................................................. ........................ 5 

2.1 RODUN SYNTY JA KEHITTYMINEN .............................................................................................. 5 

2.2 KÄYTTÖTARKOITUS …………………………………………………………………………………….. 6 

2.3 RODUN KEHITYS PORTUGALISSA JA USA:SSA …………………………………………………… 6 

2.3.1 Rodun kehitys Portugalissa …………………………………………………………………….. 6 

2.3.2 Rodun kehitys USA:ssa ………………………………………………………………………... 7 

2.4 RODUN KEHITYS SUOMESSA ……………………………………………………………………….... 7 

2.5 RODUN KEHITYS EUROOPASSA …………………………………………………………………...... 8 

2.5.1 Pohjoismaat …………………………………………………………………………………….... 8 

2.5.2 Iso-Britannia …………………………………………………………………………………....... 8 

3 JÄRJESTÖORGANISAATIO ……………………………………………………………………………………. 9 

3.1 ROTUJÄRJESTÖ JA ROTUA HARRASTAVA YHDISTYS …………………………………………... 9 

3.2 JALOSTUSTOIMIKUNTA ……………………………………………………………………………….... 10 

4 NYKYTILANNE ………………………………………………………………………………………………….... 11 

4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE ………………………………………………………................. 11 

4.1.1 Sukusiitos ………………………………………………………………………………................ 12 

4.1.2 Rodun tehollinen populaatiokoko ……………………………………………………………...... 13 

4.1.3 Jalostuspohja ja siitosmateriaali ……………………………………………........................... 13 

4.1.4 Jalostuspohja ja siitosmateriaali muissa maissa ……………………………………………... 17 

4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET ………………………………………………………………... 19 

4.2.1 Luonne ja käyttöominaisuudet: rotumääritelmä, kirjallisuus ja luonnetesti ………………... 19 

4.2.2 Käyttöominaisuuksien todentaminen ………………………………………………………...... 23 

4.2.3 Rodun muut koe- ja harrastuslajit …………………………………………………………….... 24 

4.2.4 Koe- ja harrastustoiminta muissa maissa ……………………………………………………... 24 


4.3 TERVEYS ………………………………………………………………………………………………….. 25 

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet ……………………………………………………… 25 

4.3.1.1. Lonkkaniveldysplasia – HD eli lonkkanivelen kehityshäiriö ……………………….. 25 

4.3.1.2 Perinnölliset silmäsairaudet …………………………………………………………… 27 

4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet ………………………………………. 31 

4.3.2.1 Nuorten koirien sydämenlaajentuma/JDCM ……………………………………....... 31 

4.3.2.2 Rodulla esiintyviä immuunijärjestelmän häiriöitä ………………………………….... 32 

4.3.2.3 Allergiat ................................................................................................................. 33 

4.3.2.4 Hermostoperäiset sairaudet ………………………………………………………....... 33 

4.3.2.5 Ihosairaudet ……………………………………………………………………………... 33 

4.3.2.6 Endokrinologiset sairaudet …………………………………………………………..... 33 

4.3.2.7 Virtsa- ja sukuelinten sairaudet ……………………………………………………….. 34 

4.3.2.8 Kasvaimet ……………………………………………………………………………….. 34 

4.3.2.9 Muut Suomessa tavatut perinnölliseksi luokitellut poikkeamat ……………………. 34 

4.3.2.10Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä hammasviat …………………………........... 35 

4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista …………... 36 

4.4 ULKOMUOTO.................................................................................................................................. 40 

5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA …………………………………… 43 

5.1 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA ……………………………. 43 

5.2 ROTUKATSELMUS ……………………………………………………………………………………….. 44 

5.3 TERVEYSKYSELY ………………………………………………………………………………………... 44 

6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT ……………………………………………………....... 45 

6.1 VISIO ……………………………………………………………………………………………………… 45 

6.2 ROTUJÄRJESTÖN TAVOITTEET ……………………………………………………………………… 46 

6.3 ROTUJÄRJESTÖN STRATEGIA ………………………………………………………………………… 47 

6.3.1 Jalostuskoirille asetettavat suositukset ……………………………………………………….. 48 

6.3.2 Uroksen omistajan vastuu ……………………………………………………………………… 50 

6.4 UHAT JA MAHDOLLISUUDET (SWOT-ANALYYSI) ………………………………………………… 51 

6.5 VARAUTUMINEN ONGELMIIN ………………………………………………………………………….. 52 

6.6 TOIMINTASUUNNITELMA JALOSTUKSENTAVOITEOHJELMAN TOTEUTTAMISEKSI …. 54 

7 TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA ………………………………………………………. 55 

7.1 JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN SEURANTATAULUKOT………………………………… 55 

8 LÄHTEET ………………………………………………………………………………………………………….. 57 

9 LIITTEET ………………………………………………………………………………………………………….. 58 


1 YHTEENVETO 

Portugalinvesikoira on vanha kalastajien apuna monissa työtehtävissä toiminut rotu, jota esiintyi kaikkialla 

Portugalin rannikolla. Rodun historia on pitkä ja värikäs. Nykyään portugalinvesikoira toimii lähinnä perhe- ja 

harrastuskoirana, mutta myös työtehtävissä. Portugalinvesikoiria löytyy jokaisesta maanosasta, kannan ollessa 

suurin Pohjois-Amerikassa. Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 90-120 koiraa. Portugalinvesikoirien 

rekisteröinnit ovat pysyneet maltillisessa kasvussa, koska Suomessa rotu ei ainakaan vielä ole noussut 

muotiroduksi. 

Kaksi kertaa 1900-luvulla tapahtuneen kannan romahduksen seurauksena portugalinvesikoiran geneettinen 

perimä on suppea maailmanlaajuisesti. Rodun elvyttämisen yhteydessä 1930-luvulta alkaen tehtiin myös 

geneettistä karsintaa, kun päämääränä oli saavuttaa fenotyypiltään homogeenisia ja työominaisuuksiltaan 

toivotunlaisia rodun edustajia. 

Terveystietoja on toistaiseksi varsin vähän ja uuden terveyskyselyn (julkaistu 2008) avulla 

portugalinvesikoiraomistajia ja kasvattajia pyritään aktivoimaan tiedottamisessa. Portugalinvesikoira on liitetty 

vuoden 2006 alusta Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISAan). 

Pentueen molempien vanhempien tulee olla lonkkakuvattuja (ei raja-arvoja) ja silmätarkastettuja 

(silmätarkastuslausunto ei saa olla 36 kk:tta vanhempi). 

Lonkkien kuvaustulosten perusteella tervelonkkaisten (HD aste A ja B) määrä on 43% 27.06.2008 saakka 

kuvatuista. Lonkkakuvausten määrät ovat valitettavan pieniä – tosin kuvausmäärät ovat koko ajan kasvaneet 

jonkin verran. Silmätutkimuksia tulisi tehdä myös enemmän, eikä vain jalostukseen käytettäville/käytetyille koirille. 

DNA-testien avulla pystytään prcd-PRA:ta tehokkaasti vastustamaan, ja pitämään kantajat mukana jalostuksessa 

tarpeellisessa määrin. Rodussa on muitakin vastustettavia silmäsairauksia, joista mainittakoon HC. Koska 

kyseessä on erityisen pienestä populaatiosta elvytetty geenipooliltaan kapea rotu, aiheuttaa tämä monien eri 

seikkojen tarkkaa huomoimista jalostustyössä. Rodussamme esiintyy myös muita vikoja ja sairauksia, joita tulee 

vastustaa. Tällaisia ovat esimerkiksi autoimmuunisairaudet, kuten allergiat ja kilpirauhasen vajaatominta, sekä 

pentukuolemia aiheuttava JDCM. 

Suomen portugalinvesikoirat ovat ulkomuodoltaan hyvätasoisia. Rotu on viime vuosina saanut huomiota 

suurissakin näyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla. Ulkomuodollisia ja rakenteellisia ongelmiakin esiintyy mm. pään 

mittasuhteet, takaliikkeiden ahtaus ja riittämättömät kulmaukset. Näyttelyissä käynti on rodun parissa suosittu 

harrastus, sitä vastoin koiran henkisiä ominaisuuksia kattavammin mittaavista käyttökokeista ja luonnetesteistä 

koetuloksia on liian vähän. Rotumääritelmän mukaiseen, nyky-yhteiskuntaan parhaiten soveltuvaan luonteeseen 

on kiinnitettävä enemmän huomiota jalostusvalinnoissa. Tietoja luonteista kartoitetaan uuden terveyskyselyn 

yhteydessä. 

Nykypäivän suurimpia uhkia rodullemme ovat kapea jalostuspohja, matadorijalostus ja tuontien vähyys. 

Tuontikoiria kannasta on 4,6% joista kaikkia ei ole käytetty jalostukseen ja toisaalta osaa tuontiuroksista on 

käytetty jalostukseen liikaa. Jalostukseen käytettävien portugalinvesikoirien määrä tulee pitää mahdollisimman 

suurena ja sukusiitosaste mahdollisimman pienenä. Jalostuksen toimintaohjetta on tässä jalostuksen 

tavoiteohjelmassa tarkennettu aiemmasta tavoiteohjelmasta ja ohjelman ohjeisiin ja suosituksiin tulee sitoutua 

kasvatustyössä. 

Portugalinvesikoira on hurmaava ja persoonallinen rotu niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Rodun 

elinvoimaisuuden säilyttäminen vaatii asialle omistautuneilta kasvattajilta huomattaviakin satsauksia. Rotua 

harrastavan yhdistyksen on tuettava näitä kasvattajia kaikin mahdollisin tavoin. Yhteistyötä on lisättävä 

tiedottamisessa kaikilla osa-alueilla. aksdfajlakjföalkfjöaslkdfaöslkdfjaösldkfjaösldkjföalskdjföalskdjfölölöklöök 


2 RODUN TAUSTA 

Portugalinvesikoira tunnetaan satoja, jopa tuhansia vuosia vanhana rotuna, joka toimi kalastajien ja merimiesten 

korvaamattomana kumppanina. Se veti verkkoja, sukelsi veneestä tippuneita esineitä ja verkosta karanneita 

kaloja, sekä paikallisti kalaparvien sijainnin. Se myös vahti saaliita ja venettä, sekä ui pitkiä matkoja eri 

tehtävissään. Rodun tarkkaa alkuperää ja kehittymistä ei tunneta. Jotkut koirahistorioitsijat ovat väittäneet, että 

portugalinvesikoira saattaa olla yksi alkuperäisimmistä koirarodusta. 

Koiria esiintyy vain muutamissa historiallisissa dokumenteissa, vaikka ne vuosisatojen ajan olivat yleisiä ja laajalle 

levinneitä Portugalin rannikoilla. Nykyaikaisen teknologian tulo kalastusveneille ja muinaisten 

kalastusmenetelmien loppuminen saattoi vesikoirien olemassaolon suuren vaaraan. Algarven (eteläinen 

Portugali) rannikoilla missä ne elivät ja työskentelivät vuosisatojen ajan, vesikoirista tuli harvinainen näky 1900luvun 

puoliväliin mennessä. 

2.1 RODUN SYNTY JA KEHITTYMINEN 

Professori tri Manuel Fernandes Marques, joka ensimmäisenä tutki rotua perusteellisesti 1930-luvulla paikallisti 

rodun alkuperäisen kotipaikan Mesopotamiaan. Mesopotamiasta foininkialaiset kävivät kauppaa laajalla 

maantieteellisellä alueella, ja sen seurauksena heidän koiransa levisivät ympäri maailmaa. Foininkialaiset olivat 

tuoneet koiriaan Pyreneitten niemimaalle perustamille kauppapaikoilleen niinkin aikaisin kun 1250 eKr. Ennen 

ajanlaskumme alkua koirista löytyy kirjallisia mainintoja Persiasta 600 eKr: ”Canis Turcus” (great mongrel dog), 

suuri rakkikoira, ja roomalaisten ajalta löytyy Boethiuksen (480– 524) maininnat ”Canis Piscator”, meren 

kalastuskoira ja ”Canis Leo”, leijonakoira. 

Kirgisiasta tulleet valloittajat visigootit toivat mukanaan paimenkoiria 300–700 jKr ja heidän jälkeensä myöskin 

eteläisen Pyreneitten niemimaan vallanneet maurit, jotka hallitsivat 1100-luvulle asti. Valloittajien koirien uskotaan 

sekoittuneen paikallisiin koiriin. Portugali oli tähän asti ollut osana Espanjaa. Sitten koitti ristiretkien aika. 

Pohjoiset alueet vallattiin ja Portugalista tuli itsenäinen kuningaskunta vuonna 1179. Nykyiset rajat muodostuvat 

vuonna 1249. Portugali eli suolatuotannosta ja kalastuksesta halliten viinin, villan ja kalan kauppaa 1300-luvulta 

1400-luvulle saakka Pohjois-Euroopan merillä. Vesikoirien uskotaan silloin kulkeutuneen Englannin kanaalin 

kummallekin rannalle muodostaen pohjan spanielityyppisille koirille. Tutkielmassaan ”De Canibus Britannia” John 

Kay jo vuonna 1570 luokittelee vesikoiran, jota kutsuu nimellä ”Aquaticus” tai ”Spagnulous” (myöhemmin spaniel). 

Laajalle levinneestä maineestaan huolimatta, portugalinvesikoira säilytti alkuperäisen ”karun” tyyppinsä useiden 

vuosisatojen ajan. Algarven rannikot olivat kallioiset ja jyrkät ja maalta käsin vaikeasti saavutettavat. Koiria 

pidettiin arvokkaana omaisuutena ja niiden sukulaiset ja esi-isät tunnettiin tarkasti. Hyviä koiria myytiin vain 

harvoin, ja pentuja annettiin arvokkaina lahjoina valituille ystäville tai tärkeille ihmisille. 

Gervase Markhamin kirjassa ”The Art of Fowling by Water And Land” (”Linnustuksen taito merellä ja maalla”), 

vuodelta 1622, kuvattiin vesikoirat leijonaleikkauksessa. Termi ”Cão d´Ágoa” määriteltiin v.1712 portugali-latina 

sanakirjaan. Ranskalainen Count de Bouffon kirjoittaa v. 1750 tärkeän luokittelunsa koiraroduista, jossa 

roomalainen ”Canis Leo” kuvataan vesikoirien esi-isäksi, ja jossa hän jaottelee vesikoirat suuriin ja pieniin 

vesikoiriin. Linnaeus lisäsi v. 1792 kolmannen variaation luokitteluun tutkielmassaan ” Systema naturae”: ” 

Aquatilis” tai ”Barbet”. 

Kuningas Kaarle I:stä (D. Carlos) tuli portugalilaisen metsästysseuran C.C.P:n (”Clube dos Caçadores 

Portugueses”) perustaja ja kunniapresidentti vuonna 1897. Hänen jahdillaan, D. Amélialla, pidettiin neljää 

vesikoiraa tärkeinä miehistön jäseninä. ”A Caça” – kuukausittainen metsästyslehti kuvaili vuonna 1912, kuinka 

vesikoira oli opetettu kalastamaan. Koiran fysiologiset ominaisuudet alkavat lähestyä tämänpäivän standardia, ja 

ne on kuvailtu lähes yhtä yksityiskohtaisesti kuin nykyisessä rotumääritelmässä. Tuon ajan ihmiset kutsuivat 

vesikoiria nimellä barbedo. 1900-luvun alkupuolella teknologian kehittyminen vähensi koirien lukumäärää. Sodilla 

oli vaikutuksensa, ja Portugali koki yhteiskunnallisia mullistuksia. Kalastajat lähes katosivat rannikoilta, ja samoin 

kävi koirille. 


Lissabonin kansainvälisessä näyttelyssä 1930-luvun taitteessa perustettiin ”Ceccao de Canicultura do C.C.P”, 

jonka presidentiksi valittiin vuonna 1932 Daniel da Silva Lane ja pääsihteeriksi Vasco Bensaude. Jaoksen 

perustajajäseniä olivat myös tri Frederico Pinto Soares ja Manuel Fernandes Marques. Vaikka koirien 

olemassaolo kalastusveneillä tiedettiin, niin näyttelyssä niitä nähtiin ensimmäistä kertaa vasta vuonna 1934 

Lissabonissa. Frederico Pinto Soares oli löytänyt nämä koirat Sesimbrasta, josta oli itsekin kotoisin, ja suostutteli 

omistajat tuomaan näyttelyyn yhden valkoisen ja yhden mustan koiran leijonaleikkauksessa. Koirat olivat 

nimeltään Cacio ja Carçon. Ne kiinnostivat suuresti Vasco Bensaudea. Hän teki matkoja da Silva Lanen kanssa 

Algarveen etsiäkseen koiria. Bensaude toi ensimmäiset koirat Algarvesta rekisteröitäväksi (L.O.P.) vuonna 1937. 

Mukana oli kalastajien kanssa työskennellyt Leão, joka oli mallina ensimmäistä rotumääritelmää laadittaessa. 

Ensimmäinen virallinen rotumääritelmä julkaistiin vuonna 1938. Rotu hyväksyttiin FCI:hin vuonna 1951. 

2.2 KÄYTTÖTARKOITUS 

Portugalinvesikoira on työkoirarotu ja sen tehtävä on ollut työskennellä kalastajien ja merimiesten rinnalla. 

Muinaista perintöä ovat noutamistaipumus ja uintikyky, kuten myöskin sukeltaminen noudettaessa meren pohjaan 

tippuneita esineitä tai verkosta karanneita kaloja. Koirien kerrotaan pystyvän uimaan 8 km matkoja lämpimissä 

vesissä ja sukeltavan yli viiden metrin syvyyteen. Rotumääritelmässä kuvaillaan ne piirteet, sekä rakenteelliset, 

että luonteeseen liittyvät, jotka edesauttavat portugalinvesikoiraa suoriutumaan alkuperäisistä tehtävistään 

mahdollisimman hyvin. 

Alkuperäisiin tehtäviin kuului myös viestien, juomaveden ja ruoan vieminen veneestä toiseen ja rannan ja veneen 

välillä. Satamissa ne ovat vartioineet saaliita ja omaisuutta, ja maalla niitä on käytetty apuna metsästyksessä. 

Veneissä asuminen ja ankarissa olosuhteissa työskentely on vaatinut suurta sopeutumiskykyä. Kaikkeen tähän 

työhön on pystynyt vain älykäs, atleettinen ja itsenäinen koira, joka teki päätöksiä paineen alaisena ja päätti 

tehtävänsä ilman avustusta. Portugalinvesikoiralla on sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat auttaneet sitä löytämään 

uusia työtehtäviä nykyajan maailmasta. Se on myös erinomainen harrastuskoira moneen lajiin. 

”... Ne ovat niin suuressa määrin miehistön jäseniä että, kuten muutkin jäsenet, ne saavat viidenneksen kaloista 

syötäväksi, joka on yhtä paljon kuin miehet saavat, ja tämän lisäksi, neljänneksen rahamäärästä siitä summasta, 

jonka jokainen mies on tienannut. Kalat ja käteinen on luotettu yhdelle kapteenin valitsemalle miehelle. Ja on 

kunnia tulla valituksi huolehtimaan koirasta! Jos valittu kalastaja ei ole tehtäviensä tasalla, hänet on välittömästi 

korvattu toisella.” ”O Cão de Água-Estalão da Raca” 1938, Tri Manuel Fernandes Marques (The Portuguese 

Water Dog, Carla Molinari, s. 29). 

2.3 RODUN KEHITYS PORTUGALISSA JA USA:SSA 

2.3.1 Rodun kehitys Portugalissa 

Bensauden Algarbiorum -kennelissä syntyi ensimmäinen rekisteröity pentue Leãolle ja Dinalle vuonna 1937. Muut 

kantakoirat olivat Venesa, Nero ja Tabu. Bensaude kasvatti koiriaan erittäin suunnitelmallisesti 28 vuoden ajan 

käyttäen parhaita koiriaan jalostukseen. Hän oli myös kiinnostunut koirien työkyvyn säilyttämisestä, ja koiria 

koulutettiin tätä tarkoitusta varten rakennetuissa vesialtaissa. Tultaessa 1960-luvulle, koirat olivat samaa tyyppiä 

ja erinomaisia työkoiria. 

Tri Antonio Cabral aloitti kasvatustyön vuonna 1954, ja se perustui Silves nimiseen veneellä työskennelleeseen 

koiraan. Hän pennutti Silvesin Farruscan, joka oli Algarbiorumin kasvatti, kanssa ja tästä alkoi hänen Alvalade 

linjansa. Muita kantakoiria olivat Esperdicio, Algarvia, Ria, Taro ja Tamar. Myös Alvaladen koirat olivat innokkaita 

työkoiria. 


Bensauden kuoleman jälkeen vuonna 1968 Conchita Citron De Castello Branco otti omistukseensa häneltä 

jääneet koirat jatkaakseen kasvatustyötä Do Al-Gharb kennelnimellä. Conchita Cintron lisäsi ihmisten kiinnostusta 

rotuun, jonka tiedettiin olevan sukupuuton partaalla. Hän alkoi myös markkinoida koiria ulkomaille, lähinnä 

USA:han. Koiria oli 1970-luvun alussa koko maailmassa jäljellä joitakin kymmeniä, lisäksi joitakin 

rekisteröimättömiä yksilöitä. Eri lähteissä on hieman erilaista tietoa koirien lukumäärästä. Jonkun verran koiria 

tuolloin vielä kasvatettiin kalastajien toimesta, mutta niitä harvoin rekisteröitiin. 

Portugalissa kuohui 1974 ja sen seurauksena vähäinen portugalinvesikoirakanta romahti. Rotua alettiin elvyttää 

pienestä määrästä koiria. Portugalinvesikoira sai 1970 luvun loppupuolelta alkaen uusia kasvattajia. Näitä olivat 

Rui Vansconcelosin Azambuja kennel ja Lissabonin eläintarhan Zoo de Lisboa. Carla Molinarin ensimmäinen Do 

Vale Negro pentue syntyi 1979. Carla Molinarilla on ollut suuri merkitys rodun uudelleen elvyttämisessä ja 

tunnetuksi tekemisessä Portugalin ulkopuolella. Sally Starten Do Condinho kennelistä koiria muutti mm. USA:han. 

Muita tuolloin toimintansa aloittaneita kenneleitä olivat Do Jamor, Casabranca ja João Bessan Albergaria. Koirat 

olivat näkyvästi esillä kansainvälisissäkin näyttelyissä 1980-luvun loppupuolella, ja niiden suosio kotimaassaan 

kasvoi. Nykyään Portugalissa on noin kymmenen aktiivista kasvattajaa. 

2.3.2 Rodun kehitys USA:ssa 

”New York Times” lehdessä oli vuonna 1965 tarina Portugalin muinaisesta kalastuskoirasta. Se herätti James ja 

Sonya Santosin sekä Herbert ja Deyanne Millerin kiinostuksen. Jo aiemmin, vuonna 1958, oli USA:an saapunut 

kaksi portugalinvesikoiraa Englannista, ja ne olivat tehneet tempperamentillaan vaikutuksen joihinkin ihmisiin. 

Deyanne Miller osti ensimmäiset portugalinvesikoiransa Conchita Cintronilta. Nämä koirat saivat jälkeläisiä 

vuonna 1971, eli olivat ensimmäiset USA:ssa syntyneet Portugalin tuontien jälkeläiset kennelnimeltään Farmion. 

Miller hankki koiria myös tri Cabralilta, vaikka hänellä oli niitä enää vain muutamia jäljellä. Amerikkalaisilla oli 

molempien olemassa olevien linjojen, Algarbiorumin ja Alvaladen koiria. 

Portuguese Water Dog Club of America (PWDCA) perustettiin vuonna 1972. Heidän tähtäimenään oli pelastaa 

rotu pikaisesti sukupuuttoon kuolemiselta. Koiria oli USA:ssa vain 12 kpl. Seuraavina vuosina PWDCA työskenteli 

luodakseen rodulle perustan. H. Munroe kirjoitti vuonna 1977: ”Samalla kun sisäsiitos aiheuttaa joitakin 

takaiskuja, saamme paljon tietoa ja alamme nähdä rodun geneettisen koostumuksen...” Koirien terveydessä oli 

alkanut ilmetä ongelmia, joista pahimpina lonkkaniveldysplasia, karvakato (”Hair Loss” – Follicular Dysplasia), 

gangliosidosis (GM-1, Storage Disease) ja PRA. Vuoden 1980 helmikuussa USA:ssa oli 326 portugalinvesikoiraa 

29 kasvattajan toimesta ja yhteensä 43 pentueesta. Jo vuoden 1982 loppupuolella koirien määrä oli tuplaantunut. 

Nykyään rekisteröidään vuosittain noin 1500 koiraa. 

Rodun uusi nousu sekä Portugalissa että USA:ssa perustui sen hyviin ominaisuuksiin ja niitä ihaileviin ihmisiin, 

jotka tekivät suuren työn elvyttäessään tämän ainutlaatuisen rodun uuteen nousuun sukupuuton partaalta. 

2.4 RODUN KEHITYS SUOMESSA 

Ensimmäiset portugalinvesikoirat tuotiin Suomeen 1989 (rekisteröitiin SKL-FKK:iin 1990) Portugalista kennel 

Parisadeen. Vuonna 1990 tuotiin yksi narttu USA:sta kennel Querestariin. Muita 1990-luvulla kasvatustyön 

aloittaneet kenneleitä ovat mm. Águatelin, Tajmadoran, Konkkaronkan ja April Fool´s. 2000-luvun ensimmäisellä 

puoliskolla portugalinvesikoiria kasvatti 23 kasvattajaa. Tänä aikana jalostukseen käytettiin yhdeksää eri 

tuontinarttua ja viittätoista tuontiurosta kotimaisten kasvattien lisäksi. Uusien kasvattajien määrä on kasvanut 

2000-luvulla. 


Suomeen tuodut ensimmäiset koirat, jotka ovat eniten vaikuttaneet Suomen portugalinvesikoirakantaan tulivat 

Carla Molinarin Do Vale Negro-kennelistä Portugalista. Näitä olivat mm. Meias do Vale Negro, Pe De Vento Do 

Vale Negro, Ourique do Vale Negro, Juliana do Vale Negro, India do Vale Negro ja Ninfa Do Vale Negro. Edellä 

mainitut koirat ovat samansukuisia, mutta 1990-luvun alussa koiria ei kuitenkaan ollut kovin paljon saatavilla. 

Näiden lisäksi tuotiin muutamia muitakin koiria, joiden vaikutus koko populaatioon on jäänyt vähäisemmäksi. Rotu 

sai vankan jalansijan suomalaisten kasvattajien käsissä. Kennel Parisaden tuonneilla ja kasvateilla on ollut 

merkittävä rooli 1990-luvun suomalaisessa kasvatustyössä. Tuonteja on ollut kaiken kaikkiaan kuitenkin 

suhteellisen vähän, mutta 2000-luvulla on ollut kasvua tuontien määrässä. Rekisteröintimäärät ovat olleet pitkällä 

aikavälillä maltillisessa kasvussa. Rekisteröintien kehitys on kuvattuna taulukossa 41-1. 

Ensimmäinen suomalaissyntyinen Suomen muotovalio on Parisade Igreja, joka valioitui marraskuussa 1993. 

Vuonna 2007 tuli myönnettiin valionarvoja 28 kpl joista 10 kansainvälisen valion arvoa, muiden maiden valion 

arvoja saavutettiin 30 kpl. Suomen muotovalion arvon saavuttaneita koiria kannassamme on 205, ja näistä 85 on 

saavuttanut kansainvälisen muotovalion arvon (KoiraNet v3.02, päivitys 27.06.2008). Koiraurheilulajeissa 

harrastuskoirana ja palveluskoiralajeissa rodussamme on paljon käyttämätöntä potentiaalia. Eri lajien piirissä ja 

spanieleiden taipumuskokeissa on kuitenkin oma harrastajajoukkonsa agilityn ollessa suosituin koiraurheilulaji. 

Harrastuksista enemmmän kohdassa 4.2 

2.5 RODUN KEHITYS EUROOPASSA 

2.5.1 Pohjoismaat 

Ensimmäiset portugalinvesikoirat tulivat Ruotsiin Norjasta vuonna 1980, ja vähän myöhemmin tuli Iso-Britanniasta 

koira. Koirat tekivät jälkeläisiä, mutta kasvatus lopahti. Vuosien 1986–1990 välillä tuotiin Ruotsiin Portugalista ja 

Iso-Britanniasta yhteensä viisi koiraa ja ne ovat perusta Ruotsin nykyiselle kannalle. Rasklubben för Portugisisk 

Vattenhund (RPVH) on perustettu 1992. Sillä on nykyään noin 300 jäsentä ja se on Svenska Kennleklubbenin 

jäsen. Yhdistys tarjoaa jäsenilleen koulutusta ja toimintaa ja se julkaisee ”Vattenplasket” lehteä. Kasvattajia on yli 

25 kpl. Rekisteröintimäärät ovat viime vuosina ylittäneet Suomen rekisteröintimäärät. 

Norjaan tulivat ensimmäiset portugalinvesikoirat jo 1970-luvulla. Sittemmin koiria on tullut maahan mm. Ruotsista 

ja Portugalista. Kasvattajia on noin kuusi. Koiria on rekisteröity siellä noin 30-60 koiraa vuodessa, kannan ollessa 

muutamia satoja. Tanskaan portugalinvesikoirat saapuivat vuonna 1988 Portugalista. Kasvatustyö lähti 

varsinaisesti käyntiin 90-luvun puolivälissä, jota edesauttoi tuontikoirien näyttelymenestys. Kasvatus on 

pienimuotoista. 

2.5.2 Iso-Britannia 

Muutama portugalinvesikoira vietiin Iso-Britanniaan vuonna 1954 harvinaisten rotujen harrastajien omistukseen. 

The Kennel Club of England hyväksyi rodun Working Dog eli työkoiraryhmään. Hyväksynnästä huolimatta rotu 

katosi Iso-Bitanniasta, ja vuoden 1957 jälkeen ei rekisteröintejä ollut. Vuonna 1978 koiria oli taas tuotu Iso- 

Britanniaan, ja The Portuguese Water Dog Club of Great Britain perustettiin 1989. Ensimmäinen sertifikaatti 

portugalinvesikoiralle jaettiin Cruftsissa vuonna 2007. Nykyään Iso-Britanniassa on vajaa 10 kasvattajaa, ja 

brittiläisen kasvatustyön koiria on viety myös moniin muihin maihin. Rotua rekisteröitiin Iso-Britanniassa vuonna 

2005 41 kpl, vuonna 2006 83 kpl ja vuonna 2007 46 kpl. 

Muissa Euroopan maissa (kuten esimerkiksi Hollannissa, Ranskassa, Italiassa, Tsekin tasavallassa, Saksassa 

ym.) on vain muutamia yksittäisiä kasvattajia. Lisätietoja koirien levinneisyydestä maailmalla on kohdassa 4.1.3. 


3 JÄRJESTÖORGANISAATIO 

3.1 ROTUJÄRJESTÖ JA ROTUA HARRASTAVA YHDISTYS 

Portugalinvesikoirien rotujärjestö on ollut vuoden 1991 ensirekisteröinnistä alkaen Suomen Spanieliliitto – 

Finlands Spanielförbund ry (SSL). Vuonna 1964 perustettu SSL on Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben 

ry:n (SKL) alainen yhdistys ja toimii maanlaajuisesti. Ks. liite 1. 

Vuoden 1994 toukokuussa allekirjoitettiin yhdistyksen perustamiskirja. Yhdistyksen tarkoituksena oli toimia 

portugalin- ja espanjanvesikoirien rotua harrastavana yhdistyksenä Suomessa. Kesäkuussa 1994 pidettiin 

ensimmäinen yleiskokous, jossa päätettiin mm. ilmoittaa yhdistys yhdistysrekisteriin ja anoa SSL:n jäsenyyttä. 

Vesikoirat ry rekisteröitiin yhdistysrekisteriin 14.12.1995 kotipaikkanaan Helsinki. (Ks. liite 2.) Vesikoirat ry on ollut 

SSL:n jäsenyhdistys vuodesta 1996 lähtien: ensin SKL:n rotuyhdistyksenä ja 17.7.2003 alkaen rotua 

harrastavana yhdistyksenä (Ks. liite 3). Jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti 90-luvun loppupuolta alkaen. Vuonna 

1999 yhdistyksessä oli 100 jäsentä ja vuonna 2007 yhdistyksessä oli 472 varsinaista jäsentä. Alla olevissa 

taulukoissa on kuvattuna jäsenmäärän kehitys suhteessä molempien rotujen rekisteröinteihin. Jäsenmäärän 

kasvu seuraa enimmäkseen molempien rotujen rekisteröinteihin liittyvää kasvua portugalinvesikoirien 

harrastajamäärän ollessa pienempi kuin espanjanvesikoirien harrastajamäärä. Yhdistys ei ole kerännyt liittyneiltä 

jäseniltä tietoja kumpaa rotua harrastaa. 

Taulukko 3-1: Jäsenmäärän kehitys suhteessä portugalinvesikoirien ja molempien rotujen rekisteröinteihin. 

Vuosi 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 

Portugalinvesikoirien 

rekisteröinnit 50 82 93 122 61 129 88 88 119 

Molempien rotujen rekisteröinnit 102 137 182 208 191 339 347 430 341 

Jäsenmäärä 100 125 210 300 350 450 520 572 472 

Taulukko 3-2: Allaolevassa taulukossa taulukon 3-1 tiedot pylväsdiagrammina. 

700 

600 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 

Lähde: SKL-FKK:n toimintailmoitus ja KoiraNet v2.05/15.1.2007 

Portugalinvesikoirien rekisteröinnit 

Molempien rotujen rekisteröinnit 

Jäsenmäärä 

Vesikoirat ry kannustaa jäseniään näyttely-, koe- ja kilpailutoimintaan. Yhdistys julkaisee Vesiposti-jäsenlehteä, 

vuosikirjaa kummallekin rodulle sekä ylläpitää kotisivujaan. Yhdistys ohjaa ja neuvoo jalostustoimintaa, järjestää 

virallisia ja epävirallisia kilpailuita ja kokeita sekä näyttelyitä. Portugalinvesikoira harrastajia ja kasvattajia asuu 

ympäri Suomea. Alueellinen toiminta alkoi v. 2003 alueellisten yhteyshenkilöiden muodossa. Heidän tehtävänään 

on jakaa tietoa roduista ja järjestää resurssiensa mukaisesti paikallisia tapaamisia ja ohjata koulutuksista 

kiinnostuneet paikallisiin koulutustoimintoihin. Lehtitoimikunta toimittaa yhdistyksen n. neljä kertaa vuodessa 

ilmestyvää jäsenlehteä, jossa on mm. vesikoiriin liittyviä artikkeleita ja koetuloksia. Kotisivutoimikunta ylläpitää 

yhdistyksen Internetsivuja osoitteessa www.vesikoirat.fi. Vesikoirat ry on Helsingin seudun kennelpiiri ry:n (HSKP) 

ja Suomen Palveluskoiraliito (SPKL) ry:n jäsen. 


3.2 JALOSTUSTOIMIKUNTA 

Portugalinvesikoirien jalostustoimikunta on SSL:n alainen toimikunta. Jalostustoimikunnan keskeisimpiä tehtäviä 

ovat neuvonta, ohjaus sekä tiedonkerääminen ja jakaminen. Vesipostissa julkaistaan portugalinvesikoirien 

jalostustoimikunnan kirjoittamia asia-artikkeleita. Portugalinvesikoirien jalostustoimikunta kokoontuu tarvittaessa, 

yhteydenpito on jatkuvaa (esim. sähköpostitse) riippuen käsiteltävien asioiden määrästä. Jalostustoimikunta 

vastaa kirjallisina lähetettyihin kyselyihin aina kirjallisesti ja noudattaa Suomen Kennelliiton yleisiä 

toimintaperiaatteita ja SSL:n ohjeita. Kysely on lähetettävä riittävän ajoissa vähintään kuukautta ennen oletettua 

juoksun alkamispäivämäärää jalostustoimikunnan toimintasihteerille. Jalostustoimikunta järjestää mm. 

terveyskyselyitä, jalostuspäiviä sekä katselmuksia. Vesikoirat ry:n vuosikokous valitsee jalostustoimikuntaan 

kolme jalostusneuvojaa. Jalostustoimikunnan kokoonpanon vahvistaa SSL:n yleiskokous. Jalostusneuvojien 

toimikausi on kolme kalenterivuotta, siten että erovuoroisena on yksi jalostustoimikunnan jäsen vuosittain. 

Jalostustoimikunta valitsee pentuvälittäjät, toiminta- ja vuosikirjasihteerit. 

LIITE 1 Suomen Spanieliliitto – Finlands Spanielförbund ry:n säännöt 

LIITE 2 Vesikoirat ry:n säännöt 

LIITE 3 Rotua harrastavan yhdistyksen ohjesääntö 


4 NYKYTILANNE 

4.1 POPULAATION KOKO JA RAKENNE 

Ensimmäinen portugalinvesikoirapentue syntyi Suomessa vuonna 1990. Suomessa on rekisteröity 1184 

portugalinvesikoiraa, joista tuontikoiria on 55 (viimeisin pentue 27.3.2008). Pentueita on syntynyt 172 kappaletta. 

Keskimäärin pentuetta kohden on ollut 6,6 pentua. Rekisteröintimäärät ovat olleet pitkällä aikavälillä 

tarkasteltaessa tasaisessa nousussa, mutta väliin mahtuu suurehkoja vuosittaisia vaihteluitakin. Keskimäärin on 

rekisteröity vuositasolla 2003-2007 välisenä aikana 101 koiraa. 

Portugalinvesikoirien rekisteröinnit vuosina 1990–2008 (viimeisin pentue 27.3.2008). Taulukosta on nähtävissä 

Suomessa rekisteröityjen portugalinvesikoirien vuotuiset määrät. Luvut on jaettu tuontikoiriin ja Suomessa 

syntyneisiin sekä pentue ja kasvattajamääriin. Rekisteröintivuodet 1990–1998 on yhdistetty yhdeksi sarakkeeksi. 

(KoiraNet v3.02/ 27.06.2008, *viimeisin pentue 27.3.2008.) 

Taulukko 41-1: Portugalinvesikoirien rekisteröinnit vuosina 1990–2008 

Rekisteröintivuosi 90-98 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* Yht. % 

Tuonnit 

Urokset 11 0 4 1 1 2 2 1 1 2 1 26 2,2 

Nartut 15 1 2 1 0 0 1 2 3 3 1 29 2,4 

Tuonnit yhteensä 26 1 6 2 1 2 3 3 4 5 2 55 4,6 

Suomessa 

syntyneet 

Urokset 128 18 34 50 65 26 64 42 53 60 19 559 47,2 

Nartut 141 31 42 41 56 33 62 43 49 54 18 570 48,1 

Suomessa synt. 

yht. 269 49 76 91 121 59 126 85 102 114 37 1129 95,4 

Rekisteröinnit 

ynteensä 295 50 82 93 122 61 129 88 106 119 39 1184 100 

Pentueita 41 7 12 14 16 10 20 13 13 20 6 172 

Pentueessa 

pentuja ka. 6,6 7 6,3 6,5 7,6 5,9 6,3 6,5 7,8 5,7 6,2 

Kasvattajat 12 6 9 10 10 6 12 12 11 16 5 

Jalostukseen on käytetty 28 tuontiurosta tai ulkomaista astutusta ja 18 tuontinarttua (tilanne 27.3.2008). 

Jalostukseen käytetyistä uroksista on 35kpl käytetty kerran, 20 käytetty kaksi kertaa ja 8 kolme kertaa. 

Jalostukseen käytetyistä nartuista on 74 kpl käytetty kerran, 26 käytetty kaksi kertaa ja 11 kolme kertaa. 


4.1.1 Sukusiitos 

Portugalinvesikoiria on Suomessa edelleen melko vähän. Rodun sukusiitosaste kuvaa rodun yksilöiden 

keskinäistä sukulaisuutta. Yksittäisen pentueen sukusiitosteeseen vaikuttaa vanhempien yhteisten 

esivanhempien määrä sukutauluissa. Pentueiden sukusiitosasteissa on rodussamme suurta vaihtelua joka käy 

ilmi seuraavasta taulukosta. Taulukko kuvaa Suomessa syntyneiden pentueiden sukusiitosasteen kehitystä 

vuosina 1990-2007. Taulukosta käyvät ilmi pienimmät ja suurimmat sukusiitosprosentit, keskimääräinen 

sukusiitosprosentti (Ka.ss%) ja mediaani (Med.ss%) eli keskiluku. 

Taulukko 41-2: Suomessa syntyneiden pentueiden sukusiitosasteiden kehitys 1990-2007 (KoiraNet). 

1990- 

1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2007 

Pentuetta 270 67 11 14 17 12 16 12 20 

Pentua 41 11 71 98 115 72 108 76 114 

Pienin ss% 0 2,0 0 0 0 0 0 0,8 0 

Suurin ss% 30,1 29,3 16,8 14,7 12,5 10,2 8,4 10,0 28,2 

Ka. ss% 7,5 10,5 6,4 4,0 4,6 6,1 3,2 5,2 5,1 

Med. ss% 8,6 11,9 5,2 3,1 4,1 5,5 3,4 4,8 3,0 

Taulukon tulokset ovat epäluotettavia, koska KoiraNetin sukutauluissa esiintyy vaihtelevia määriä sukupolvia. 

Tuontikoirien sukutaulut ovat usein puutteellisia, ja rotuunotetun koiran (Portugalissa) todellinen 

sukulaisuussuhde muuhun populaatioon ei ole tiedossa. Käytännössä todelliset sukusiitosasteet ovat 

korkeammat kuin taulukossa esitetyt luvut. Yksittäisen koiran kohdalla sukusiitosprosentti ei saisi ylittää 6,25% eli 

serkusparituksen rajaa. Vuonna 2007 näitä 6,25% ylittäviä yhdistelmiä oli 20 pentueesta 7 kpl. Korkeimmillaan 

sukusiitosprosentti oli 28.2%. 

Suljetussa populaatiossa sukusiitoksen nousunopeus ei saisi ylittää 0,25% sukupolven aikana. 

Portugalinvesikoirien sukupolven pituus on noin neljä vuotta. Sukusiitosasteen kehitystä voidaan tarkastella 

esimerkiksi vuositasolla, kuten KoiraNetissä. Sukupolvittain laskettuna saadaan hieman kattavampi kuva 

sukusiitosasteen kehityksestä. Seuraava taulukko kuvaa rodun sukusiitosasteen kehitystä sukupolvittain. Myös 

tämän taulukon luotettavuusongelma on KoiraNetin sukutaulutietojen puutteelisuus. Ylimmällä rivillä on neljän 

vuoden jaksot, ja sen alla on muutoksen niihin nähden. Alimpana on keskimääräinen sukusiitosaste prosentein 

sukupolvea kohden rekisteröintien määrästä laskettuna. 

Taulukko 41-3: Sukusiitosasteen kehitys sukupolvittain vuosina 1990-2007. 

1990- 

1993 

1991- 

1994 

+ 

2,44 

1992- 

1995 

- 

0,13 

1993- 

1996 

- 

0,30 

1994- 

1997 

- 

0,94 

1995- 

1998 

- 

3,38 

1996- 

1999 

+ 

0,65 

1997- 

2000 

- 

0,86 

1998- 

2001 

- 

0,51 

1999- 

2002 

+ 

0,20 

2000- 

2003 

- 

1,26 

2001- 

2004 

- 

0,56 

2002- 

2005 

+ 

0,14 

2003- 

2006 

+ 

0,44 

8,83 11,27 11,14 10,84 9,90 6,52 7,17 6,31 5,80 6,00 4,74 4,18 4,32 4,76 4,61 

2004- 

2007 

- 

0,15 

Yllä olevassa taulukossa on nähtävissä sukusiitosasteen hienoinen laskusuuntaisuus, mutta tämäkin tulos on 

aliarvio todelliseen tilanteeseen nähden. Tämä johtuu siitä että käytettävissä ei ole tarpeeksi pitkiä sukutauluja 

taaksepäin. KoiraNetin tiedoissa on viime vuosina ollut keskimäärin kuusi sukupolvea, vaikka kymmenen 

sukupolvea antaisi paremman kuvan rodun sukusiitosasteesta. 


4.1.2 Rodun tehollinen populaatiokoko 

Perinnöllinen monimuotoisuus on sitä, että useimmilla geeneillä on erilaisia vaihtoehtoisia alleeleja. Alhainen 

tehollinen populaatiokoko aiheuttaa rodun keskimääräisen sukusiitoasteen kasvua. Tällöin alleeleja katoaa tai 

fiksoituu, eli alleeli tulee niin yleiseksi, että se on ainoa jäljellä oleva tietyn geenin alleeli. 

Tehollinen populaatiokoko ilmaisee niiden yksiöiden määrän, jotka siirtävät geenejä seuraavaan sukupolveen. 

Tehollista kannankokoa ja rakennetta voidaan tarkastella erilaisten tunnuslukujen avulla. Tavallisimmin käytetään 

seuravaa kaavaa, jota on käytetty allaolevassa taulukossa. Ne=4*Nm*Nf/(Nm+Nf). Ne on tehollinen 

populaatiokoko, Nm on siitokseen käytettyjen urosten lukumäärä ja Nf on siitokseen käytettyjen narttujen 

lukumäärä. Kaava on tehty ideaalipopulaatiolle. Sen vuoksi kaava antaa yliarvion todelliseen koirapopulaation 

tilanteeseen nähden. Sen avulla voidaan kuitenkin nähdä kehityssuunta. Ideaalipopulaation oletus antaa 

yliarvioita, mutta kehityssuunta on siitä alla olevassa taulukossa kuitenkin nähtävissä. Ideaalipopulaatiossa ei 

esiinny päällekkäisiä sukupolvia, narttuja ja uroksia on yhtä paljon ja jokaista narttua ja urosta kohden syntyy yksi 

narttu ja uros jälkeläinen, ja paritukset ovat sattumanvaraisia. Kaava ei ota huomioon jalostukseen käytettyjen 

koirien keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Taulukossa 41-4 on nähtävissä tehollisen populaatiokoon kehitys 

portugalinvesikoirilla vuosina 1999-2007. 

Taulukko 41-4: Tehollisen populaatiokoon kehitys vuosina 1999-2007. 

Rekisteröintivuosi 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 

Pentuemäärä 7 12 14 16 10 20 13 13 20 

Lisääntyneet urokset 7 9 9 10 9 14 12 12 15 

Lisääntyneet nartut 7 12 14 16 10 20 13 13 20 

Tehollinen populaatio 14 21 22 25 19 33 25 25 34 

Ihannepopulaatio 14 24 28 32 20 40 26 26 40 

Tehollisen populaation 100 86 78 77 95 82 96 96 86 

osuus ihannepopulaatiosta % % % % % % % % % 

Tehollisen populaatiokoon tulisi olla minimissään 25 urosta ja 50 narttua. Populaation tila on erittäin 

haavoittuvainen, kun se on alle 50. Vuonna 2007 portugalinvesikoirilla tehollinen populaatiokoko oli 34. Muuntelun 

säilyttämiseksi tulisi urosten määrän olla vähintään 20, ja urokset eivät saisi olla sukulaisia keskenään. Suomessa 

käytetyt urokset ovat suurelta osin sukulaisia keskenään. Populaatiomme tilan kohentamiseksi tulisi urosten 

määrä suhteessa käytettyihin narttuihin olla mahdollisimman suuri. Käytännössä merkittävää jalostusvalintaa ei 

ole varaa tehdä, ja kaikkia jalostukselliset perusvaatimukset täyttäviä koiria tulisi käyttää jalostukseen. 

4.1.3 Jalostuspohja ja siitosmateriaali 

Yksittäisten koirien jalostuskäyttöön tulee kiinnittää enemmän huomiota. Urosten käyttöä ja niiden jättämää 

perintöä rodullemme on parempi tarkastella urosten jälkeläismäärien kautta. Rotumme pienen populaation 

ongelmallista tilannetta vaikeuttaa alkuajoista nykypäivään jatkunut yksittäisten siitosurosten liikakäyttö. 

Jalostusuroksen liikakäytöksi voidaan lukea yli 10 % osuudet kahtena edellisenä vuonna syntyneistä pennuista, 

tai yli 3-5 % osuudet sukupolvea kohden eli noin neljänä peräkkäisenä vuonna syntyneistä. Määrällisesti tämä 

tarkoittaa sitä, että yhdellä uroksella saisi olla koirkeintaan 22 pentua. Tämä 5%:n osuus on noin kolme neljä 

pentuetta neljän vuoden aikajaksolla (oletuksena vuosittain noin 110 syntyvää pentua). Jos uroksella on yli 22 

jälkeläistä, sen jalostuskäyttöä tulisi välttää. 

Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu urosten jalostuskäyttöä vuosina 1997-2007. Mukana ovat urokset, joilla on 

vähintään 15 pentua (tämä määrä on 3,4% neljänä peräkkäisenä vuonna syntyneistä yllä olevan oletuksen 

mukaan laskettuna). 


Taulukko 41-5: Urosten jalostuskäyttö vuosina 1997-2007. 

Jälkeläisiä vuosina Jälkeläisiä koko 

Uros 1997-2007 elinaikana 

pentuja pentueita Pentuja 2. suku- 

yhteensä polvessa 

1. Bismark da Casa do Macau 88 16 88 168 

2. Horaciao do Monte do Catula 45 7 45 59 

3. Booguei 40 6 40 82 

4. Parisade Rei 38 5 38 57 

5. Driftwood' s Floater of Aguatelin 37 5 37 26 

6. American Dancer' s Flying Dutcman 36 5 36 127 

7. Pe de Vento do Vale Negro 31 5 31 53 

8. Docas do Monte Gordo 29 5 29 16 

9. Aquatass Captain Cousteau 28 4 28 40 

10. Parisade Mais Pequeno 28 3 28 11 

11. Parisade Melro 27 6 27 0 

12. Popparin Pao Torrado 19 2 19 7 

13. Del Sur' s Pacific Wizard 17 2 17 10 

14. April Fool´s Vissi Fetissi 17 2 17 0 

15. Popparin Pouco Frito 17 2 17 16 

16. Barco da Casa d' Alandra 16 2 16 71 

17. Parisade Macieira 16 2 16 0 

18. Tassuttelijan Amadeus 16 2 16 0 

19. Parisade Javali 16 2 16 17 

20. Tajmadoran Cameron 16 2 16 20 

21. Parisade Jatar 15 3 15 29 

22. Ully ot the Queen Ute 15 2 15 20 

Suurimmillaan yhdellä uroksella on ajanjaksolla 1997-2007 88 jälkeläistä 16 pentueesta, joka on 7,8% kaikista 

Suomessa syntyneistä pennuista (viimeisin pentue 27.3.2008). Suurimmillaan yhden uroksen osuus vuoden 

aikana rekisteröidystä pentumäärästä on ollut 34,7 %. Seuraavan polven jälkeläisiä on suurimmillaan yhdellä 

uroksella 168 kpl. Näistä tuloksista vastaava tuottoisin siitosmatadori on Bismark da Casa do Macau. 

Alla olevaan isoisä taulukkoon on merkitty urokset, joilla on eniten jälkeläisiä toisessa polvessa vuosina 1990- 

2006. Taulukosta käyvät ilmi uroksen vanhemmat, syntymävuosi sekä jälkeläisten määrät toisessa ja 

ensimmäisessä polvessa. 

Taulukko 41-6 Merkittävimmät isoisät vuosilta 1990–2006 

Merkittävimmät isoisät synt 2. 1. 

1. Bismark da Casa do Macau (Felix do Monte do Catula x Isis) 1998 168 88 

2. Ourique do Vale Negro (Cartmel do Valen Negro x Caravela do Vale Negro) 1992 158 52 

3. American Dancer' s Flying Dutcman (Sun Joy´s Guarda O´Mar Alto x Scrimsh.) 1999 127 36 

4. Meias do Vale Negro (Makuti x Escama do Vale Negro) 1985 103 27 

5. Booguei (Rolfe x Bianca) - 82 40 

6. Barco da Casa d' Alandra (Hugo do Monte do Catula x Milu) 1999 71 16 

7. Horaciao do Monte do Catula (Grelo do Casa da Serra. x Filomena do Monte do) 1996 59 45 

8. Parisade Rei (Barco da Casa d' Alandra x Parisade Ramo de Flores) 2001 57 38 

9. Pe de Vento do Vale Negro (Cartmel do Valen Negro x Gale do Vale Negro) 1993 53 31 

10. Aquatass Captain Cousteau (Robel Christopher Robin x Aquatass Andrina af A) 1999 40 28 

11. Parisade Jorro de Aqua (Meias do Vale Negro x Juliana do Vale Negro) 1991 34 10 

12. Tajmadoran Fidius (Parisade Jorro de Aqua x Ninfa do Vale Negro) 1995 34 10 


Yllä olevien taulukoiden perusteella voidaan todeta, että rodussamme on useita liikaa käytettyjä uroksia. Toisen 

polven jälkeläismäärien tarkastelu osoittaa yksittäisten urosten vaikutuksen alenevissa polvissa, ja tässä tulee 

ottaa ottaa huomioon koko syntyneiden koirien määrä eli 1129 kpl (viimeisin pentue 27.3.2008). Neljällä eniten 

käytetyllä isoisällä on kullakin yli 100 toisen polven jälkeläistä. 

Urosten käyttö sukupolvittain neljän vuoden jaksoissa laskettuna prosenttiosuuksin osoittaa että vuosina 1994- 

1997 eniten käytetyn Ourique do Vale Negron osuus tuolloin oli 34% ja seuraavan Meias do Vale Negron osuus 

oli 15%. Vuosina 1998-2001 eniten käytetyn Booquien osuus oli 13,2% ja seuraavan Bismark da Casa do 

Macaun osuus oli 10,9 %. Vuosina 2002-2005 eniten käytetyn Bismark da Casa do Macaun osuus oli 14,1% ja 

seuraavan Parisade Rein osuus 9,7%. Viime vuosina urosten käyttö on ollut maltillisempaa, mutta edelleen 

joidenkin yksilöiden kohdalla on liikakäyttöä. 

Seuraavassa taulukossa on tarkasteltu narttujen jalostuskäyttöä vuosina 1997-2007. Mukana ovat nartut, joilla on 

vähintään 15 pentua. 

Taulukko 41-7: Narttujen jalostuskäyttö vuosina 1997-2007 

Jälkeläisiä vuosina 

1997- 

Jälkeläisiä nartun 

koko 

Nartut 

2007 elinaikana 

pentuja pentueita Pentuja 2. sukuyhteensä 

polvessa 

1. Hortela do Monte do Catula 26 4 26 70 

2. Parisade Falesia 25 4 25 23 

3. Yelsek Mary Celeste at Gemson 21 2 21 72 

4. Parisade Joane 19 3 19 21 

5. Parisade Barbara 19 3 19 11 

6. Mountainhead' s Amora Degifford 19 2 19 10 

7. Parisade Olive 19 2 19 7 

8. Parisade Ramo de Flores 17 2 17 63 

9. Parisade Baunilho 17 2 17 29 

10. Memmu 17 3 17 3 

11. Biley's Izzy Mizzy 17 2 17 0 

12. Parisade Boa Tarde 16 3 16 38 

13. Dream Chaser's Arando 16 2 16 17 

14. April Fool's Hula Hoops 16 2 16 16 

15. Konkkaronkan Gansterinheila 15 2 15 16 

16. Nikiita Infanta de Gifford 15 2 15 13 

17. Konkkaronkan Go-Go tyttö 15 2 15 10 

18. Konkkaronkan Faktahomma 15 2 15 2 

19. Parisade Beira Mar 15 2 15 0 


Alla olevaan taulukkoon on merkitty nartut, joilla on eniten jälkeläisiä toisessa polvessa vuosina 1990-2006. 

Taulukosta käyvät ilmi nartun vanhemmat, syntymävuosi sekä jälkeläisten määrät toisessa ja ensimmäisessä 

polvessa. 

Taulukko 41-8: Merkittävimmät isoäidit vuosilta 1990–2006 

Merkittävimmät isoäidit synt 2. 1. 

1. Juliana do Vale Negro (Ilheu d´Albergaria x Margarida do Zoo de Lisboa) 1990 141 41 

2. Yelsek Mary Celeste at Gemson (Cartmel the Seafarer x Rarjo Brown Girl in.) 

1997 72 21 

3. Hortela do Monte do Catula (Grelo do Casa da Serra. x Filomena do Monte do) 1996 70 26 

4. Parisade Ramo de Flores (Ourique do Vale Negro x Ribalta do Vale Negro) 1997 63 17 

5. Parisade Janela (Meias do Vale Negro x Juliana do Vale Negro) 1993 61 16 

6. Konkkaronkan Barbityttö (Parisade Janota x Parisade Ilha) 1995 44 13 

7. Aguatelin Condessa (Pe de Vento do Vale Negro x Aguatelin Baronesa) 1999 44 12 

8. Parisade Joaninna (Meias do Vale Negro x Juliana do Vale Negro) 1993 41 7 

9. Parisade Boa Tarde (Horaciao do Monte do Catula x Parisade Jamilena) 1998 38 16 

10. Ninfa do Vale Negro (Cacau do Vale Negro x Ruca) 1992 34 10 

11. Parisade Jamilena (Ourique do Vale Negro x Parisade Joaninna) 1995 33 12 

13. India do Vale Negro (Makuti x Rede do Vale Negro) 1989 31 16 

14. Parisade Baunilho (Bismark da Casa do Macau x Hortela do Monte do Catula) 2001 29 17 

Suurimmillaan yhdellä nartulla on 41 jälkeläistä, joka on 3,6% kaikista Suomessa syntyneistä pennuista (viimeisin pentue 

27.3.2008). Kolmen eniten käytetyn nartun osuus alenevien polvien jälkeläismäärässä on 66%. Toisen polven 

jälkeläisiä on enimmillään nartulla 141 kpl. Eniten toisen polven jälkeläisiä saanut narttu (Juliana do Vale Negro) 

on emänä kahdelle muulle eniten käytetylle nartulle ja lisäksi kahden muunkin nartun sukutaulussa tässä 

taulukossa. Yksittäisten narttujen käyttö on tasaisempaa kuin urosten käyttö. 

Suomen kantaan suuresti vaikuttaneet ja edelleen sukutauluista runsaasti löytyvät ensimmäiset tuonnit olivat 

hyvin samansukuisia. Näistä Ourique do Vale Negro ja Pe de Vento do Vale Negro ovat samasta isästä, ja niiden 

äidit ovat sisaruksia. Meias do Vale Negro ja India do Vale Negro ovat Makutin jälkeläisiä, ja Juliana do Vale 

Negro on Makutin toisen polven jälkeläinen kuten myös Ninfa do Vale Negro. Horacio ja Hortela do Monte do 

Catula ovat täyssisaruksia, ja niiden takaa löytyvät sekä Booquie että Meias, kuten myös toisen sisarusparin 

Barco ja Balandra da Casa d' Alandran takaa. Makuti löytyy useita kertoja Yelsek Mary Celeste at Gemsonin 

takaa, kuten myös Bismark da Casa do Macaun sukutaulusta. 

Yhteenveto 

Keskeisimmät Suomen portugalinvesikoirakannan geneettistä rakennetta heikentävät tekijät ovat urosten 

liikakäyttö, jalostuskoirien keskinäinen sukulaisuus ja kannan pieni koko. Yksittäisen jalostuskoiran suhteellinen 

pentujen määrä nousee korkeaksi jo muutamalla pentueella. Kotimaista kantaa tulisi käyttää monipuolisemmin. 

Rotumme tarvitsee jatkuvasti täydennystä ulkomailta geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseksi. 

Suunniteltujen yhdistelmien sukulaisuus tulisi tarkistaa mahdollisimman pitkälle. 

Lähteet: 

- kaikki taulukot: KoiraNet v3.02/ 27.06.2008, viimeisin pentue 27.3.2008. 

- http://www.koiranjalostus.fi/artikkelit.html: Kangasvuo, Inkeri: Jalostussolmuja; Mäki, Katariina: 

Sukulaisuussuhteesta sukusiitokseen; Mäki, Katariina: Pienten populaatioiden jalostus; Mäki, Katariina ja Ekman, 

Tarja: Terveempien koirarotujen puolesta - sukusiitosdepressiota ja matadorijalostusta vastaan (HETIn 

sukusiitosseminaarin antia, syksy 2003) 

LIITE 4 Tuonnit kasvattajittain v. 1990-2007 

LIITE 5 Jalostukseen käytetyt urokset (64 kpl) vuosina 1990-2008 isälinjoittain pentueen rekisteröintivuoden 

mukaan. Viimeisin pentue 27.3.2008. 

LIITE 6 Jalostukseen käytetyt nartut (98 kpl) vuosina 1990-2008 emälinjoittain pentueen rekisteröintivuoden 

mukaan. Viimeisin pentue 27.3.2008. 


4.1.4 Jalostuspohja ja siitosmateriaali muissa maissa 

Nykyisin portugalinvesikoiran vahvimmat alueet ovat USA, Portugali, Pohjoismaat ja Iso-Britannia. Useassa 

Euroopan maassa on pientä kasvatustyötä aluillaan. Kaikkien eri maiden koirat ovat lähtöisin samoista 

kantakoirista ja ovat näin ollen sukua keskenään. Portugalin ja USA:n linjat ovat alun pitäen eri koirista lähtöisin, 

mutta niiden keskinäiset sukulaisuussuhteet ovat merkittävät. Euroopasta viedään Amerikan mantereelle koiria ja 

päinvastoin. Suomeen tuli ensimmäinen koira USA:sta jo 90-luvun alussa. Amerikkalaisperäisiä koiria löytyy niin 

Portugalista kuin muistakin rodun harrastajamaista. Puhtaasti portugalilaista alkuperäistä linjaa on myös 

olemassa. 

Portugalissa on kymmenkunta aktiivista kasvattajaa, ja vuosittain rekisteröidään noin sata koiraa. Portugalissa on 

rotukirja avoin ja kantaan on mahdollista saada uutta geneettistä materiaalia rotuunottojen kautta. Vuonna 2007 

tähän RI-rekisteriin rekisteröitiin 11 koiraa. 

USA on suurin portugalinvesikoiramaa rekisteröintien ollessa vuosittain noin 1500 koiraa ja rekisteröintien 

kokonaismäärän ollessa noin 20 000 (ks. 2.4). Vuonna 1984 rekisteröitiin 182 koiraa ja vuonna 1990 rekisteröitiin 

601 koiraa. Vuoden 2006 rekisteröintimäärä oli 1454 koiraa. Rotu oli USA:ssa vuonna 2007 

suosituimmuusjärjestyksessä sijalla 65. Kanadassa on toistakymmentä kasvattajaa, ja koirien rekisteröintimäärät 

ovat nousseet siellä nopeasti. Vuonna 1992 siellä oli noin 35 koiraa ja 1998 noin 400 kpl. Vuosittaiset 

rekisteröintimäärät 2000-luvulla ovat jo useita satoja. Koirat ovat siellä pääasiassa Amerikkalaista alkuperää. Iso- 

Britanniassa on vajaa 10 kasvattajaa, (ks. 2.4) ja vuosittain syntyy noin kuusi pentuetta. Vuonna 2007 koiria 

rekisteröitiin Iso-Britanniassa 46 kpl. 

Ruotsin rekisteröintimäärät ovat kasvaneet reippaasti viime vuosina. Ruotsissa on vuonna 2007 syntynyt 280 

pentua 30 pentueessa 20 kasvattajan toimesta ja tuontikoiria on rekisteröity 5 kpl. Kasvattajia on yhteensä noin 

25 kpl. Seuraava taulukko kuvaa Ruotsin kantaa isoisien ja isoäitien perusteella. Isoisätaulukossa on 7 urosta, 

joilla on yli 100 toisen polven jälkeläistä. Urokset ovat syntyneet 1993-1999. Isoäititaulukossa on viisi narttua, 

joilla on yli 100 toisen polven jälkeläistä. Nartut ovat syntyneet 1993-2000. 

Taulukko 41-9: Merkittävimmät isoisät ja isoäidit Ruotsissa. 

Merkittävimmät isoisät synt 2. polvi 

1. Gorila Do Vale Negro 1994 245 

2. Barco Da Casa d'Alandra 1999 184 

3. Isostar's Elegante Emmet The Seakin 1998 181 

4. Parisade Janota 1993 133 

5. Fryksdalens Dryga Drillo 1998 110 

6. Lacustrine Tt-On-Toast 1999 110 

7. Nico d' Obra Do Vale Negro 1995 102 

Merkittävimmät isoäidit 

1. Biley's Anständiga Minette 1993 127 

2. Rödtop Peggie Sue I Fryksdalen 1996 126 

3. Helm's Alee Liberty At Seabec 1996 111 

4. Biley's Amanda Sjövild 1993 106 

5. Rödtop Porto Terra 2000 105 

Lähde:http://www.teamholstad.se/fof/farfarskurva.htm 

Norjassa rekisteröinnit ovat hitaassa kasvussa. Ruotsin ja Norjan kannat ovat läheistä sukua toisilleen. Suomesta 

on viety koiria mm. Ruotsiin, Norjaan, Portugaliin, Iso-Britanniaan, USA:an ja Australiaan. Muualla Euroopassa on 

pieniä määriä kasvattajia, ja koiria löytyy ainakin Hollannista, Saksasta, Ranskasta, Italiasta ja Tsekin 

tasavallasta. Muualla maailmassa tiedetään joitakin koiria ja/tai kasvattajia olevan Etelä-Afrikassa, Uudessa- 

Seelannissa, Singaporessa, Japanissa ja Brasiliassa. Australiassa syntyy noin 3–4 pentuetta vuosittain. 


Taulukko 41-10. Portugalinvesikoirien rekisteröintimääriä eräissä maissa 2002-2007. 

Rekisteröintivuosi 2002 2003 2004 2005 2006 2007 

Suomi 122 61 129 88 106 119 

Ruotsi 138 160 163 172 242 280 

Norja 23 31 38 64 38 59 

Portugali 90 105 101 104 105 96 

Iso-Britannia 41 93 46 

USA 1302 1362 1535 1412 1454 

Lähteet: Koiramme-lehti 1-2/06, Hundsport-lehti 1-2/06, AKC:n, KC:n, NKK:n, RSCE:n ja CPC:n Internet-sivut 

sekä portugalinvesikoiraharrastaja USA:sta ja Norjasta. 


4.2 LUONNE JA KÄYTTÖOMINAISUUDET 

4.2.1 Luonne ja käyttöominaisuudet: rotumääritelmä, kirjallisuus ja luonnetesti 

”Se mikä saa koiran suoriutumaan tehtävistään hyvin vedessä, koostuu monista asioista. Aivan ensimmäiseksi 

sillä täytyy olla intohimo veteen ja sen täytyy olla erittäin rohkea. Toiseksi, sen on kyettävä käyttämään kaikkia 

neljää jalkaansa ja häntäänsä nopeuden ja kestävyyden saavuttamiseksi. Sitten sillä täytyy olla älykkyyttä ja 

reagointikykyä vastata nopeasti annettuihin käskyihin paineen alaisena. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, sillä 

pitää olla jatkuva halu suoriutua tehtävistään omistajalleen ja olla osana työjoukkoa.” (Carla Molinari, The 

Portuguese Water Dog) 

Portugalinvesikoiran rotumääritelmä kuvaa luonteen lyhyesti: kiihkeä, itsepäinen, rohkea, riidanhaluinen, 

pidättyväinen ja rasitusta kestävä. Kova, läpitunkeva ja tarkkaavainen ilme ja verraton näkö- ja hajuaisti. 

Poikkeuksellisen älykäs ja oppivainen; noudattaa jokaista isäntänsä antamaa käskyä ilmeisellä mielihyvällä. 

Rotumääritelmässä ei ole kuvattu luonteen osalta hylkääviä piirteitä. Rotumääritelmän vastaiset ominaisuudet 

kuten arkuus ja pelokkuus eivät ole toivottuja luonteenominaisuuksia, ja näitä esiintyy joskus koirillamme. 

Aggressiivisuus ei ole hyväksyttävää nykypäivän yhteiskuntaan sopeutumisen kannalta. Rodussa on kyllä 

havaittavissa joskus korostunutta sukupuoliviettiä ja urosten välistä uhoamista esiintyy. Aineistoa kattavien 

päätelmien tekoon portugalinvesikoirakantamme luonteesta ei ole. Näyttelytuloksissa on tuomareilta vain 

yksittäisiä mainintoja arasti esiintyneistä koirista (ks. vuosikirjat). Vuoden 2003 terveyskyselyssä koiria 

luonnehdittiin pääsääntöisesti erittäin sosiaalisiksi, aggressiivisuutta kerrottiin esiintyvän vain vähän, 

varautuneisuutta ja arkuutta jonkin verran. Muutamien (10 %) koirien kerrottiin olevan ääniherkkiä tai 

paukkuarkoja. 

Portugalinvesikoiria on vuoden 2008 toukokuulle asti testattu suomalaisella luonnetestillä 40 kpl, joka on 3,4% 

koko kantamme koirista. Testattujen koirien määrä on 2000-luvulla lisääntynyt. 

Taulukko 42-1: Taulukko kuvaa osallistumista luonnetestiin vuodesta 1996 alkaen, jolloin otettiin käyttöön 

nykyiset luonnetestisäännöt. Taulukossa on eritelty testattujen koirien lukumäärä ja tulosten jakaantuminen + ja – 

tuloksiin, sekä keskeyttäneiden lukumäärä. *Viimeisin tulos on 10.5.2008. 

Vuosi 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008* YHT 

Test. 

koirat 

2 1 0 1 0 0 2 11 2 3 8 6 4 40 

LTE 

+ 

2 1 0 1 0 0 2 10 2 3 8 6 4 39 

LTE 

+ % 

LTE - 

100% 100% 100% 100% 90,9% 100% 100% 100% 100% 100% 96% 

LTE - 

% 

LTE 

0 

LTE 

0 % 

Lähteet: Vesikoirat ry:n kotisivut, KoiraNet v3.02/27.6.2008 

1 

9,1% 4% 

Taulukko 42-2: Seuraavassa taulukossa on kuvattu portugalinvesikoiran rotumääritelmän luonneominaisuuksia 

luonnetestin määritelmien suhteen. Taulukko on vain viitteellinen, ja sen tarkoituksena onkin antaa välineitä 

tulevaisuuden luonnekeskustelulle. Rodun sopeutuminen nyky-yhteiskuntaan on otettava huomioon näitä 

ominaisuuksia arvioitaessa. Taulukkoon on eritelty luonnetestin arvoitavat ominaisuudet ja merkitty 

portugalinvesikoiralle toivottavat, hyväksyttävät ja ei-toivottavat arvostelut. Kasvattajilla ja harrastajilla on 

varmastikin erilaisia näkemyksiä koiriemme toivottavista luonteenpiirteistä. Taulukossa on myös lyhyesti selitetty 

luonnetestissä testattava ominaisuus ja mitä sillä tässä tarkoitetaan. Lisää tietoa luonnetestistä: Jorma Lankinen: 

Luonnetesti - Mitä ja miksi? www.dogsports-online.com 


Palveluskoirien 

luonnetestin osaalueet 

ja niiden lyhyt 

kuvaus. 

Toimintakyky: 

Kuvaa koiran kykyä 

tehdä ratkaisuja sille 

uusissa tilanteissa. 

Liitetään usein 

rohkeuteen, mutta 

toimintakykyä 

ilmaisee niin 

puolustautuminen 

kuin pakokin. Ei 

itsenäinen 

riippumaton 

ominaisuus. 

Terävyys: 

Koiran taipumus 

reagoida 

aggressivisesti 

uhkaavaa ihmistä 

kohtaan. Mitä 

terävämpi koira, sen 

pienemmästä 

ärsytyksestä tulee 

aggressiiviseksi. 

Puolustushalu: 

Koiran perinnöllinen 

halu puolustaa 

laumaansa ja 

itseään. Kuvataan 

nimenomaan halua, 

ei opittua kykyä. 

Taisteluhalu: 

Koiran perinnöllinen 

halu käyttää 

ruumistaan 

leikkimieliseen 

taisteluun. Ilmenee 

usein 

leikkimishaluna. 

Väsyessään 

fyysisesti jatkaa 

toimintaansa 

taisteluhalunsa 

avulla. 

Rotumääritelmän mukaisen 

luonteenominaisuuden arvioiminen 

luonnetestin vastaavien 

ominaisuuksien suhteen. 

Portugalinvesikoiran 

luonteenominaisuudet liittyvät 

useampaan luonnetestin arvioitavaan 

ominaisuuteen. 

Poikkeuksellinen älykkyys ei ole 

luonnetestissä mitattava ominaisuus. 

Rohkea 

Portugalinvesikoiran on täytynyt 

pystyä toimimaan paineen alaisena ja 

ratkaisemaan itsenäisesti ongelmia ja 

suorittamaan kalastuveneillä annetut 

tehtävät. 

Tämä on ns. luonteen yleiskuvaus. 

Rohkeus ja itsenäisyys ovat hyviä 

ominaisuuksia nykypäivän 

koirillemme, mutta saattavat olla 

koulutettavuuden kannalta joskus 

ongelmallisia. Omistajastaan tukea 

hakeva saa alemman arvosanan, 

mutta on helpompi koulutettava. 

Riidanhaluinen 

Rohkea, Kiihkeä 

Omaisuuden vartiointiin liittyvät 

ominaisuudet. Koirat ovat olleet 

kuumaverisiä ja taipuvaisia 

reagoimaan vastaantuleviin 

tuntemattomiin uhkiin, haastamaan 

vastaantulevat tuntemattomat koirat. 

Rotumääritelmän termit kuvaavat 

koiran tapaa reagoida nopeasti ja 

päättäväisesti. 

Aggressiivinen ja/tai liian 

hermostunut suhtautumnen 

ympäristöön ei ole toivottava 

ominaisuus nykypäivän koiralle. 

Riidanhaluinen, rohkea 

Veneillä työskentelevän koiran 

tehtäviin on kuulunut vartiointi ja 

omaisuuden puolustaminen. 

Tätä ominaisuutta on vaihtelevasti 

rodussamme. Puolustushalun ei tule 

erittäin suurta tai hillitsemätöntä. 

Rasitusta kestävä 

Koirien on täytynyt työskennellä 

kalastusveneillä väsymättä päivittäin 

pitkiä aikoja. 

Tämä koiran sisäinen ”moottori” on 

harrastuskoiran tärkeimpiä 

ominaisuuksia. 

Kuvaa koiran kestävyyttä. 

Portugalinvesikoiran 

luonnetestin eri alueilla: 

Toivottavat 

Hyväksyttävät 

Ei-toivottavat 

Toivottavat: 

+3 erittäin suuri 

+2 suuri 

+1 kohtuullinen 

Hyväksyttävät: 

-1 pieni 

Ei-toivottavat: 

-2 riittämätön 

-3 toimintakyvytön 

Toivottavat: 

+3 kohtuullinen ilman 

jäljelle jäävää 

hyökkäyshalua 

+1 pieni ilman jäljelle 

jäävää hyökkäyshalua 


+2 suuri ilman jäljelle 

jäävää hyökkäyshalua 


-1 pieni jäljelle jäävin 

hyökkäyshaluin 

-2 kohtuullinen jäljelle 

jäävin hyökkäyshaluin 

-3 suuri jäljelle jäävin 

hyökkäyshaluin 

Toivottavat: 

+3 kohtuullinen, hillitty 

+2 suuri, hihllitty 

+1 pieni 


-1 haluton 


-2 erittäin suuri 

-3 hillitsemätön 

Toivottavat: 

+3 suuri 

+2 kohtuullinen 

+1 erittäin suuri 


-1 pieni 


-2 riittämätön 

-3 hillitsemätön 

Portugalinvesi- 

koirien 

luonnetesteissä 

eniten 

korostuneet 

arvosanat 

+1 ( 67%) 

-1 (23%) 

+1 (69%) 

+3 (31%) 

+1 (44%) 

+3 31% 

+2 (41%) 

-1 (36%) 


Hermorakenne: 

Synnynnäinen 

ominaisuus, johon 

omistaja ei pysty 

vaikuttamaan. 

Hermojen vahvuus 

on tärkeimpiä 

jokapäiväseen 

elämään vaikuttavia 

tekijöitä. Testin 

tärkein arvosana, 

joka kuvaa koiran 

hermojen 

kokonaiskestävyyttä 

testin aikana. 

Tempperamentti: 

Kyky havainnoida 

ympäristöään ja 

toimia sen 

mukaisesti. Kohdata 

järjestäyneesti 

ympäristöärsykkeitä 

ja sopeutua 

muuttuneisiin 

tilanteisiin. 

Reagointinopeus. 

Kovuus: 

Koiran taipumus 

muistaa 

epämiellyttäviä ym. 

kokemuksia ja 

välttää niiden 

kohtaamista 

uudelleen. 

Ratkaisevassa 

asemassa koiran 

käyttäytymisen 

ilmenemiseen. 

Pehmeä koira ei 

kerran pelästyttyään 

enää palaa samaan 

tilanteeseen. 

(Ei tule sekoittaa 

dominointiin: n. 90 % 

dominoivista koirista 

pehmeitä.) 

Luoksepäästävyys: 

Mitataan koiran 

suhtautumista 

vieraaseen 

ystävälliseen 

ihmiseen. Koiran 

tulisi antaa tämän 

ottaa kontakti ja 

antaa koskea 

itseensä. 

Rotumääritelmän termeistä 

itsepäinen, rohkea, rasitusta kestävä 

kuvaavat jollain tavoin tätä 

ominaisuutta. Työkoiran on täytynyt 

olla tasapainoinen luonteeltaan 

kestääkseen raskaan työn 

vaatimukset vaihtelevissä 

olosuhteissa. 

Huonon hermorakenteen omaavaa 

koiraa on vaikea kouluttaa ja 

arkielämäkin saattaa olla hankalaa. 

Oppivainen, kiihkeä, noudattaa 

käskyjä iloisesti 

Koirilla on ollut lukuisia eri tehtäviä: 

esim. vapaaehtoisesti ja nopeasti 

sukeltaa tippuneiden esineiden 

perään ja pyydystää karanneet kalat. 

Tempperamentti on tärkeä 

ominaisuus koulutuksessa. Liian 

matala tempperamentti: työläs 

koulutettava, liian korkea 

tempperamentti, häiritsevän vilkas 

vaikeuttaa arkielämää ja on 

haasteellinen koulutettava. 

Rotumääritelmässä tätä ominaisuutta 

jollain lailla kuvaavat oppivainen ja 

kova, läpitunkeva ja tarkkaavainen 

ilme muiden ominaisuuksien ohella. 

Veneillä työskennelleitä koiria on 

ympäristö muokannut ja ne ovat 

oppineet asioita myös itsekseen. 

Jalostuksellisesti tärkeä ominaisuus. 

Erittäin pehmä koira vaikea 

koulutettava, erittäin kova koira 

haasteellinen. 

Pidättyväinen 

Veneillä työskennelleet koirat ovat 

olleet lojaaleja miehistölle. 

Ominaisuus vaikuttaa harrastuslajin 

valintaan. Nykypäivän 

portugalinvesikoiran tulee avoin ja 

ystävällinen, pieni pidättyväisyys on 

sallittua. Rodulle tyypillinen ylpeys on 

osittain lievää pidättyväisyyttä. 

Toivottavat: 

+3 rauhallinen ja varma 

+2 suhteellisen 

rauhallinen 

+1 hieman rauhaton 


-1 vähän hermostunut 


-2 hermostunut 

-3 erittäin hermostunut 

Toivottavat: 

+3 vilkas 

+2 kohtuullisen vilkas 


+1 erittäin vilkas 


-1 häiritsevän vilkas 

-2 välinpitämätön 

-3 apaattinen 

Toivottavat: 

+3 kohtuullisen kova 

+1 hieman pehmeä 


+2 kova 

-2 pehmeä 


-1 erittäin kova 

-2 erittäin pehmeä 

Toivottavat: 

+3 hyväntahtoinen, 

luoksepäästävä, avoin 

+2 luoksepäästävä, 

hieman pidättyväinen 


+1 mielistelevä 

-1 selvästi pidättyväinen 

-2 hyökkäävä 

-3 salakavala 

+1 (92%) 

+2 (8%) 

+2 (51%) 

+3 (33%) 

+1 (74%) 

+3 (16%) 

+3 (74%) 

+2 (26%) 


Luonnetesti on suunniteltu käyttökoirarotuja ajatellen, ja se sopii myös portugalinvesikoiran luonteen 

todentamiseen. Meillä ei ole käytössä muita testejä, jotka yhtälailla mittaavat koiran luonne-ja 

käyttöominaisuuksia. Yksi suomalainen portugalinvesikoira on osallistunut MH-luonnekuvaukseen ja 

odottelemmekin MH:n laajempaa käyttöönottoa. Portugalilainen vesityökoe on varmastikin paras rotumme 

käyttöominaisuuksien mittari, mutta tällä hetkellä oman koiran testaaminen vaatisi matkaa Portugaliin. 

Useimmat luonnetestissä testattavat ominaisuudet ovat tärkeitä kaikille koirille. Koska luonneominaisuudet ovat 

periytyviä, tulisi ne huomioida koirien jalostuksessa nykyistä paremmin. Harrastuskoiran (ja työkoiran) 

ominaisuuksiin kuuluvat mm. hyvä hermorakenne, toimintakyky ja taisteluhalu sekä laukausvarmuus. Ne ovat 

myös tärkeitä ominaisuuksia seurakoiralle. Luonne- ja käyttöominaisuuksien jalostaminen ovat osa 

rodunjalostusta, ja niihin tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Luonnetestauksesta voi olla apua yhdistelmien 

tekemiseen ainakin siten, että vältetään yhdistämästä kaksi saman ominaisuuden suhteen heikkoa yksilöä 

toisiinsa. 

Portugalinvesikoiramme ovat luonntestitulosten valossa tempperamentiltaan vähintäänkin kohtuullisen vilkkaita, 

hermorakenteeltaan hieman rauhattomia, kovuudeltaan hieman pehmeitä ja luoksepäästävyydeltään 

pääsääntöisesti hyväntahtoisia ja avoimia. Eniten plussalle ja miinukselle jakautunut ominaisuus on taisteluhalu (+ 

51% ja – 49%). Ampumiseen reagoivia koiria on 3% (laukausaltis). 

Taulukko 42-3: Luonnetestissä on käynyt 10.5.2008 mennessä 40 portugalinvesikoiraa. Luonnetestitulokset 

vaihtelevat +59 pisteestä +248 pisteeseen ja yhden koiran testi on keskeytetty. Luonnetestissä annetaan pisteitä 

toivotuimmasta reaktiosta ei-toivottuun seuraavasti: +3, +2, +1, -1, -2, -3. Tarkasteltaessa keskiarvoa (ka) niissä 

osioissa, joissa on annettu myös miinuspisteitä, on huomattava, että pisteytyksestä puuttuu 0. Tämän vuoksi 

matemaattinen keskiarvo ei ole aina paras mittari. Mediaani (med) on suuruusjärjestykseen asetettujen 

havaintojen keskimmäinen arvo ja kuvaa varsin hyvin keskimääräistä suoritusta. Ka-pisteet ovat todellisten 

suoritusten yhteispisteiden keskiarvo ja med-pisteet osiokohtaisista mediaaneista laskettu yhteispistemäärä. 

+3 +2 +1 -1 -2 -3 Yht. 

(kpl) 

ka med 

I Toimintakyky 4 26 9 39 0,6 +1 

(kerroin 15) 10% 67% 23% 

II Terävyys 12 27 39 1,6 +1 

(kerroin 1) 31% 69% 

III Puolustushalu 12 2 17 8 39 1,3 +1 

(kerroin 1) 31% 5% 44% 20% 

IV Taisteluhalu 4 16 14 5 39 0,5 +2 

(kerroin 10) 10% 41% 36% 13% 

V Hermorakenne 3 36 39 1,1 +1 

(kerroin 35) 8% 92% 

VI Tempperamentti 13 20 5 1 39 2,1 +2 

(kerroin 15) 33% 51% 13% 3% 

VII Kovuus 7 29 3 39 1,3 +1 

(kerroin 8) 16% 74% 8% 

VIII Luoksepäästävyys 29 10 39 2,5 +3 

(kerroin 15) 74% 26% 

Laukauspelottomuus varma kokem. ärtyisä altis arka 

31 7 1 39 varma 

79% 18% 3% 

134,8 155 

ka medpisteet 

pisteet 

Lähteet: Vesikoirat ry:n kotisivut, KoiraNet v3.02/27.6.2008. Viimeisin tulos on 10.5.2008. 


Portugalinvesikoiralle ei ole laadittu toivottua luonnetestiprofiilia. Yleisesti pidetään tärkeänä, että kaikki 

ominaisuudet ovat vähintään +1. Olisikin toivottavaa, että portugalinvesikoiria testattaisiin enemmän siksi, että 

saataisiin faktatietoa rodun luonteen nykytilasta. Kasvattajat eivät ole ottaneet luonnetestiä käyttöön, ainakaan 

suuressa määrin, kasvatustyössään ja luonnetestissä käyneet koirat ovat suurimmaksi osaksi harrastajien 

kiinnostuksen tulosta. Jalostustoimikunta kerää tietoa koirien käyttäytymiseen ja luonteisiin liittyvistä asioista ja 

mahdollisista ongelmista. Edelläolevan taulukon tuloksissa on huomiotavaa että taisteluhalu on negatiivinen lähes 

puolella testatuista koirista. Hermorakenteen hieman rauhaton on tyypillinen portugalinvesikoiralle. 

Mediaanipistemäärä on tässä hyvin viitteellinen sillä yhden koiran tuloksen asettuessa taisteluhalussa miinukselle 

olisi antanut mediaanipistemääräksi 125 pistettä 155 pisteen sijaan. 

Terveyskyselyssä mainittiin eräänä ongelmana stressaantumistaipumus. Esimerkiksi koulutustilanteessa 

ilmenevä stressaantuminen tai jopa ns. ”lukkoonmeneminen” kertoo paitsi toki usein virheellisestä 

koulutusmenetelmästä myös siitä, että koira on ns. erittäin herkästi paineistuva ja siten hyvin vaikea koulutettava. 

Erittäin helposti stressaantuvalla koiralla saattaa olla puutteita joissakin luonnetestissä kuvatuissa 

ominaisuuksissa, kuten hermorakenteessa, toimintakyvyssä ja/tai taisteluhalussa. Jalostustoimikunnalle ei ole 

ilmoitettu luonteiden ongelmista. 

The Portuguese Water Dog Club of America toteutti yleisen terveyskyselyn vuosien 2005-2006 aikana ja koirien 

luonne- ja tempperamenttiongelmista raportoitiin runsaasti. Yksilöidyistä käytösongelmista kerrottiin eniten koirien 

välisistä aggressioista, äänipelosta, arkuudesta ja ihmisiin kohdistuneista puremisista. Koirilla ilmeni myös 

äärimmäistä vartiointikäyttäytymistä. Koirien aktiviteettitasot jakautuivat seuraavasti: hyvin aktiivinen 38%, 

kohtuullisen aktiivinen 54% ja rauhallinen 6%. 

Lähde: http://www.pwdca.org/health/surveys/2005/2005PWDHealthSurveyReport.pdf 

Suomeen tekee tuloaan myös Ruotsissa Svenska Brukshundklubbenin (SWDA) kehittämä MH-testi 

(Mentalbeskrivning för Hund) eli koiran luonteen kuvaus. Ruotsissa testin kokonaisuudessaan suorittaneita 

portugalinvesikoiria (08-03-01) on 129 kpl, ja näiden koirien ns. rotudiagrammi (Rasdiagram) on nähtävillä 

Internetissä sivulla: http://www.genetica.se/. Testistä löytyy suomeksi tietoa sivulta: http://www.spl.fi/. 

4.2.2 Käyttöominaisuuksien todentaminen 

Portugalinvesikoirilla on osallistumisoikeus SSL:n alaisten rotujen rodunomaiseen kokeeseen Spanieleiden 

taipumuskokeeseen (SPA). Oikeus palveluskoirakokeisiin poistui vuoden 2008 alusta (nämä oikeudet on tarkoitus 

hankkia takaisin mahdollisimman pian). Portugalinvesikoirilla on osallistumisoikeus metsästyskoirien 

jäljestämiskokeeseen (MEJÄ). 

Taulukko 42-4: Portugalinvesikoirien koekäynnit vuosittain kokeeseen osallistumisen mukaan laskettuna. Mejä 

kokeen osalta mukana avoimeen luokkaan osallistuminen. Käyttäytymiskokeen (PAKK, BH) osalta on mukana 

hyväksytyt tulokset. 

Laji 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 

PAKK 0 1 2 0 2 1 0 0 

SPA (SPA1) 2 1 1 0 0 3 0 1 

MEJÄ (AVO1,2,3) 1 2 2 1 0 0 0 0 

PAHA (ALO, AVO) 0 0 0 1 2 2 0 0 

TOKO (ALO, AVO) 1 0 1 8 8 5 2 22 

VEPE (SOV, ALO, AVO) 0 0 0 0 1 1 4 0 

AGLITY: VUONNA 2007 AGILITYSSÄ KILPAILI 14 

PORTUGALINVESIKOIRAA 

Lähde: KoiraNet v3.02/27.6.2008. 

265 220 

Palveluskoirien käyttäytymiskokeiden tuloksia tarvitaan palveluskoirakokeisiin osallistumisoikeuden saamiseksi 

takaisin. Spanieleiden taipumukoe on pienen harrastajajoukon lajeja, kuten myöskin metsästyskoirien 

jäljestämiskoe. Vesipelastus on niinikään pienen harrastusjoukon laji, mutta tottelevaisuuskoe on saanut lisää 

harrastajia. Agility on kokeisiin osallistumisen perusteella suurin laji. Agilitykilpailijoita on kaikissa kolmessa 

tasoluokassa (1,2 ja 3). 


Portugalinvesikoirilla ei valitettavasti vielä ole Suomessa kovinkaan paljon koetuloksia, vaikka se on erittäin 

sopiva rotu moniin lajeihin. Koirien koulutukseen ja koekäynteihin toivoisi lisää aktiivisuutta. Kaikki koemuodot 

kertovat koiran koulutettavuudesta ja sen monipuolisista käyttöominaisuuksista. Portugalin vesikokeen 

käyttöönottoa ja soveltamista Suomeen tulisi alkaa suunnitella. 

Vesityökoe 

Portugalin kennelliiton (C.P.C.) vesikoe: pyritään säilyttämään kansallisrodun alkuperäiset ominaisuudet ja kyvyt. 

Vesityökokeessa testataan ja arvioidaan koirien taipumukset. Lyhyt kuvaus vesikokeesta on liitteenä nimellä 

Vesikoe (ks. liite 7). (Koko koe myös englanniksi käännettynä ruotsalaisilla sivuilla: 

http://www.anafaros.se/vattenmappen/minwebbplats8/index.htm. ) 

Vesityökokeet muissa maissa: 

Ranskassa on muotovalion arvon saamiseksi läpäistävä (ranskalainen) vesityökoe (TAN). 

USA:ssa vesityökoe (Water Trials) on suosittu harrastusmuoto. 

LIITE 7 Vesityökoe 

LIITE 8 Jalostukseen käytetyt yhdistelmät käyttöominaisuuksien suhteen 

4.2.3 Rodun muut koe- ja harrastuslajit 

Edellisten lisäksi portugalinvesikoirilla harrastetaan ainakin koiratanssia, kaverikoiratoimintaa ja metsästystä 

(linnustus). ”Portugalinvesikoirilla on luontainen riistavietti ja spanielimainen hakukuvio, sekä halu tehdä 

yhteistyötä metsästäjän kanssa. Metsästysominaisuuksien jalostamista ei ole otettu huomioon 

portugalinvesikoirien kasvatuksessa Suomessa. ” (Arto Havana/portugalinvesikoira- ja metsästysharrastaja). 

Riistaviettiä esiintyy vaihtelevasti rodussamme. Käytännön metsästyksessä käytetään muutamaa 

portugalinvesikoiraa. 

4.2.4 Koe- ja harrastustoiminta muissa maissa 

Portugalissa rotukohtainen vesityökoe on lisännyt vuosien varrella suosiotaan ja kokeita järjestetetään vuosittain 

tällä hetkellä kymmenkunta kertaa. Portugalissa ensimmäinen portugeesi on myös suorittanut BH-kokeen. 

USA:ssa on suurin portugalinvesikoirakanta, ja se on siellä myös suosittu harrastuskoira. Eniten 

portugalinvesikoirat harrastavat siellä amerikkalaista vesityökoetta (Water Trials), tottelevaisuutta, agilitya ja 

jäljestystä – joka on erityyppistä kuin Suomessa Tottelevaisuudessa koiria on kilpaillut jo 1980-luvulta lähtien, 

myös kaikkein korkeimmalla tasolla. Agilityssä niin ikään on koirilla merkittäviä saavutuksia joista mainittakoon 

”Agility Dog”, joka on muodollinen koulutustunnus, ja sen on ensimmäisenä koirana, kaikki rodut huomioon 

ottaen, saavuttanut portugalinvesikoira. Jäljestystä on eri tasoluokkaista, ja korkeimmalla tasolla simuloidaan 

kadonneen lapsen tai loukkaantuneen ihmisen etsintää. Tässäkin lajissa portugalinvesikoira on saavuttanut 

ylimmän tason koulutustunnuksen, alle 50 muun koiran joukossa. Näitä taitoja koirat käyttävät esim. etsintä- ja 

pelastuskoiratehtävissä, joistä äärimmäinen esimerkki on New Yorkin 9/11:n raunioilla 11 päivää ruumiita etsinyt 

”Dutch”. Koirat toimivat siellä usein terapia- ja avustajakoirina työtehtävissä. The Portuguese Water Dog Club of 

America yleisessä terveyskyselyssä kertoivat koiran omistajat koiriensa toimivan myös esim. lenkkikavereina, 

metsästyksessä, flyball harrastuksessa ja syövän etsijänä. Myös sokeainkoiriksi niitä on koulutettu. PWDCA 

kerää koirien testi- ja koetuloksia. 

Kanadassa koirilla on tuloksia tottelevaisuudesta ja vesityökokeesta. Niillä harrastetaan myös agilityä ja flyballia. 

Ruotsissa portugalinvesikoirilla harrastetaan käyttölajeja (palveluskoiraharrastus) ja agilityä. Portugalilainen 

vesikoe on siellä eräs harrastusmuoto. 

Tanskassa koirilla harrastetaan mm. tottelevaisuutta ja koiratanssia. Iso-Britanniassa ainakin yksi 

portugalinvesikoira kilpailee koiratanssissa huipputasolla. 


4.3 TERVEYS 

Portugalinvesikoirakannan kasvun myötä (vuonna 2000 rekisteröityjen portugalinvesikoirien määrä oli 427 kpl, 

kun se toukokuussa 2008 oli 1184 kpl) myös rodun sairaudet ja viat ovat luonnollisesti tulleet näkyvämmin esille. 

Rodun sairauksiin ja vikoihin viitattaessa on otettava huomioon se tosiseikka, että rotu on elvytetty 1970-luvulla 

Portugalissa vain muutamien kymmenien kantayksilöiden geeniperimästä. Kuten muissakin suhteellisen pienen 

populaation roduissa Suomessa, on portugalinvesikoirakantaankin välttämätöntä tuoda aika ajoin uutta verta 

ulkomailta. Tätä kautta joudumme hyväsymään saatujen hyvien ominaisuuksien lisäksi myös ei toivottuja 

ominaisuuksia – perinnöllisiä sairauksia ja vikoja. Haasteellista onkin ennakoida mahdollisia riskejä kartoittamalla 

tarkasti tuontiyksilöiden ja mahdollisesti siitokseen käytettävien yksiöiden taustat, selvittämällä sukutaulujen 

koirilla esiintyvien sairauksien ja vikojen olemassaolo ja vakavuusaste. 

4.3.1 PEVISA-ohjelmaan sisällytetyt sairaudet 

PEVISA-ohjelma on Suomen Kennelliiton ylläpitämä perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. 

Vuoden 2006 vuoden alusta portugalinvesikoirien pentujen rekisteröintiin vaadittavat tutkimukset ovat seuraavat: 

Pentueen molempien vanhempien tulee olla : 

• Lonkkakuvattuja (vähintään 12 kk:n ikäisinä virallisesti lonkkakuvattuja) Ks. liite 9 

• Silmätarkastettuja (silmätarkastuslausunto ei saa olla 36 kk:tta vanhempi) Ks. liite 10 

Koska portugalinvesikoirien ohjelmaan ei liity raja-arvoa tai terveysvaatimusta, hyväksytään astutushetkellä tai 

rekisteröintihetkellä voimassa oleva tulos. Jalostustoimikunta kuitenkin kehottaa tutkituttamaan kaikkien 

yhdistelmien koirat jo ennen astutusta (tulokset vaikuttavat varmasti siihen halutaanko koiraa ylipäätään käyttää 

jalostukseen). Tutkimuksen voi tehdä tai uusia myös astutuksen jälkeen, ennen pentueen rekisteröintiä. Tästä ei 

tule seuraamuksia Kennelliiton puolelta, ja rekisteröintimaksu on normaali. 

Ulkomaalaisen koiran käyttö 

Ulkomaisten koirien suhteen noudatetaan Suomen Kennelliiton koirarekisteriohjetta (vuonna 2008 ohjeen kohta 

10). Jos astutus tapahtuu ulkomaisella uroksella tai tuontispermalla, tai jos pennut tuodaan maahan ennen 

syntymää,koskevat ulkomaista vanhempaa samat käyttöehdot siitokseen kuin rodun suomalaisia koiria. Suomen 

Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta voi kuitenkin rotujärjestön puollon perusteella myöntää luvan pentueen 

rekisteröintiin, vaikka ulkomainen vanhempi ei täyttäisikään rotukohtaisia PEVISA-ehtoja. Ks. liite 11. 

Portugalinvesikoirien PEVISA:n tehtävänä on ennaltaehkästä lonkkaniveldysplasian ja silmäsairauksien 

esiintyvyyttä rodussa. Lisäksi PEVISA:n avulla pyritään aktivoimaan rodun kasvattajia ja harrastajia 

terveystutkituttamaan portugalinveskoiriaan mahdollisimman laajasti. Kunhan JTO:n tavoitteet geenipoolin 

monipuolistamiseksi saavutetaan tulevaisuudessa, voidaan PEVISA-ohjelmaan sisällyttää selviä raja-arvoja. 

LIITE 9 Lonkkaniveldysplasian vastustamisen yleissääntö 

LIITE 10 Perinnöllisten silmäsairauksien vastustamisen yleissääntö 

LIITE 11 SKL-FKK:n Koirarekisteriohje 2008 kohta 10 ulkomaisen koiran jalostuskäyttö 

Portugalinvesikoirien PEVISA-ohjelmaan ei liity annettuja raja-arvoja, mutta seuraavaksi on käsitelty ne sairaudet, 

joita tämänhetkisillä PEVISA-ehdoilla pyritään vastustamaan eli lonkkaniveldysplasia ja perinnölliset 

silmäsairaudet. 

4.3.1.1. Lonkkaniveldysplasia – HD eli lonkkanivelen kehityshäiriö 

Lonkkaniveldysplasia (hip dysplasia eli HD) on monen geenin periyttämä eli polygeenisesti periytyvä 

lonkkanivelten kehityshäiriö (yleisesti käytetään ilmausta lonkkavika). Lonkkakuvissa tämä ilmenee mm. 

lonkkamaljan mataluutena ja/tai epäsymmetriytenä – reisiluun pää ei istu lonkkamaljan muodostamaan kuppiin 

täydellisesti kuten kuuluisi.Tutkimuksin on todettu, että HD:n aiheuttama nivelen löysyys altistaa nivelen 

kulumiselle eli nivelrikolle (lat.arthrosis eli artroosi). Suomessa käytetään FCI:n suosittelemaa asteikkoa, joka 

jakaa lonkat viiteen luokkaan: A-, B-, C-, D-, ja E-lonkkaisiin. Jaottelussa A-lonkkainen arvioidaan terveeksi, B- 


lonkkaisella on lievää löysyyttä lonkkanivelessä ollen kuitenkin vielä terveeksi luokiteltu. C-E - lonkkaiset koirat 

määritellään sairaiksi, ja niiden katsotaan kärsivän jonkin asteisista nivelrikkomuutoksista, jotka voivat 

pahimmillaan ilmetä jopa koiraa invalidisoivana kipuna. Vaikeusasteeseen vaikuttavat perimän lisäksi myös 

kasvuiässä annettu epätasapainoinen ja liiallinen ruokinta, liikunnan määrä sekä pennun kasvunopeus (HD on 

yleisempi suurikokoisilla roduilla). Eri tutkimustuloksin on päädytty oletukseen, jossa HD:n perimän osuudeksi 

arvioidaan noin 20 – 60 %. 

PEVISA-ohjelman yksi tärkeä tavoite on vähentää lonkkaniveldysplasiaa rodulla. Koska portugalinvesikoirien 

PEVISA-ohjelmassa ei ole asetettu raja-arvoa, haluaa jalostustoimikunta painottaa jalostusvalinnoissa 

tervelonkkaisten koirien suosintaa. D-lonkkaisten koirien jalostuskäyttöä tulisi harkita tarkoin eikä sitä huonompi 

lonkkaisia (eli E-lonkkaisia eikä nivelrikkomuutoksista kärsiviä koiria) tulisi käyttää jalostukseen lainkaan - edes 

tervelonkkaisiin yhdistämällä. Jos jalostukseen kuitenkin halutaan painavista ja perustelluista syistä johtuen 

käyttää C- tai D-lonkkaisia, tulee yhdistelmän toisen osapuolen olla vähintään A- tai B-lonkkainen. Koirien 

jalostaminen suurikokoisiksi altistaa lonkkavialle, joten jalostuvalinnoilla portugalinvesikoirat tulisi pyrkiä 

säilyttämään rotumääritelmän mukaisesti keskikokoisina, tasapainoisina ja liioittelevia piirteitä tulisi näiltäkin osin 

pyrkiä välttämään. 

Kasvattajien tulee parhaan mahdollisen kykynsä mukaan motivoida pennunostajiaan kuvauttamaan koiriensa 

lonkat, jotta rodun lonkkatilannetta pystytään kartoittamaan laajemmin ja parantamaan jalostuksen keinoin. Tällä 

hetkellä lonkkakuvattujen portugeesien määrä on yhä edelleen liian vähäinen. 

Vuoden 2007 loppuun mennessä 1151 syntyneestä portugalinvesikoirasta on röntgenkuvaamalla tutkittu 292 

lonkat (25,4%). (Lähde:Suomen Kennelliiton KoiraNet Jalostutietojärjestelmä) 

Kuvaustulokset ovat jakautuneet seuraavasti: 

• 44 kpl (15,1%) tuloksella A 

• 87 kpl (29,8%) tuloksella B 

• 84 kpl (28,,8%) tuloksella C 

• 66 kpl (22,6%) tuloksella D 

• 11 kpl (3,8%) tuloksella E 

Taulukko 43-1: Lonkkaniveldiagnoosit syntymävuoden mukaan. Taulukosta ilmenee kuvattujen määrä ja 

prosenttiosuus rekisteröidyistä sekä lonkkaniveldiagnoosien jakaantuminen vuosilta 1989-2006. Vuodet 1989- 

1998 on yhdistetty. (KoiraNet v3.02/ 27.06.2008) 

Vuosi Kuvattuja A B C D E 

KPL % 

2006 39 35 % 8 14 9 8 

2005 24 30 % 4 6 8 4 2 

2004 33 30 % 7 13 5 8 

2003 24 32 % 2 10 10 2 

2002 33 29 % 4 9 9 11 

2001 24 25 % 3 13 6 1 1 

2000 19 26 % 1 4 4 9 1 

1999 15 21 % 3 3 4 4 1 

1989-1998 78 26 % 10 14 29 19 6 

Yhteensä 289 42 86 84 66 11 

% kuvatuista 15 30 29 23 4 


Taulukko 43-2: Lonkkaniveldiagnoosien jakaantuminen syntymävuoden mukaan vuosina 1989-2006. Vuodet 

1989-1998 on yhdistetty. Luvut ovat prosenttiosuuksia. Kaksi viimeistä saraketta kuvaavat A+B ja C+D+E 

lonkkien prosenttiosuutta yhdistettyinä. Alinna on keskiarvot sarakkeiden prosenttiarvoista. 

Vuosi A B C D E A+B C+D+E 

% % % % % % % 

2006 21 36 23 21 0 57 43 

2005 17 25 33 17 8 42 58 

2004 21 39 15 24 0 60 40 

2003 8 42 42 8 0 50 50 

2002 12 27 27 33 0 39 61 

2001 13 54 25 4 4 67 33 

2000 5 21 21 47 5 26 74 

1999 20 20 27 27 7 40 60 

1989-1998 13 18 37 24 8 31 69 

ka 14 31 28 23 4 46 54 

KoiraNet v3.02/ 27.06.2008 

LIITE 12 Mäki, K. 2004. Breeding against hip and elbow dysplasia in dogs. Helsingin yliopiston kotieläintieteen 

laitos. Lehdistötiedote suomeksi (tiivistelmä). 

4.3.1.2 Perinnölliset silmäsairaudet 

Perinnöllisten silmäsairauksien vastustaminen on toinen portugalinvesikoiria koskeva PEVISA –ehto . 

Jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla SKL:n vahvistama silmätutkimustulos. 

- silmätarkastettujen koirien silmät tulee olla terveeksi todetut ja silmätarkastuslausunto ei saa olla 36 kk:tta 

vanhempi. Ks. liite 10. 

Seuraavaksi on koottu perustietoa portugalinvesikoirilla esiin tulleista silmäsairauksista, joista kaksi ensimmäistä 

(PRA ja HC) on vakavimmat ja merkittävimmät Suomessa. 

PRA – progressiivinen retinan artrofia, etenevä verkkokalvon surkastuminen 

Kuten useilla muillakin koiraroduilla, on portugalinvesikoirilla tavattu perinnöllistä silmäsairautta PRA:ta ja tästä 

sairaudesta muotoa prcd PRA (prcd=progressive rodcone degeneration). Sairaus on nk. autosomaalinen ja 

resessiivinen - yhden geeniparin välityksellä periytyvä. PRA aiheuttaa verkkokalvon etenevää rappeutumista, ja 

sitä kautta koiran näkökyky asteittain heikkenee, ja lopulta koira sokeutuu. Joissakin tapauksissa tätä sairautta 

potevilla koirilla ilmenee näkökyvyn heikkenemistä jo 3–4 vuoden iässä, mutta yleisemmin vasta myöhemmällä 

iällä. Koska PRA:ta on usein vaikea havaita nuorelta koiralta pelkän silmäpeilauksen avulla, kasvattajien 

kannattaa hyödyntää dna-testausta, jolloin myös tulevien pennunostajien on helpompi luottaa hankitun pennun 

terveenpään tulevaisuuteen (Katariina Mäki, Koiramme-lehti nro 7–8/2006, s.53, ”Testien hyödyt”). USA:ssa 

Cornellin yliopiston kehittämän prcd-PRA dna-testin avulla pystytään testaamaan portugalinvesikoiria 8 

viikkoisista pennuista ylöspäin. DNA-testituloksen avulla pystytään selvittämään, kantaako koira tätä sairautta 

aiheuttavaa geenimutaatiota joko toiselta (”kantaja”) tai kummaltakin vanhemmalta perittynä (”sairas”), vai ei 

lainkaan (”terve/normaali”). Tätä kautta voidaan päätella koiran todennäköisyys sairastua prcd-PRA:han. 

Toisinsanoen kahta prcd PRA:n kantajaa ei saa yhdistää, eikä kantajaa sairaan kanssa, jotta vältetään sairaiden 

pentujen syntyminen. 

Portugalinvesikoiran silmäoireina epänormaaleiksi suurentuneet pupillit ja voimistunut silmänpohjan heijaste 

vaativat eläinlääkärin tekemän tarkistuksen silmäpeilauksen avulla. PRA:n määrätietoinen kitkeminen pois 

rodusta edesauttaa rotumääritelmään liittyvien käyttöominaisuuksien säilyttämisessä. Portugalinvesikoiralla on 

oltava erityisen hyvät aistit, näköaisti mukaan lukien, suoriutuakseen perinteisistä ja nykyisistä tehtävistään. 

Esimerkiksi vahtiominaisuuksiltaan (aiemmin venevahtien ominaisuudessa) koiralle on tärkeää myös 

hämäränäkö, jota PRA usein jo taudin varhaisvaiheessa radikaalisti rajoittaa. 

Aiheeseen liittyviä linkkejä: 

http://www.vesikoirat.fi/poroptigen.htm 


http://www.optigen.com 

Suomessa on silmäpeilauksin todettu kahdeksan PRA:ta sairastavaa koiraa PRA:han voi joskus liittyä 

harmaakaihin muodostusta, jolloin sen määritys saattaa vaikeutua) ja dna-testattujen (Optigen-laboratorion tai 

sen lisenssillä myöntämät testit) vapaaehtoisuuteen perustuen sairaiksi ilmoitettujen (merkintätapa C, C1, 

SAIRAS) koirien määrä on myös kahdeksan, mutta kyseiset yksilöt eivät kaikki ole samoja, peilaten 

todettuja/DNA-testein todettuja. Silmäpeilauksella tutkittujen portugalinvesikoirien määrä oli vuoteen 2006 

mennessä 197 koira. Rekisteröidyistä koirista tuo silmätutkittujen osuus on 20,9 %. Ks. Taulukko 43-3. 

Taulukko 43-3: Silmätutkimusdiagnoosit syntymävuoden mukaan. Portugalinvesikoirien silmätutkimusdiagnoosien 

jakaantuminen vuosilta 1989-2006. Vuodet 1989-1998 on yhdistetty. Oikealla diagnoosit yhteensä ja 

prosenttiosuudet syntyneiden määrästä. Alinna tutkittujen määrät kyseisenä vuonna syntyneistä, terveiden määrä, 

terveiden osuus tutkituista prosentteina ja tutkittujen koirien määrät. 

89- 

Syntymävuosi 

98 99 00 01 02 03 04 05 06 Yht. % 

Diagnoosi synt 

Cilia aberranta, todettu 1 1 2 3 7 0,7 

Ei HC-, PRA- tai RD-muutoksia 73 10 12 22 20 17 26 17 17 214 20,7 

Ei perinnöll. harmaakaihia, oireeton 2 2 0,2 

Ei perinnöll. harmaakaihia, tulkinnanvar. 1 1 0,1 

Entropion, todettu 1 1 0,1 

HC, mykiön muiden osien kaihi, laaja 2 2 0,2 

HC, posterior polaarinen kaihi, lievä pistem. 1 1 0,1 

Membrana pupillaris, tulkinnan var. 2 2 4 0,4 

Muut mykiömuutokset, ei perinnöll. 6 2 1 1 2 12 1,2 

Muut sarveiskalvomuutokset 1 1 2 0,2 

PHTVL/PHPV ei todettu 1 1 0,1 

PRA, perifeerinen, ei todettu 2 1 1 4 0,4 

PRA, perifeerinen, sairas 4 4 0,4 

PRA, perifeerinen, tulkinnanvarainen 2 2 0,2 

RD, terve 3 1 4 0,4 

Trichiasis, todettu 1 1 0,1 

Täysin samentunut mykiö, ei perinöll. 2 2 0,2 

Verkkokalvolöydökset, tark. määrit. 2 1 1 1 5 0,5 

Tutkittuja % syntyneistä 25 14 16 23 19 23 24 22 15 21,8 

Tutkitut terveet kpl 75 10 12 22 22 17 26 17 17 218 

Terveet % tutkituista 91 100 100 100 100 100 100 100 100 97 

Yhteensä tutkittuja kpl 82 10 12 22 22 17 26 17 17 225 

KoiraNet v3.02/ 27.06.2008 

Vesikoirat ry. kerää Internet-sivustolleen vapaaehtoisiin ilmoituksiin perustuvia DNA-testattujen koirien tuloksia. 

http://www.vesikoirat.fi/poroptigen.htm 

Tilanne OptiGen-testattujen koirien suhteen oli 24.07.2008 seuraavanlainen: 

Vesikoirat ry:lle ilmoitettuja tuloksia kaikenkaikkiaan 67 kpl; 

Normaali / terve (Optigen A, A1, terve) tuloksia 34 kpl (50,7%) 

Kantaja (Optigen B, B1, kantaja) tuloksia 25 kpl (37,30%) 

Sairas (Optigen C, C1, sairas) tuloksia 8 kpl (11,9%) 


Taulukot 43-4 ja 43-5: PRA-silmäsairauden periytyvyys havainnollistettuna. 

Taulukko 43-4. 

Taulukko 43-5 

Prcd PRA testitulokset 

Merkitys jalostuksessa Riski sairastua prcd 

Normaali/terve 

Kantaja 

Sairas 

Voidaan astuttaa kaikkien 

kanssa, erittäin alhainen riski 

tuottaa sairaita 

Tulee astuttaa ainoastaan 

Normaali/Terve-koiran 

kanssa, jotta riskiltä tuottaa 

sairaita vältytään. 

Tulee astuttaa ainoastaan 

Normaali/Terve-koiran 

kanssa, jotta riskiltä tuottaa 

sairaita vältytään. 

PRA:han 

Erittäin alhainen 

Erittäin alhainen 

Hyvin korkea 


Perinnöllinen harmaakaihi eli HC (Hereditary Catarract) 

Harmaakaihi on silmän verkkokalvolle taittavan linssin osittainen tai koko sen laajuinen samentuma, joko vain 

toisessa tai molemmissa silmissä. Perinnöllinen kaihi ilmenee yleensä keski-ikäisellä tai jo nuorella koiralla. HC 

periytyy yleisimmin autosomaalin resessiivisen geenin seurauksena (joillakin roduilla ilmenee myös HC:n 

dominoivasti periytyvää muotoa). Kaihi voi pahimmillaan aiheuttaa koiran sokeutumisen. Kaihi on rodullamme 

PRA:n ohella yksi tärkeimmistä PEVISAN avulla vastustettavista silmäsairauksista. Perinnöllistä kaihia 

sairastavaa tai tiettävästi sitä jälkeläisilleen periyttänyttä koiraa ei tule käyttää jalostukseen. 

PHTVL/PHPV (Persistoiva hyperplastinen tunika vasculosa lentis / Persistoiva hyperplastinen primaari vitreus 

PHTVL/PHPV tarkoittaa sikiökautisen liikakasvuisen ”alkulasiaisen” ja silmän sisällä linssiä suonittavan 

verisuonijärjestelmän jäännettä. Normaalisti sikiökautisen lasiaisen ja sikiökautista linssiä ruokkivan 

verisuonijärjestelmän tulisi surkastua syntymän aikoihin. Vakavimmissa asteissa nämä aiheuttavat linssin 

takakapseliin samentumia, linssin muodon muutoksia, altistavat linssinmyöhemmille kaihimuutoksille ja voivat 

sisältää jopa toimivaa verisuonitusta altistaen silmän sisäisille verenvuodoille. Vakavimmissa asteissa sairas koira 

voi olla jo hyvin nuoresta iästä lähtien sokea. PHTVL/PHPV muutokset jaetaan vakavuudeltaan 1. – 6., ja 

lievimmät muodot eivät aiheuta haittaa koiran näkökyvylle. Toistaiseksi portugalinvesikoirilla ei Suomessa ole 

todettu PHTVL/PHPV muutoksia. 

PPM (Persistoiva pupillaarimembraani – synnynnäinen silmän kehityshäiriö) 

PPM on synnynnäinen perinnölliseksi epäilty silmän kehityshäiriö, jossa sikiökautisen silmän linssin etuosaa 

ruokkiva verisuonitettu verkko/kalvo ei rappeudu normaalisti. Syntymän jälkeen jo 4 – 5 viikon sisällä PPM näkyy 

linssin etukapselissa keskellä pieninä pigmentoituneina pisteinä tai iriksen l. värikalvon pinnalla lankamaisina 

rihmoina saattaen auheuttaa linssin samentumia, jotka vaikuttavat yksilön näkökykyä heikenttäen. Lievemmissä 

muodoissa sairaus ei haittaa yksilöä lainkaan. Taudin lievä muoto ei estä koiran jalostuskäyttöä, kunhan 

yhdistelmän toinen osapuoli on terveeksi todettu. 

RD (Retinan Dysplasia l. verkkokalvon synnynnäinen kehityshäiriö) 

RD:tä ilmenee vakavuudeltaan monta eri muotoa. RD on monella rodulla perinnölliseksi todettu resessiivisesti 

periytyvä sairaus, jossa verkkokalvo kehittyy jo sikiökaudella palautumattomasti epänormaalisti. Verkkokalvon 

rakenne voi paikallisesti olla liikakasvuinen tai osin irronnut, muodostaen poimuja. Vakavimmassa tapauksessa 

koko verkkokalvo saattaa irrota. RD muutokset voidaan todeta jo 6 – 8 viikkoisilla pennuilla. Paikalliset 

verkkokalvon vähäiset poimut ovat vaarattomia, ja koirat joilla on vain tällaiset muutokset silmänpohjassa, saavat 

silmätarkastuksessa vain merkinnän poimuja, jotka eivät sulje niitä pois jalostuksesta. (Joillakin roduilla kaikki 

RD:n asteet ovat jalostuksesta poissulkevia.) Suomessa ei RD-tapauksia ole haivaittu. 

Distichiasis 

Distichiasis tarkoittaa ylimääräisiä tai epänormaalisti kasvavia ripsiä, jotka saattavat ärsyttävää silmää. Cilia 

Aberranta on eräs muoto distichiasiksesta. Karvat voivat hangata sarveiskalvoa ja aiheuttaa silmävuotoa, silmän 

siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Ylimääräiset ripset voidaan poistaa kirurgisesti. Vian periytymistapa ei ole 

tiedossa. Jalostuskäyttöön on tällaiselle koiralle valittava aina terve kumppani. 

Trichiasis 

Trichiasikseksi kutsutaan normaalilla paikallaan kasvavia ripsiä tai karvoja, jotka hankaavat tai ärsyttävät silmää. 

Entropium 

Entropium on silmän tila, jossa silmäluomi, usein alaluomi on epänormaalisti kiertynyt sisäänpän, jolloin 

silmäluomen karvat ärsyttävät silmää. Jos ärsytys jatkuu pitkään, seurauksena voi olla näön heikkeminen. 

Kiertynyttä silmäluomea voidaan hoitaa korjausleikkauksella. Leikkaus on kuitenkin syytä tehdä vasta koiran 

kasvukauden päätyttyä. Koska vaiva on perinnöllinen (ilmeisimmin polygeeninen), vaikeaa entropiumia 

sairastavaa koiraa ei suositella jalostuskäyttöön. 

Harvinaisimpia silmäsairauksia 

Muualla maailmassa on muutamia mainintoja portugalinvesikoirilla esiintyneistä seuraavista silmäsairauksista; 

mm. KCS (keratoconjunctivitis sicca l. kuivasilmäisyys), micro-ophtalmia (silmän epämuodostumia), glaukooma 

(silmänpainetauti, viherkaihi). 

Jalostustoimikunta kartoittaa perinnöllisten silmäsairauksien esiintyvyyttä rodussamme, ja tarkentaa ohjeistuksia 

tarpeen vaatiessa. Koska osa silmäsairauksista tulee ilmi silmäpeilauksin vasta koiran myöhemmällä iällä, 

suositellaan etenkin jalostukseen käytettyjen koirien uudelleen peilausta noin 6 – 7 vuoden iässä. 


(Silmäsairauksia koskeva tieto on koottu pääosin Marjukka Sarkasen/pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, 

SKL:n valtuuttama silmätarkastuseläinlääkäri: ”Perinnöllisistä silmäsairauksista” -tiedoteesta v. 2005 Vesikoirat 

ry:n jalostustoimikunnalle.) 

Tavalliset bakteeriperäiset silmätulehdukset eivät rodulla ole varsinaisesti perinnöllisiä, mutta toki eräänlainen 

rotuominaisuuksiin liittyvä seikka (portugalinvesikoirilla silmillä roikkuva ”otsatukka” on altistava tekijä). Nämä 

tulehdukset eivät rodulla ole kovin harvinaisia ja vaivaavat koiria, joiden silmien puhdistus jää vaillinaiseksi. 

Päivittäinen silmien tarkistus ja puhdistus on tärkeää. Pitkälle edennyt silmätulehdus saattaa pahimmassa 

tapauksessa aiheuttaa pysyviä muutoksia silmiin tai jopa sokeuttaa sairaan silmän. 

4.3.2 Muut Suomessa rodulla todetut merkittävät sairaudet 

Kuten kaikilla koiraroduilla populaation kasvaessa, lisääntyvät luonnollisesti myös rodulla ilmenevät sairaudet. 

Myös portugalinvesikoirilla tulee vuosi vuodelta hitaasti Suomessakin esiin uusia vähemmän tunnettuja 

sairauksia, mutta myös tavallisempia jo esimerkiksi muilla roduilla aiemmin ilmenneitä sairauksia tai sairauksia, 

joita muualla maailmassa on portugalinvesikoirilla raportoitu ja tutkittu jo pitkään. 

4.3.2.1 Nuorten koirien sydämenlaajentuma/JDCM – Juvenile Dilated Cardiomyopathy 

JDCM, Juvenile Dilated Cardiomyopathy, on nuorilla portugalinvesikoirilla esiityvä vakava sydänsairaus. JDCM:aa 

tavataan portugalinvesikoirapennuilla, jotka ovat noin viidestä viikosta seitsemän kuukauden ikäisiä. Sairaus on 

erittäin vakava, lääkkeitä siihen ei ole ja se aiheuttaa aina pennun äkillisen kuoleman. Kyseessä on perinnöllinen 

sydänlihaksen sairaus, jossa sydänlihaksen rakenne ja toiminta heikkenevät. Taudin edetessä sydänlihas 

rappeutuu - sydämen seinämä ohenee, ja sydän laajenee voimakkaasti pyrkiessaaään säilyttämään elimistöön 

pumpatun verimäärän ja verenpaineen ennallaan. Tämä johtaa loppuvaiheessa tilanteeseen, jossa sydän ei pysty 

pumppaamaan tarvittavaa verimäärää eteenpäin, ja menehtyessään pennulla on yleensä kertynyt nestettä 

keuhkoihin. Pentu voi kuolla täysin yllättäin tai joissakin tapauksissa sairaus antaa merkkejä muutamaa päivää 

ennen pennun kuolemaa. Pennulla voi olla hengitysvaikeuksia, oksentelua, yleistä heikoutta, pentu on väsynyt ja 

rasituksen sieto on vähäistä. 

Tutkimusten myötä on selvinnyt, että tauti on resessiivisesti periytyvä - jolloin molempien pennun vanhempien on 

oltava sairautta aiheuttavan geenin kantajia, jotta pentu sairastuu (vrt. PRA:n periytyvyys). Syksyllä 2007 tuli 

mahdolliseksi tutkituttaa portugalinvesikoiria DNA-markkeritestin avulla. Testikäytäntö on pääpiirteittäin sama kuin 

prcd PRA:n DNA-testeissä. 

Testitulokset ilmoitetaan seuraavanlaisesti (koska tuloksiin liittyy pieni virhemarginaali 0 – 4 %, lisätään 

ilmoitettuun tulokseen sana ”probable” suom. ”todennäköinen, luultava, oletettu”): 

JDCM-cardio: 1-1 (probable normal/oletettu normaali) 

JDCM-cardio: 1-2 (probable carrier/oletettu kantaja) 

JDCM-cardio: 2-2 (probable affected/oletettu sairas) 

Koska kyseessä on vakava perinnöllinen sairaus, ei kahta 1-2 (oletettu kantaja) tule yhdistää, vaan toiseksi 

osapuoleksi on valittava 1-1 (oletettu normaali). Näin voidaan tämänhetkisen geenipoolin laajus pyrkiä 

säilyttämään parhaalla mahdollisella tavalla sulkematta kantajia pois jalostuksesta. Testituloksien avulla voidaan 

pennunostajille välittää tärkeää informaatiota pennun perimästä. Portugalinvesikoirien jalostustoimikunta suosittaa 

kasvattajia hyödyntämään yhdistelmiä valitessaan JDCM cardio –testin tuloksia. (Myös Suomessa on raportoitu 

pentueista, joissa pentuja on menehtynyt JDCM:aan.) Edelleenkin toimikunta toivoo yhteydenottoa ja kerää 

talteen tietoa, jos pentu/pentue äkillisesti kuolee sydänperäiseen sairauteen. 

Vesikoirat ry kerää Internet-sivustolleen vapaaehtoisiin ilmoituksiin perustuvia JDCM DNA-markkeritestattujen 

koirien tuloksia. Yhdistykselle on 23.7.2008 mennessä ilmoitettu 16 koiran tutkimustulosta, joista 1-1 (oletettu 

normaali) tuloksia on 13 kpl ja 1-2 (oletettu kantaja) tuloksia 3 kpl. 

Lisätietoa sairaudesta ja testauskäytännöstä: 

http://www.vesikoirat.fi/porjdcm.htm 

http://www.portugisisk-vattenhund.nu/halsa.aspx?id=halsa_info&typ=halsoprog_ej 

http://www.pwdca.org/health/conditions/heart/ 


4.3.2.2 Rodulla esiityviä immuunijärjestelmän häiriöitä 

Autoimmuunisairauksille on tyypillistä, että elimistö alkaa muodostaa virheellisesti vasta-aineita itseään vastaan. 

Näihin sairauksiin liitetään yleisesti perinnöllinen alttius, joskin ympäristötekijät (mm.stressi, loukkaantuminen) 

vaikuttavat yleensä sairauden puhkeamiseen. Sisäsiittoisuus (korkea ss%) lisää autoimmuunisairauksien riskiä. 

Sairastuneen koiran terveitä sukulaisia tulisi käyttää jalostukseen vasta 3 – 4 vuoden iässä. 

Lupoid Onychitis 

Lupoid onychitis eli SLO (Symmetrical Lupoid Onychodystrophy) tai onychodystrofia on yleisin koirilla tavattava 

kynsisairaus. Taudille on ominaista sen ilmeneminen useiden jalkojen kynsissä, jopa kaikissa niistä. Joissakin 

tapauksissa saattaa ilmetä myös kynnen ympäröivän ihon tulehdusta. Tavallisesti oireet alkavat yhden kynnen 

lohkeilulla ja irtoamisella. Osalla koirista sairauden alkamisesta noin kahden kuukauden kuluessa suurin osa 

kynsistä on vaurioitunut ja mahdollisesti kaikki kynnet lopulta irronneet, tai ne joudutaan poistattamaan 

eläinlääkärillä. Kynsissä voidaan joskus havaita värimuutoksia ennen kynnen halkeamista ja siihen voi liittyä 

bakteeritulehduksia ja märkäistä veristä vuotoa. Usein sairaalla koiralla ilmenee kynsien runsasta nuolemista, 

kynsivallien vetäytymistä, ontumista, kipua ja voimakasta hajua, jonka aiheuttaa sekundäärinen tulehdus. 

Diagnoosi voidaan varmistaa koepalan mikroskooppitutkimuksella. Eniten käytetyt hoitomuodot ovat antibiootit ja 

välttämättömien rasvahappojen antaminen. Hoitoa joudutaan yleensä jatkamaan koiran koko loppuelämän, myös 

sairauden lepovaiheissa. Kynnet voivat kasvavaa takaisin 6 – 8 kuukaudessa (joskin usein kitukasvuisempina; 

epämuodostuneina, pehmeinä) ja kivut hellittävät. Joihinkin koiriin hoidot eivät tehoa, ja ne joudutaan lopettamaan 

eläisuojelullisin perustein. 

Taudin syntymekanismia vielä tunneta, mutta siihen saattaa liittyä muita autoimmuunisairauksia, kuten ruokaaineallergiaa 

sekä muita tekijöitä (esim. reaktiot lääkeaineisiin). Voi olla, että tietyt rodut/linjat ovat perinnöllisesti 

altistuneita tälle sairaudelle ja tämä on mahdollista portugalinvesikoirienkin suhteen. Jalostustoimikunnan tietoon 

on annettu muutamia SLO-tapauksia Suomessa, joista osassa koira on lopetettu. Jalostustoimikunta kartoittaa 

SLO-tilannetta ja kerää tietoja diagnosoiduista tapauksista sekä koirista, joilla oireet viittaavat selkeästi tähän 

sairauteen. SLO-sairasta koiraa ei suositella jalostuskäyttöön. 

Lisätietoja sairaudesta: 

- SLO-artikkeli Vesiposti 02/2007, Tuija Kauhanen 

- sähköisessä muodossa julkaistava ruotsinkielinen lehti Doggy Repport, 03/2007 

Kilpirauhasen vajaatoiminta (hypotyreoosi) 

Kilpirauhasen vajaatoimintaa eli hypotyreoosi on sisäerityssairaus, jota on raportoitu muutamia tapauksia 

Suomessa. Sen oireita ovat mm. haluttomuus, turkin huonokuntoisuus ja oheneminen, erilaiset tulehdukset (esim. 

korvatulehdukset), yleinen väsymys ja neurologiset oireet. Taudin oireita voidaan helpottaa ja koira voi elää 

yleensä normaalia elämää tyroksiini-lääkityksen ansioista (samainen hoitomuoto, jota käytetään ihmisilläkin). 

Koiraa, jolla on diagnosoitu hypotyreoosi, ei tule käyttää jalostukseen ja jalostukseen aiotut koiran lähisukulaiset 

on syytä testata. Vesikoirat ry kerää Internet-sivustolleen vapaaehtoisiin ilmoituksiin perustuvia 

kilpirauhastutkimustuloksia. Yhdistykselle on 1.8.2008 mennessä ilmoitettu 12 koiran tutkimustulosta, jolla 

kahdella viitearvoista poikkeavat tulokset (http://www.vesikoirat.fi/porkilpT.htm). 

Haiman vajaatoiminta/haiman degeneratiivinen atrofia eli surkastuma 

Haiman vajaatoiminta kuuluu sisäerityssairauksiin kuten hypotyreoosikin. Sitä sairastavia portugalinvesikoiria on 

tavattu Suomessa muutamia. Koiralla ilmenee kovaa ruokahalua ja silti voimakasta laihtumista, koska koira ei 

pysty käyttämään ravinnon rasvoja hyväkseen. Koiran ulostamistarve lisääntyy, ja uloste muuttuu mm. vaaleaksi 

ja pahanhajuiseksi. Haiman vajaatoimintaa sairastava koira tarvitsee eläinlääkärin apua, ja koiralle määrätään 

yleensä elinikäinen lääkitys (haimaentsyymitabletit) tai ruokaan lisätään säännöllisesti raakaa (pakastettua) 

sianhaimaa. Koiran oman haiman puutteellinen entsyymituotanto korvataan tällä tavoin tasapainoon. Haiman 

vajaatoiminnasta kärsivää koiraa ei suositella käytettäväksi jalostukseen, mahdollisen taudin periyttämisen takia. 

Perinnöllistä haiman vajaatoimintaa tavataan useilla roduilla mm. saksanpaimenkoirilla. Koira sairastuu yleensä 

noin 1–3 vuoden iässä. Stressi, ruokinnalliset muutokset ja muut ympäristömuutokset saattavat laukaista 

sairauden. (Saki Paatsaman ja eri alojen asiantuntijoiden toimittama Suuri suomalainen koirakirja, kolmas – 

uudistettu painos,1991/Sairaudet; Paatsama Saki, Aho Riitta, Järvinen Anna-Kaisa, Nurmi Heikki, Saijonmaa- 

Koulumies Leena, Westermarck Elias s.479) 


Myastenia gravis 

Myastenia gravis on hermo-lihassairaus, jossa motoristen impulssien siirtyminen hermosta lihaksiin on 

häiriintynyt. Sairastuneet koirat väsyvät helposti, ja ne voivat kompastella ja kompuroida ilman näkyvää syytä. 

Raskas harjoittelu voi aiheuttaa koiran romahtamisen ja vakavia kohtauksia, jotka muistuttavat myrkytystilaa. 

Sairauteen liittyy usein myös ruokatorven laajentuma, sen seurauksena oksentelua. Sairaus on yleensä 

perinnöllistä alkuperää, ja voi johtaa koiran kuolemaan. (http://www.ashgi.org/articles/ 

immune_rising_storm_finnish.htm). Suomessa jalostustoimikunnan tietoon on saatettu yksi koiran kuolemaan 

johtanut myastenia gravis -tapaus. 

4.3.2.3 Allergiat 

Terveyskysely vuodelta 2003 osoitti, että osa portugalinvesikoirista saa allergisia reaktioita mm. joistakin ruoista 

(esim. kuivamuonista) ja siitepölyistä. Allergiset reaktiot näkyvät ihoärsytyksinä ja/tai vatsavaivoina kuten 

ripulointina, koiran silmien vuotamisena, tassujen järsimisenä, ”niiskutuksena” tai muina hengitysvaikeuksina. 

Allergeenien välttäminen on paras tapa auttaa koiraa; esim. ruokavalion muuttaminen, shampoon vaihtaminen, 

varmistaminen, ettei koira kärsi ulkoloisista. Koska allergiat ovat perinnöllisiä, ei niistä kärsiviä koiria suositella 

jalostukseen. 

4.3.2.4 Hermostoperäiset sairaudet 

Epilepsia 

Ulkomailla rodulla on todettu joitain erimuodossa esiintyviä epileptisiä kohtauksia, idiopaattiseksi (sisäsyntyinen) 

epilepsiaksi todettuja. Koska portugalinvesikoirarodulle on vielä tällä hetkellä vain vähän tieteellisiä 

tutkimustuloksia kohtauksien eri tyypeistä ja muunnoksista, on vaikea arvioida esim. sairauden mahdollista 

perinnöllisyysmallia (suurimmalla osalla roduista sen arvellaan olevan polygeenisesti resessiivinen – usean 

väistyvän geeninparin aihettuma nk.”kynnysominaisuus”, kts. Katariina Mäki, Koiramme-lehti nro 7–8/2006, s.53 

Kynnysominaisuudet sekä http://www.koiranjalostus.fi/Geenitestit.htm). Tiedetään kyllä, että kohtaukset 

puhkeavat yleensä koiralle, joka on iältään noin kuudesta kuukaudesta viiteen vuotta, ja se, että muilla roduilla 

kyseinen tauti on perinnöllinen. (PWDCA:n Internet-sivusto/21.7.2006/www.pwdca.org/health/ ja otsikko; 

seizures.) Sairasta koiraa voidaan hoitaa fenobarbitaali-lääkkeillä, mutta siitokseen sairastunutta koiraa ei voida 

käyttää. Epilepsian oireet johtuvat aivojen sähköisen toiminnan häiriöstä, ja kohtaukset aiheuttavat koirilla 

samantyyppisiä oireita kuin epileptisillä ihmisillä (esim. tajunnanmenetyksen ja kouristelua, joka kestää yleensä 

30 sekunnista muutamaan minuuttiin). Jos kohtaus ei mene ohi itsestään n. viidessä minuutissa, eläinlääkärin 

apu on tarpeen mahdollisten aivovaurioiden ehkäisemiseksi. Jalostustoimikunta on saanut yhden ilmoituksen 

epileptisesta portugalinvesikoirasta Suomessa. 

4.3.2.5 Ihosairaudet 

Rasvapatit eli lipoomat 

Osalla portugalinvesikoirista on havaittu kehittyvän rasvapatteja (lipooma eli rasvakudoskasvain), jotka joskus 

vaativat kirurgista poistoa. Nämä kasvaimet ovat yleensä hyvänlaatuisia eivätkä lähetä etäispesäkkeitä. 

4.3.2.6 Endokrinologiset sairaudet (sisäerityssairaudet) 

Addisonin tauti/Hypoadrenocorticism 

Addisonin tauti on sairaus, jossa lisämunuaisten toiminta heikkenee. Lisämunuaisten lopettaessa elintärkeiden 

hormonien tuotannon, häiriintyy koiran elimistön sokeriaineenvaihdunta samoin kuin suola- ja nestetasapainokin. 

Tämä vaikuttaa koiran fyysiseen tilaan, ja aiheuttaa käyttäytymisessä havaittavia muutoksia. 

Oireet voivat vaihdella ja esiintyä ristiriitaisesti tulkittavina. Sairaalla koiralla saattaa esiintyä joku tai joitakin 

seuraavista oireista; masennusta, haluttomuutta, ”horroksenomainen tila – tajunnan häiriöt”, yleistä heikkoutta, 

oksentelua, ripulointia, painonlaskua ja/tai ruokahaluttomuutta. Oikean diagnoosin löytäminen voi olla vaikeaa, jos 

eläinlääkäri ei ole tietoinen portugalinvesikoirien alttiudesta sairastua tähän perinnöllisenä esiintyvään sairauteen. 

Sairaus saatetaan helposti aluksi tulkita mm. munuaissairaudeksi tai Lymen taudiksi (tosin Addisonin taudissa ei 

yleensä esiinny kuumeilua). 


PWDCA:n Addisonin tauti -toimikunta on kerännyt tietoa sairaudesta jo vuodesta 1984 lähtien. Taudin 

perinnöllisyysmallia ei vielä tässä vaiheessa ole tarkalleen määritelty, mutta erään oletuksen mukaan se olisi 

autosomaalisen resessiivisen geenin periyttämä tai mahdollisesti kyseessä voisi olla edellä mainittu 

”kynnysominaisuus”. On havaittu myös, että tämän autoimmuunitaudiksi luokitellun sairauden puhkeamiseen 

saattaisivat vaikuttaa perimän lisäksi mm. sairastetut tulehdukset, stressi ja nartun tiineys. Tautia esiintyy 

enemmän nartuilla kuin uroksilla, mutta kaiken kaikkiaan sairaus on harvinainen. Jos sairautta ei havaita ja 

tunnisteta ajoissa, saattaa seurauksena olla nk. Addisonin taudin kriisi, joka voi hoitamattomana johtaa 

kuolemaan. Sairastunutta koiraa voidaan hoitaa ”korvaushoidolla”, jolloin koira saa kortisolinpuutteeseen 

synteettistä johdannaista kuten esim. prednisolonia suun kautta tai pitkävaikutteisina pistoksina. Hoidon lakatessa 

oireet puhkeavat uudelleen. Tasapainotetulla lääkityksellä koira voi elää melkein normaalia elämää ja elää yhtä 

pitkän elämän kuin mikä muu koira hyvänsä. Sairaita koiria ei suositella käytettäväksi jalostukseen, eikä 

myöskään koiria, joiden suvussa on useita Addison-tapauksia. (PWDCA:n Internetsivusto/21.7.2006/www.pwdca.org/health/, 

otsikko Addison’s Disease. Kathryn Braund, 1997.The New Complete 

Portuguese Water Dog II-painos, s.178–180. Carla Molinari, The Portuguese Waterdog, painos 1998, s.138–139.) 

4.3.2.7 Virtsa- ja sukuelinten sairaudet 

Kivesvika 

Kivesvialla tarkoitetaan tilaa, jossa molemmat tai toinen kiveksistä ei laskeudu normaalisti kivespussiin, tai 

urokselta puuttuu täysin toinen ”monorchia” tai molemmat kivekset ”anorchia”. Vian periytymistapaa ei vielä täysin 

tunneta, mutta tiedetään että molemmat sukupuolet voivat kantaa vikaa aiheuttavaa geeniä perimässään. 

Kivesvikaista urosta ei saa käyttää jalostukseen, eikä kivesvikaisia pentuja tuottanutta yhdistelmää tulisi uusia. 

Kivesvikaisella uroksella on lisääntynyt kivessyövän riski. Suomen portugalinvesikoirilla vian esiintyvyyttä ei vielä 

ole tarpeeksi kartoitettu, mutta 2008 julkaistun terveyskyselyn toivotaan tuovan lisäinformaatiota tämänhetkiseen 

tilanteeseen. 

Virtsatieinfektiot 

Portugalinvesikoirilla esiintyy virtsatieinfektiotoita aika-ajoin, jolloin virtsaamistarve lisääntyy ja virtsassa saattaa 

esiintyä myös verta (voi viitata myös nk. ”virtsakiviin”, jotka lisäävät alttiutta virtsatieinfektioihin tai jopa 

”virtsatukokseen”). Vaiva vaatii eläinlääkäriin määräämän antibioottihoidon. Joillakin nartuilla voi olla 

virtsanpidätysongelmia, jotka saattavat häipyä ensimmäisen juoksuajan yhteydessä. Mahdollisesta perinnöllisestä 

alttiudesta kyseiseen ongelmaan/tulehdusriskiin ei ole selvyyttä. 

4.3.2.8 Kasvaimet 

Suomen portugalinvesikoirakannassa yleisimmät kasvaimet lienevät nisäkasvaimet ja iholta poistettavat 

rasvapatit. Suomessa portugalinvesikoirakanta on suhteellisen uusi (ensimmäiset rekisteröidyt rodun edustajat 

ovat vuodelta 1990), ja kanta on lähtenyt voimakkaammin kasvuun vasta viimeisen viiden vuoden aikana. 

Koirakannan suuren osan yhä ollessa suhteellisen nuoria koiria, ei jalostustoimikunnalle ole kertynyt arkistoon 

mitään hälyttävää tietoa perinnölliseksi epäillyistä syöpätapauksista. USA:ssa tavallisin portugalinvesikoirien 

kuolinsyy PWDCA:n julkaiseman tiedon mukaan on syöpä. PWDCA selvittää ”The Georgie”-projektin avulla 

syövän yleisyyden syitä, pyrkii löytämään parempia hoitomuotoja sekä kartoittamaan yksittäisten 

portugalinvesikoirien sairastumisriskiä. (Lähde: www.pwdca.org/health/ – otsikko: Cancer, 21.7.2006) 

4.3.2.9 Muut Suomessa tavatut perinnölliseksi luokitellut poikkeamat 

IC (Improper Coat) – ”virheellinen karvapeite” 

IC on portugalinvesikoirilla ilmenevä turkin laatuun liittyvä perinnöllinen poikkeavuus, ja se käsitellään tässä 

sairauksien yhteydessä, vaikka tämä ”virheellinen karvapeite” ei aiheuta itse koiralle millään tavalla kärsimystä. 

Yhtä hyvin kyseinen poikkeavuus voitaisiin esittää osiossa 4.4 Ulkomuoto. 

IC:n oletetaan periytyvän yksinkertaisen resessiivisen geeniparin kautta (vrt.PRA:n periytyvyysmalli), jossa 

muodossa se esiintyy eräillä muillakin roduilla. Pennulla tämä poikkeava ja rotumääritelmän mukaan virheellinen 

karvepeite voidaan havaita noin viiden viikon iässä. Tällöin huomataan, ettei pennun turkki kasva normaaliin 

tapaan esim. varpaiden väliin, mahan alla karva on niukkaa ja ohuempaa, etu – ja takaraajoissa karva kasvaa 

hieman pidemmäksi vain takana/sivuilla ja kuono-osassa karva jää automaattisesti lyhyemmäksi - kun sitä vastoin 


normaaliturkkisilla pennuilla kuonokarva trimmataan lyhyeksi. IC-turkkisten portugalinvesikoirien karvanlaadussa 

on havaittu eriasteisia variaatioita. Yleensä näiden varttuneempien IC-koirien karvapeite muistuttaa jossain 

määrin sileäkarvaisen noutajan tai bordercollien turkkia. Kiharakarvaisen IC–portugeesin karvapeite voi 

muistuttaa kiharakarvaista noutajaa tai amerikanvesispanielia. On mahdollista, että IC-koiralla on karvanlähtöä ja 

turkissaan pohjavillaa (toisin kuin rotumääritelmän kuvailemassa karvapeitteessä). Kuvailtuja IC-koiria on 

raportoitu syntyneen ensimmäisinä USA:ssa, mutta viime vuosina myös Euroopassa mm. Ruotsissa, Hollannissa 

ja Suomessa. Joillakin IC-koirilla saattaa karvapeitteessä olla punavivahde. Tällä hetkellä ei ole olemassa DNAtestiä, 

jolla IC-geeniä kantavat koirat pystyttäisiin selvittämään, joten ainut tapa välttää IC:n lisääntyminen 

rodussa on avoin tiedonjako. Jalostukseen ei tule käyttää IC-koiraa, eikä jalostukseen suositella IC-koiran 

sisaruksia, tai koiria jotka ovat periyttäneet sitä jälkeläisilleen. Jos suvussa epäillään esiintyvän IC:tä, 

parinvalintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jalostustoimikunta toivoo tiedotettavan mahdollisesti syntyvistä 

IC-pennuista. (Kathryn Braund, The New Portuguese Water Dog, s.204). Ks. 

http://www.pwdca.org/health/conditions/allergy/ 

4.3.2.10 Tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä hammasviat 

Kyynärnivelen kasvuhäiriö eli dysplasia (elbow dysplasia, ED) 

Nivelrustojen luutumishäiriöitä saattaa esiintyä lonkkien lisäksi myös mm. kyynärnivelessä. Kyynärniveldysplasia 

on yhteisnimitys kyynärnivelen eri kasvuhäiriöille (nivelruston solujen kehityshäiriö eli osteokondroosi, 

sulkijalisäkkeen/processuscoronoideus ja/tai kyynärpään sakaran/processus anconaeus irtopalamuoto eli OCD). 

Kyynärpäitä on toistaiseksi kuvattu vain muutamilta koirilta rodussamme; 4 koiralla on tavattu I-asteen ja 2 

koiralla II-asteen muutoksia (kuvattuja yhteensä 51 kpl/15.4.2008 KoiraNet). Vika on perinnöllinen (polygeeninen), 

joten kasvattajien tulisi välttää kyynärvikaisten koirien käyttöä jalostuksessa ja huomioida myös mahdollisten 

jälkeläisten ja sukulaisten kuvaustulokset jalostusvalinnoissaan. Ympäristötekijät vaikuttavat myös kyynärnivelen 

kehitykseen (kasvuvaiheessa tapahtunut liiallinen rasitus, virheellinen ruokinta, liiallinen massa kasvuaikana, 

loukkaantuminen jne). Kyynärniveldysplasia voi aiheuttaa koiralle huomattavaa kipua ja ontumista, ja osalla 

oireet voivat ilmaantua jo pentuna 4 – 5 kuukauden iässä. Vain pienellä osalla kyynärkuvatuista 

portugalinvesikoirista on todettu kyynärniveldysplasiaa, mutta tilanteen kehitystä on syytä seurata, etenkin kun 

kuvattuja koiria on koko kannasta vasta hyvin vähän. 

Lisätietoja sairaudesta: 

- ELL Anu Lappalaisen artikkeli: http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/artikkelit/Kyynarnivel.htm 

Taulukko 43-6: Kyynärniveldiagnoosit syntymävuoden mukaan. Alla olevasta taulukosta on nähtävissä Suomessa 

rekisteröityjen portugalinvesikoirien kyynärniveldiagnoosien jakautuminen sekä niiden prosenttiosuudet tutkituista 

ja rekisteröidyistä koirista. Syntymävuodet 1989–1998 on yhdistetty. Viimeisin tulos 23.5.2008. Rekisteröintimäärä 

on tarkasteluhetkellä 1039 kpl 

Vuosi Kuvattuja Syntyneistä 0 1 2 3 

kpl kuvattuja % 

2006 18 17 % 18 

2005 12 14 % 9 2 1 

2004 6 5 % 6 

2003 5 8 % 5 

2002 2 2 % 2 

2001 5 5 % 2 2 1 

2000 

1999 1 2 % 1 

89-98 3 1 % 3 

Yhteensä 52 46 4 2 0 

% kuvatuista 88 % 8 % 4 % 

KoiraNet v3.02/ 27.06.2008 


Hammasviat 

Suomessa syntyy silloin tällöin portugalinvesikoirapentueita, joissa saattaa esiintyä yksittäisiä purentavikoja ja/tai 

hammaspuutoksia (premolaari- eli välihammaspuutoksia). Tavallisimmat purentaviat ovat alapurennat. 

Purentavikojen oletetaan periytyvän polygeenisesti. Näiden ongelmien kartoitukseen toivotaan lisätietoa 

terveyskysely 2008 avulla. 

4.3.3 Yhteenveto rodulla muissa maissa tai kirjallisuudessa kuvatuista sairauksista 

Portugalinvesikoirakirjallisuudesta löytyy laajastikin käsiteltynä rodulla ilmenneitä sairauksia. Pääteokset lienevät 

jo edellä mainitut amerikkalaisen kirjailija pvk-kasvattajan Kathryn Braundin ja pitkänlinjan portugalilaisen 

kasvattaja/allrounder -tuomarin Carla Molinarin kirjat. Tässä jalostuksen tavoiteohjelmassa on käytetty runsaasti 

hyödyksi amerikkalaisia portugalinvesikoiria koskevia Internet -sivuja (erityisesti PWDCA:n nettisivut), koska 

Yhdysvalloissa on nykyisin maailman runsain rekisteröity portugalinvesikoirakanta. Rekisteröintejä on tehty siellä 

vuodesta 1968 lähtien, ja tällä hetkellä USA:ssa on AKC:n toimesta rekisteröity vuosina 1983–2005 yhteensä 17 

776 portugeesia. Rodun suuren suosion myötä sairauksien tutkimuksiin on satsattu USA:ssa valtavasti, ja 

tieteellisiä testejä kehitelty yhteistyössä usean yliopiston kanssa. USA:ssa syksyllä 2006 julkaistut terveyskyselyn 

tulokset valottavat tautitapauksien yleisyyttä Yhdysvalloissa ja erilaisten sairauksien esiintyvyyttä siellä 

(http://www.pwdca.org/health/surveys/2005/ ). 

IBD – ”krooninen suolistosairaus” 

Gastrointestinal – IBD (Inflammatory Bowel Disease) – tämän sairauden uskotaan tämän hetkisen tiedon 

perusteella, olevan yksi autoimmunologisista sairauksista. Sairauden aiheuttaja on tuntematon. Geeneillä, 

ravinnolla, sairastetuilla tulehduksilla, ja elimistön puolustusmekanismien poikkeamilla voidaan kaikilla olettaa 

olevan jollain tapaa osuutensa taudin puhkeamiseen. IBD:stä tavataan viittä eri tyyppiä, jotka jaotellaan 

erityyppisten solujen aiheuttamiin tulehdustiloihin. Sairauden oireita saattavat olla krooninen ripulointi, oksentelu, 

veriset ulosteet, vatsakivut ja laihtuminen. Tällä hetkellä tautiin ei ole parannuskeinoa. Joka tapauksessa tarkan 

dieetin avulla ja anti-inflamatorisilla (tulehdusta poistavilla) lääkkeillä voidaan koiran vointia helpottaa ja saattaa 

sitä tasapainoon.Varhainen taudin tunnistaminen on erittäin tärkeää, mutta oireiden puolesta tauti voidaan 

helposti sekoittaa muihin sairauksiin. Tauti voidaan varmistaa tähystyksessä otetun koepalan avulla. IBD saattaa 

hoitamattomana johtaa koiran kuolemaan. Taudilla saattaa olla geneettinen tausta. 

PLE – ”proteiininpuutos-suolistosairaus” (Protein Losing Enteropatia) 

Tämä suolistosairaus aiheuttaa jatkuvaa tai ajoittaista ripulia ja pahan proteiinipuutoksen. Lisäksi oireena on 

yleensä laihtuminen. Veriseerumin alhaiset proteiinipitoisuudet aiheuttavat nesteen kerääntymistä varsinkin vatsa- 

ja rintaonteloon sekä raajoihin. Vaikka ruumiissa on paljon nestettä – turvotusta, koira on yleensä selvästi 

kuivunut. Proteiinipuutos aiheuttaa lisääntynyttä virtsaamistarvetta ja janontunnetta. Ohutsuolesta otetut koepalat 

osoittavat, että suolinukka on surkastunutta ja osittain vioittunutta. Sairautta voidaan pitää eräänlaisena keliakian 

muotona. Sen vuoksi vältetään antamasta gluteenipitoisia viljatuotteita ja koiran proteiinimenetys yritetään korvata 

syöttämällä sille runsaasti helposti sulavia proteiineja. Erään teorian mukaan näillä koirilla olisi synnynnäisesti 

riittämätön tai viallinen immuunipuolustus, mikä voisi aiheuttaa ruoka-aineallergiaa ja sekundaarisia 

suolitulehduksia. Tällähetkellä taudilla uskotaan olevan perinnöllinen tausta, ja oletettu perinnöllisyysmalli on 

autosomaalisti resessiivinen. Sairauteen ei ole parannuskeinoa, mutta tasapainotetun dieetin ja lääkityksen avulla 

tauti saadaan yleensä pysymään aisoissa. Hoitamattomana tauti saattaa olla jopa tappava. 

HGE – ”verinen mahasuolitulehdus” (Hemorrhagic Gastroenteritis) 

Tämä tulehduksellinen tila on suolistosairaus, jolle on luonteenomaista veriset hyytelömäiset ulosteet. Oireet 

voivat olla äkillinen voimakas oksentelu, veriripuli, nopea kuivuminen ja koiran masentunut olemus. Koirat jotka 

saavat HGE:n sairastuvat nopeasti ja vakavasti. Täsmällista HGE:n aiheuttajaa ei tunneta, mutta Clostridium-lajin 

bakteerilla saattaa olla vaikutus taudin puhkeamiseen. Hoitamattomana tauti on koiralle hengenvaarallinen. 

Colitis – paksunsuolentulehdus 

Tämä sairaus aiheuttaa koiralla paksunsuolentulehduksen. Tulehdus saattaa ilmetä äkillisenä tai kroonistuneena 

– häiriten koiran paksunsuolen normaalia toimintaa. Akuutti paksunsuolentulehdus voidaan hoitaa 1–3 viikossa. 

Kroonistunut tulehdustila saattaa kestää vuosia tai jopa koko koiran loppu-elämän ajan. Kliiniset oireet ovat 

yleensä ripulointi, mihin liittyy ulosteen lievä limaisuus tai verisyys, usein toistuva ulostamisen tarve, vatsakivut, 

masentuneisuus, kuumeilu, laihtuminen ja turkin huonokuntoisuus ja kiillottomuus. Oireet saattavat vaihdella 


vähäisistä jopa kuolettaviin. Hoito riippuu siitä onko kyseessä akuutti vai krooninen paksunsuolentulehdus. Tauti 

voidaan diagnosoida esim. paksunsuolentähystyksellä tai ultraamalla. 

Megaesophagus – ruokatorvenlaajentuma 

Tämä sairaus on ruokatorvenlaajentuma, jolloin koira oksentelee ja ”puklauttelee” heti ruokailun yhteydessä tai 

sen jälkeen. Tämä häiriö saattaa esiintyä synnynnäisenä jo pennulla, tai se saattaa muodostua myöhemmässä 

elämän vaiheessa. Koiralla saattaa esiintyä oksentelun lisäksi kuumeilua, yleistä heikkoutta ja hengitysvaikeuksia 

sulamattoman ruoan tukkiessa hengitystiehyeitä. Ruokatorvenlaajentuma saattaa myös liittyä muihin sairauksiin 

kuten lihasheikkouteen. Tauti voidaan selvittää varjoainekuvauksella ja laboratoriotestien avustuksella. 

Varsinaisesti tähän sairauteen ei ole parannusta, mutta koiran oireita voidaan helpottaa syöttämällä koiralle 

useasti päivässä pieniä annoksia korkeakalorista ruokaa kerrallaan ja asettaa ruoka korkealle alustalle, jolloin sen 

nieleminen helpottuu. Koska taudin tarkkaa perinnöllisyysmallia ei ole selvillä (mahdollisesti autosomaalinen 

resessiivinen -malli esim. karkeakarvaisilla kettuterriereillä), suositellaan sairastavat yksilöt jätettäviksi jalostuksen 

ulkopuolelle, ja joillakin roduilla varmin tapa on jättää myös sairastuneen yksilön vanhemmat ja sisarukset 

jalostuksesta pois. 

Renal Dysplasia (RD) – munuaisten kehityshäiriö 

Munuaisten kehityshäiriö (renal dysplasia) on synnynnäinen munuaisvika, jossa joko toisen tai molemman 

munuaisen toiminta heikkenee. Suomessa portugalinvesikoirilla ei ole ilmennyt RD:aa ja USA:ssa raportoituja 

tapauksia on muutamia. Sairaus on perinnöllinen, mutta tarkkaa periytymismuotoa ei tunneta. 

Storage Disease (GM-1) 

Lysosomaalinen varastointisairaus – keroidi lipofuskinoosi on sairaus, jossa hermokudokseen kertyy 

aineenvaihdunnan hajoamistuotteita, koska hermosoluista puuttuu niitä hajottavat entsyymit. Taudin oireet 

pahenevat mitä pidemmälle sairaus ajan myötä etenee, ja yleensä koira kuolee viimeistäännoin vuoden sisällä 

syntymästään tai joudutaan lopettamaan eläinsuojelullisista syistä. Tauti on resessiivisesti periytyvä, jolloin 

virheellistä geeniä kantava koira elää normaalia elämää, mutta käytettäessä jalostukseen voi siirtää taudin 

jälkeläisilleen. Vuonna 1999 tuli mahdolliseksi testata koirat DNA-testillä. USA:ssa suositellaan kaikkia 

jalostukseen käytettäviä koiria testattavaksi ennen astutusta. Testauksen ansiosta tautitapauksien määrä on 

saatu radikaalisti laskemaan. Vuoden 1999 jälkeen USA:ssa ei ole raportoitu yhtään sairasta pentua 

(www.portugisisk-vattenhund.nu/halsa.aspx). 

Follicular Dysplasia – hairloss – “karvapuutos” (FD) 

Sairautta on esiintynyt ulkomailla ja portugalinvesikoirat sairastuvat siihen yleensä noin 2–3 vuoden ikäisinä. 

Follikulaarinen dysplasia voidaan todeta eläinlääkärin toimesta ottamalla koepala sairaan koiran iholta. Tämä testi 

voidaan tehdä jo pienille pennuillekin. Oireet ovat poikkeuksellisesti lähtevä karva, jonka tilalle kasvaa sairauden 

alkuvaiheessa kyllä uutta karvaa, mutta myöhemmin keho jää entistä laajemmin karvattomaksi. Konkreettisesti 

tämä johtuu siitä, että karvatuppi on dysplastinen eikä karva pysy siksi kiinni ihossa. Sairaus ei aiheuta 

portugeeseillä kutinaa tai raapimista, vaan on lähinnä epäesteettinen vaiva. Sairauden etiologia ja periytyvyys on 

epäselvää. Sairasta koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen. Yleisemmin tautia esiintyy kiharakarvaisilla 

portugeeseillä kuin laineturkkisilla, ja näin ollen kahden kiharakarvaisen yhdistelmää ei suositella. (Kathryn 

Braund, The New Complete..., s. 186. Carla Molinari The Portuguese W…, s. 140, PWDCA:n Internet-sivut 

”Hairloss”.) Kyseistä ”hairloss”-sairautta esiintyy myös muilla roduilla. Suomessa jalostustoimikunnan tietoon ei 

ole saatettu yhtään FD –tapausta. Ks. Liite 13. Follikulaarinen dysplasia 

Hemofilia A 

Australiassa on kirjattu portugalinvesikoirilla esiintyväksi perinnölliseksi sairaudeksi hemofilia A eli 

verenvuototauti. Sairaus voi aiheuttaa runsasta verenvuotoa ja ihonalaista verenpurkaumia. Pennuilla voidaan 

havaita normaalia runsaampaa verenvuotoa hampaiden vaihtuessa, ja jotkut kärsivät veriripulista. Hemofilia A on 

X-sukupuolikromosomiin linkittynyt sairaus. Uroksilla on suurempi riski sairastua, ja nartut toimivat periyttäjinä 

saamatta välttämättä itse oireita. Tautitapausten määristä ei ole tarkennettua tietoa. (Myös USA:ssa on pari 

mainintaa havaituista Hemofilia A tapauksista/Terveyskysely 2005.) Lisätietoa: 

http://www.vetsci.usyd.edu.au/lida/index.php?Pg=7&BID=110&Name=Portuguese+water+dog&Op=1 

http://sensuroitu.net/spk/info/hemofilia.php 

LIITE 13 Follikulaarinen dysplasia 


Yleistä sairauksista 

Vesikoirat ry:n jalostustoimikunta seuraa rodulla esiintyviä sairauksia, ottaa vastaan ja kerää tietoja tulevaisuuden 

jalostustyön tueksi. Tämän hetkisen tiedon mukaan portugalinvesikoirat elävät keskimäärin yleensä noin 11–14vuotiaiksi, 

ja joidenkin on raportoitu eläneen jopa 17-vuotiaiksi saakka. Vesikoirat ry:n edellinen terveyskysely 

toteutettiin vuonna 2003 (LIITE 16). Uusi terveyskysely on laadittu 2008 ja sen tulokset kootaan 2009. 

The Portuguese Water Dog Club of America toteutti yleisen terveyskyselyn vuosien 2005-2006 aikana USA:n ja 

Kanadan alueella. Kyselyä lähetettiin 2241 kpl ja vastausprosentti oli 77% koskien 3547 koiraa. Koirista 2886 oli 

elossa ja 661 kuolleita. Yleisin kuolinikä uroksilla oli 10 vuotta ja nartuilla 11 vuotta. Vanhin uros oli yli 16 vuotias 

ja vanhin narttu yi 17 vuotias. Yleisimmät kuolinsyyt olivat syöpä, vanhuus ja sydänongelmat. Kymmenen eniten 

raportoitua terveysongelmaa olivat talirauhaskystat (10%), lonkkaniveldysplasia (6,9%), niveltulehdus (6,5%), 

ruoka-aineallergiat (6,2%), kataraktat (5,9%), krooniset korvatulehdukset (5,4%), kosketusallergia (4,9%), 

toistuvat virtsatietulehdukset (4,7%), kilpirauhasen vajaatoiminta (4,3%) ja lipoomat (3,9%). 

Lähes 13% koirista oli silmäongelmia kataraktan ollessa yleisin. Syöpätapauksia esiintyi noin 12% koirista 

hemangiosarkooman ollessa yleisin. 12% koirista kärsi munuais-ja virtsatieongelmista yleisimpinä toistuvat 

virtsatietulehdukset ja inkontinenssi steriloinnin jälkeen. Lisäksi oli gastrointestinalisia ongelmia 8% koirista ja 

suuongelmia saman verran. IBD:tä esiintyi 2% koirista. Addisonintautia oli vajaalla 2% koirista. Lisäksi raportoitiin 

tyristä, sydän- ja verenkierto-ongelmista ja epilepsiasta (alle 2%). Sekä nartuilla että myös uroksilla raportoitiin 

eriasteisia lisääntymisongelmia. 

Orthopedic Foundation for Animals (OFA) on tallentanut sekä tuontikoirien että Yhdysvalloissa syntyneiden 

portugalinvesikoirien terveystutkimustuloksia vuodesta 1976. Online-rekisteristä löytyy silmä-, lonkkanivel- ja 

kyynärniveltutkimustuloksia sekä tutkimustuloksia mm. seuraavista sairauksista ja vioista: polvilumpion luksaatio, 

sydänkuuntelu, kilpirauhasen vajaatoiminta, PRA ym. 

Taulukko 43-7: Otos OFA:n rekisteröimistä lonkkakuvaustuloksista vuosilta 1997-2001 ja 2002-2007 OFA:n 

jaottelun mukaisesti. 

Diagnoosi FCI Vuosina Vuosina Tutkitut 

vastaavuus 

yhteensä 

(OFA:n 1997- 2002- 1997arvio) 

2001 2007 2007 

Exellent A-1 236 308 544 

Good A-2 909 1466 2375 

Fair B-1 175 236 411 

Borderline B-2 - 1 1 

Mild C - 37 37 

Moderate D - 20 20 

Severe E 4 4 

Yhteensä 1320 2072 3392 

Taulukko 43-8: Lonkkaniveldysplasian kehityssuunta portugalinvesikoirilla Exellent-lonkkien ja dysplastisten 

lonkkien suhteen OFA:n mukaan vuosina 1980, 1990, 2000 ja 2003-2004 syntyneille portugalinvesikoirille. 

Diagnoosi Synt. Synt. Synt. Synt. 

1980 1990 2000 2003- 

2004 

Exellent 1,00 % 10,70 % 13,20 % 13,90 % 

Dysplastinen 26,20 % 11,00 % 9,30 % 8,80 % 

Koiria 

yhteensä 

103 708 1012 807 


Taulukko 43-9: OFA:n rekisteröimien kyynärniveldysplasia diagnoosien jakautuminen vuodesta 1974 vuoden 

2007 loppuun. Tutkittujen portugalinvesikoirien määrä oli 1660 kpl. 

Diagnoosi Vuodet 

1974-2007 

% tutkituista 

Normal 98 % 

Elbow Dysplasia Grade I 1,60 % 

Elbow Dysplasia Grade II 0,20 % 

Elbow Dysplasia Grade III 0,00 % 

Yhteensä 1660 tutk. 

koiraa 

Silmätutkimustuloksia rekisteröivä the Canine Eye Registry Foundation (CERF) julkaisee OFA:n sivuilla 

tutkimustuloksia Normal CERF tulosten saaneista koirista. Kesäkuun loppuun 2008 mennessä 

portugalinvesikoirista tuloksia Normal CERF oli saapunut OFA:an 4012 kpl ja nämä ovat luettavissa OFA:n 

sivuilta. 

Lisätietoa perinnöllisistä sairauksista ja niiden periytymistavoista löytyy seuraavalla Internet-sivulla olevasta 

linkistä: http://www.koiranjalostus.fi/linkit.html 

LIITE 9 Lonkkaniveldysplasian vastustamien yleissääntö 

LIITE 10 Perinnöllisten silmäsairauksien vastustamisen yleissääntö 

LIITE 11 SKL-FKK:n koirarekisteriohje 2008 kohta 10 Ulkomaalaisen koiran jalostuskäyttö 

LIITE 12 Mäki, K. 2004 Breeding against hip and elbow dysplasia in dogs. Helsingin Yliopisto. 

LIITE 13 Follikulaarinen dysplasia, Vesiposti 3/03, s. 17, Outi Kannilan käännös 

LIITE 16 Terveyskysely 2003 - Portugalinvesikoirat 


4.4 ULKOMUOTO 

Portugalinvesikoira on yleisvaikutelmaltaan roteva, lihaksikas työkoira, joka liikkuu pontevasti ja ryhdikkäästi 

kantaen häntäänsä komealla kaarella. Kokonaiskuva on keskikokoinen ja tasapainoinen. 

Tällä hetkellä suomalaiset portugalinvesikoirat näyttävät pitäneen ulkomuotokriteerit lähellä rotumääritelmää, jos 

mittareina pidetään esim. rodun alkuperämaan ulkomuototuomareiden arviointeja (väheksymättä muiden rotua 

arvostelevien tuomareiden pätevyyttä). Erikoisnäyttelyissä ja muissakin suurissa näyttelyissä (koolla kymmeniä 

”portugeesejä” kerrallaan) ei ole harvinaista, että suurin osa koirista saa laatuarvosanaksi erinomainen tai erittäin 

hyvä, vain muutamien jäädessä tästä tasosta. Seuraavassa tekstissä on koottuna muutamia kommentteja, joihin 

voisimme vielä tulevaisuudessa panostaa päästäksemme yhä lähemmäksi rodun alkuperämaan ihannetta. Osia 

rotumääritelmästä on kirjoitettu kursivoidusti ja kommentit näiden perään. 

Pää 

Tasapainoinen, suuri ja leveä. 

Pään mittasuhteet: Osalla portugalinvesikoiristamme Suomessa esiintyy hieman kevytrakenteisia ja kapeahkoja 

kallo-osia, joissa kuono-osan pituus joissakin tapauksissa ylittää jopa kallon pituuden. Toinen koiran ilmeeseen 

selkeästi vaikuttava seikka on vaillinaisesti kehittynyt otsapenger (”luisu otsa”), joka saattaa myös antaa 

vaikutelman silmien liian lähekkäisestä sijainnista. Myös kuono-osan ”täyteläisyys”, kallon ja kuonon toisistaan 

erottavat ”täyteläiset silmänaluset – ts. posket” ja alaleuan vahvuus ovat hyvin tärkeä osa pään mittasuhteita 

arvioitaessa, ja niihin tulisi kiinnittää erityisesti huomiota. 

Kaula 

Suora, lyhyt, kauniisti pyöristynyt, vahvalihaksinen ja ylväästi pystyssä. Kiinnittyy kauniisti lapoihin. 

Kaula: Näyttelyarvosteluissa aika ajoin ilmenee laajastikin pohdintaa herättävä seikka, jossa selvästikin 

arvioidaan saman koirayksilön kaulan rakennetta milloin ”aika pitkäksi” ja toisinaan ”aika lyhyeksi”. 

Portugalinvesikoiran kaula on lyhyt. Joissakin nykyisissä portugalinvesikoiralinjoissa kaula on pitkähkö ja antaa 

uljaan yleisvaikutelman, tämä ei kuitenkaan ole rotumääritelmän antama kuvaus ideaalista kaulalinjasta. 

Runko 

Runko: Perinteinen ”portugeesin” runko on vankka ja lihaksikas – eikä missään tapauksessa edusta kevyttä ja 

”ilmavan koiran olemusta”. Osalla koirista on hieman liian pitkä lanneosa, joka aikaansaa ei toivotun, 

pitkänomaisen ja lyhytjalkaisen vaikutelman. 

Häntä 

Typistämätön, tyvestä paksu ja kärkeä kohti oheneva; keskikorkealle kiinnittynyt. Sen ei tulisi ulottua kintereen 

alapuolelle. Kun koira on tarkkaavainen hännän tulisi kaartua renkaaksi, jonka etuosan ei tulisi ulottua lannelinjan 

etupuolelle. 

Häntä: Ulkomaisilla koirilla silloin tällöin havaittavaa ja Suomessakin joillakin yksittäisillä koirilla esiintyvää 

virheellisesti ylikiertynyttä hännänrakennetta tulisi pyrkiä välttämään jalostuksen keinoin. Ylikiertynyt häntä on 

pystykorvamaisesti ”löysällä spiraalilla” jommallakummalla puolella selkälinjaa. 

Liikkeessä hännän tulisi selkeästi kaartua selkälinjan yläpuolelle. 

Liikkeet 

Vapaat liikkeet. Kävely on eloisaa ja lyhytaskelista, ravi keveää ja rytmikästä ja laukka tarmokasta. 

Liikkeet: Taka-ahtaat liikkeet ovat koirillamme aika yleinen ja hieman kiistanalainenkin aihe. Toivottavaa on, että 

koiran takaraajojen liikkeet ovat tasapainoiset ja terveet, sekä voimakkaat. Varsinaisesti taka-ahtaasti liikkuvan 

koiran kintereet saattavat jopa kääntyä sisäänpäin (polvien kääntyessä usein ulospäin) ja raajat voivat liikkeessä 

näyttää ”kiemurtelevan” rungon alla vuoronperään ja koskettaa jopa toisiaan pyrkiessään tasapainoisesti 

löytämään askeleet nk. keskilinjalle (kyseessä on siis”single tracking breed” – koiran ravissa askeleet pyrkivät 

samalle ”keskilinjalle”, käännös kirjasta The New Complete Portuguese Water Dog, II-painos 1997/Kathryn 

Braund s. 81–82 ja Pekka Nykyrin luentomateriaali SKL:n Kasvattajan jatkokurssilla 13.–14.10.2003 ”Koiran 

liikkeet osa 2” - jonka pääasiallinen lähde; R.Page Elliot The new dogsteps 2. painos, 1984, Howell Book House 

Inc.,New York). Tämä askellustyyli on tyypillinen ottaen huomioon koiran raajojen keskimittaisuuden. 

Terveen koiran liikkeet edestä ovat myös suorat – vääntymättä sisään tai ulospäin. Yleisestiottaen perinteisesti 

liikkuvan portugalinvesikoiran liikkeet eivät saisi olla ”liioitellun lentävät” – ”yli-viedyt” (”over reach”, Carla Molinari, 

The Portuguese Waterdog, painos 1998, s. 159 ja s. 161). Oleellista on se, ettei rodun liikkeiden arvioinnissa 

pyritäkään hakemaan tiettyä ”standardinomaista showkoiran sulavuutta”, vaan nimenomaan rodunomaisia 

liikkeita (Riitta Aho, 1999. Koiran rakenne ja liikkeet, s. 59). 


Karvapeite 

Runsasta ja vahvaa. Peittää tasaisesti koko rungon lukuunottamatta kainaloita ja nivuksia, missä se on 

ohuempaa. Ei aluskarvaa. 

Karvapeitettä on kahta laatua: 

1. Karva on melko pitkää, laineikasta, melko pehmeää ja hieman kiiltävää. Päälaen karva on pystyä ja korvien 

karvapeite selvästi korvalehteä pitempää. 

2. Karva on lyhyempää, melko kiillotonta ja muodostaa tiheitä, tiiviitä ja tasapaksuja kiharoita. Päälaen karva on 

samanlaista kuin muu karvapeite, kun taas korvalehdissä se on joskus laineikasta. 

Portugalinvesikoirilla tavataan IC:tä (improper coat) eli virheellistä karvapeitettä. Näyttelyissä tämä karvanlaatu 

kuuluu hylkääviin virheisiin. Lisätietoa kohdassa 4.3.2.8 Muut Suomessa tavatut perinnölliseksi luokitellut 

poikkeamat. 

Väri 

Joko yksivärinen tai kaksivärinen. Värit ovat musta, valkoinen ja ruskean eri sävyt; myös musta tai ruskea 

yhdistyneenä valkoiseen. Valkoinen väri ei tarkoita albinoa, vaan kirsun, suun ja silmäluomien tulee olla mustat. 

Mustilla, valkoisilla ja mustavalkoisilla yksilöillä iho on selvästi sinertävä. 

Väritys: FCI:n hyväksymät värit ovat kuten rotumääritelmässä mainitaan koko musta, koko ruskea tai täysin 

valkoinen. Kaksivärisillä koirilla, mustaan ja ruskeaan väriin saa valkoinen väri yhdistyä esim. rintamerkkien tai 

valkoisten sukkien muodossa. Uudistetussa rodun alkuperämaan Portugalin laatimassa rotumääritelmässä 

karvapeitteen valkoisien merkkien sallitut alueet ovat tarkalleen täsmennetyt ja luetellut. (Liite 15: Portugalin 

Kennelliiton 17.12.2005 hyväksymä uudistettu rotumääritelmä englanninkielisenä versiona; lähteenä kyseisen 

kennelliiton Internet-sivut. Tämä uudistettu rotumääritelmä on lähetetty FCI:n käsiteltäväksi. Tämä on vahvistettu 

APCACP:n sihteerin Silvino Macaun puolesta 26.7.2006.) Valkoinen väri tarkoittaa geneettiseltä perimältään 

puhtaasti valkoista koiraa, ei koiraa, jolla ilmiasu on ”äärimmäisen valkovoittoinen” – ollen geneettisesti kuitenkin 

esim. valko-musta, tai että koira on todelliselta geneettiseltä perimältään ruskea-pigmenttinen ja ilmiasultaan 

sukupolvien saatossa (pitkän linjauksen – yhä uudelleen uusitun ruskea/ruskea –yhdistelmän kautta) ”haalistunut” 

vaalean harmaaksi tai vaalean kellertäväksi (Kathryn Braund, 1997.The New Complete Portuguese Water Dog IIpainos, 

s. 205 – 206) . Lisää asiasta Clarence Little’n teos The Inheritance of Coat Color in Dogs. 

Koko ja Paino 

Säkäkorkeus 

urokset 50 – 57 cm, ihanne 54 cm ja 

nartut 43 – 52 cm, ihanne 46. 

Paino 

urokset 19 – 25 kg ja 

nartut 16 – 22 kg. 

Koko: Rodulla on nykyisin aika laaja kirjo erikokoisia koiria niin narttuja kuin uroksia. Kokoerot eivät ole vain 

suomalaisen kannan ongelma, vaan myös yleiseurooppalaisella tasolla tilanne on sama. Suurimmat koirat 

yleensä ylittävät maksimisäkäkorkeuden parilla kolmella sentillä, ja suuret koirat mitataankin aika yleisesti 

näyttelytilanteissa. Pieniä yksilöitä mitataan sitä vastoin aika harvoin, vaikka on huomioitava rodun alkuperäinen 

käyttötarkoitus työkoirana, jolla kapasiteetti riittää rankkoihinkin fyysisiin työtehtäviin. Yleiskuvaus: keskikokoinen 

antaa puitteet. 

Yhteenveto 

Rodun jalostustavoitteena on pyrkiä pitämään portugalinvesikoirat mahdollisimman terveinä ja rotumääritelmän 

mukaisina sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan. Yksi suurimpana ulkomuodollisena ”kosmeettisena” 

ongelmana on näyttelyssä esitettyjen koirien moninaiset trimmaustyylit (mm. raajojen ja pään muotoilu saksilla 

mm. massiivisuuden lisäämiseksi). Tämä luonee näyttelytilanteissa todellisuudesta poikkeavia koiran 

mittasuhteita, joita on varsin vaikea silmämääräisesti havaita. Alkuperämaalla ohjeistuksessa on vain yksi – 

perinteinen trimmaustyyli (kuono ja takaosa ajetaan trimmauskoneella – hännänpäähän jätetään lippua 

muistuttava tupsu) ks. rotumääritelmä, joka liittenä. (Yleisesti Portugalinvesikoirien trimmauksen vaikutuksesta 

koiran ulkonäköön on havainnollistettu selkeästi Riitta Ahon teoksessa: Koiran rakenne ja liikkeet/1999, s. 50.) 

LIITE 14: Portugalinvesikoirien rotumääritelmä 

LIITE 15: Portugalin kennelliiton uudistettu rotumääritelmä englanninkielisenä 


Näyttelykänynnit ja muotovalion arvot 

Taulukko 44-1 Vuosina 2000-2004 syntyneiden näyttelykäynnit. Omalla ikäluokalla tarkoitetaan kyseisenä vuonna 

syntyneitä koiria. 

Syntymävuosi Suomessa Näyttelyissä % omasta 

rekisteröidyt käyneet ikäluokasta 

2000 82 28 34% 

2001 93 36 39% 

2002 121 39 32% 

2003 61 32 52% 

2004 129 41 32% 

Yht. 486 176 36% 

Taulukko 44-2: Vuosina 2000-2004 syntyneiden laatuarvosteluiden jakauma. Kullekin koiralle on kirjattu sen 

saama korkein laatuarvostelun arvosana. Sertifikaatit on mainittu erikseen. Prosentit on laskettu näyttelyissä 

käyneiden lukumäärästä. 

Syntymävuosi Laatuarvostelu 

1(EH/ERI) 

% Laatuvarvostelu 

2(H) 

% Laatuarvostelu 

3(T) 

% Vähintään 

1 

sertifikaatti 

2000 25 89% 3 11% 0 0% 22 79% 

2001 33 92% 3 8% 0 0% 23 64% 

2002 36 92% 3 8% 0 0% 24 62% 

2003 32 100% 0 0% 0 0% 20 63% 

2004 41 100% 0 0% 0 0% 30 73% 

Yht. 167 95% 9 5% 0 0% 119 68% 

Taulukko 44-3: Suomalaiset muotovalion arvot vuosina 1995-2004 syntyneillä Suomessa rekisteröidyillä koirilla 

ja prosentuaaliset muotovalioden määrät kyseisen vuoden rekisteröintimääristä. Alinna vuosina 1985-2006 

syntyneiden rekisteröintimäärät, tähänasti myönnetyt valionarvot ja prosentuaalinen osuus rekisteröinneistä. 

Syntymävuosi Suomessa 

rekisteröidyt 

syntymävuoden 

mukaan 

Suomalaiset 

muotovalion 

arvot (FIN, 

KANS, 

POHJ…) 

Suomalaiset 

muotovalion 

arvot % 

rekisteröidyistä 

1995 52 14 29,9% 

1996 44 10 22,7% 

1997 40 15 37,5% 

1998 90 22 24,4% 

1999 50 12 24,0% 

2000 82 16 19,5% 

2001 93 16 17,2% 

2002 122 18 14,8% 

2003 61 14 23,0% 

2004 129 24 18,6% 

1985-2006 1026 199 19,4% 

Taulukossa on huomioitu 9.7.2008 mennessä saavutetut muotovalion arvot (suomalaisten valionarvojen lisäksi 

myös vientikoirien uusissa kotimaissaan saavuttamat valionarvot siinä määrin kuin ne ovat olleet tiedossa). 

Lisäksi 134 koiraa on saanut näyttelystä vähintään laatuarvostelun EH. 

Suomalaisia valionarvoja myönnettiin vuonna 2004 27 kpl ja vuonna 2006 20 kpl. Ulkomaisia valionarvoja 

myönnettiin vuonna 2004 20 kpl ja vuonna 2006 29 kpl. 

Lähde: Kaikki taulukot: KoiraNet v3.02/27.6.2008 

Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma 2009-2013 42 

%

5 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA 

5.1 YHTEENVETO AIEMMAN TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISESTA 

Syksyllä 2001 hyväksyttiin portugalinvesikoiran jalostuksen tavoiteohjelma vuosille 2002–2006. Aiemmassa 

tavoiteohjelmassa jalostuksen painopisteiksi oli nimetty seuraavat seikat: luonteen parantaminen, terveys, terveen 

rakenteen ja liikunnan säilyttäminen, käyttöominaisuuksien säilyttäminen, ulkomuoto ja geenipooli. 

Luonteen osalta tavoitteena oli lähinnä erilaisten testaamisten lisääminen ja erikseen luonnetestin luonneprofiilin 

laatimiminen. Rotumääritelmän mukainen luonne oli kuvailtu ja ei toivotut ominaisuudet. Tarkasti yksilöityjä 

tavoitteita ei ollut. Vuosien 2002-2006 aikana testattiin palveluskoirien luonnetestillä 25 koiraa. Luonnetestistä 

yleisesti ja omakohtaisena kokemuksena kirjoitettiin Vesipostiin ja jäsenistöä kannustettiin osallistumaan siihen. 

Luonneseikkoja kartoitettiin myös rotukatselmuksen ja terveyskyselyn avulla (ks. kohdat 5.2 ja 5.3). 

Terveystilannetta aiemmassa JTO:ssa oli kartoitettu SKL:n julkaisemien lonkkaniveldysplasian ja 

silmätutkimusten osalta, sekä kerrottu yksittäisesti ilmenneistä sairauksista luettelomaisesti. Tavoitteena oli 

terveyden parantaminen perinnöllisten sairauksien (lonkkaniveldysplasia ja PRA) osalta ja tiedonkerääminen. 

Lonkkakuvattuja koiria oli vuoteen 2000 mennessä 70 kpl (16,4% rekisteröidyistä), vuoden 2006 loppuun 

mennessä 289 kpl (25,4%). 

Lonkkakuvaustulosten jakaantuminen ajanjaksoina: vuoteen 2000 asti, vuosien 2002-2006 välisenä aikana ja 

vuoden 2006 loppuun asti: 

Tulos 2000 loppuun 2002-2006 2006 loppuun 

A 9 kpl (12,9%) 25 kpl (16,3%) 44 kpl (15,1%) 

B 9 kpl (12,9%) 52 kpl (34,0%) 87 kpl (29,8%) 

C 29 kpl (41,4%) 41 kpl (27,0%) 84 kpl (28,8%) 

D 17 kpl (24,4%) 33 kpl (21,6%) 66 kpl (22,6%) 

E 6 kpl (8,5%) 2 kpl (1,3%) 11 kpl (3,8%) 

Silmätutkimuksia oli tehty vuoteen 2000 mennessä 50 kpl (11,7% rekisteröidyistä) ja vuoden 2006 loppuun 

mennessä silmäpeilauksella oli tutkittu yhteensä 197 koiraa (20,9%). Prcd PRA:n dna-testejä oli ilmotettu 

jalostustoimikunnalle 67 kpl (tilanne 24.07.2008). Edellisen JTO:n aikana tutkimusmäärät ovat nousseet, mutta 

yhä edelleen ne ovat liian vähäiset että voitaisiin vetää johtopäätöksiä silmäsairauksien esiintyvyyksien suhteen. 

Tavoiteohjelman voidaan sanoa lisänneen jonkin verran lonkkaniveldysplasia tutkimusten määrää. Lonkkien 

osalta on nähtävissä lonkkaniveldysplasian vähenemistä kyseisellä ajanjaksolla, mutta kokonaisuutena tutkittujen 

määrä on edelleen niin pieni, että koko rodun todellisesta tilanteesta ei voida vetää johtopäätöksiä. 

Terveystytkimustulosten voidaan olettaa vaikuttaneen jalostuvalintoihin. Muita tietoja koirien terveystilanteesta on 

tullut jalostustoimikunnalle toistaiseksi vähän. 

Terveen rakenteen ja liikunnan säilyttämisessä painotettiin rodunomaisuutta ja välttämään jalostuksessa 

äärimuotojen käyttämistä. Kerrottiin myös, että koirien tulee pystyä vesityöskentelyyn kylmissä vesissä ja toimaan 

lenkkikaverina. Mitään seurantatavoitteita ei asetettu. 

Käyttöominaisuuksien säilyttämisen suhteen kerrottiin koirien alkuperäisistä työtehtävistä, Portugalin 

vesityökokeesta, ja rodun soveltuvuudesta eri lajeihin. Todettiin, että tyypilliset käyttöominaisuudet pyritään 

säilyttämään ja ohjaamaan harrastajia osallistumaan eri koiraharrastuslajeihin. Eri lajeja esiteltiin katselmuksessa 

2002 ja eri harrastuksista kerrottiin Vesipostilehdessä ja yhdistys tuki harrastustoimintaa ja järjesti mm. 

epävirallisia kilpailuita. Em. tulisi panostaa vielä enemmän. 

Aikaisemman JTO:n avulla rodun ulkomuotoa pyrittiin säilyttämään rodunomaisena välttämällä äärimuotoja ja 

kerrottiin ulkomuotovirheistä joihin jalostuksessa tulisi kiinnittää huomiota: ahtaat takaliikkeet, huonot selkälinjat, 

alhaiset hännänkiinnitykset, niukat otsapenkereet sekä säkäkorkeudet. Voidaan sanoa, että nämä ovat samoja 

virheitä, joihin täytyy edelleen kiinnittää huomiota. 

Kannan laajuus Suomessa kartoitettiin edellistä jalostuksentavoiteohjelmaa laadittaessa vuosilta 1990-2000. 

Koirakannan todettiin kasvaneen aikavälillä maltillisesti. Ohjelma sisälsi tuontikoirien rekisteröintimäärät ja 


jalostukseen käytettyjen urosten ja narttujen tiedot. Populaatiogenetiikkaan ei puututtu muutoin kuin lauseella: 

Pyritään ylläpitämään laajaa geenipoolia. Yksittäisten jalostuskoirien käytölle ei oltu laitettu rajoituksia tai 

tavoitteita numeerisesti, mutta siinä oli mainittu matadorijalostuksen välttäminen ja sisäsiitoksen haitat. 

Syntyneiden pentueiden sisäsiitosasteen kehtys on ollut laskusuuntainen (KoiraNetin tietoihin perustuen). 

Matadorijalostus jatkuu yhä edelleen. 

Asetetuissa tavoitteissa on onnistuttu osittain. Jalostuksen tavoiteohjelman ei voida sanoa kovin hyvin toimineen 

jalostustyötä ohjaavana työkaluna; on ilmeistä että kaikki kasvattajat eivät ole JTO:ta edes lukeneet. 

5.2 ROTUKATSELMUS 

Ensimmäinen portugalin- ja espanjanvesikoirille tarkoitettu katselmus järjestettiin 18.8.2002 Espoon Oittaalla. 

Ulkomuototuomari Harri Lehkonen oli kutsuttu suorittamaan katselmointi. Epävirallisen katselmuksen lisäksi 

tarjolla oli tietoa agilitystä, mejästä, taipumuskokeista, palveluskoirakoelajeista sekä kummankin vesikoirarodun 

turkinhoidosta ja vapaata seurustelua samanhenkisessä seurassa. 

Katselmuksessa mitattiin koiran säkäkorkeus ja pituus. Koiran purenta ja hampaat tarkastettiin ja sen rakenne, 

liikkeet ja luonne arvioitiin samaan tapaan kuin koiranäyttelyssä. Katselmoitavat kohdat arvosteltiin asteikolla 1–4 

(1 = erinomainen, 2 = hyvä, 3 = keskinkertainen, 4 = huono). Koirakohtaiset lausunnot on julkaistu vuosikirjassa 

2002. 

YHTEENVETO PORTUGALINVESIKOIRIEN KATSELMUSTULOKSISTA 

Portugalinvesikoiria osallistui katselmukseen vain 13 kpl. Näistä seitsemän oli uroksia ja kuusi narttuja. 

Katselmustulosten tulkinnassa onkin oltava varsin varovainen pienehkön otannan takia. Kaikki olivat Suomessa 

syntyneitä ja useimmat varsin nuoria: lähes puolet koirista oli alle 1-vuotiaita. Yhden vuoden täyttäneitä oli 

kolmasosa ja loput vanhempia eli 3-, 4- ja 5-vuotiaita. Säkäkorkeudeltaan kaikki mitatut koirat sopivat 

rotumääritelmän rajoihin narttujen ollessa tosin hivenen kookkaita rotumääritelmän mukaiseen ihanteeseen 46 

cm:iin nähden. Urosten korkeus vaihteli 50–55 cm:n välillä mediaanin asettuessa 52 cm:iin ja narttujen 48,5–51 

cm:n välillä mediaanin ollessa 50 cm. Urosten pituudet olivat 52–57 cm ja mediaani 55 cm, ja vastaavasti 

narttujen pituudet 49–53 cm (vain nämä kaksi pituudeltaan mitattua narttua). 

Kolme neljäsosaa portugalinvesikoirista oli mustia ja neljäsosa ruskeita mahdollisine valkoisine merkkeineen. 

Paria poikkeusta lukuun ottamatta koirilla oli erinomainen purenta ja hampaat. Yksi hammaspuutos ja toisen 

koiran lievä alapurenta, joka voi nuori ikä huomioiden vielä parantua, olivat ainoat poikkeamat. Liikkeistään ja 

kulmauksistaan lähes kaikki katselmoidut saivat arvosteluksi hyvän. Monien liikkeet olivat vielä pentumaiset. 

Hieman ahtaat takaliikkeet tai leveät etuliikkeet havaittiin muutamalla koiralla. Kulmaukset olivat pääsääntöisesti 

tasapainoiset tai riittävät. Pää ja leuat arvioitiin yli puolella koirista erinomaisiksi ja kolmanneksella hyviksi. 

Varsinkin uroksilla kehuttiin vahvoja päitä. Lihaksisto ja rungon mittasuhteet olivat kolmella neljäsosalla 

osallistuneista hyvät. Myös erinomaisiksi ja keskinkertaisiksi arvioituja koiria oli mukana. Neliömäisiä mittasuhteita 

kehuttiin ja parin koiran hieman pitkät lanteet mainittiin. Nuorilla koirilla toivottiin rungon vahvistumista. 

Luonteeltaan portugalinvesikoirat olivat erinomaisia (69 %) tai hyviä (31 %). Nartuilla jakauma meni näiden 

kesken tasan, koska osa oli hieman tottumattomia. Uroksista valtaosa oli itsevarmoja, reippaita ja rauhallisia. 

Vesikoirat ry ei ole pystynyt järjestämään roduilleen jalostustarkastustilaisuutta taikka uutta katselmusta 

resurssien puuttuessa. Syynä on joidenkin yhdistyksen toisen koirarodun harrastajien ja -kasvattajien keskinäiset 

konfliktit. Tämä on johtanut yhdistyksen voimavarojen haaskaukseen ja haittaa yhteistyökykyä. 

5.3 TERVEYSKYSELY 

Vesikoirat ry toteutti keväällä 2003 toimintansa ensimmäisen terveyskyselyn. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää 

portugalin- ja espanjanvesikoirien yleistä sairaus- ja terveystilaa sekä saada tietoja koirien luonteesta. 

Kyselylomake lähetettiin Vesiposti 1/03 -lehden keskiaukeamana kaikille jäsenille sekä kaikille Suomen 

Kennelliiton omistajarekisteristä löytyneille portugalinvesikoirien (ja espanjanvesikoirien) omistajille pyrkimyksenä 

tavoittaa kaikki vesikoiran omistavat tai omistaneet ja näiden kaikki vesikoirat. Lehden levikki oli näin ollen yli 600 

kpl. Kysely käännettiin myös ruotsiksi ruotsalaisen jäsenen pyynnöstä ja lähetettiin hänen lisäkseen varsin monille 

vesikoiraharrastajalle Ruotsiin ja Norjaan Internetistä löytyneiden yhteystietojen perusteella. Portugalinvesikoiria 


käsitteleviä vastauksia saatiin 51, joista 20 oli Ruotsista. Tulokset julkaistiin varsin yksityiskohtaisina taulukkoina 

mahdollisine lisäkommentteineen Vesiposti 3/03 -lehdessä. 

Vuonna 2008 on julkaistu uusi terveyskysely. 

LIITE 16 Terveyskysely 2003 - portugalinvesikoirat 

6 JALOSTUKSEN TAVOITTEET JA STRATEGIAT 

6.1 VISIO 

Portugalinvesikoira on saanut pysyvän paikan suomalaisten koiraharrastajien keskuudessa rekisteröintimäärien 

ollessa maltillisessa nousussa. Rotuamme ei käytetä enää alkuperäisissä tehtävissään, mutta rotu soveltuu 

nykyisin hyvin harrastus- ja seurakoiraksi. Rodun kysyntään on vaikuttanut lähinnä näyttelyharrastus ja 

perhekoiran ominaisuudet, mutta tulevaisuudessa osataan jo vaatia harrastuskoiralle sopivia luonne- ja 

käyttöominaisuuksia. Rotua harrastavan yhdistyksen on edelleen kannustettava kaikin tavoin jäseniään 

osallistumaan koiriensa kanssa harrastuksiin ja tukea kasvattajia säilyttämään rodun työkoiramainen luonne. 

Portugalinvesikoirakanta saadaan jalostuksellisesti aiempaa kestävämmälle tasolle nostamalla rekisteröintimääriä 

tasaisesti, lisäämällä uutta geenipoolia edustavia tuonteja ja järkeistämällä jalostusvalintoja. Saman 

jalostusaineksen ja siitosmatadorien jatkuva käyttö palvelee vain pentujen helppoa tuottamista kysynnän 

ylittäessä tarjonnan. 

Rotu ei tule ensimmäiseksi mieleen käyttökoiran hankintaa suunnittelevalle, tai muunkaan harrastuskoiran 

hankintaa harkitsevalle jo turkinhoidon vuoksi. Toisaalta lyhyeksi trimmattu turkki on varsin helppohoitoinen. 

Pienehkö koko (varsinkin narttujen) voi lisäksi joskus olla haittana ainakin joitakin lajeja harrastaville. Tällä 

hetkellä on havaittavissa selkeää kiinnostuksen kasvua TOKO-harrastukseen ja PK-lajeihin, ja yhdistyksen onkin 

parhaansa mukaan tuettava tätä. Uusien harrastajien myötä saadaan näkyvyyttä rodulle monipuolisena 

harrastuskoirana. 

Koirien on omattava tarvittavat rakenteelliset ja terveydelliset ominaisuudet kyetäkseen alkuperäisiin tehtäviinsa. 

Tällöin ne kykenevät toimimaan myös monipuolisina harrastuskoirina. Rodun terveyden kannalta huolta 

aiheuttavat erilaiset autoimmuunisairaudet. Lonkkaniveldysplasian suhteen on nähtävissä kehitystä parempaan 

suuntaan, mutta kokonaistilanteen selvittämiseksi on koiria kuvattava huomattavasti enemmän. JDCM dna-testin 

laaja käyttöönotto mahdollistaa sairauden aiheuttamien pentukuolemien estämisen, ja lopulta sairauden 

kitkemisen kokonaan rodustamme. Rodun silmäsairauksien todellisen tilanteen selvittämiseksi tarvitaan 

huomattavasti enemmän tutkittuja koiria. 

Tämä ulkonäöltään näyttävä ja omaleimainen rotu on vakiinnuttanut paikkansa näyttelykoirana ja lisää suosiotaan 

näissä harrastuspiireissä. Rodun alkuperäisiä ominaisuuksia tulee kuitenkin vaalia ja huolehtia siitä, ettei 

monessa rodussa vallalla oleva show tyyppi peitä alleen sitä perinteistä - muinoin kalastajan parhaana ystävänä 

palvellutta tinkimätöntä työkoiraa. Parhaimmillaan portugalinvesikoira voi siis olla upea näyttelykoira, rakastettu 

perheenjäsen ja toimiva harrastuskoira. 

Rotua harrastavan yhdistyksen tärkein tehtävä on kerätä tietoa rodun nykytilanteesta, esille tulevista ongelmista 

ja sairauksista. Kaikki portugalinvesikoirien omistajat ovat tässä suhteessa avainasemassa. Ongelmien 

tunnistaminen ja avoin tiedonjako antavat kasvattajille välineitä parempaan ja terveempään rodunjalostukseen. 


6.2 ROTUJÄRJESTÖN TAVOITTEET 

Keskeisimpinä tavoitteina on portugalinvesikoiran tehollisen populaatiokoon kasvattaminen, terveyden 

parantaminen, rodunomaisen luonteen ja käyttöominaisuuksien säilyttäminen ja parantaminen, sekä rakenteen ja 

ulkomuodon pitäminen rotumääritelmän mukaisina. 

Populaation koko 

Rotumme perinnöllisen monimuotoisuuden kasvattaminen tulee turvata laajentamalla jalostuspohjaa. Suomen 

tämän hetkisen kannan koiria tulee käyttää tasaisesti, ja yksittäisten urosten liikakäyttöä on vältettävä, sekä 

pidettävä käytettävien urosten määrä suhteessa narttuuihin mahdollisimman suurena. Pääsääntöisesti 

yhdistelmiä ei saa toistaa, ja mikäli saman pentueen narttuja käytetään jalostukseen, niille ei tule käyttää samaa 

urosta. Yhdistelmien sukusiitosasteiden tulee olla alle 6,25 % vähintään viidellä sukupolvella laskettuna. Suomen 

kantaa tulee täydentää ulkomaisella geneettisellä materiaalilla. Rekisteröintien määrän tulee kasvaa pitkällä 

aikavälillä tasaisesti ja maltillisesti. 

Terveys 

Terveyden suhteen rodussamme on keskeisinä tavoitteina kerätä tietoja rodussamme esiintyvistä sairauksista ja 

lisätä yksilöiden terveystutkimusten määrää. Kerätyn terveystiedon avulla määritetään tarvittaessa uusia 

tarvoitteita rodun terveyden parantamiseksi, ja pyritään estämään perinnöllisten sairauksien leviäminen kannassa. 

Myös koirien kuolinsyistä kerätään tietoja. Jalostusmateriaalia ei ole tarkoitus tarpeettomasti kaventaa yksittäisen 

sairauden ilmaantuessa. PEVISA-ohjelmaa jatketaan entisellään tavoitteena lonkkaniveldysplasian esiintyvyyden 

laskeminen. Lonkkaniveldysplasian kokonaistilanteen selvittämiseksi yhdistyksen tavoitteena on 

lonkkakuvausmäärän nostaminen 45%:iin vuosittain syntyneistä vuoteen 2011 mennessä. Silmäsairauksien 

esiintyvyyden kartoittamiseksi tavoitteena on silmätutkimusten määrän nostaminen 35%:iin vuoteen 2011 

mennessä. Prcd PRA ja JDCM dna-testit tulee ottaa käyttöön laajamittaisesti osana jalostuskoirien 

rutiinitutkimuksia. 

Luonne- ja käyttöominaisuudet 

Luonne- ja käyttöominaisuuksien suhteen on tavoitteena rotumääritelmän mukainen ja vesityöhön kykenevä 

erilaisiin harrastuksiin sopiva koira. Luonteiden tulee täyttää nyky-yhteiskunnan vaatimukset. Yhdistyksen 

tavoitteena on kerätä tietoja koirien ominaisuuksista. Tavoitteena on portugalinvesikoirien omistajien 

kiinnostuksen lisääminen luonnetesteihin ja niiden käyntimäärien kasvattaminen. Myös kiinnostuksen lisääminen 

eri lajeihin ja koekäyntimäärien kasvattaminen on tavoitteena. Yhdistys tiedottaa jäseniään portugalilaisen 

vesityökokeen sisällöstä. Kasvattajien tietoa luonteiden jalostamisesta on lisättävä. 

Rakenne ja ulkomuoto 

Keskeisimpänä tavoitteena on mahdollisimman rotumääritelmän mukainen portugalinvesikoira, joka on 

terverakenteinen ja liikkuu rodunomaisesti. Liioittelua ja äärimuotojen käyttöä on vältettävä. Huomiota tulee 

kiinnittää sekä rungon että pään oikeisiin mittasuhteisiin, suoriin selkälinjoihin, oikeaan hännänkiinnitykseen, 

säkäkorkeuteen ja takaraajojen oikeisiin asentoihin sekä liikkeisiin. Ulkomuototuomareiden perehdyttämistä tulee 

kehittää huomioiden rodulla tavattavat virheet ja hylkäävät ominaisuudet. Omistajien kiinnostusta näyttelyihin 

pyritään lisäämään, jotta koirien ulkomuotoa ja rakennetta saadaan verrattua rotumääritelmään. 


6.3 ROTUJÄRJESTÖN STRATEGIA 

Populaation koko 

Tavoite: Populaation koko jatkaa nykyistä kasvusuuntausta ja tehollinen populaatiokoko laajenee. Rodun 

sukusiitosaste laskee. 

Toimintasuunnitelma: 

- Yhdistyksen lehdessä julkaistaan vuosittain jalostuksen tavoiteohjelman päivitetyt jalostustilastot. 

- Kasvattajien genetiikan tuntemusta ja ymmärrystä pyritään parantamaan julkaisemalla asia-artikkeleita 

aiheesta. Järjestetään jalostuspäivä kasvattajille ja siitosurosten omistajille. 

- Uusia kasvattajia neuvotaan tutustumaan jalostuksen tavoiteohjelmaan. 

- Rodunjalostuksessa pyritään noudattamaan jalostuksentavoiteohjelman suosituksia (ks. 4.1): 

o Yksittäsiä koiria ei tule käyttää liikaa jalostukseen ja erisukuisia koiria tulee käyttää tasasesti. 

o Yhdistelmän sukusiitosaste on mahdollisimman pieni. 

o Yhdistelmää ei toisteta, eikä saman pentueen nartuille käytetä samaa urosta. 

o Jalostuskoirien valinnassa ensisijaisesti kiinnitettävä huomiota terveyteen sekä luonteeseen ja 

käyttöominaisuuksiin. 

o Uutta geneettistä materiaalia tulee tuoda ulkomailta. 

Terveys 

Tavoite: Rodun terveyden kokonaistilanne saadaan kartoitettua. PEVISA-ohjelman mukaisten lonkkakuvausten 

määrä nousee seuraavina vuosina 45%:iin ja silmätutkimusten määrä 35%:iin. Jalostuskoirat ovat dna-testattuja 

prcd PRA:n ja JDCM:n suhteen. 


- Terveyskysely postitetaan kaikille jäsenille, julkaistaan yhdistyksen kotisivuilla ja jaetaan eri tilaisuuksissa. 

Tulokset julkaistaan vuonna 2009. 

- Jatketaan PEVISA-ohjelmaa. 

- Tiedotetaan PEVISA-ohjelman tutkimusten tärkeydestä ja järjestetään joukkotutkimustilaisuuksia. 

- Kannustetaan PRA- ja JDCM:n dna-testien käyttämistä. 

- Aloitetaan kuolinsyy- ja kuolinikätietojen kerääminen. 

- Eläinlääkäriasemille lähetetään kysely rodulla esiintyneistä sairauksista. 

Luonne- ja käyttöominaisuudet 

Tavoite: Jalostukseen käytettävät koirat ovat rotumääritelmän mukaisia luonne- ja käyttöominaiksuuksiltaan, sekä 

niistä saadaan tietoa luonnetestimäärien kasvaessa vuosittain. Harrastaminen ja kokeissa käyminen kasvavat ja 

lisäävät kiinnostusta rotuun. 


- Rotumääritelmän mukaisen perinnön kunnioittaminen jalostustyössä. 

- Kasvattajien on perehdyttävä luonne- ja käyttöominaisuuksien periytymiseen, sekä pentujen 

kasvuolosuhteiden merkitykseen. Asiasta tiedotetaan yhdistyksen lehdessä sekä järjestetään koulutusta. 

- Yhdistys kannustaa jäseniään viemään koiriansa luonnetesteihin ja pyrkii järjestämään omia 

luonnetestitilaisuuksia. 

- Luonnetestin ihanneprofiilista tulisi tehdä ehdotus ja päätös. 

- Yhdistys kannustaa jäseniään koe- ja kilpailutoimintaan, sekä pyrkii resurssiensa puitteissa järjestämään 

niitä vuosittain. 

- Palveluskoiraoikeuksien takaisin saaminen rodullemme on lähiaikojen tavoitteena. 

Rakenne ja ulkomuoto 

Tavoite: Saada mahdollisimman monesta yksilöstä ulkomuototuomarin arviointi. Rodussa yleisesti esiintyvien 

virheiden selkeä tiedostaminen ja niiden vähentäminen. Tuomareiden roduntuntemuksen kehittäminen. 


- Kannustetaan koiranomistajia käyttämään koiriaan näyttelyissä. 

- Järjestetään jalostuskatselmus ensisijaisesti näyttelyssä käymättömille koirille. 

- Järjestetään tuomareille koulutusta ja jaetaan informaatiota. 

Jalostuksen tavoiteohjelman seuraavassa päivityksessä tulee ottaa huomioon rodun kehityssuunta, jalostuksen 

tavoiteohjelman toteutuminen, sekä asettaa tavoitteet ja strategiat niiden mukaisiksi. Tähän jalostuksen 

tavoiteohjelmaan on tehty muutoksia 2002-2006 ohjelmaan verrattuna ennen muuta jalostuksen painopisteiden 


suhteen. Niiden tuolloinen järjestys oli laadittu yhdistyksen toisen rodun jto:n kanssa yhdenmukaiseksi perustuen 

laatijoiden virheellisiin oletuksiin rotujen samankaltaisuudesta. 

6.3.1 Jalostuskoirille asetettavat suositukset 

Seuraavissa taulukoissa on kuvattuina PEVISA-ohjelman mukaiset määräykset ja suositukset jalostukseen 

käytettäville koirille. 

Taulukko 63-1: PEVISA-ohjelman mukaiset määräykset ja suositukset. 

PEVISA-määräykset 

rekisteröinnille 

Suositukset 

Lonkkanivelten Pentueen molempien - ensisijaisesti jalostukseen tulisi käyttää tervelonkkaisia koiria (A 

kasvuhäiriö (HD) vanhempien tulee olla tai B) 

lonkkakkuvattuja - toisen ollessa C (I-asteen dysplasia) toisen oltava A tai B 

vähintään 12 kk - D-lonkkaisen käyttöä ei suositella kuin erityisen perustelluista 

ikäisinä. 

syistä, ja tuolloin vain on A- tai B-lonkkaiselle 

- jalostukseen ei tulisi käyttää E-lonkkaista koiraa, tai jos sillä on 

liikuntaa haittaava nivelrikkomuutos 

Silmätarkastus Pentueen molempien - vain tervesilmäisiä koiria tulee käyttää jalostukseen 

vanhempien tulee olla - jalostukseen ei suositella käytettäväksi koiraa, joka on todettu 

silmätarkastettuja. prcd PRA sairaaksi dna-testillä 

Silmätarkastuslausunto - prcd PRA dna-testein kantajaksi todettua voi käyttää vain prcd 

ei saa olla 36 kk:tta PRA terveelle 

vanhempi ja koirien - jalostukseen ei suositella käytettäväksi koiria jotka ovat 

silmät tulee olla tiettävästi periyttäneet HC:ta jälkeläisilleen, tai joiden vanhemmat 

terveiksi todetut. ovat periyttäneet sitä jälkeläisilleen 

- silmätutkimuksia tulisi tehdä myös keski-ikäisille ja vanhoille 

koirille, koska useat sairaudet puhkeavat vanhemmalla iällä 

Koska portugalinvesikoiran ohjelmaan ei liity raja-arvoa tai terveysvaatimusta, hyväksytään astutushetkellä tai 

rekisteröintihetkellä voimassa oleva tulos ( PEVISA-ohjelma 1.1.2006 lähtien). 

Taulukko 63-2: Muut perinnölliseksi luokiteltavat sairaudet ja viat. 

Sairaus tai vika Jalostuskäytössä huomioitavaa 

Allergia - vain terveitä ja oireettomia tulee käyttää jalostukseen 

JDCM - JDCM dna-testituloksen 1-2/oletettu kantaja voidaan yhdistää vain 1-1/ oletettu 

terve tuloksen saaneen kanssa 

- sairautta tiettävästi periyttäneelle koiralle, sen dna-testaamattomille sisaruksille 

ja vanhemmille voidaan käyttää ainoastaan dna-testattua JDCM 1-1/oletettu terve 

yksilöä 

- kantaja-kantaja yhdistelmää ei saa tehdä 

Kivesvika - uroksella tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina 

kivespussiin 

- ellei urosta ole palkittu virallisessa näyttelyssä, tulee jalostustoimikunnalle 

toimittaa virallinen kivestodistus ja todistus on toimitettava myös Suomen 

Kennelliittoon viimeistään, kun uroksen pentue rekisteröidään 

Purentavika tai 

- jalostukseen ei suositella käytettäväksi koiraa, jolla on purentavika tai jolta 

hammaspuutos 

puuttuu enemmän kuin kaksi premolaarihammasta tai muita hampaita 

IC - IC koiraa ei tule käyttää jalostukseen 

- IC koiran sisaruksia ei suositella käytettäväksi jalostukseen, eikä koiria jotka 

Muu vakavaksi 

luokiteltava perinnöllinen 

sairaus 

ovat periyttäneet sitä jälkeläisilleen 

- jalostukseen ei suositella käytettäväksi koiraa, jonka lähisukulaisella 

(jälkeläiset/vanhemmat/pentuesisarukset) on todettu perinnölliseksi luokiteltava 

vakava sairaus 

Jalostukseen käytettävien koirien tulee olla kaikinpuolin terveitä ja hyväkuntoisia niin fyysisesti kuin psyykkisesti. 


Taulukko 63-3: Muita suosituksia jalostuskoirille. 

Koiran jalostuskäytössä huomioitavaa 

Jalostuskoirien 

- urosta ei tule käyttää liikaa jalostukseen: max 5% sukupolven (noin 4 vuotta) 

liikakäytön 

rekisteröinneistä, joka tarkoittaa korkeintaan 22 pentua urosta kohden 

vastustaminen 

- jalostukseen käytetyn nartun sisarelle ei tule käyttää samaa urosta 

- yhdistelmää ei tule uusia: tästä voidaan poiketa siinä tapauksessa että 

aikaisemman pentueen kaikki pennut ovat samaa sukupuolta tai pentuja on 

syntynyt korkeintaan 2 kpl. 

Sukusiitos - syntyvien pentujen sukusiitosprosentin ei tule ylittää 6,25 % vähintään viidellä 

sukupolvella laskettuna 

Luonne - jalostukseen ei tule käyttää koiraa joka on arka tai aggressiivinen, pieni 

pidättyväisyys sallitaan 

- jalostukseen ei tule käyttää koiraa joka on voimakkaasti paukkuarka 

- koiran ei tule olla Kennelliiton hyväksymässä kokeessa HYLÄTTY luonteen takia 

- näyttely- tai koearvosteluissa ei saa toistuvasti olla huomautusta arasta tai 

aggressiivisesta käytöksestä 

Ulkomuoto - yhdistelmän koirat ovat saavuttanut laatuarvostelun ERITTÄIN HYVÄ virallisessa 

näyttelyssä yli 15 kk ikäisenä 

- harkinnan mukaan voidaan suositella myös uroksia, joilla on laatuarvostelu 

ERINOMAINEN junioriluokasta. 

Nartulla saa teettää pentuja vain Suomen Kennelliiton voimassa olevan koirarekisteriohjeen mukaisesti. Koiran 

käyttämistä jalostukseen hyvin nuorella iällä ei suositella sen vuoksi, että monet perinnölliset sairauden ilmenevät 

vasta vanhemmalla iällä. Jalostukseen aiottavien koirien lähisukulaisten tutkimustuloksia ja terveydellistä 

tilannetta tulisi tarkkailla kriittisesti ja ottaa tulokset huomioon jalostustyössä. 

Suomen Kennelliiton koirarekisteriohje: 

http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/4608D0E4-4799-40E4-A713-5EA45DEB5175/0/koirarekisteriohje_2008.pdf 

/1.8.2008 

Pentueen rekisteröintiin liittyvät poikkeuslupa-anomukset Suomen kennelliiton sivuilla: 

http://www.kennelliitto.fi/FI/jalostusjakasvatus/rekisterointi/poikkeusluvat/Poikkeuslupa.htm /1.8.2008 


6.3.2 Uroksen omistajan vastuu 

Koirarodun jalostuksellinen vastuu mielletään aika helposti vain kasvattajan harteille jätettävästä 

mielenkiintoisesta tehtävästä taikka ”taakasta”, vaikka se on myös pitkälti uroksen omistajan harkintakyvyn 

punnitsemista. Taloudelliset seikat huomioonottaen uroksenomistajan kriittinen arvio yhdistelmän osapuolien 

toisilleen sopivuudesta voi joutua kovallekin koetukselle. Varmasti suurin osa uroksen omistajista luonnollisestikin 

kokee jossain määrin imartelevaksi sen, että juuri hänen omistamaansa uroskoiraa pidetään niin huomattavassa 

arvossa, että sen halutaan jakavan geeniperintöään tulevaisuuden rodunjalostukseen. 

Uroksen omistajan velvollisuus on selvittää tarjotun nartun taustat, aivan samoin kuin nartun omistaja selvittää 

uroksen taustatiedot parhaan kykynsä mukaan. Uroksen omistajalla on täysi vastuu kertoa rehellisesti koiransa 

taustoista ja mahdollisista aiemmissa pentueissa ilmenneistä hyvistä ja huonoista puolista. Koska urosta voidaan 

jo sen sukupuolisten fysiologisten ominaisuuksiensa myötä käyttää jalostukseen huomattavasti useammin kuin 

narttua sen elinaikana, on myös uroksen omistajan oltava perehtynyt rodunjalostuksen perusteisiin ja niihin 

liittyviin eettisiin arvoihin. 

PEVISA-ohjelma luonnollisestikin helpottaa myös uroksen omistajan vastuunkantoa, koska ohjelman myötä 

pakolliset terveystulokset on toimitettava yleiseen tietoisuuteen ennen jalostuskäyttöä ja nartun omistajalla on 

mahdollisuus selvittää ne ajoissa. Koska PEVISA-ohjelman ulkopuolelle jää mm. osa sairauksista ja vioista sekä 

luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin liittyvät seikat, on sekä uroksen että nartun omistajan velvollisuus tiedottaa 

koiransa ominaisuuksista toisilleen. 

Hyviä ja konkreettisia ohjeita mietittäväksi ovat seuraavat uroksen omistajille laaditut ajatelmat: 

• Mitä niin erityistä ja hyvää uroksellasi on tarjottavana rodulle, että sen jalostuskäyttö on tärkeää? 

• Onko uroksella viralliset terveystutkimustulokset ennen jalostuskäyttöä? (PEVISA-ohjelman määräykset 

pentujen rekisteröinnistä.) 

• Onko uroksella muita sairauksia tai vikoja? (Jalostuskoirille asetettavat suositukset.) 

• Millainen on uroksen sukulaisten terveys – tieto niistäkin on tärkeää nartun omistajalle? 

• Onko nartulla viralliset terveystutkimustulokset ennen jalostuskäyttöä? (PEVISA-ohjelman määräykset pentujen 

rekisteröinnistä.) 

• Onko nartulla muita sairauksia tai vikoja? (Jalostuskoirille asetettavat suositukset.) 

• Millainen on nartun sukulaisten terveys? 

• Onko tarjottu narttu todella niin hyvä, että sitä kannattaa käyttää jalostukseen? 

• Ovatko nartun mahdollisesti puutteelliset ominaisuudet kompensoitavissa uroksesi ominaisuuksilla? 

(Ehdottomasti tärkeimmät ulkomuodolliset ominaisuudet ovat tyyppi ja rakenne.) 

• Luonne periytyy, aivan kuten ulkomuotokin! (Luonnetesti mittaa perinnöllisten ominaisuuksien lisäksi 

ympäristövaikutuksia.) 

• Olisitko uroksen omistajana valmis ottamaan itsellesi pennun kyseisestä yhdistelmästä? 

• Onko uroksesi niin hyvä, että haluaisit itse käyttää jalostukseen esim. sen tytärtä? 

• Onko uroksen tai nartun lähisukulaisilla jo samanlinjaisia pentueita – millaisia ne ovat? 

• Jalostuskoirien valinnalla vaikutetaan koko rotuun, ei vain kyseisen kasvattajan työhön. 

• Aloittelevan kasvattajan kannattaa välttää linjasiitosta, koska linjaamalla saatetaan vakiinnuttaa ei toivottuja 

ominaisuuksia. (Sukusiitosprosentin tarkka huomioiminen yhdistelmiä suunniteltaessa.) 

• Jos uroksella on jo paljon jälkeläisiä, kannattaisiko miettiä rodun tulevaisuutta tarkemmin ja laajemmin 

geenipoolin kannalta, ja suositella mahdollisesti vielä käyttämätöntä kapasiteettia esim. uroksen veljeä tai muuta 

sukulaista. (Yksittäisen uroksen jälkeläisten määrän rajoittaminen eli 

matadorjalostuksen välttäminen.) 


6.4 UHAT JA MAHDOLLISUUDET (SWOT-ANALYYSI) 

VAHVUUDET HEIKKOUDET 

- Muissa maissa vielä tallella täällä käyttämättömiä 

linjoja. 

- Populaatiokoon kasvaessa enemmän mahdollisia 

jalostusvalintoja. 

- Virallisten terveystutkimusten määrä noussut. 

- Vapaaehtoisen terveystutkimusten määrä noussut. 

- Lonkkadysplasian esiintyvyys lähtenyt laskuun. 

- Rotu sopii luonteeltaan perhekoiraksi ja täyttää nykyyhteiskunnan 

vaatimukset. 

- Sopiva monenlaisiin harrastuksiin. 

- Terveen liioittelematon rakenne ja yhä perinteisiä 

käyttöominaisuuksia. 

- Näyttävä ja huomiotaherättävä näyttelykoira. 

MAHDOLLISUUDET UHAT 

- Populaatiokoon kasvattaminen tuontien avulla. 

- Portugalissa rotukirja avoin: uusia geenejä rotuun. 

- Sukusiitosasteen pienentämisestä yhteinen tavoite. 

- Kasvattajien tiedottaminen tehollisen 

populaationkoon tärkeydestä ja soveltamisesta. 

- Kasvattajat saadaan innostettua laajentamaan 

kontakteja ja yhteyksiä ulkomaille. 

- Jalostuksen tavoiteohjelma auttaa kasvattajia 

päämäärätietoisempaan jalostukseen ja parantaa 

rodun tasoa. 

- Lonkkadysplasian ja silmäsairauksien tutkimusten 

lisääntyminen parantaa rodun tasoa terveyden 

suhteen (hyödyntäminen jalostusvalinnoissa). 

- Rotua tutkitaan paljon USA:ssa ja sieltä (ja myös 

muualta) saatavissa tulevaisuudessa uusia dna-testejä 

perinnöllisten sairauksien vastustamiseen. 

- Sairauksien perinnöllisyysmekansimien selviäminen 

auttaa rodunjalostusta. 

- Prcd PRA ja JDCM dna-testien käyttöönotto 

mahdollistaa näiden sairauksien suhteen riskittömät 

yhdistelmät. 

- Koiria luonnetestataan enemmän: lisätietoa 

kasvattajille koirien henkisten ominaisuuksien 

laadusta, ja sen käyttöönotto jalostuksen 

apuvälineeksi. 

- Kasvattajien yhteistyö paranee. 

- Harrastajat ja kasvattajat kiinnostuvat rodun 

alkuperäisestä käyttötarkoituksesta: vesityökokeen 

soveltaminen Suomen olosuhteisiin. 

- Ulkomuototuomareiden koulutus: laaja ja 

yksityiskohtainen tiedonjako. 

- Tavoiteohjelmaan sitoudutaan. 

- Tuonnit saattavat usein olla geneettisesti samaa 

linjaa Suomessa olevan kannan kanssa. 

- Tuonteja käytetään tasoonsa nähden liikaa 

jalostukseen. 

- Populaatio geneettisesti liian homogeeninen. 

- Vanha ja uusi sukusiitos rasittavat rodun 

sukusiitosastetta. 

- Tehollinen populaatiokoko laskennallisesti 

virheellinen koirien ollessa erittäin suuresti 

samansukuisia. 

- Lonkkakuvauksia ja silmätutkimuksia ei tehdä 

tarpeeksi paljon. 

- Rodun jalostustoimikunta ei saa riittävästi tietoa 

kasvattajilta ja harrastajilta rodussa esiintyvistä 

sairauksista. 

- Luonnetesteistä, kokeista saatavaa tietoa ei 

hyödynnetä. 

- Yhdistystoiminnassa voimavarat vähenevät 

toiminnan kasaantuessa pienen joukon harteille. 

- Yhteistyö SSL:n kanssa vähäistä. 

- Ulkomuototuomareiden rodun tuntemus ei aina 

riittävä. 

- Kasvattajien näkemyserot. 

- Geenimateriaalin tuonti kallista. 

- Pennutuksessa sorrutaan helppohin ratkaisuihin ja 

rodun sukusiitosaste nousee jalostukseen käytettävien 

koirien ollessa samansukuisia. 

- Tehollinen populaatiokoko ei kasva sillä käytetään 

liikaa samoja uroksia. 

- Kysynnän noustessa pennutuksen tavoitteena on 

pikainen rahastus. 

- Yksittäinen liikaa käytetty jalostuskoira tuo rotuun 

laajalle leviävän terveysongelman tai sairauden. 

- Piittaamattomuus perinnöllisiä sairauksia kohtaan, 

eikä dna-testejä haluta hyödyntää. 

- Luonteen ja käyttöominaisuuksien jalostamiseen ei 

kiinnitetä riittävästi huomiota ja käyttöominaisuudet 

huononevat, tai jopa katoavat. 

. 

- Liioittelu ulkomuotojalostuksessa muuttaa rotutyyppiä 

pois alkuperäisestä. 

- Rodun jalostaminen kokonaisuutena unohtuu. 

- Uudet kasvattajat eivät ole riittävästi perehtyneitä 

rotuun 

- Jalostuksen tavoiteohjelmaan ei sitouduta ja 

tavoitteisiin ei päästä. 


6.5 VARAUTUMINEN ONGELMIIN 

Jalostuspohjan kapeneminen: 

Syy: 

- samansukuisten koirien liiallinen käyttö jalostukseen 

- nykyinen kanta muodostunut pienestä koiramäärästä 

- populaatio maalimanlaajuisesti homogeeninen ja kannat pieniä USA:ta lukuunottamatta 

Varautuminen: 

- kotimaisen koirakannan käyttö laajasti jalostukseen 

- käytettyjen urosten määrä mahdollisimman suuri 

- geneettisen materiaalin tuonti 

Miten vältetään: 

- kasvattajia tiedotetaan rodun geneettisesti hauraan perinnön huolenpidosta 

- uutta geneettistä materiaalia: tuontikoirat, ulkomaiset astutukset ja tuontisperman käyttö 

- yhdistelmiä ei uusita, samaa urosta ei käytetä sisaruksille 

- käytetään mahdollisimman erisukuisia koiria yhdistelmissä 

- viimekädessä jalostuskäytön rajoitus yksittäisille koirille 

Toteutuessaan merkitsee: 

- vaihtoehtoisten yhdistelmien mahdollisuudet pienenevät 

- sukusiitosasteen kohoamiseen liittyvien haittojen ilmaantuminen koirien terveyteen 

- tunnettujen ja uusien sairauksien lisääntyminen 

Perinnöllinen sairaus leviää kannassa: 

Syy: 

- sairaan yksilön tai kantajan runsas jalostuskäyttö 

- tehollinen populaatiokoko on pieni ja rodun sukusiitosaste nousee 

Varautuminen: 

- koirien terveystutkimukset, jälkeläisseuranta 

- kuolinsyiden kartoittaminen. 


- terveystietojen kerääminen 

- tuontikoirien paritus mahdollisimman erisukuisten yksilöiden kanssa 

- yhdistelmien sukusiitosasteiden tarkkailu 

- tiedotetaan tehollisen populaatiokoon merkityksestä 


- sairaus leviää kantaan 

- vaikeuttaa jalostusyksilöiden löytämistä 

- rodun kysyntä pienenee 

Terveys heikkenee: 

Syy: 

- kapea geneettinen materiaali 

- samansukuisia koiria käytetään liikaa jalostukseen 

- matadorien käyttö jalostuksessa 

- tuontikoirien taustoja ei ole riittävästi tutkittu ja niiden mukanaan tuomat sairaudet 

Varautuminen: 

- terveystietojen kerääminen ja niistä tiedottaminen 

- yhteistyö kasvattajien ja jalostustoimikunnan kanssa 


- laajennetaan geenipohjaa tuonneilla joiden taustat tunnetaan mahdollisimman tarkasti 

- tiedotetaan rodussa ilmenneistä sairauksista 


- jalostus vaikeutuu 

- jalostuspohja kapenee entisestään terveiden koirien määrän vähetessä 

- sukussitosdepressio 


Luonne ja käyttöominaisuudet heikkenevät: 

Syy: 

- jalostukseen käytettyjen koirien luonne-ja käyttöominaisuuksia ei ole testattu tarpeeksi 

- rodunomaista luonnetta ei ymmärretä 

- ulkomuotopainotteinen jalostus 

- pentujen kysynnän vuoksi luonteeltaan heikkotasoisia koiria käytetään jalostukseen 

Varautuminen: 

- kasvattajien valistus 

- liian pehmeitä ja arkoja koiria ei tule käyttää jalostukseen 

- huonon hermorakenteen omaavien koiria ei tule käyttää jalostukseen 

- harrastaminen, osallistuminen kokeisiin ja kilpailuhin 

- kaikki harrastukset kertovat rodun monipuolisista käyttöominaisuuksista 


- koulutuksen tukeminen 

- koetoiminnasta tiedottaminen ja myönteinen julkisuus kilpailu-ja koetoiminnalle 

- testataan koirien uinti-ja sukellustaipumus sekä noutohalukkuus 

- pidetään huolta rodun taipumuksista ja kunnioitetaan rodun alkuperää 

- käyteään hyväksi luonnetestejä. 


- rodun alkuperäiset rodunomaiset käyttöominaisuudet katoavat 

- rotu muuttuu pelkästään näyttely-ja seurakoiraksi 


6.6 TOIMINTASUUNNITELMA JALOSTUKSENTAVOITEOHJELMAN TOTEUTTAMISEKSI 

2008 2009 2010 2011 

- virallisten 

terveystulosten tilastointi 

ja julkaisu 

- terveyskyselyn julkaisu 

- terveyskyselyn 

jakaminen ja tulosten 

kerääminen 

- vuosikirja 

- rotua harrastavan 

yhdistyksen 

toimintastrategian 

suunnittelu 

ongelmakohtien suhteen 

- tehollisen 

populaatiokoon 

kasvattaminen, tiedotus 

- virallisten 


ja julkaisu 

- koe-ja testitulosten 

tilastointi ja julkaisu 

- jalostuksen 

tavoiteohjelman 

tilastojen päivitys ja 

julkaisu 

Vesipostissa 1/2009 

- vuosikirja 


yhdistyksen 


suunnittelu 


ja organisaatiomuutos 

jos tarpeen 

- terveyskyselyn 

valmistuminen 06/2009 

ja julkaisu Vesiposti 

3/2009 

- kuolinsyiden ja 

kuoliniän kartoituksen 

suunnittelu 

- jalostuspäivä, 

jalostuskatselmus 

- portugalilaisen 

vesityökokeen 

harrastuksellisen 

käyttöönoton suunnittelu 

- tehollisen 


kasvattaminen, tiedotus 

- virallisten 


ja julkaisu 



- jalostuksen 



julkaisu 

Vesipostissa 1/2010 

- vuosikirja 

- joukkoterveystarkastus 

- eläinlääkäriasemille 

kysely 

- kuolinsyytietojen keruu 

- luonnetesti 

- jaetaan tietoa 

luonnetestin 

merkityksestä 

- kasvattajapäivä: 

luonteen jalostaminen 

- harrastuslajien 

esittelypäivä jäsenille 

- portugalilaisen 

vesityökokeen esittely, 

informaation jako 

- rotuinformaatiota 

ulkomuototuomareille 

- rodun sukusiitosasteen 

selvittäminen 

laskennallisesti, 

resurssien organisointi 

- tehollisen 


kasvattaminen, tiedotus, 

arviointi ja toimenpiteet 

- virallisten 


ja julkaisu 



- jalostuksen 



julkaisu 

Vesipostissa 1/2011 

- vuosikirja 

- terveyskysely 

- kuolinsyytietojen keruu 

- seuraavan luonnetestin 

valmistelu 

- rodun kehityssuunnan 

arvointi ja tavoitteiden 

asettelu 


yhdistyksen 


suunnittelu 


- jalostuspäivä 

kasvattajille 

- valmistellaan 

pentuoppaan laatimista 

kasvattajille 


7 TAVOITEOHJELMAN TOTEUTUMISEN SEURANTA 

Tavoiteohjelman noudattaminen ja sen seurannan toteutuminen ovat ensisijaisesti jalostustoimikunnan vastuulla. 

Rotujärjestön hallitus kuitenkin valvoo viimekädessä tavoiteohjelman noudattamista koskevia asioita ja huomioi 

ohjelman tavoitteet vuotuisissa toimintasuunnitelmissaan. Tavoiteohjelman toteutuminen ja asetettujen 

päämäärien saavuttaminen raportoidaan jalostustoimikunnan vuosittaisessa toimintakertomuksessa, sekä 

vuosittain Vesiposti-lehdessä julkaistuissa tilastoissa. Toimintakertomuksessa esitetään yhteenvedot edelliseltä 

vuodelta. Toimintasuunnitelmassa esitetään jälleen tavoitteet ohjelman suhteen seuraavalle vuodelle. 

Jalostustoimikunta julkaisee virallisia terveystutkimustuloksia Suomen Spanieliliiton jäsenlehdessä – ”Spanieli”, 

sekä yhdistyksen Vesiposti-lehdessä sekä kotisivuilla. Yhdistyksen kotisivuilla ja Vesipostissa julkaistaan myös 

muita tulostietoja. Jalostuksen tavoiteohjelmaa päivitetään viiden vuoden välein tai useammin, jos tarve vaatii. 

7.1 JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMAN SEURANTATAULUKOT 

Jalostuksen tavoiteohjelman toteutumisen seurantaa toteutetaan osaltaan päivittämällä tämän 

jalostuksentavoiteohjelman taulukoita, ja julkaisemalla niitä vuosittain yhdistyksen tiedotuksissa. Alla olevat 

taulukot ovat osa tätä toteutumisen seurantaa. Nämä taulukot kuvaavat tehollisen populaatiokoon 

kehitystavoitetta, PEVISA-tarkastettujen määrän kehitystavoitetta ja luonnetestikäyntien kehitystavoitetta vuoteen 

2011 asti. 

Taulukko 7-1: Tehollisen populaatiokoon kehitystavoite vuoteen 2011 asti. Pylväät vuosilta 2001-2007 kuvaavat 

totetutuneita tehollisia populaatioita. Pylväät vuosina 2008-2011 kuvaavat kehitystavoitetta. 

40 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

Taulukko 7-2: PEVISA-tarkastettujen määrän kehitystavoite vuoteen 2011 asti. Pylväät vuosilta 2001-2006 

kuvaavat toteutuneita silmä-ja lonkkadysplasiatutkimuksia prosentteina vuositasolla syntymävuoden mukaan. 

Pylväät 2007-2011 kuvaavat kehitystavoitetta. Y-akselilla on prosenttiosuudet kuvatuista syntyneiden määrästä 

laskettuna. 

50 

45 

40 

35 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

Silmätarkastetut 

Lonkkakuvatut 


Taulukko 7-3: Luonnetestikäyntien kehitystavoite vuoteen 2011 asti. Pylväät vuosilta 2003-2007 kuvaavat 

toteutuneita luonnetestikäyntimääriä vuositasolla, ja pylväät 2008-2011 kehitystavoitetta vuositasolla. 

Kehitystavoitetta ei ole määritelty numeerisesti: tavoitteena on testausmäärien nousu vuosittain (alla olevassa 

taulukossa esitetty kolmen testatun koiran vuosittainen lisäys jolloin vuonna 2011 testattuna koiria olisi 17 kpl). Yakselilla 

on testikäyntien kappalemäärä. 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 

LIITE 17 Suomen spanieliliiton alaisten jalostustoimikuntien toimintaohje ja tehtävät 

LIITE 18 RAS, jalostuksen tavoiteohjelma Ruotsissa 

LIITE 19 Euroopan neuvoston lemmikkieläinten jalostusta koskeva päätöslauselma tausta 

LIITE 20 Eläinsuojelulaki (4.4.1996) 

LIITE 21 Eläinsuojeluasetus (7.6.1996) 

LIITE 22 SKL FFK:n koirarekisteriohje 2004 


8 LÄHTEET 

Aho, Riitta. 1999. Koiran rakenne ja liikkeet. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 

Associacao de Professores de Historia. Portuguese History. APH 2000. www.aph.pt/pt_history/pt_history.html 

12.8.2006 

Braund, Kathryn. 1997. The New Complete Portuguese Water Dog II-painos. New York:Howell Book House. 

Braund, Kathryn. 1983. The Portuguese Water Dog. Gazette. September 1983. 

Kangasvuo, Inkeri: Jalostussolmuja. http://www.koiranjalostus.fi/ 1.7.2008 

Koponen, Auli. 2004. Koiran ensiapu ja kotilääkintä. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. 

Kutilainen, Annika. 2005. Mitä sukusiitoskerroin kertoo? Afgaani 2/2005 

Lankinen, Jorma. Luonnetesti – Mitä ja miksi? www.dogsports-online.com/lte/esittely.htm 15.7.2006 

Lankinen, Jorma. Luento. Kuinka hyödyntää luonnetestin tulosta koulutuksessa? Valpas 2/2008. koonnut Nina 

Pakkanen 

Marianne Mellgren, Doggy Rapport, 03/2007 (sähköinen julkaisu), 

http://www.doggyrapport.se/doggyrapport/07/rapport0307.pdf 27.9.2008 

Molinari, Carla. 1998. The Portuguese Waterdog.Estoril: ELO Publicidade,Artes Gráficas. 

Mäki, Katariina. 2006. Geenitesteistä apua koiranjalostukseen. Koiramme 7 – 8: 50 – 55. 

Mäki, Katariina. HY kotieläintieteen laitos. Koirakurssi/luentomateriaali. Sukusiitos ja pienen populaation 

ongelmat, Koirien jalostettavat ominaisuudet, Jalostuksen perusteita 

Mäki, Katariina. HY kotieläintieteen laitos/kotieläinten jalostustiede. Pienten populaatioiden jalostus. 

http://www.koiranjalostus.fi/ 11.9.2006 

Mäki, Katariina: Sukulaisuussuhteesta sukusiitokseen. http://www.koiranjalostus.fi/ 1.7.2008 

Mäki, Katariina ja Ekman, Tarja. Terveempien koirarotujen puolesta - sukusiitosdepressiota ja matadorijalostusta 

vastaan. http://www.koiranjalostus.fi/ 11.9.2006 

Nykyri, Pekka. Luentomateriaali SKL:n Kasvattajan jatkokurssi 13.–14.10.2003 ”Koiran liikkeet osa 2”- jonka 

pääasiallinen lähde; R.Page Elliot The new dogsteps 2. painos, 1984, Howell Book House Inc., New York. 

Paatsama, Saki ja erialojen asiantijoiden toimittama Suuri suomalainen koirakirja, kolmas – uudistettu painos, 

1991/Sairaudet; Paatsama Saki, Aho Riitta, Järvinen Anna-Kaisa, Nurmi Heikki, Saijonmaa-Koulumies Leena, 

Westermarck Elias s. 479. Helsinki, kustannusosakeyhtiö Otava. 

Padgett, George A. 1998. Control of Canine Genetic Diseases. New York: Howell Book House. 

Portin Petter, 2006. Koiran geenit on tutkittu. Koiramme 1–2: 110–113. 

PWDCA/The Portuguese Water Dog Club of America Internet-sivut: 

www.pwdca.org/health/ 21.7.2006 

http://www.pwdca.org/activities/waterwork/ 2.8.2006 

PWDCC/The Portuguese Water Dog Club of Canada Internet-sivut: http://www.pwdcc.org/frameset.html 

10.9.2006 

PWDCGB/The Portuguese Waterdog Club of Great Britain Internet-sivut: http://www.portuguesewaterdogs.org.uk/ 

10.9.2006 

Raseklubben for portugisisk vannhund Internet-sivut: http://www.portugisisk-vannhund.no 10.9.2006 

Rasklubben för Portugisisk Vattenhund: 

linkki: www.anafaros.se/vattenmappen/minwebbplats8/index.htm Vatten prov för Portugisisk vattenhund 1.7.2008 

www.portugisisk-vattenhund.nu/halsa.aspx 16.2.2007 

Saastamoinen, Markku ja Teräväinen, Hanne. 2005. ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisuja nro1015. 

Koiran ruokinta ja hoito. Jyväskylä: Gummerus 

Kirjapaino Oy. 

Sarkanen, Marjukka. 2005. Perinnöllisistä silmäsairauksista -tiedote Vesikoirat ry:n jalostustoimikunnalle. 

SKL:n Koulutusmateriaali/Kasvattajan peruskurssi vuodelta1997. 

Sundgren, Per-Erik. 1993. Lemmikkieläinten jalostus. 

Thorpe-Vargas, Susan Ph.D., Cargill, John MA, MBA, MS, D. Coile, Caroline, Ph.D. Geneettinen Umpikuja:Koira 

uhanalaisena lajina/1. osa. Käännös Inkeri Kangasvuo. http://www.koiranjalostus.fi/ 11.9.2006 

Vattenplasket 1/2005, Ras-avelsarbete. s. 46–47. 

Vattenplasket 2/2005, Avelskommittén. s. 40–41. 

Vesiposti 3/03, Follikulaarinen dysplasia; Outi Kannilan käännös, s. 17. 

Vesiposti 3/03,Vesikoirat ry./Terveyskysely vuodelta 2003. Kannila, Outi. s. 11–15. 

Vesiposti 02/2007, SLO-artikkeli, Kauhanen Tuija. s. 6 

www.genetica.se/ /MH-testin rotukuvaus (diagrammi) 

www.waterdog.dk/Frameset3Dansk.htm, harrastukset Tanskassa 10.9.2006 

KoiraNet v3.03d, päivitys 24.7.2008 


9 LIITTEET 

LIITE 1 Suomen Spanieliliitto – Finlands Spanielförbund ry:n säännöt 

LIITE 2 Vesikoirat ry:n säännöt 

LIITE 3 Rotua harrastavan yhdistyksen ohjesääntö 

LIITE 4 Tuonnit kasvattajittain v. 1990–2007 

LIITE 5 Jalostukseen käytetyt urokset (64 kpl) v. 1991–2008 isälinjoittain 

LIITE 6 Jalostukseen käytetyt nartut (98 kpl) v. 1991–2008 emälinjoittain 

LIITE 7 Vesikoe 

LIITE 8 Jalostukseen käytetyt yhdistelmät käyttöominaisuuksien suhteen 

LIITE 9 Lonkkaniveldysplasian vastustamisen yleissääntö 46 

LIITE 10 Perinnöllisten silmäsairauksien vastustamisen yleissääntö 47 

LIITE 11: SKL-FKK:n Koirarekisteriohje 2008 kohta 10 ulkomaisen koiran jalostuskäyttö 

LIITE 12: Mäki, K. 2004. Breeding against hip and elbow dysplasia in dogs. Helsingin yliopiston kotieläintieteen 

laitos. Lehdistötiedote suomeksi (tiivistelmä). 

LIITE 13 Follikulaarinen dysplasia 

LIITE 14 Portugalinvesikoira, rotumääritelmä 

LIITE 15 Portugalin kennelliiton hyväksymä uudistettu rotumääritelmä englanniksi 

LIITE 16 Terveyskysely 2003 – portugalinvesikoirat 

LIITE 17 Suomen Spanieliliiton alaisten jalostustoimikuntien toimintaohje 

LIITE 18 RAS, jalostuksen tavoiteohjelma Ruotsissa 

LIITE 19 Euroopan neuvoston lemmikkieläinten jalostusta koskeva päätöslauselma 

LIITE 20 Eläinsuojelulaki 8§ 

LIITE 21 Eläinsuojeluasetus 24§ 

LIITE 22 SKL-FKK:N koirarekisteriohje 2004

Portugalinvesikoirien jalostuksentavoiteohjelma 2009-2013

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?