Kasvavan rajaliikenteen hallinnan vaikutuksia ... - Rajavartiolaitos

More documents

Recommendations

Info

46 RAJAMME VARTIJAT Muotkavaara”, ”Norge, Krokfjället” ja alun perin kolmannella sivulla oli teksti ”CCCP, Muotkavaara”. Kolmisärmäisen betonipyramidin Venäjän puoleisen teksti vaihtui v. 2006 muotoon ”Rossija, Muotkavaara”. Korvatunturilla muutakin erikoista kuin joulupukki Toinen esimerkki Lapin arkkitehtuuriltaan persoonallisesta rajamerkistä löytyy Korvatunturilta, joulupukin kotiseudun keskimmäiseltä huipulta, jonka kautta raja kulkee. Kun Suomi sai Tarton rauhansopimuksessa v. 1920 nk. itäisen käsivarren, uusi raja kurvasi Korvatunturilta koilliseen kohti Kalastajasaarentoa ja Pohjoista Jäämerta. Tähän rajan mutkaan Korvatunturin keskimmäisellä huipulla pantiin rajamerkki, joka vuoden 1934 rajankäynnissä ja silloisessa Leningradissa v. 1937 allekirjoitetuissa pöytäkirjoissa kuvattiin ”kolmiomittauksen kolmisärmäiseksi puiseksi tähysmerkiksi, jonka alle kallioon on hakattu rajan suuntaa ja kulmaa osoittava uurre sekä luku ”90”. Rajamerkki on rakennettu Korvatunturille Suomen alueella valtion metsämaille Savukosken ja Petsamon kunnissa ja SNTL:n alueella valtion metsämaalla V.S.F.N.T:ssa Murmannin piirikunnassa”. Näin lukee vanhoissa arkistoasiakirjoissa. Kun toinen maailmansota oli ohi, Suomi menetti Karjalan kannaksen ja Rajakarjalan osien ohella myös osia Lapista – ja niiden joukossa tämän itäisen käsivarren, jolloin Korvatunturin rajamerkkikin piti määritellä ja kuvata uudelleen. Rajamerkin paikka ei muuttunut, mutta sen nimi muuttui. Siitä tuli rajamerkki B 1. Näin päätti Suomen ja SNT-Liiton välinen sekakomitea ja merkitsi pöytäkirjoihinsa, että ”huipulla olevan kolmiopisteen 4 metriä korkea, puinen, kolmisärmäinen kolmiomittausmerkki, jonka alla, paitsi kallioon aikaisemmin hakattua kolmiopisteen keskustaa osoittavaa ristiä ja lukua ”90” on täydennykseksi hakattu luvun ”90” yläpuolelle B/1.” Pöytäkirja allekirjoitettiin Helsingissä lokakuussa 1945, reilun vuoden kuluttua jatkosodan päättymisestä. Asiakirjoihin on jopa liitetty vanha mustavalkoinen valokuva tästä merkistä. Niinpä Korvatunturin keskimmäisellä huipulla seisoo kallioon hakattujen vanhojen ja uusien merkkien päällä nelisen metriä korkea ja kolmen puupylvään muodostama kolmio, joka ei huku lumeen isommassakaan myräkässä. Jos Korvatunturin rajamerkkiä joskus uusitaan, se voidaan tehdä rajavaltuutettujen yhteisellä sopimuksella vaikka haponkestävästä teräksestä. Eivätpä edes kasvihuoneilmiön aiheuttamat uudenlaiset säät sitä seuraavassa sadassa vuodessa tuhoa. Miinoan kivi Vaan kyllä luonnon materiaalit ja niistä valmistetut rajamerkitkin kestävät. Tämän todistaa parhaiten Kainuun rajamerkki 681, Miinoan kivi. Ruotsin ja Venäjän raja merkittiin kulkemaan Miinoan kiven kautta jo v. 1596, jolloin Täyssinän rauha Ruotsin ja Venäjän välillä solmittiin. Tällä kohtaa rajaa ja rajan kulkua ei ole muutettu 416 vuoteen! Kun raja kerran pannaan viisaasti hyvään paikkaan, niin mitäpä sitä turhaan siirtelemään. Kainuussa on kaksi muutakin Täyssinän rauhan rajamerkkiä, jotka ovat yhä käytössä ja isoja luonnonkiviä. Miinoan kivi on osoittautunut todella hyväksi rajamerkiksi ja rajan paikaksi. Se sijaitsee juuri Vienanmereen ja Jäämereen sekä Pohjanlahteen ja sitä kautta Itämereen laskevien vesistöjen välisellä vedenjakajalla. Miinoan kivi sijaitsee 140 metriä Kuhmon Maaselänjärven rannasta. Järven vedet laskevat Oulujärven kautta Pohjanlahteen ja Itämereen. Miinoan kiveltä on vain 70 metriä Venäjän puoleiseen Miinoan lampeen, jonka vedet virtaavat itään lammesta lähtevää puroa pitkin ja laskevat lopulta Vienanmereen. Tämän tiesivät jo toista sataa vuotta sitten suomalaiset Vienan-kävijät, Kalevalan runojen kerääjä Elias Lönnrothia ja myöhempää Vienan kylien ikuistajaa ja kuulua valokuvaaja I.K. Inhaa myöten. Into Kondrad Inha kuvasi jo yli 100 vuotta sitten veneenvetäjät Miinoan kiven vierellä. Myöhemmin Vienaan matkannut Sakari Pälsi kirjoitti v. 1922 ilmestyneeseen kirjaansa Karjalan talviteillä (Otava) kokonaisen luvun Miinoan kivestä. Kirjoituksessaan Sakari Pälsikin ihmettelee, miten noin tavallisen näköinen kiven- murikka voi olla noin kuuluisa. Vaan kun se on se Miinoan kivi. Kiveen siis hakattiin Ruotsin kuninkaan ja Venäjän tsaarin rajamerkit jo v. 1596 – ja siitä lähtien on raja Miinoan kiven läpi, yli, halki tai ali kulkenut. Nykyisin Kainuun rajavartiosto esittelee Miinoan kiveä rajamerkistä kiinnostuneille ohjatusti ja valvotusti ainakin joka toinen vuosi Kuhmon kamarimusiikkiviikonloppuina heinäkuussa. Muina aikoina Miinoan kivelle, kuten muillekin rajamerkeille, pääsee vain erityisluvin – jos pääsee. Euroopan unionin itäisin piste Rajamerkki mielletään yleensä merkiksi, joka pysyy paikallaan vaikka maailman tappiin. Paitsi silloin, jos rajanaapurit päättävät, että rajan kulkua tai merkin paikkaa muutetaan. Vaan Pohjois-Karjalan rajavartioston alueelta tähän artikkeliin esitellään pari liikkuvaa rajamerkkiä – ja yksi pysyväkin. Se kuuluu rajamerkkien valtaenemmistöön: sinivalkoisen ja punavihreän paalun sekä valkoisen taitepistepaalun enemmistöön. Tämä artikkelin ainoa enemmistöläinen värillisten paalujen rajamerkki on Ilomantsin Hattuvaaran Virmajärven saaren ”Itäpiste” – Euroopan unionin mantereen itäisin piste. Siksi sekin mainitaan erikoisten rajamerkkien kertomuksessa. Rajamerkki on pienessä soisessa saaressa, jolla ei ole edes nimeä. Sen verran tukeva saari on, että siellä kasvaa muutama männynkäkkärä. Niiden lukumäärä kasvoi tänä syksynä yhdellä, kun Enon kunnan koululaiset saivat luvan istuttaa saareen uuden, EU:n itäisimmän männyntaimen! Järven rannalla Suomen puolella on lisäksi Ilomantsin Rotaryklubin pystyttämä epävirallinen ”Itäpistepaalu”. Se on toki EU:n mantereen itäisin muistomerkki, muttei mikään virallinen rajamerkki. P-KR on muuttanut rajavyöhykkeen kulkua Virmajärvellä niin, että järven rantaan nk. Rotarypaalulle pääsee käymään ilman rajavyöhykelupaa. Siitä näkee hyvin 135 metrin päähän EU: mantereen itäisimpään pisteeseen… Liikkuvat rajamerkit P-KR:n liikkuvat rajamerkit eivät ole ainutlaatuisia. Samanlaisia ”liikkuvia” rajamerk-
Miinoan kivi kelpasi yksin rajamerkiksi satoja vuosia. Rajapaalut sen kupeella on lisätty viime vuosikymmeninä. RAJAMME VARTIJAT 47 Rajamerkkiä 646 korotettiin viimeksi suomalaisvenäläisin voimin kesäkuussa 1998. Vuodesta 1940 lähtien rajamerkki 15 on Suomen puolella ollut nimettömän puron rantakivi. Siitä on etäisyyttä Venäjän rajapaaluun 13,1 metriä. Raja kulkee keskellä puroa, 6,55 metrin päässä kummastakin merkistä. Vanhempi rajavartija Seppo Koivuniemi istahti hetkeksi Korvatunturin rajamerkin juureen, kun venäläispartio taustalla vielä jatkoi rajamerkin alueen tarkastusta. Kuva: Matti Luusua
Page 1 and 2: Kasvavan rajaliikenteen hallinnan v
Page 3 and 4: Päällikön joulutervehdys Hyvät
Page 5 and 6: Kokonaisuuksia ei voi hallita ymmä
Page 7 and 8: utom kunnat njuta av att människor
Page 9 and 10: kokee ennen kaikkea Rajajääkärip
Page 11 and 12: På bilden står museiföreståndar
Page 13 and 14: The Border Museum a window to a dif
Page 15 and 16: RAJAVARTIOLAITOKSEN VUODEN RAJAMIEH
Page 17 and 18: mahdollisuuksien lisäksi viranomai
Page 19 and 20: att bredda sin uppskattning av verk
Page 21 and 22: SUFFICENTaa BORDER TRAFFIC FREE-FLO
Page 23 and 24: koulutus- ja tutkimusyhteistyöhön
Page 25 and 26: RAJA- JA MERIVARTIOKOULU TURVALLISU
Page 27 and 28: tutkimus ja Päätöksenteko kohtas
Page 29 and 30: osastossa aloitti neljä opistoupse
Page 31 and 32: slidea Pitkin turvaan Rajavartiolai
Page 33 and 34: Hiki virtasi Itämerellä meripelas
Page 35 and 36: Johanna Huurinainen (edessä vas.),
Page 37 and 38: Juhlan nuorin esiintyjä Helmi Tiim
Page 39 and 40: frontex yhteistyötä ulkorajoilla
Page 41 and 42: ajamies raUhanTUrVaajana Vanhempi r
Page 43 and 44: Rajalla Raja sattuu lla sattuu ja t
Page 45: Suomen ja Venäjän välisellä raj
Page 49 and 50: Haapasaaren merivartioaseman pääl
Page 51 and 52: Ilomantsin Virmajärven nimettömä

Kasvavan rajaliikenteen hallinnan vaikutuksia ... - Rajavartiolaitos

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?