48 RAJAMME VARTIJAT kejä on myös Lapissa, Kainuussa ja Kaakkois-Suomessa. Liikkuvat rajamerkit eivät kuitenkaan liiku kuin yhteen suuntaan – hitaasti, hyvin hitaasti alaspäin. Liike ei näy silmän avulla luonnossa, mutta vuosien tarkkailun avulla se havaitaan. On kyse kivikasoista rakennetuista rajamerkeistä, jotka sijaitsevat soisessa maastossa. Nämä merkit työllistävät rajamiehiämme eniten. Kun valtioiden välisiin pöytäkirjoihin on kirjoitettu, että rajamerkki on tietyn kokoinen ja esimerkiksi ”70 senttimetriä ympäröivää maan pintaa korkeammalla” – ja kun rajamerkkinä oleva kiviläjä uppoaa suohon, niin sitähän on aina aika ajoin korotettava. Näin tehdään, jotta valtioiden välistä sopimusta noudatettaisiin. Pohjois-Karjalan Lieksassa on esimerkiksi kaksikin rajamerkkiä, numerot 646 ja 604. Ne uppoavat hitaasti merkkejä ympäröivään suohon. Molempien uppoamisnopeutta kiihdyttävät rajan molemmin puolin lisääntyneet majavat. Ne rakentavat patoja rajavesiin ja nostattavat näin tulvaa rajamerkkien ympärillä. Mitä vetisempi suo, sitä nopeammin rajamerkkikivet uppoavat. Korotusoperaatio onnistui Rajamerkki 646 korotettiin viimeksi v. 1998, jolloin todistin kahden maan rajavartijoiden yhteistä suomudan täplittämää operaatiota. Suomalaiset rajavartijat olivat edellisenä talvena tuoneet moottorikelkan reessä paljon uusia laakeita kiviä raja-aukon reunaan yhteispartiota odottamaan. Kivet olivat alle 10 metrin päässä rajamerkistä, mutta rajaaukon ulkopuolella suomalaisen pitkospuupolun vieressä. Kesällä 1998 rajapartiot kohtasivat silloisen Kivivaaran vartion kohdalla rajan yli johtavalla tiellä rajavaltuutettujen sopimuksen mukaan. Tervehdykset vaihdettiin, ja molempien maiden partiot marssivat yhdessä pitkin suomalaisten partiopolkua ja raja-aukon reunaa pari kilometriä tapahtumapaikalle. Matalaksi käyneen rajamerkin päältä nostettiin pois kivi, jossa olivat ja ovat yhä sanat Suomi ja CCCP sekä rajamerkin numero 646. Sitten kannettiin talvella ajetut kivet entisen rajamerkin kivikasan korokkeiksi. Napakivi asetettiin teksteineen takaisin kaiken päälle paikalleen, ja rajamerkki oli taas valtion välisten sopimusten mukaisessa kunnossa. Nyt, kun kuvasin v. 1998 viimeksi korotetun rajamerkin 646 uudelleen tätä artikkelia varten lokakuun lopulla, arvelin, että ensi kesänä voi olla vuorossa lisäkivien kanto. Niin syvällä märässä suossa rajamerkki 646 taas on. Rajamerkki uppoaa suohon Sen sijaan vähän etelämpänä, Lieksan ja Ilomantsin rajalla, rajamerkki 604 uppoaa suohon tai oikeastaan Jorkanjärven rantamutaan merkkiä 646 nopeammin. Täälläkin maan vetovoimaa kiihdyttävät samat luontokappaleet, majavat, joiden padot nostavat myös Jorkanjärven pintaa. Rajamiehet rajan molemmin puolin kun ovat luonnon ystäviä, eikä majavien tappo ole ensimmäinen ratkaisu pulmiin. Uusia majavia ilmestyisi rauhalliselle rajavyöhykkeelle, jossa ei metsästetä, kuitenkin pian. Rajamerkin 604 korotukseksi kiviä pitää lisätä pinoon lähes samaan tahtiin, jotta valtioiden välisen rajasopimuksen kirjain täyttyisi. Suomen Pohjois-Karjalan ja Venäjän Suojärven alueen rajavaltuutetut ovatkin yhdessä pähkäilleet, että olisi parempi siirtää rajamerkki 604 vähän kuivempaan paikkaan 25-30 metriä paikaltaan pohjoiseen nykyistä rajalinjaa pitkin. Epävirallisesti keskelle raja-aukkoa on jo lyöty seiväs paikkaan, johon rajamerkki voitaisiin siirtää. Naapurivaltioiden yhteinen näkemys on olemassa, ja tarvitaan vain paperibyrokratiaa ja käytännön kivenkantoa – liki viimeisen kerran. Kivien kantamista olisi jatkossa vähemmin ja työtunnit säästyisivät tarpeellisempiin askareisiin. Asia on kuitenkin ”vaiheessa”, kuten kiinteistönvälittäjät sanovat myyntiesitteissä keskeneräisistä remonteista. Uudet materiaalit - uudet tekniikat Kun viime sotien jälkeen itäraja äsken edellä kerrotusta Ilomantsin Virmajärvestä etelään käännettiin uudelle kurssille, lounaaseen kohti Virolahden Rautalanselän itärantaa, piti rakentaa satoja uusia rajamerkkejä. Valtaosa niistä on edelleen Moskovan rauhan rajaosuudellakin tuttuja sinivalkeita ja punavihreitä paaluja, mutta uusiakin tekniikoita kokeiltiin. Nuijamaanjärvelle esimerkiksi rakennettiin neljä betonista kuutiota uudenlaisiksi rajamerkeiksi. Osa niistä perustettiin pieniin Nuijamaan järven saariin. 1960-luvun alussa Suomi ja Neuvostoliitto pääsivät sopimukseen uuden Saimaan kanavan rakentamisesta. Sopimuksen myötä Nuijamaanjärven vedenpintaa nostettiin reilu metri. Niinpä aluksi Nuijamaanjärven matalissa saarissa paljon järven vedenpinnan yläpuolelle yltävien merkkien kohtalona oli päätyä vedessä järven keskellä kököttäviksi rajamerkeiksi. Nyt suurten kuutioiden päällä on katkaistu pyramidi - ja sen päällä on toinen pienempi betonikuutio, jossa näkyy myös rajamerkin numero. Osa näistä merkeistä kallistuu hitaasti mikä mihinkin suuntaan, koska kesällä 1940, kun merkit rakennettiin silloin kuivalle maalle, kyky mutapohjaisten järvien pohjatekniikkatutkimuksiin ei ollut nykyisen vesirakentamisen tasoinen. Betonikuutiorajamerkit Nuijamaanjärvellä ovat tavallaan muistomerkkejä Moskovan rajan vuoden 1940 kevään ja kesän ajan kädenväännöstä rajan kulusta. Kun uusi raja piirrettiin kartalle Moskovassa maaliskuussa 1940, kartta oli mittakaavaa 1: 1 050 000. Kartalle piirretty tussiviiva peitti luonnossa 10 kilometrin levyisen alueen. Kulkisiko raja keskellä tätä viivaa vai toisessa reunassa? Neuvostoliittolaisen osapuolen mielestä raja piti aluksi saada niin länteen kuin mahdollista. Pitkän kädenväännön jälkeen tälle uuden itärajan osuudelle syntyi koko joukko mutkia, joita kutsutaan Molotovin mutkiksi. Nimi juontaa ulkoasiankomisaari Vjatšeslav Molotoviin. Hän antoi lopulta suomalaisneuvostoliittolaisen rajasekakomission neuvosto-osapuolen edustajille kirjallisen luvan poiketa kohtuudella alkuperäisen Moskovan rauhansopimukseen liitetyn kartan viivasuorasta rajalinjasta. Koska Neuvostoliitto halusi Enson tehtaineen, vaikka se olisi alkuperäiskartan mukaan jäänyt Suomen puolelle, niin vähän etelämpänä Suomi sai koko Nuijamaan kir-
Haapasaaren merivartioaseman päällikkö, luutnantti Jarmo Lautala tarkastelee Jähin luodon rajamerkkiä, joka on katkaistun pyramidin muotoinen. Muotkavaaran rajamerkistä lähtee raja kolmeen eri suuntaan. Tämä raja-aukko on Norjan (vas.) ja Venäjän (oik.) välistä rajaa. Kuva: Lapin rajavartiosto Tällaisena Miinoan kivi tarttui Vienankävijän kameraan 100 vuotta sitten. Kuva: Kainuun rajavartioston arkisto RAJAMME VARTIJAT 49
Change language