Kasvavan rajaliikenteen hallinnan vaikutuksia ... - Rajavartiolaitos

Kasvavan rajaliikenteen hallinnan vaikutuksia selvitetty 

Ura urkeni ulkomailla – konkarit kertovat 

Vaikuttava vähemmistö – persoonalliset rajamerkit 

4 / 2012 

79. vuosikerta

2 RAJAMME VARTIJAT 

Sisällysluettelo: 

• Päällikön joulutervehdys ...........................................................3 

• Chefens julhälsning....................................................................3 

• The Chief´s holiday greeting .....................................................3 

• Kansliapäällikkö Päivi Nerg: Kysyn, kuuntelen ja toimin........4 

• Kanslichef Päivi Nerg: Jag frågar, lyssnar och agerar .............6 

• Rajamuseo – Rajavartiolaitoksen ikkuna siviilimaailmaan .....8 

• Gränsmuseet – GBV:s fönster mot den civila världen ..........10 

• The Border Museum – a window to different life ............... 12 

• Vuoden Rajamies –perinne ..................................................... 14 

• Rajavartiolaitoksen uudet internetsivut julkaistiin .............. 15 

• Kasvavan rajaliikenteen hallinnan vaikutukset RVL:n 

voimavaratarpeisiin ................................................................. 16 

• Verkningarna av hanteringen av den ökande 

gränstrafiken har utretts ........................................................ 18 

• Managing growing border traffic volumes ........................... 20 

• Ulkorajarahasto uusimassa RVL:n helikopterikalustoa ......... 22 

• Koulutus- ja tutkimusyhteistyöhön venäläisten kanssa ...... 23 

• RMVK:sta tykätään ................................................................. 24 

• Keskiössä johtaminen ............................................................. 24 

• Vallgrundissa harjoiteltiin sukeltamista ................................ 24 

• RMVK Turvallisuus ja puolustus 2012 –messuilla ................ 25 

• Ajankohtaista .......................................................................... 25 

• Airiston aalloilla ...................................................................... 25 

• Esiupseerikurssi 64 teki opintomatkan Venäjälle ................. 26 

• Tutkimus ja päätöksenteko kohtasivat .................................. 27 

• Helsingin rajatarkastusosasto 20 vuotta ............................... 28 

• Slidea pitkin turvaan ...............................................................31 

• Hiki virtasi itämerellä ............................................................. 33 

• Turvaa Kuhmon syrjäseuduille ............................................... 34 

• Rauhan puu istutettiin Virmajärven saareen ........................ 35 

• Vanhat rajamiehet tapasivat .................................................. 36 

• Kaakkois-Suomen rajamieskilta 50v ..................................... 37 

• Ammatillinen rajavartijoiden koulutus alkoi Lieksassa ........ 38 

• Frontex - yhteistyötä ulkorajoilla.......................................... 39 

• Rajamies rauhanturvaajana .....................................................41 

• Rajalla sattuu ja tapahtuu...................................................... 43 

• Persoonalliset rajamerkit ........................................................ 45 

ISSN:n 0483-9080 | RV 4/12 on ilmestynyt joulukuussa. 

TOIMITUS: Kustantaja | Rajavartiolaitos 

Päätoimittaja | Viestintäpäällikkö Päivi Kaasinen | puh. 071 872 1331 

email: paivi.kaasinen@raja.fi 

Toimitussihteeri | Marja Naapuri | puh. 071 872 1333 

email: marja.naapuri@raja.fi 

Postiosoite | Rajamme Vartijat | PL 3, 00131 

Toimituksen käyntiosoite | Panimokatu 1, 3. kerros, 00580 Helsinki 

Käännökset | Käännös-Aazet 

Taittaja | Jussi Ekberg | Kopijyvä Oy 

Paino | Kopijyvä Oy 

Tilaukset, niiden peruutukset ja osoitteenmuutokset kirjallisina: 

Petri Istolainen | Kopijyvä Oy | PL 25 | 70701 Kuopio 

email: petri.istolainen@kopijyva.fi 

Rajamerkkiä 646 korotettiin viimeksi suomalais-venäläisin voimin Pohjois-Karjalassa 

Lieksassa kesäkuussa 1988. 

Vanhempi rajavartija Jari Soininen (ens. oik.) palasi hiljan rauhaa turvaamasta 

Afganistanista Tohmajärven rajavartioasemalle Pohjois-Karjalaan. Missiossa hän 

toimi yhdistetyssä tehtävässä ensihoitajana ja yhteysupseerina. 

s.45 

s.41 

s.44 

Luutnantti Vesa Arffman suksi kirjaimellisesti suohon – mutta miksi? Vastaus löytyy 

sisäsivuilta. Kuva: Jouni Schroderus 

Etu- ja takakansi: Arto Komulainen

Päällikön joulutervehdys 

Hyvät lukijat 

Kulunut vuosi on Rajavartiolaitoksen eri 

hallintoyksiköissä ollut työntäyteinen ja 

tuloksekas. 

Tilanne rajoilla ja merellä on pidetty rauhallisena 

ja turvallisena. Rajaliikenne on jatkanut 

voimakasta kasvua kaikilla rajanylityspaikoilla, 

eikä tälle kasvulle ole näköpiirissä taitekohtaa. 

Olemme toistaiseksi selvinneet tästä haasteesta 

kunnialla, mutta jatkuva liikenteen kasvu vaatii 

lisävoimavaroja. 

Merellä olemme jatkaneet varautumista 

monialaisiin vakaviin onnettomuuksiin. Valmiutta 

on kehitetty laaja-alaisella, monia viranomaisia 

koskevalla harjoittelulla ja yhteistyöllä 

naapureidemme kanssa. Suorituskykyämme 

tulevat lähivuosina parantamaan uusi ulkovartiolaiva, 

jonka rakennustyö on käynnistetty, 

sekä meripelastushelikoptereidemme modernisointi. 

• • • 

Merkittävimmät haasteet kohdistuvat talouteen. 

Meillä on edessämme useita vuosia kestävä 

talouden sopeuttaminen niukkeneviin 

määrärahakehyksiin. Edessä on lukuisia rakenteellisia 

ja toiminnallisia muutoksia, jotka koskettavat 

lähes kaikkia yksiköitämme. Onneksi 

voimme ajoittaa säästöt usealle vuodelle, sillä 

olemme aiemmilla toimillamme vahvistaneet 

taloutemme perustaa ja muutoskykyämme. 

Vääjäämättömät sopeutustoimet pyritään tekemään 

mahdollisimman pienin vaurioin. 

• • • 

Lausun kiitokset koko Rajavartiolaitoksen 

henkilöstölle hyvästä ja tunnollisesta työstä. 

Kiitän rajajääkäriyksiköissämme palvelevia 

varusmiehiä reippaasta palveluksesta. Kiitän 

myös kaikkia kumppaneitamme, tukijoitamme 

ja ystäviämme kaikkialla Suomessa sekä 

erityisesti rajaseudun ja saariston asukkaita 

hyvästä tuesta ja yhteistyöstä. 

Toivotan kiitollisin mielin kaikille lehtemme 

lukijoille rauhallista joulua ja hyvää uutta 

vuotta. 

Rajavartiolaitoksen päällikkö 

kenraaliluutnantti 

Jaakko Kaukanen 

Chefens julhälsning 

Bästa läsare 

Det gångna året har varit arbetsdrygt och 

resultatrikt hos Gränsbevakningsväsendets 

olika förvaltningsenheter. 

Läget vid gränserna och till havs har hållits 

lugnt och tryggt. Gränstrafiken har fortsatt att 

öka kraftigt vid alla gränsövergångsställen, och 

någon avmattning av denna ökning kan inte 

skönjas. Vi har tills vidare klarat av denna utmaning 

med hedern i behåll, men den ständiga 

ökningen av trafiken kräver ytterligare resurser. 

Till havs har vi fortsatt att bereda oss inför 

allvarliga flertypsolyckor. Beredskapen har 

utvecklats med omfattande övningar som har 

berört flera myndigheter och med samarbete 

med våra grannar. Vår prestationsförmåga 

kommer under de närmaste åren att förbättras 

av ett nytt högsjöbevakningsfartyg, som nu har 

börjat byggas, samt av moderniseringen av våra 

sjöräddningshelikoptrar. 

• • • 

De största utmaningarna hänför sig till ekonomin. 

Vi står inför flera år av anpassning av 

ekonomin till knappare anslagsramar. Många 

strukturella och funktionella förändringar förestår, 

vilka berör så gott som alla våra enheter. 

Till all lycka kan vi förlägga inbesparingarna till 

flera år, för vi har med våra tidigare åtgärder 

stärkt grunden för vår ekonomi och vår förmåga 

till förändringar. Avsikten är att de oundvikliga 

anpassningsåtgärderna ska genomföras så, 

att de medför så små olägenheter som möjligt. 

• • • 

Jag framför mitt tack till hela Gränsbevakningsväsendets 

personal för ett gott och omsorgsfullt 

arbete. Jag tackar de beväringar som 

tjänstgör i våra gränsjägarenheter för duktig 

tjänstgöring. Jag tackar också alla våra partner, 

stödjare och vänner överallt i Finland samt särskilt 

gränstrakternas och skärgårdens invånare 

för gott stöd och samarbete. 

Med tacksamt sinne tillönskar jag alla vår 

tidnings läsare en Fridfull Jul och ett Gott Nytt 

År. 

Chefen för Gränsbevakningsväsendet 

generallöjtnant 

Jaakko Kaukanen 

RAJAMME VARTIJAT 3 

The Chief’s holiday greeting 

Dear Reader 

The past year has been a busy and successful 

one across the Finnish Border Guard’s units. 

We have made a significant contribution to 

the safety and security of our borders and territorial 

waters. The past year has seen continued growth in 

border traffic volumes across all our border crossing 

points, with no peak in sight. So far, we have 

responded to this challenge admirably but the ongoing 

growth in traffic volumes calls for additional 

resources. 

At sea, we have continued to prepare for complex 

and serious accidents. Our capability has been 

enhanced through broad-based, inter-agency exercises 

and close cooperation with our neighbours. In 

the next few years, our preparedness will be further 

improved with the introduction of a new off-shore 

patrol vessel, currently under construction, as well 

as the modernization of our fleet of sea rescue helicopters 

• • • 

The most significant challenges now facing the service 

are financial. We are entering a significant period 

of fiscal adjustment prompted by wider budgetary 

constraints. We anticipate a series of structural 

and functional adjustments that are expected to affect 

nearly all of our units. Fortunately, the efficiencies 

can be spread across a number of years thanks 

to the measures we implemented previously to 

consolidate our finances and ensure our ability to respond 

to change. We will do our utmost to limit the 

damage caused by these unavoidable cuts.. 

• • • 

I would like to take this opportunity to express my 

thanks to all staff for their excellent and committed 

contribution this year. Thanks are also due to the 

conscripts serving across our border jaeger companies 

for their great energy and enthusiasm. Furthermore, 

I would like to express my gratitude to all our 

partners, supporters and friends throughout Finland 

and the residents in the archipelago and the border 

areas for their first rate support and assistance. 

Wishing you all a peaceful holiday season and all 

the best for the New Year! 

Chief of the Finnish Border Guard 

Lieutenant General 

Jaakko Kaukanen


Kansliapäällikkö Päivi Nerg: 

Kysyn, KUUnTelen 

ja Toimin 

-Minulla on jo nyt selkeä 

tunne siitä, että tiedän, missä 

sisäasiainministeriössä mennään 

ja mikä osa meillä on tässä 

Suomi-kokonaisuudessa. Tiedän, 

miten toimintamme liittyy 

oikeusministeriön kenttään ja 

miten puolustusministeriön tai 

sosiaali- ja terveysministeriön 

kenttään. 

- Minut on pystytty selkeästi 

perehdyttämään varsin nopeasti 

hallinnonalan asioihin. Se 

osoittaa myös, miten täällä on 

tapana toimia, kertoo reilut 

kaksi kuukautta virassa ollut 

kansliapäällikkö Päivi Nerg. 

Operatiivinen ja systemaattinen 

ministeriö 

- Sisäasiainministeriön organisaatiokulttuuri 

on hyvin operationaalinen ja paljon 

systemaattisempi esimerkiksi valtiovarainministeriöön 

verraten. Molemmilla on sama 

perustehtävä, mutta teema on erilainen. 

Toinen hoitaa valtion taloutta ja valtion julkista 

kehittämistä, ja toinen hoitaa valtion 

sisäistä turvallisuutta. Olen tyytyväinen kokemuksiini 

valtiovarainministeriössä. Siinä 

työssä oppi näkemään tämän valtiokokonaisuuden. 

- Meidän ministeriömme toimintatapa 

on mennä selkeällä organisoidulla tavalla 

eteenpäin. Mielestäni ministeriömme henkilöstö 

on oppinut hyvin nopeasti tuntemaan 

myös minun tapani toimia; minulle 

ei ole vaikeaa ottaa itse yhteyttä ihmisiin ja 

kysyä tai kyseenalaistaa. Minä kuuntelen ja 

toimin. 

- Tavoitteenani on hahmottaa se , miten 

olemme osa valtioneuvostoa, miten olemme 

osa Suomea ja osa kansainvälistä yhteisöä 

tällä hallinnonalalla. Haen perehtyessäni 

sitä yhteyttä näihin kokonaisuuksiin, sillä 

emme ole irrallinen saareke. Etsin myös 

mahdollisia kipupisteitä, joihin olisi hyvä 

puuttua, jotta olisimme vielä paremmin osa 

kokonaisuutta, painottaa Päivi Nerg.

Kokonaisuuksia ei voi hallita 

ymmärtämättä yksityiskohtia 

- Olen kiertänyt todella paljon ministeriön 

hallinnonalojen toimipaikoissa, haluan nähdä 

ja kuulla, kansliapäällikkö Nerg toteaa. 

- Analysoin näkemääni ja kuulemaani. 

Sitten teen asioista omat johtopäätökseni 

taustaksi päätöksentekoa varten. Olen 

lisäksi voinut nauttia siitä, että ihmiset 

täällä ovat varsin välittömiä ja avoimia, ja 

heillä on asioihin tarttumisen taito. 

- Virkaan tullessani tein kyselyn henkilöstölle 

ministeriössä ja osalle osastojen 

johtoa. Tulokset kertoivat, että asioita halutaan 

käsiteltävän avoimesti. Olen kokenut 

kentällä, että minulta ei ole haluttu peitellä 

mitään. Olen saanut kuulla ilot ja surut sillä 

perusperiaatteella, ettei ketään osoiteta 

sormella. 

- Ennen kansliapäällikön virkaan astumistani 

mielikuvani Rajavartiolaitoksesta, 

poliisista ja pelastustoimesta oli se, että 

niissä toimii hyvillä arvoilla varustettuja 

ihmisiä. Organisaatioiden kuva on vahvasti 

luotettava ja ammattitaitoinen. Näin suuri 

osa meistä kansalaisista ajattelee. Nyt näiden 

hallinnonalojen ylimpänä virkamiehenä 

kokemukseni on pysynyt yhtä myönteisenä, 

ellei parantunut. Kyllä meillä Suomessa 

näitä sektoreita hoitavat sellaiset ihmiset, 

joille tämän yhteiskunnan ja sen kansalaisten 

turvallisuus on tärkeä. Ei ole tullut kertaakaan 

näiden kahden kuukauden aikana 

sellaista oloa, että täällä olisi jotakin epäilyttävää, 

toteaa Nerg 

Asioita tulee katsoa vieläkin 

enemmän yhdessä 

- Olen havainnut jo aiemmin, että sisäasiainhallinto 

on vahva operatiivinen organisaatio, 

jossa poliisi, RVL, pelastustoimi 

ja maahanmuutto ovat itse asiassa muodostuneet 

varsin vahvoiksi ja omina kokonaisuuksina 

toimiviksi siiloiksi. Koen itse 

tärkeäksi, että kaikilla ministeriön neljällä 

toimialalla katsottaisiin enemmän strategista 

kokonaisuutta ja että meidän tulisi 

entistä vahvemmin katsoa asioita yhdessä, 

painottaa Päivi Nerg . 

- RVL:een tutustuessani kävin mm. Vaali- 

maalla ja Imatralla. Sain käytännössä kuulla 

Suomen ja Venäjän välisen rajaturvallisuusyhteistyön 

toimivuudesta ja nähdä sitä. 

Tällainen käytännön yhteistyö oli minulle 

aivan uutta kahden valtion välisten asioiden 

hoitamisesta. 

- Oli hienoa havaita, kuinka yhteistyöstä 

on tullut osa normaalia toimintaa kaikilla 

tasoilla niin, että valtioiden välisiä asioita 

voidaan hoitaa tarvittaessa vaikka päivittäin. 

Lisäksi tällä toiminnalla on taustana 

pitkä ja keskinäiseen luottamukseen perustuva 

perinne. Oli myös positiivisesti yllättävää, 

että toimitaan hyvin matalalla profiililla 

eikä siihen liity mitään erityistä protokollaa. 

Se on erinomainen tapa toimia, kiittää 

kansliapäällikkö Nerg. 

Yhteistyö on RVL:n 

menestyksellinen tapa toimia 

- Toinen RVL:n erittäin onnistunut tapa toimia 

on EU-yhteistyö, sanoo Päivi Nerg. 

- Olen ilolla saanut seurata sitä, oli toiminta 

sitten yhteistyötä Frontexin kanssa 

tai koko EU-kuviossa. Tämä näkyy myös 

rahoituskanavien etsimisessä ja oikea-aikaisessa 

vaikuttamisessa EU:n päätöksentekoon 

juuri siinä valmisteluvaiheen kohdalla. 

Kyllä RVL ja rajavartio-osasto ovat tässä 

edelläkävijöitä meidän hallinnonalallamme. 

Muilla on palon opittavaa siitä, että asioihin 

voi ja tulee vaikuttaa varsin ajoissa valmisteluvaiheessa 

eikä vasta loppusuoralla, 

korostaa kansliapäällikkö. 

- Tunnen entuudestaan varsin hyvin 

poliisin, Tullin ja rajan PTR-yhteistyön, kun 

valtiovarainministeriössä vastasin Tullin 

tulosohjauksesta. Tämä yhteistyö on hyvää, 

ja sitä tehdään monella käytännön tasolla. 

Kyllä Raja osaa tämän yhteistyön tekemisen 

taidon, kiittelee kansliapäällikkö Päivi 

Nerg ja lisää, että RVL on ymmärtänyt myös 

hyvässä mielessä ”lobbaamisen” merkityksen. 

On hyvä viedä ihmisiä tutustumaan 

asioihin käytännössä, olivat he sitten kansanedustajia, 

virkamiehiä tai elinkeinoelämän 

edustajia. 

– Olen itse yhteistyöihminen ja hyvin vaikuttunut 

RVL:n onnistumisesta tässä erinomaisesti. 

Kaikessa yhteistyötoiminnassa 

tulee kaikkien osapuolten katsoa asia lop- 


puun saakka yhdessä. Tässä lienee monella 

taholla parannettavaa, enkä nyt puhu 

Rajasta. Emme selviä ilman yhteistyötä, ja 

on aivan turhaa jokaisen yrittää tehdä itse 

omat juttunsa. On iso haaste meille kaikille, 

että yhteistyössä päästään konkreettisen 

toiminnan tasolle, kansliapäällikkö toteaa. 

Johtajana osana kokonaisuutta 

- Sisäasianministeriössä meillä on isot 

haasteet edessä. Suomen ja Euroopan taloustilanne 

on se mikä on, kansliapäällikkö 

painottaa. 

- Näen, että vahvuutenamme on se, että 

ministeriön hallinnonalan toiminnan pohja 

on vahva ja selkeä. Meidän on vastattava 

haasteisiin niin, että osaamme keskittyä 

omiin ydintehtäviimme ja osaamme 

entisestään kehittää yhteistyötä ja löytää 

yhteistyölle uusia muotoja. Lisäksi on uskallettava 

ravistella rakenteita. Toivon, että 

omalla osaamisellani ja tavallani toimia 

pystyn tuomaan yhden palan tähän kokonaisuuden 

palapeliin ja antamaan enemmän 

kuin mitä se olisi ilman sitä. 

- Ei pelota yhtään lähteä luotsaamaan 

tätä laivaa eteenpäin. Nyt on reilut kaksi 

kuukautta kulunut tässä tehtävässä ja huomaan 

puhuvani asioista ”meillä sisäministeriössä”. 

Olen itsekin yllättynyt siitä, kuinka 

nopeasti tämä turvallisuuden ja maahanmuuton 

ministeriö on alkanut tuntua 

omalta. Tehtäväni on varmistaa, että ihmisillä 

on resurssit ja mahdollisuudet tehdä 

töitä ja erityisesti luja tahto luoda ja vahvistaa 

yhteistyötä vieläkin voimakkaammin. 

- Lähden luottavaisella mielellä kohti 

tulevaa. Uskallan sanoa, että koen olevani 

etuoikeutettu, sillä olen sen luonteinen 

ihminen, joka nauttii saadessaan tehdä töitä 

Suomen ja suomalaisten eteen, kiteyttää 

mietteensä tulevaisuudesta sisäasiainministeriön 

kansliapäällikkö Päivi Nerg. 

Teksti: Päivi Kaasinen 

Kuva: Johanna Mäkinen


Ett operativt och systematiskt 

ministerium 

- Organisationskulturen vid inrikesministeriet 

är mycket operationell och mycket mer 

systematisk jämfört med exempelvis finansministeriet. 

Båda har samma fundamentala 

uppgift, men temat är annorlunda. Det ena 

sköter statens ekonomi och det offentliga 

utvecklandet av staten, och det andra sköter 

statens inre säkerhet. Jag är nöjd med mina 

erfarenheter från finansministeriet, där man 

i arbetet lär sig att se den här statshelheten. 

- Verksamhetssättet vid vårt ministerium 

är att gå framåt på ett klart organiserat sätt. 

Enligt min uppfattning har personalen vid 

vårt ministerium mycket snabbt lärt känna 

också mitt sätt att fungera: det är inte svårt 

för mig att själv ta kontakt med folk och 

fråga eller ifrågasätta. Jag lyssnar och agerar. 

- Min målsättning är att gestalta det, hur 

vi är en del av statsrådet, hur vi är en del 

av Finland och en del av det internationella 

samfundet på det här förvaltningsområdet. 

När jag gör mig förtrogen söker jag den 

anknytningen till de här helheterna, för vi 

är inte en isolerad ö. Jag söker också efter 

eventuella smärtpunkter, som det vore bra 

Kanslichef 

Päivi Nerg: 

jag frågar, 

lyssnar 

oCh agerar 

- Jag har redan nu en bestämd känsla av att jag vet vad vi är verksamma med på med här vid inrikesministeriet 

och vilken roll vi innehar i helheten Finland. Jag vet hur vår verksamhet anknyter till justitieministeriets revir, 

hur till försvarsministeriets eller till social- och hälsovårdsministeriets revir. 

- Man har synnerligen snabbt förmått introducera mig i sakerna på förvaltningsområdet, och det visar också hur 

man har för vana att fungera här, berättar kanslichef Päivi Nerg, som har innehaft sin post i drygt två månader. 

att åtgärda, så att vi ännu bättre ska vara en 

del av helheten, framhåller Päivi Nerg. 

Man kan inte behärska helheten 

utan att förstå detaljerna 

- Jag har rest runt verkligen mycket bland 

verksamhetsställena på ministeriets förvaltningsområden, 

jag vill se och höra, konstaterar 

kanslichef Nerg. 

- Jag analyserar det jag har sett och hört, 

och sedan drar jag mina egna slutsatser till 

underlag för beslutsfattandet. Jag har dess-

utom kunnat njuta av att människorna här 

är synnerligen rakt på sak och öppna, och de 

har förmågan att ta itu med saker och ting. 

- När jag tillträdde tjänsten gjorde jag 

en enkät bland ministeriets personal och 

en del av avdelningarnas ledning. Resultaten 

berättade, att man vill att sakerna ska 

behandlas öppet. På fältet har jag upplevt, 

att man inte har velat dölja någonting för 

mig. Jag har fått lyssna till glädjeämnen och 

sorger med den grundläggande principen, 

att det inte pekas finger åt någon. 

- Före jag tillträdde tjänsten som kanslichef 

var min uppfattning om GBV, polisen 

och räddningstjänsten den, att där fungerar 

människor som är utrustade med goda 

värderingar. Bilden av organisationerna är 

ytterst pålitlig och yrkeskunnig. Så tänker 

en stor del av oss medborgare. Nu, när jag 

är högsta tjänsteman på de här förvaltningsområdena, 

har min uppfattning bevarats 

lika positiv och rentav stärkts ytterligare. 

Nog sköts hos oss här i Finland de 

här sektorerna av människor för vilka detta 

samhälles och dess medborgares säkerhet 

är viktig. Jag har inte en enda gång under 

de här två månaderna fått den känslan, att 

här finns någonting tveksamt, konstaterar 

Nerg. 

Sakerna borde betraktas ännu 

mera tillsammans 

- Jag har redan tidigare iakttagit, att inrikesförvaltningen 

är en stark operativ organisation, 

där polisen, GBV, räddningstjänsten 

och migrationen i själva verket har blivit 

synnerligen starka avgränsade revir vilka 

fungerar som egna helheter. Själv anser jag 

det vara viktigt, att man på ministeriets alla 

fyra ansvarsområden mera skulle se till den 

strategiska helheten och att vi allt mer borde 

betrakta sakerna tillsammans, framhåller 

Päivi Nerg. 

- När jag bekantade mig med GBV besökte 

jag bl.a. Vaalimaa och Imatra. Jag fick i praktiken 

se och höra hur gränssäkerhetssamarbetet 

mellan Finland och Ryssland fungerar. 

Ett sådant praktiskt samarbete var för mig 

någonting helt nytt i skötseln av ärenden 

mellan två stater. 

- Det var fint att iaktta, hur samarbetet 

har blivit en del av den normala verksamheten 

på alla nivåer så, att mellanstatliga 

ärenden vid behov kan skötas fast dagligen. 

Dessutom har den här verksamheten sin 

bakgrund i en tradition som bygger på långvarigt 

inbördes förtroende. Det var också 

en positiv överraskning, att verksamheten 

bedrivs med mycket låg profil och inte är 

förenad med något särskilt protokoll. Det 

är ett utmärkt sätt att fungera, berömmer 

kanslichef Nerg. 

Samarbete ett framgångsrikt 

verksamhetssätt för GBV 

- Ett annat synnerligen lyckat sätt för GBV 

att fungera är EU-samarbetet, säger Päivi 

Nerg. 

- Jag har med glädje kunnat följa med 

verksamheten, om det så har varit samarbete 

med Frontex eller inom ramen för 

hela EU. Den syns också i sökandet efter 

finansieringskanaler och i inverkan på EU:s 

beslutsfattande vid rätt tidpunkt, just i det 

skedet av beredningen. Nog är GBV och 

gränsbevakningsavdelningen här en föregångare 

på vårt förvaltningsområde. De 

andra har mycket att lära sig om det, att 

man kan och bör påverka sakerna i verkligt 

god tid i beredningsskedet och inte först på 

slutrakan, framhåller kanslichefen. 

- Jag känner från förut synnerligen väl 

till PTR-samarbetet mellan polisen, Tullen 

och GBV, eftersom jag vid finansministeriet 

svarade för tullens resultatstyrning. Det här 

samarbetet är bra, och sker på många nivåer 

i praktiken. GBV vet nog hur man bedriver 

ett sådant här samarbete, berömmer kanslichef 

Nerg, och tillägger att GBV också i god 

bemärkelse har insett betydelsen av ”lobbande”. 

Det är bra att föra människor för att 

bekanta sig med sakerna i praktiken, om de 

så är riksdagsledamöter, tjänstemän eller 

näringslivsföreträdare. 

- Jag är själv en samarbetsmänniska och 

har varit mycket imponerad av hur väl GBV 

har lyckats i denna sak. I allt samarbete 

bör alla parter betrakta saker och ting tillsammans 

ända till slutet. Här torde det på 

många håll finnas rum för förbättring, och 


jag talar inte nu om GBV. Vi klarar oss inte 

utan samarbete och det är alldeles onödigt 

att var och en själv försöker sköta sina egna 

saker. Det är en stor utmaning för oss alla, 

att vi i samarbetet kan uppnå nivån för den 

konkreta verksamheten, konstaterar kanslichefen. 

Som ledare en del av helheten 

Vid inrikesministeriet står vi inför stora utmaningar. 

Det ekonomiska läget i Finland 

och Europa är vad det är, betonar kanslichefen. 

- Jag ser det som att vår styrka är, att på 

ministeriets förvaltningsområde är grunden 

för verksamheten stark och tydlig. Vi 

måste svara på utmaningarna så, att vi kan 

koncentrera oss på våra kärnuppgifter, att 

vi kan utveckla samarbetet ytterligare och 

finna nya former för samarbetet. Dessutom 

måste man ha mod att ruska om strukturerna. 

Jag hoppas att jag med mitt eget 

kunnande och mitt sätt att fungera ska 

kunna foga en bit till det här pusselspelets 

helhet och bidra till mera än vad den vore 

utan det. 

- Jag är inte alls rädd för att börja lotsa 

den här skutan framåt. Jag har nu drygt 

två månader bakom mig i den här uppgiften 

och märker att jag talar om ”hos oss vid 

inrikesministeriet”. Jag har själv varit förvånad 

över hur snabbt det här ministeriet för 

säkerhet och migration har börjat kännas 

som mitt eget. Min uppgift är att se till, att 

människorna har resurser och möjligheter att 

arbeta och särskilt en stark vilja att ytterligare 

bygga upp och stärka samarbetet. 

- Jag ser med tillförsikt fram emot vad 

som komma skall. Jag vågar säga att jag 

upplever att jag är privilegierad, för jag är 

en sådan slags människa som njuter när 

jag får arbeta för Finlands och för finländarnas 

bästa, sammanfattar inrikesministeriets 

kanslichef Päivi Nerg sina tankar inför 

framtiden. 

Text: Päivi Kaasinen 

Bild: Johanna Mäkinen


Rajamuseo 

Rajavartiolaitoksen 

ikkuna siviilimaailmaan 

Rajamuseo ennen 

Rajavartiolaitoksen ainoa varsinainen 

museo on Rajamuseo. Kenraali 

Ilmari Kirjavainen antoi vuonna 

1985 käskyn opetusnäyttelyn perustamiseksi. 

Värikkäiden vaiheiden jälkeen kapteeni 

Antti Väisänen sai tehtäväksi muodostaa 

opetusnäyttelyn. 

Antti Väisänen alkoi oman toimensa 

ohella kerätä erilaista rajatoimintaan liittyvää 

materiaalia. Hän ajeli ympäri Suomen ja 

poimi mukaansa erilaista materiaalia. 

Tuohon aikaan hallintoyksiköissä muodostui 

lentävä lause ”Ovet lukkoon, museomies 

tulee”, ja tästä lentävästä legendasta 

saa vielä nykyinenkin museomies nauttia. 

Antin panos museon alkuvaiheessa oli varsin 

suuri. 

Vuonna 1989 pystytettiin opetusnäyttely 

tukemaan Raja- ja merivartiokoulun opetusta. 

Sana hyvästä opetusnäyttelystä kiiri 

lähiseudulle. Ei aikaakaan, kun Imatran kaupunki 

ja muut lähikunnat pyysivät silloisen 

opetusnäyttelyn avaamista myös kaupunkilaisten 

ja turistien käyttöön.Ensimmäiseksi 

viralliseksi kokopäivätoimiseksi museonhoitajaksi 

palkattiin v. 1989 ylirajavartija 

Asko Liiri. Liiri oli varsinainen taiteilija, joka 

rakensi itse mehiläisvahasta vanhojen valokuvien 

perustella museon vahanuket. Hän 

teki mittavan työn museonhoitajana. Liiri 

palkittiinkin v. 1997 museotyöstä Vuoden 

rajamiehenä. 

Rajamuseo nyt 

Järjestyksessä kolmas museonhoitaja on 

rajavartiomestari Mika Albertsson. Hänet 

palkattiin Rajamuseoon v. 1996. Albertsson 

ehti vajaan vuoden ajan olla Liirin opissa. 

Tätä ajanjaksoa Albertsson pitää erittäin 

antoisana aikana. Aika tosin oli aivan liian 

lyhyt museonhoitoon liittyvän laajan kokonaisuuden 

oppimiseksi. 

Albertsson toteaakin:”Mitä kauemmin 

seuraaja saa olla edeltäjänsä opissa sen 

parempi. Minimit kolme vuotta vaaditaan, 

että oppii nykymuotoisen Rajamuseon tehtävät.” 

Albertssonilla ei ole varsinaista museoalan 

koulutusta, vaan hän kertoo olevansa 

ns. itseopiskellut museonhoitaja harrastustensa 

kautta. Museonhoitajan työ on hänen 

mielestään tehtävä, johon ei voida käskeä, 

vaan siihen pitää olla oma halu ja tietynlainen 

polte. 

Silta sukupolvien välillä 

Rajamuseossa vierailee ikähaitariltaan hyvin 

erilaisia ryhmiä aina päiväkoti- ja koululaisryhmistä 

veteraaniryhmiin. Rajamuseo toimiikin 

erinomaisena siltana eri sukupolvien 

välillä. 

Museovierailta saadun palautteen perusteella 

Rajamuseon ehdoton valtti on, että 

esittelijänä toimii nimenomaan itse rajamies 

eikä pelkästään museoalan ammattilainen. 

Esittelijän rooli on merkittävä, sillä 

katsoja ei saa näyttelystä samaa irti esim. 

pelkkää historiallista rajakarttaa katsomalla 

kuin esittelijän ammattitaidolla. 

Albertsson sanookin:” Parasta työssäni on 

se, että saan olla erilaisten ihmisten kanssa 

tekemisissä. Tämä on mukavaa työtä, ja päivääkään 

en vaihtaisi pois. Työn mielekkyyttä 

lisää tietysti se, että yksi mieluisimmista 

harrastuksistani on sotahistoria. Erityisen 

lähellä sydäntäni on paikallishistoria.” 

Albertsson pystyy lukemaan museoon 

vierailulle tulevia ihmisjoukkoja aika pian 

heidän saapumisensa jälkeen ja esittelemään 

museotoimintaa usein eri tavoin 

vierasjoukon mukaan. Tätä taitoa hän käyttää 

ilmeisen tehokkaasti, sillä vierailijoiden 

palaute on ollut pelkästään positiivista. 

Albertsson toteaakin:”Hankalia asiakkaita ei 

ole ollut.” 

Tukea työhönsä museonhoitaja saa killoilta. 

Kiltalaiset mm. esittelevät Rajamuseon 

toimintaa museonhoitajan lomien 

aikana. Lisäksi he ovat auttaneet esim. 

Rajamuseon ulkoalueen kehittämisessä, 

jossa mm. Reino Rannanvaaran työpanos 

on ollut merkittävä. Muutamia vuosia sitten 

Rajamuseon ulkoalueelle valmistui partiosavusauna. 

Kiltojen tuki ollut korvaamaton 

apu. Albertssonin haave on kehittää ulkoaluetta 

ja saada vielä jonain päivänä Rajamuseon 

ulkoalueelle sodanaikainen korsu. 

Rajamuseo merkitsee hyvin paljon Imatran 

kaupungille, lähiseudun kunnille ja 

matkailulle. Rajamuseo valittiin mm. Vuoden 

2007 museoksi. Sen rooli on myös tärkeä 

perinteen vaalijana sekä muualla että 

RVL:ssa. 

Museonhoitaja on aktiivinen 

Museonhoitaja Albertssonin perheeseen 

kuuluu vaimo, kaksi teini-ikäistä lasta ja 

Jack Russelin terrieri Aino. Albertsson vastaa 

vapaa-ajallaan ryhmästä, joka noutaa 

sodassa rajan taakse kentälle jääneitä suomalaisia 

sotilaita. Albertsson sanoo tämän 

olevan rakkain hänen harrastuksistaan. Hän

kokee ennen kaikkea Rajajääkäripataljoona 

2:n sotilaiden löytämisen sydämen asiakseen. 

Ryhmä on löytänyt yhteensä yli 200 suomalaista 

sankarivainajaa, ja heistä on noin 

20 Rjp 2:n sotilaita. 

Myös reserviläistyö ja sotiemme veteraanien 

avustaminen ovat Albertssonille 

erittäin tärkeitä vapaa-ajanviettotapoja. 

Sotahistorian lisäksi hän harrastaa museoautoilua 

ja museopyöräilyä sekä juoksua. 

Kokomatkamaratoneja museonhoitaja on 

juossut kolme vuotta peräkkäin, viimeksi v. 

2012 Tukholmassa. Uusi juoksuhaaste odottaa 

kesällä 2013 Prahassa. 

Rajamuseo tulevaisuudessa 

Albertsson ilmaisee huolensa Rajamuseon 

tulevaisuudesta. Hän siirtyy noin viiden 

vuoden päästä reserviin, ja asia nostattaa 

hänelle syvän huolen siitä, kuka jatkaa museonhoitajana. 

Museonhoitajan työhön kuuluu mm. 

kirjallisen aineiston käsittelyä, juoksevien 

asioiden hoitamista, eri varastomateriaalien 

ylläpitoa, näyttelyiden kehittämistä ja 

rakentamista sekä esittelyiden ja sidosryhmien 

kontaktointia. 

Työtä on paljon, ja kaikkea ei yksi museonhoitaja 

ehdi millään ehdi tehdä. Albertssonin 

mielestä tulevaisuudessa Rajamuseossa 

voisi olla kaksi työntekijää. Karkeana 

jakona voitaisiin pitää sitä, että toinen hoitaisi 

aineiston käsittelyn ja juoksevat asiat 

ja toinen näyttelyt ja esittelyt. 

Rajamuseon roolia edelläkävijänä on 

arvostettu erittäin paljon. Varsinainen 

museotekniikka on viime vuosina kuitenkin 

edennyt harppauksin. Rajamuseon tekniikka 

on jäänyt kehityksestä jälkeen, ja lisäksi 

sieltä puuttuu interaktiivinen ulottuvuus. 

Albertssonin näkemyksen mukaan koko 

Rajamuseon näyttely tulisi uusia vastaamaan 

tämän päivän tarpeita. Näin taattaisiin 

Rajamuseon arvostus tulevaisuudessakin. 

”Mikäli Rajamuseon halutaan pysyvän 

tulevillekin sukupolville RVL:n käyntikorttina, 

tulee Rajamuseon kehittämiseen 

panostaa lähitulevaisuudessa sekä tekniikan 

että henkilöstön osalta”, muistuttaa 

Albertsson. 

Teksti ja kuva: Marjo Peni 


Museonhoitaja Mika Albertsson on hiljentynyt Rajamiespatsaalle Imatralla. Hän vastaa vapaa-aikanaan 

ryhmästä. joka noutaa sodassa rajan taakse kentälle jääneitä suomalaisia sotilaita.


Gränsmuseet 

- GBv:s fönster 

mot den civila världen 

Gränsbevakningsväsendets enda egentliga museum är Gränsmuseet. General Ilmari Kirjavainen gav år 1985 

order om att inrätta en pedagogisk utställning. Efter färgrika skeden fick kapten Antti Väisänen i uppdrag att 

bygga upp den pedagogiska utställningen. 

Gränsmuseet förr 

Antti Väisänen började vid sidan av 

sin egentliga tjänst att samla in olika 

slags material med anknytning till 

gränsverksamheten. Han körde runt omkring 

i Finland och plockade med sig allehanda 

material. 

På den tiden uppkom hos förvaltningsenheterna 

det bevingade uttrycket ”Lås 

dörrarna, museimannen kommer”, och den 

kringresande legenden är alltjämt ett glädjeämne 

för dagens museiman. Anttis insats 

i museets begynnelseskede var synnerligen 

stor. 

År 1989 inrättades den pedagogiska 

utställningen till stöd för undervisningen vid 

Gräns- och sjöbevakningsskolan. Ryktet om 

den fina pedagogiska utställningen spred sig 

i trakten. Det räckte inte länge, innan Imatra 

stad och närkommunerna begärde att den 

dåvarande pedagogiska utställningen skulle 

öppnas också för stadsborna och turister. 

Som första officiella museiföreståndare på 

heltid anställdes år 1989 övergränsbevakare 

Asko Liiri. Liiri var en riktig konstnär, som 

själv skulpterade museets vaxdockor av bivax 

utgående från gamla fotografier. Han gjorde 

ett stort arbete som museiföreståndare. Liiri 

utsågs sålunda år 1997 till Årets Gränsman 

för sitt arbete med museet. 

Gränsmuseet nu 

Den tredje museiföreståndaren i ordningen är 

gränsbevakningsmästare Mika Albertsson. 

Han anställdes vid Gränsmuseet år 1996. Albertsson 

hann gå ett knappt år i lära hos Liiri. 

Albertsson betraktar den här perioden som 

en mycket givande tid. Tiden var visserligen 

alltför kort för att lära sig den omfattande 

helhet som skötseln av museet innebär. 

Albertsson konstaterar följaktligen: ”Ju 

längre tid efterträdaren får gå i lära hos sin 

företrädare, desto bättre. Tre år är minimum 

för att lära sig de uppgifter som Gränsmuseet 

har i sin nuvarande form.” 

Albertsson har ingen egentlig utbildning 

för museibranschen, utan säger att han är en 

s.k. självlärd museiföreståndare genom sina 

intressen. Arbetet som museiföreståndare är 

enligt honom en uppgift som man inte kan 

beordras till, utan för det måste man ha egen 

vilja och ett visst slags låga. 

En bro mellan generationerna 

Gränsmuseet besöks av vad åldern beträffar 

synnerligen olikartade grupper, allt från 

dagisbarn och skolelever till veterangrupper. 

Gränsmuseet fungerar också som en förträfflig 

bro mellan skilda generationer. 

Responsen från museibesökarna berättar 

att Gränsmuseets absoluta trumfkort 

är att guiden uttryckligen är en gränsman 

och inte enbart en yrkesperson på museibranschen. 

Guidens roll är betydelsefull, för 

utställningen blir inte lika givande för besökaren 

t.ex. av att enbart betrakta en historisk 

gränskarta som av guidens yrkesvetande. 

Albertsson säger också: ”Det bästa med 

mitt arbete är, att jag får ha att göra med 

olika slags människor. Det här är ett roligt 

arbete, och jag skulle inte byta bort en enda 

dag. Arbetet blir förstås ännu meningsfullare 

av att ett av mina största intressen är krigshistoria. 

I synnerhet lokalhistorien ligger mitt 

hjärta nära.” 

Albertsson förmår skapa sig en uppfattning 

om de människogrupper som kommer 

till museet rätt snart efter deras ankomst, 

och presenterar ofta museiverksamheten 

på olika sätt beroende på gruppen. Den här 

förmågan utnyttjar han uppenbarligen effektivt, 

för responsen från besökarna har varit 

enbart positiv. Albertsson konstaterar också: 

”Besvärliga kunder har inte förekommit.” 

Gillena stöder museiföreståndarens arbete. 

Gillemedlemmar bl.a. presenterar Gränsmuseets 

verksamhet under museiföreståndarens 

semestrar. Dessutom har de bistått exempelvis 

med att utveckla Gränsmuseets uteområde, 

där bl.a. Reino Rannanvaaras arbetsinsats 

har varit betydande. 

För några år sedan uppfördes på Gränsmuseets 

uteområde en patrullrökbastu. Stödet 

från gillena har varit till ovärderlig hjälp. 

Albertssons dröm är att utveckla uteområdet 

och ännu någon dag få en krigstida korsu till 

Gränsmuseets uteområde. 

Gränsmuseets roll för Imatra stad, de 

närliggande kommunerna och turismen är 

mycket viktig. Gränsmuseet valdes bl.a. till 

Årets museum 2007. Det har också en viktig 

roll i att upprätthålla traditioner både hos 

andra och hos Gränsbevakningsväsendet. 

En aktiv museiföreståndare 

Till museiföreståndare Albertssons familj hör 

hustrun, två tonåriga barn och Jack Russel 

-terriern Aino. Albertsson ansvarar på sin 

fritid för en grupp, som hämtar hem finländska 

soldater som blivit kvar på fältet under 

kriget. Albertsson säger att detta är den käraste 

av hans fritidssysselsättningar. Han ser 

det framför allt som en hjärtesak att finna

På bilden står museiföreståndaren Mika Albertsson tillsammans med undervisningsrådet och krigsveteranen Antti Henttonen. 

soldater från Gränsjägarbataljon 2. 

Gruppen har funnit sammanlagt över 200 

finländska stupade, av vilka ca 20 soldater 

från Gjb 2. 

Också reservistarbetet och biståndet till 

våra krigsveteraner är synnerligen viktiga fritidssysselsättningar 

för Albertsson. Förutom 

krigshistoria ägnar han sig åt museibilar och 

museicyklar samt löpning. Hellånga maratonlopp 

har museiföreståndaren sprungit 

tre år i rad, senast år 2012 i Stockholm. En 

ny löparutmaning väntar sommaren 2013 i 

Prag. 

Gränsmuseet i framtiden 

Albertsson uttrycker sin oro för Gränsmuseets 

framtid. Han överförs om ca fem år till 

reserven, och är djupt bekymrad över hur 

museiföreståndarens arbete ska gå vidare. 

Till museiföreståndarens arbete hör bl.a. 

att behandla skriftligt material, sköta löpande 

ärenden, upprätthålla lagrat material av 

varierande slag, utveckla och bygga upp 

utställningarna, att genomföra guidningar 

och hålla kontakt till intressegrupperna. 

Det finns gott om arbete. En enda museiföreståndare 

hinner på inget sätt med allting. 

Enligt Albertssons åsikt kunde Gränsmuseet 

i framtiden ha två anställda. Grovt 

indelat skulle den ena anställda ta hand om 

hanteringen av materialet och de löpande 

ärendena och den andra skulle sköta utställningar 

och guidningar. 

Gränsmuseets roll som föregångare har 

värdesatts mycket högt. Den egentliga 

museitekniken har emellertid gått fram med 

stormsteg under de senaste åren. Gränsmuseets 

teknik har släpat efter utvecklingen, 

och dessutom saknas där en interaktiv 


dimension. 

Enligt Albertssons uppfattning borde hela 

Gränsmuseets utställning förnyas till att 

svara mot dagens krav. På så sätt skulle uppskattningen 

av Gränsmuseet tryggas också 

framöver. 

”Ifall man vill att Gränsmuseet ska vara 

GBV:s visitkort också för kommande generationer, 

måste man i en nära framtid satsa på 

att utveckla Gränsmuseet både vad tekniken 

och personalen beträffar”, påminner Albertsson. 

Text och bild: Marjo Peni


Museum Manager Mika Albertsson is joined by Minister of Interior Päivi Räsänen. 

The Border Museum is the Finnish 

Border Guards’ only actual 

museum. In 1985, General Ilmari 

Kirjavainen issued a formal order 

for the creation of a museum 

for the Guards’ own educational 

purposes. Following a number of 

colourful twists and turns, Captain 

Antti Väisänen was given the task 

of putting together an educational 

exhibition. 

The Border Museum then 

Antti Väisänen began the work of 

creating a museum alongside his 

day-to-day job, collecting various 

artefacts and items related to the work of 

the Border Guard on drives across Finland, 

picking up interesting pieces he found on 

the way. 

His modus operandi gave rise to calls 

of: ”Lock your doors, the museum guy is 

coming” wherever he went, and this catch 

phrase continues to follow the current 

incumbent everywhere he goes. Antti’s contribution 

to the museum at the time of its 

inception cannot be overestimated. 

In 1989, an educational exhibition was 

launched to support training at the Border 

and Coast Guard Academy. Soon, word 

began to spread and, before too long, the 

city of Imatra, home to the Academy, and 

the neighbouring municipal councils asked 

for the museum to be opened up to the 

public. In 1989, Border Guard Sergeant 

Asko Liiri was appointed the first proper 

full-time member of staff. 

Liiri had genuine artistic flair and is 

responsible for creating the wax dolls on 

display at the museum from bees’ wax 

using old photographs as reference. He 

went on to have a significant career as a 

museum curator and was awarded the Border 

Guard of the Year prize 1997 in recognition 

of his contribution. 

The Border Museum now 

The third postholder is Border Guard Master 

Sargeant Mika Albertsson. He was hired 

for the post in 1996 and had the opportunity 

to work under Liiri for almost a year.

The Border Museum 

a window to a different life 

Albertsson has fond memories of this extremely 

rewarding time, despite it being far 

too short to learn the craft fully. 

”The longer you get to work with your 

predecessor, the better. I would say it takes 

at least three years until you really get to 

know the ropes.” 

With no formal training under his belt, 

Albertsson is entirely self-taught and picked 

up his museum skills through his leisure 

pursuits. He does not consider his work as 

something you can be ”sent” to do. What 

you need instead is a sense of vocation and 

a passion for the subject. 

Bridging the generation gap 

The Border Museum attracts visitors of all 

ages, ranging from nursery and school children 

to war veterans. Indeed, the museum 

serves as an excellent bridge between the 

generations. 

Visitor feedback suggests that one of 

the things visitors enjoy most about the 

museum is that the tour guide helping 

them is an actual serving border guard 

rather than a museum professional. The 

guide’s role is a crucial one as their expertise 

allows the visitor to get much more out 

of the visit rather than being left to view a 

historical map on their own. 

”The best thing about my job is that I 

come into contact with all sorts of different 

people. I love my work and I would not 

change a single thing about it. What makes 

it so rewarding is that military history is 

one of my main interests. Local history is 

particularly close to my heart”, Albertsson 

explains. 

Albertsson says he is able to ”suss out” 

visitors fairly soon after their arrival, which 

allows him to tailor his tours accordingly. 

He is certainly putting his skills to good use 

– the feedback from visitors is purely posi- 

tive. Albertsson is equally complimentary:”I 

have never had a bad visitor.” 

The guilds support the work of the 

museum manager. Guild members act as 

guides during his annual leave and have 

made a significant contribution towards 

the development of the museum’s outdoor 

area. Reino Rannanvaara in particular has 

distinguished himself in this regard. 

A few years ago, a field sauna was 

completed in the vicinity. The help and 

assistance offered by the Guilds has been 

invaluable. Albertsson would like to see the 

outdoor areas developed further, including 

the addition of a proper war-era dugout. 

For the city of Imatra, the adjoining 

municipalities and the local tourism sector, 

the museum is a hugely important visitor 

draw. In 2007, the Border Museum was 

crowned Museum of the Year. It plays a 

hugely important role in preserving the traditions, 

both within the Border Guard and 

outside it. 

An active sort of man 

Mika Albertsson has a wife, two teenage 

children and a Jack Russell terrier called 

Aino. In his free time, Albertsson runs a 

team who work to repatriate the bodies 

of fallen Finnish soldiers still remaining on 

Russian territory. This is a pursuit closest to 

his heart and he is particularly determined 

to bring back soldiers of the 2nd Border 

Guard Jäger Batallion. 

So far, his team have been successful 

in repatriating more than 200 fallen war 

heroes, 20 of whom were members of the 

2nd Batallion. 

His work in the reserves and his support 

for Finland’s war veterans also claim much 

of his time. In addition to military history, 

he has an interest in vintage cars and bikes 

and he is a keen runner. He currently has 


three marathons under his belt. His latest 

achievement was the 2012 Stockholm 

marathon while his next challenge awaits in 

Prague in 2013. 

The Border Museum into the 

future 

Albertsson is concerned about the future of 

the Border Museum. He himself will enter 

the Reserves in about five years and is keen 

to ensure the continuation of his role. 

The job description for a museum manager 

includes the management of various 

written materials, administrative duties, 

storage management, curating activities, 

guide work and relationship-building with 

stakeholder groups. 

There is a lot to do, far too much for just 

one museum worker. Ideally, Albertsson 

says, the Museum would have two members 

of staff in future, one to manage the 

archive and administrative matters and the 

other to curate the exhibitions and provide 

the guided tours. 

The Border Museum is a groundbreaking 

facility and is held in high esteem. However, 

museum technology has come on significantly 

in the past few years. This has left 

the Border Museum somewhat out-of-date 

and it also lacks an interactive element. 

Albertsson would like to see the entire 

Border Museum collection overhauled to 

reflect current requirements and to ensure 

that the facility continues to be valued as 

highly as it is today. 

”If the Border Museum is to remain a 

Finnish Border Guard calling card and 

something for future generations to enjoy, 

significant investment is required in the 

near future both in terms of technology and 

staff”, Albertsson points out. 

Text and photo: Marjo Peni


vuoden rajamies -Perinne 

arvokas osa Rajavartiolaitoksen historiaa 

”Tunnustuksena ansiokkaasta toiminnasta nimeän Teidät” ovat sanat, jotka ovat aloittaneet Vuoden 

Rajamiehen kunniakirjan. Katkeamaton Vuoden Rajamies -perinne alkoi vuonna 1959. Artikkeli perustuu 

historiatieteiden kandidaattitutkielmaan. 

Kunniarajajääkärit Vuoden 

Rajamies -perinteen takana 

Kunniarajajääkärit lahjoittivat Rajavartiolaitokselle 

Vuoden Rajamies 

-tunnustuksen kiertopalkinnoksi kuvanveistäjä 

Evert Porilan tekemän Suomen 

marsalkka Mannerheim Vehmaisissa -patsaan 

pronssisen pienoisveistoksen. Se omistettiin 

vuodeksi kenraaliluutnantti Kaarlo 

Vaalalle hänen 60-vuotispäivänään v. 1959. 

Kunniarajajääkärit määrittelivät Vuoden 

Rajamies -perinteen säännöt. Niiden 

mukaan kiertopalkinto kiertää jatkuvasti, ja 

mikäli nimeämisestä luovutaan, kiertopalkinto 

annetaan Rajavartiolaitoksen esikuntaan 

säilytettäväksi. 

Kunniarajajääkäreiden määrittämät 

nimeämisperusteet Vuoden Rajamies -tunnustuksen 

antamiseksi ovat seuraavat: 

• erityistä tunnustusta ansaitseva rajapalvelustehtävä 

tai -tehtävien suoritus 

• esimerkillinen muu toiminta, joka on 

ollut omiaan kohottamaan RVL:n nauttimaa 

arvonantoa 

• huomattavaa urheutta ja uhrautuvaa 

rajamieshenkeä osoittava teko 

• korkeatasoinen urheilusaavutus 

• useita vuosia jatkunut arvokas ja esimerkiksi 

kelpaava toiminta. 

RVL:n päällikkö valitsee Vuoden Rajamiehen 

vartiostojen (vast.) komentajien ehdotusten 

perusteella. 

Opistoupseerit kärjessä 

Vuoden Rajamies -tunnustuksen on saanut 

53 rajamiestä. 

Henkilöstöryhmistä opistoupseereja on 

nimetty eniten Vuoden Rajamiehiksi. He 

ovat nousseet muusta joukosta esiin teknillisten 

laitteiden kehittäjinä ja esimerkillisinä, 

pitkäaikaisina johtajina ja kouluttajina sekä 

suhteiden ylläpitäjinä paikalliseen väestöön. 

Heidän joukossaan on myös urheilijoita. 

Voidaan ajatella, että opistoupseerit 

työskentelevät moniulotteisessa asemassa 

usein monta vuotta. Tänä aikana he voivat 

luoda hyvät suhteet rajaseudun väestöön ja 

nousta esiin mallikelpoisena esimiehenä. 

Hallintoyksiköittäin eniten Vuoden Rajamiehiä 

on nimetty Kaakkois-Suomen rajavartiostosta. 

Huomiota herätti se, että 

Länsi-Suomen merivartiostosta tai sen 

edeltäjistä ei ole nimetty yhtään merivartijaa 

Vuoden Rajamieheksi. 

Erityistaidot ja pitkäjänteisyys 

arvossa 

Sankarillisilla teoilla on aina paikka ja arvo 

palkitsemisissa ja kunniamaininnoissa. Sankaruutta 

kuvastaa ensimmäinen eli Vuoden 

Rajamies 1959 aliluutnantti Kai Säteri. Hän 

valtasi sumuisena ja pimeänä syysyönä salakuljetusaluksen. 

Vuoden Rajamiesten nimeämisissä voidaan 

havaita puurtamisen ja pitkäjännitteisen 

työnteon arvostus. Huomionarvoista 

on, että pelkkä pitkä virkaura ei ole peruste 

kunniamaininnan saamiselle. RVL:n johto 

on arvostanut erityistä vihkiytymistä tiettyyn 

asiaan ja siinä aikaansaatuja tuloksia. 

Vuoden Rajamiehistä useat olivat kehittäneet 

erilaisia teknisiä järjestelmiä tai 

toimintoja. Mainittakoon esimerkiksi 

Nurmi-ilmaisin, koiratoiminta tai tulosjohtamisjärjestelmä. 

Arvostettua osaamista 

Korkeatasoinen urheilusaavutus ei ole viime 

vuosina näkynyt nimeämisissä. Vuoden Rajamiehet 

kuvaavat hyvin RVL:n muuttumista 

yhä teknistyvässä ja kansainvälistyvässä 

ympäristössä. Ne antavat RVL:n toiminnoista 

eri vuosikymmeniltä monipuolisen kuvan 

– niin perusrajanvartioinnista kuin teknisestä 

ja muusta osaamisesta urheutta vaativia 

tilanteita unohtamatta. Vuoden Rajamiehiä 

nimettäessä on katsottu sitäkin, että eri alojen 

erityistaidot otetaan huomioon. 

RVL:n osaaminen on erittäin arvostettua 

Euroopan unionissa. Suomalaisia rajamiehiä 

on osallistunut koulutustehtäviin 

ulkomailla. Vuoden Rajamiehiä on toiminut 

myös kansainvälisissä tehtävissä. 

RVL:n ihanteina on nähtävä oma-aloitteisuus 

ammattitaidon kehittämisessä ja oman 

esimerkin näyttäminen. Myös luotettavuus 

ja tunnollisuus työtehtävien suorittamisessa 

on nähtävä RVL:n arvoina. Vuoden Rajamiesten 

nimeämisten perusteluissa nousi 

hyvin esiin myös se tunnettu rajamieshenki. 

Vuoden Rajamies -perinne on arvokas 

osa RVL:n historiaa. Vuoden Rajamiesten 

kunniakirjat löytyvätkin Rajavartiolaitoksen 

esikunnan seinältä ja kertovat arvostetun 

perinteen jatkumisesta. 

Artikkelin kirjoittaja Markku Kilpeläinen 

opiskelee Oulun yliopistossa historiatieteitä. 

Hän tutki historiatieteiden kandidaattitutkielmassaan 

Vuoden Rajamies -perinnettä. 

Teksti: Markku Kilpeläinen

RAJAVARTIOLAITOKSEN VUODEN RAJAMIEHET 1959–2011 

Nro Vuosi Arvo1) Nimi Hall. yks.2) 

1 1959 Alil Kai Säteri SLMV 

2 1960 Rajavääp Hannu Posti K-SR 

3 1961 Kaptl Artturi Seppä SMMV 

4 1962 Sotmest Juho Kivistö P-KR 

5 1963 Ylirj Emil Paakkinen K-SR 

6 1964 Mvylip Aarne Kallioinen SMMV 

7 1965 Rajavääp Väinö Markkanen K-SR 

8 1966 Kaptl Sven Häggblom SMMV 

9 1967 Rajayliv Veikko Nurmi KR 

10 1968 Rj Timo Kuru LR 

11 1969 Maj Matti Lappalainen P-KR 

12 1970 Rvmest Sulo Hänninen LR 

13 1971 Ylirj Einari Lamminpää K-SR 

14 1972 Rvmest Veijo Pimiä RajaK 

15 1973 Ltn Arvo Kinnari P-KR 

16 1974 Rajavääp Juhani Suutarinen RajaK 

17 1975 Rvmest Albert Puikkonen LR 

18 1976 Rvmest Reino Möller KR 

19 1977 Mvylip Odal Söderholm PLMV 

20 1978 Rj Martti I. Määttä KR 

21 1979 Rj Leo Rundgren LR 

22 1980 Kapt Jaakko Minkkinen K-SR 

23 1981 Mvmest Matti Kalanti SLMV 

24 1982 Mvpursim Nils Ginman SMMV 

25 1983 Ylirj Heikki Varis LR 

26 1984 Ylil Pauli Kontunen K-SR 

27 1985 Rajayliv Olavi Svanberg P-KR 

28 1986 Rvmest Aarne Kultima LR 

29 1987 Ylimvja Hannu Torvinen SLMV 

30 1988 Ohjkapt Kari Murtola VLLV 

31 1989 Rj Seppo Hara K-SR 

32 1990 Kaptl Ossi Aho MVK 

33 1991 Maj Veikko Kilpeläinen RVLE 

34 1992 Rvja Eero Väisänen KR 

35 1993 Ylil Raimo Saarenvesi K-SR 

36 1994 Kaptl Mikko Montonen SMMV 

37 1995 Teknkapt Martti Kiuru VLLV 

38 1996 Ylil Asko Korhonen P-KR 

39 1997 Ylirvja Asko Liiri K-SR 

40 1998 Mvja Pasi Nokelainen SLMV 

41 1999 Vanhrvja Arvo Moilanen LR 

42 2000 Kaptl Ari Virrankoski SMMV 

43 2001 Evl Uljas Turunen LR 

44 2002 Vanhrvja Sami Karusalmi SLMV 

45 2003 Kapt Mauri Välimaa K-SR 

46 2004 Kapt Lauri Wesslin LR 

47 2005 Vanhrvja Jarkko Säynevirta P-KR 

48 2006 Evl Harri Ahonen RVLE 

49 2007 Kapt Jari Leino VLLV 

50 2008 Kapt Pasi Kylmämaa RMVK 

51 2009 Ylirvja Mika Kukkonen K-SR 

52 2010 Ltn Carl-Arthur Heickell SLMV 

53 2011 Ylirvja Heikki Laurinseppä KR 

1) Sotilas- tai palvelusarvo 

2) RVLE = Rajavartiolaitoksen esikunta 

K-SR = Kaakkois-Suomen rajavartiosto 

P-KR = Pohjois-Karjalan rajavartiosto 

KR = Kainuun rajavartiosto 

LR = Lapin rajavartiosto 

SLMV = Suomenlahden merivartiosto 

SMMV = Saaristomeren merivartiosto 

PLMV = Pohjanlahden merivartiosto 

RajaK = Rajakoulu 

MVK = Merivartiokoulu 

RMVK = Raja- ja merivartiokoulu 

VLLV = Vartiolentolaivue 

Taulukko perustuu Rajajääkäri- ja Rajamme Vartijat -lehtiin sekä päätösasiakirjoihin. 

Rajavartiolaitoksen 

uudet internetsivut 

julkaistiin 

Rajavartiolaitoksen uudet verkkosivut julkaistiin 

16.10.2012. Internetsivujen uudistus on osa 

sisäasiainhallinnon julkaisujärjestelmähanketta, 

lyhyemmin JUPO-hanketta. 

Monipuolisia ominaisuuksia 

Uudet sivut palvelevat yhä laajempaa yleisöä, sillä suomen-, 

ruotsin- ja englanninkielisten sivujen lisäksi löytyvät pohjoissaamenkieliset 

sivut. Ne ovat keränneet kiitosta ja herättäneet 

myös mediahuomiota. 

- Muita uusia ominaisuuksia ovat esimerkiksi erilaiset esteettömyystoiminnot 

kuten korkeakontrastinen versio ja mahdollisuus 

kuunnella sivuston dokumentteja, kertoo tiedottaja Johanna 

Mäkinen. Hän on vastannut projektin vetämisestä RVL:n osalta. 

Uudistuneet sivut ovat entisiä tiukemmin kiinni nykypäivässä, 

sillä niiltä on mahdollista linkittää tietoa suoraan sosiaaliseen 

mediaan ja tilata uutisia RSS-syötteenä. 

Uudet verkkosivut mukailevat vanhoilla sivuilla hyväksi havaittua 

rakennetta. Lisäksi sivustolla toistuu RVL:n graafisesta ilmeestä 

tuttu värimaailma. Uudet sivut ovat kuitenkin visuaalisesti modernimmat. 

- Sivuston ulkonäkö on suunniteltu yhteistyössä RVL:n muita 

julkaisuja suunnitelleen graafikon jaalustan toimittajan kanssa, 

Mäkinen kertoo. 

Keskittämistä ja karsintaa 


Navigointi uusilla sivuilla on yritetty tehdä mahdollisimman helpoksi. 

Päällekkäistä tietoa on karsittu, eikä tietoa tarvitse etsiä usean 

mutkan takaa. Esimerkiksi toimipaikkojen yhteystiedot löytyvät 

entistä kattavammin yhdeltä sivulta. Samaten rajanylityspaikkojen 

aukioloajat on koottu omalle sivulle. 

Myös RVL:n aluksista ja ilma-aluksista kiinnostuneet löytävät 

tietoa entistä helpommin, sillä kaikki alukset on listattu yhdelle 

sivulle. Tietoa ei tarvitse hakea eri hallintoyksiköiden omien sivujen 

kautta. 

RVL käytti aiemmin useita eri verkko-osoitteita, kuten mrcc.fi, 

sjoraddningscentral.fi ja merivartiosto.fi. Niiden sisällöt löytyvät 

nyt raja.fi -sivuilta. Näin tieto löytyy keskitetysti yhdestä osoitteesta.


Viestintäväen yhteinen 

ponnistus 

Uudeksi julkaisujärjestelmäksi valikoitui 

Innofactor Prime ja järjestelmän toimittajaksi 

Innofactor Oy. Hallinnonalan virastoilla 

on ollut omat sisäiset käyttöönottoprojektit. 

JUPO-hankkeen edetessä useimmat sisäasiainhallinnon 

verkkopalvelut ovat jo siirtyneet 

yhteiselle julkaisualustalle. 

Ensimmäisiä uudelle alustalle julkaistuja 

verkkosivusivustoja ovat sisäministeriön ja 

Hätäkeskuslaitoksen intranetit. RVL:n vanhan 

intran, Rajanetin, korvannut Kompassi 

otettiin käyttöön jo 20.9.2011. Uudet raja.fi 

-sivut ovat viimeisimpien JUPO-hankkeen 

myötä uudistuneiden sivujen joukossa. 

Yhdenmukaistamisen myötä hallinnonalan 

viestintä on aiempaa sujuvampaa ja 

tehokkaampaa. 

- Projekti on ollut haastava ja aikaa vievä. 

Erityisesti haluaisin kiittää hallintoyksiköiden 

viestintäväkeä hyvästä yhteistyöstä 

ja tärkeästä työpanoksesta. On myös ollut 

mukavaa tehdä yhteistyötä hallinnonalan 

viestijöiden kanssa, Mäkinen iloitsee. 

Teksti: Karoliina Berlin 

raja.fi/ 

UVl10 

Yksi uudistuneen raja.fi -sivuston 

ominaisuus on mahdollisuus perustaa 

erillissivustoja. Esimerkkinä 

on raja.fi/UVL10 -sivusto, jossa kerrotaan 

uuden sukupolven ulkovartiolaivan ominaisuuksista 

ja jossa voi myös seurata laivan 

valmistumisprosessia. UVL10 -sivusto on 

Johanna Mäkisen käsialaa. 

- Hanke on hyvä esimerkki siitä, minkä 

tyyppisistä asioista erillissivuja voidaan 

tehdä.Hanke kiinnostaa suurta yleisöä ja 

muodostaa oman selkeän kokonaisuuden. 

Toivottavasti voimme hyödyntää ominaisuutta 

jatkossakin, tiedottaja Johanna 

Mäkinen visioi. 

KASVAVAN RAJALIIKENTEEN 

HALLINNAN VAIKUTUKSET 

RVL:N VOIMAVARATARPEISIIN 

Schengen-alueen yhtenäisyyden ja ihmisten vapaan liikkuvuuden 

turvaaminen on Suomelle tärkeää. Rajavartiolaitoksen keskeisin 

tulevaisuuden haaste on varmistaa kasvavan rajaliikenteen 

turvallisuus ja sujuvuus kaakkoisrajan suurilla rajanylityspaikoilla ja 

pääkaupunkiseudulla. 

Suomen ja Venäjän välinen rajaliikenne 

kasvaa erityisesti kaakkoisrajan rajanylityspaikkojen 

ja myös meriteitse Helsingin 

sataman kautta. Lentoliikenne Aasiasta 

Suomeen ja Suomen kautta muualle Eurooppaan 

ja Pohjois-Amerikkaan lisääntyy. Näköpiirissä 

oleva EU:n ja Venäjän välinen viisumivapaus 

kasvattaa Suomen ja Venäjän välistä 

rajaliikennettä entisestään. 

RVL:n liikkumavaraan kasvavan rajaliikenteen 

hallinnassa vaikuttavat vahvasti hallitusohjelman 

mukaiset tavoitteet vakauttaa 

valtion taloutta. Hallitusohjelman säästöjen ja 

kustannustason nousun vaikutukset edellyttävät 

RVL:lta jopa 29 miloonan euron sopeuttamistoimia 

suunnittelukaudella vuoden 2011 

tasoon verrattuna. 

Säästötarve (13 %) on toimintamenojen 

tasoon suhteutettuna yhtä suuri kuin Puolustusvoimilla 

ja kolme kertaa suurempi kuin 

hallituksen kehyspäätöksessä poliisille annettu 

säästövelvoite. 

Skenaarioperusteinen vaikutusten 

arviointi 

Sisäasiainministeriön suunnittelumääräyksessä 

rajavartio-osaston tehtävä oli laajentaa 

arviotaan kasvavan rajaliikenteen hallinnan 

vaikutuksista RVL:n voimavaratarpeisiin selvittämällä 

kasvavan rajaliikenteen hallinnan vaikutuksia 

rajainfrastruktuuriin, viranomaisyhteistyöhön, 

liikenneväyliin ja elinkeinoelämän 

toimintamahdollisuuksiin sekä Rajavartiolaitoksen 

voimavaratarpeisiin ja toimintaan 

suunnittelukaudella. 

Tarkastelu tuli tehdä kahden tai kolmen eri 

skenaarion näkökulmasta. Tarkastelun laadinnassa 

tuli kuulla tärkeimpiä ministeriöitä ja 

sidosryhmiä. Ministeriön tavoite on huomioida 

selvityksen tulokset hallituksen seuraavassa 

kehysriihessä. 

Selvityksen valmisteli Rajavartiolaitoksen 

esikunnan nimeämä työryhmä. Selvityksen 

ohjausryhmänä toimi RVLE:n osastopäällikkökokous. 

Kuultuja ministeriöitä ja sidosryhmiä pyydettiin 

esittämään arvionsa esitetyistä kasvuskenaarioista 

sen selvittämiseksi, mikä tai 

mitkä skenaariot koetaan todennäköisiksi sekä 

arvioimaan, miten jokainen esitetty skenaario 

vaikuttaa selvityksen kohteena oleviin rajaliikenteen 

hallinnan rakenteisiin. Selvitysluonnos 

lähetettiin vielä laajalle lausuntokierrokselle 

ennen sen julkaisemista. 

Todennäköisimpänä rajaliikenteen ennusteena 

pidettiin rajaliikenteen nykyisen kasvun 

jatkumista ja EU:n ja Venäjän välisen viisumivapauden 

toteutumista suunnittelukauden 

jälkeen. Tästä huolimatta, osana kestävää rajaliikenteen 

hallintaa, täytyy aloittaa perusteellinen 

valmistautuminen näköpiirissä olevaan 

EU:n ja Venäjän väliseen viisumivapauteen jo 

suunnittelukautena selkeästi ennen sen toteutumista. 

Rajaliikenteen hallinnan malli 

Kasvavan rajaliikenteen vaikutusten hallinnassa 

viranomaisten voimavarojen suhdetta 

rajainfrastruktuuriin, viranomaisyhteistyöhön, 

liikenneväyliin ja elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksiin 

kuvattiin yksinkertaistetussa 

rajaliikenteen hallinnan mallissa. 

Kasvavan rajaliikenteen vaikutusten hallinta 

edellyttää riittävän rajainfrastruktuurin 

ja viranomaisyhteistyön sekä riittävien liikennejärjestelyjen 

ja elinkeinoelämän toiminta- 

* sisäasiainministeriön julkaisu 42/2012. selvitys on myös saatavana verkkoversiona 

sisäasiainministeriön ja rajavartiolaitoksen verkkosivuilla.

mahdollisuuksien 

lisäksi viranomaistenriittäviä 

voimavaroja. 

Kasvavan 

rajaliikenteen 

hallinta 

onnistuu, kun 

kaikkien rajaliikenteenturvallisuudesta 

ja 

sujuvuudesta 

vastaavien 

viranomaisten 

voimavarat 

ovat riittävässä 

määrin 

mitoitettu 

vastaamaan 

kasvavan 

rajaliikenteen 

ennakoituja 

vaikutuksia. 

Tällöin rajaliikenteen 

moninaisia vaikutuksia hallitaan tietoisesti ja 

johdonmukaisesti. Kansainvälisten rajanylitys- 

RIITTÄVÄaa 

VIRANOMAISTENaa 

VOIMAVARATaa 

RAJALIIKENNE 

RAJALIIKENNE 

TURVALLISTA JA 

KANGERTELEE 

SUJUVAA 

II I 

IV III 

RAJALIIKENNE RAJALIIKENNE 

RIITTÄMÄTÖNaa 

EI SUJUVAA KANGERTELEE 

RIITTÄMÄTÖN RIITTÄVÄ 

RAJAINFRASTRUKTUURI, 

VIRANOMAISYHTEISTYÖ, 

LIIKENNEVÄYLÄT JA ELINKEINOELÄMÄ 

Viranomaisten voimavarat eivät yksin riitä 

hallitsemaan kasvavaa rajaliikennettä, vaan 

tarvitaan määrätietoista rajaliikenteen hallintaan 

vaikuttavien rakenteiden huomioimista 

ja kehittämistä. Viranomaisten voimavaroja ja 

rajaliikenteen hallintaan vaikuttavia toiminnallisia 

ja teknisiä rakenteita tulisi tarkastella, 

kehittää ja hallita yhtenä kokonaisuutena. 

Kestävään rajaliikenteen 

hallintaan 

Suomen tulee olla turvallinen, houkutteleva ja 

kiinnostava matkailumaa. Turvallinen ja sujuva 

rajaliikenne tukee selkeästi tätä kokonaisuutta. 

Rajanylityspaikkojen tulisi olla tehokkaita ja 

liikenneväylien sujuvia ja turvallisia. 

paikkojen läpäisykyky pitäisi saattaa 

rajaliikenteen edellyttämälle 

tasolle, jotta Suomeen ja Suomen 

kautta kulkeva rajaliikenne toteutuu 

turvallisesti ja sujuvasti. Tämä 

edellyttäisi nykyisten rajanylityspaikkojen 

kehittämistä sekä RVL:n 

ja Tullin henkilöstövoimavarojen 

turvaamista. Rajaliikenteen hallintaa 

tulee tukea toimivalla ja 

kustannustehokkaalla tarkastusprosessilla. 

Selvityksen perusteella voidaan myös 

todeta, että kasvava rajaliikenne ei vaikuta 

yksinomaan rajanylityspaikoilla toimivien 

viranomaisten tehtäviin ja resursseihin vaan 

heijastaa monialaiset vaikutuksensa useamman 

viranomaisen toimintaan ja toimintaedellytyksiin. 

Rajaliikenteen hallinnan lähtökohtana voidaan 

pitää oikeaa, laajaa ja ajantasaista kokonaistilannekuvaa. 

Rajaliikenteen sujuvuuden 

varmistamiseen osallistuvien viranomaistahojen 

tulisi tehdä yhdessä arviointityötä rajaliikenteen 

hallinnassa. 

Kaikilla hallinnon tasoilla olisi johdonmukaisesti 

tiivistettävä Suomen ja Venäjän viranomaisten 

välistä yhteistoimintaa ja tiedon- 


vaihtoa. Muuttuvaan tilanteeseen 

pitäisi tarvittaessa voida reagoida tiivistämällä 

yhteistyötä ja sovittamalla yhteen toimintatapoja 

etenkin rajanylityspaikoilla. Ennakoivaa 

tiedonvaihtoa ja vuorovaikutusta kasvavan 

rajaliikenteen vaikutusten hallinnassa viranomaisten 

ja elinkeinoelämän kesken tulisi 

myös jatkaa ja kehittää, jotta rajaliikenteen 

tarpeisiin varaudutaan mahdollisimman 

hyvin. 

- Kasvavan rajaliikenteen vaikutuksia on 

nyt selvitetty laaja-alaisesti ja kokonaisvaltaisesti. 

Tästä eteenpäin tarvitaan yhteistä 

tahtotilaa, resursseja ja suunnitelmallista 

työtä, selvitystyöryhmän puheenjohtaja, 

everstiluutnantti Jaakko Ritola toteaa. 

Kestävä rajaliikenteen hallinta on Suomen 

viranomaisten yhteinen asia sekä sisäisen 

turvallisuuden että elinkeinoelämän näkökulmasta. 

Johdonmukainen, yhteistyökykyinen ja 

ennakoiva rajaliikenteen hallinta on keskeistä 

Suomen visiossa Euroopan turvallisimmista 

raja- ja merialueista. 

Teksti: Max Janzon 

Kirjoittaja toimii Rajavartiolaitoksen ylitarkastajana 

ja selvityksen valmistelleen työryhmän 

sihteerinä.


Verkningarna av hanteringen av den 

ökande gränstrafiken har utretts* 

Utredningen om hanteringen av den ökande gränstrafiken var lämnad till inrikesminister Päivi 

Räsänen 21.11.2012. 

Att trygga Schengen-områdets 

enhetlighet och människornas fria 

rörlighet är viktigt för Finland. 

Gränsbevakningsväsendets 

viktigaste utmaning i framtiden 

är att trygga att den ökande 

gränstrafiken löper säkert 

och smidigt vid de stora 

gränsövergångsställena i sydöstra 

Finland och i huvudstadsregionen. 

Gränstrafiken mellan Finland och 

Ryssland ökar i synnerhet via gränsövergångsställena 

i sydöstra Finland 

och även sjöledes via Helsingfors hamn. 

Flygtrafiken från Asien till Finland och via 

Finland till det övriga Europa och Nordamerika 

växer. Visumfrihet mellan EU och 

Ryssland är inom synhåll och kommer att 

ytterligare öka på gränstrafiken mellan Finland 

och Ryssland. 

GBV:s rörelseutrymme i hanteringen av 

den ökande gränstrafiken påverkas starkt 

av regeringsprogrammets målsättningar 

att stabilisera statsekonomin. Verkningarna 

av inbesparingarna i regeringsprogrammet 

och stegringen av kostnadsnivån förutsätter 

av GBV anpassningsåtgärder på rentav 

29 miljoner euro under planeringsperioden 

jämfört med nivån år 2011. 

Sparbehovet (13 %) är relaterat till 

omkostnadernas nivå lika stort som hos 

Försvarsmakten och tre gånger större än 

det sparbeting som ålagts polisen i regeringens 

rambeslut. 

På scenarier baserad 

uppskattning av verkningarna 

I inrikesministeriets planeringsföreskrift 

gavs gränsbevakningsavdelningen i uppgift 

* inrikesministeriets publikation 42/2012. Utredningen finns också tillgänglig som nätversion på inrikesministeriets och gränsbevakningsväsendets 

webbsidor.

att bredda sin uppskattning av verkningarna 

av hanteringen av den ökande gränstrafiken 

till GBV:s resursbehov genom att utreda 

verkningarna av hanteringen av den ökande 

gränstrafiken på gränsinfrastrukturen, 

myndighetssamarbetet, trafiklederna och 

näringslivets verksamhetsmöjligheter samt 

Gränsbevakningsväsendets resursbehov och 

verksamhet under planeringsperioden. 

Granskningen skulle göras ur perspektivet 

för två eller tre olika scenarier. Vid uppgörandet 

av granskningen skulle de viktigaste 

ministerierna och intressegrupperna höras. 

Ministeriets målsättning är att beakta 

utredningens resultat i regeringens följande 

ramria. 

Utredningen bereddes av en arbetsgrupp 

utsedd av staben för Gränsbevakningsväsendet. 

Som utredningens styrningsgrupp 

fungerade SGBV:s avdelningschefsmöte. 

De hörda ministerierna och intressegrup- 

TILLRÄCKLIGaa 

MYNDIGHETERNASaa 

RESURSERaa 

OTILLRÄCKLIGaa 

GRÄNSTRAFIKEN 

STAKAR SIG 


ÄR OSMIDIG 

II I 

IV III 


ÄR SÄKER OCH 

SMIDIG 


STAKAR SIG 

OTILLRÄCKLIG TILLRÄCKLIG 

GRÄNSINFRASTRUKTUR, 

MYNDIGHETSSAMARBETE, TRAFIKLEDER 

OCH NÄRINGSLIVET 

perna ombads att framföra sina bedömningar 

av de presenterade tillväxtscenarierna 

för klargörandet av det, vilket eller 

vilka scenarier som upplevs som sannolika 

samt att göra en bedömning av det, hur 

ettvart presenterat scenario inverkar på de 

strukturer i hanteringen av gränstrafiken 

som är föremål för utredningen. Utkastet 

till utredning sändes ännu ut på en omfattande 

remissrond före dess publicering. 

Som den mest sannolika prognosen för 

gränstrafiken betraktades att den nuvarande 

ökningen av gränstrafiken fortsätter 

och att visumfrihet mellan EU och Ryssland 

förverkligas efter planeringsperioden. 

Trots detta måste man, som en del av en 

hållbar hantering av gränstrafiken, påbörja 

grundliga förberedelser inför den förestående 

visumfriheten mellan EU och Ryssland 

redan under planeringsperioden, uttryckligen 

innan den förverkligas. 

Modellen för hantering av 

gränstrafiken 

I hanteringen av verkningarna av den ökande 

gränstrafiken beskrevs myndighetsresursernas 

förhållande till gränsinfrastrukturen, 

myndighetssamarbetet, trafiklederna och 

näringslivets verksamhetsmöjligheter med 

en förenklad modell för hantering av gränstrafiken. 

Hanteringen av verkningarna av den 

ökande gränstrafiken förutsätter förutom 

en tillräcklig gränsinfrastruktur och tillräckligt 

myndighetssamarbete samt tillräckliga 

trafikarrangemang och verksamhetsmöjligheter 

för näringslivet dessutom tillräckliga 

resurser åt myndigheterna. 

Hanteringen av den ökande gränstrafiken 

lyckas, när resurserna hos alla de myndigheter 

som ansvarar för gränstrafikens 

säkerhet och smidighet i tillräcklig mån har 

dimensionerats för att svara 

mot de förutspådda verkning- 

arna av den ökande gränstrafiken. 

Då kan gränstrafikens 

mångfasetterade verkningar 

hanteras medvetet och konsekvent. 

Myndigheternas resurser 

räcker inte ensamma till 

för att hantera den ökande 

gränstrafiken, utan de strukturer 

som påverkar hanteringen 

av gränstrafiken måste 

målmedvetet beaktas och utvecklas. Myndigheternas 

resurser och de funktionella 

och tekniska strukturer vilka inverkar på 

hanteringen av gränstrafiken borde granskas, 

utvecklas och behärskas som en helhet. 

Hanteringen av gränstrafiken 

utvecklas hållbart 

Finland ska vara ett säkert, lockande och 

intressant turistland. En säker och smidig 

gränstrafik stöder klart denna helhet. 

Gränsövergångsställena ska vara effektiva 

och trafiklederna smidiga och trygga. 

De internationella gränsövergångsställenas 

genomloppsförmåga borde fås på den 

nivå som gränstrafiken förutsätter, för att 

gränstrafiken till och via Finland förverkligas 

säkert och smidigt. Detta förutsätter 

att de nuvarande gränsövergångsställena 


utvecklas samt att GBV:s och Tullens personalresurser 

tryggas. Hanteringen av gränstrafiken 

bör stödas med en fungerande och 

kostnadseffektiv kontrollprocess. 

På basis av utredningen kan också konstateras, 

att den ökande gränstrafiken inte 

enbart påverkar de vid gränsövergångsställena 

verksamma myndigheternas uppgifter 

och resurser utan avspeglar sina mångfasetterade 

verkningar på flera myndigheters 

verksamhet och verksamhetsförutsättningar. 

Som utgångspunkten för hanteringen av 

gränstrafiken kan betraktas en riktig, övergripande 

och aktuell helhetslägesbild. De 

myndighetsinstanser som medverkar i att 

säkerställa gränstrafikens smidighet borde 

tillsammans göra utvärderingar i hanteringen 

av gränstrafiken. 

På alla nivåer av förvaltningen borde 

samarbetet och informationsutbytet mellan 

myndigheterna i Finland och Ryssland konsekvent 

intensifieras. Vid behov borde man 

kunna reagera på den föränderliga situationen 

genom att intensifiera samarbetet och 

samordna verksamhetssätten i synnerhet 

vid gränsövergångsställena. 

Det föregripande informationsutbytet 

och växelverkan mellan myndigheterna och 

näringslivet i hanteringen av den ökande 

gränstrafiken borde också fortsättas och 

utvecklas, så att man bereder sig så väl som 

möjligt inför gränstrafikens behov. 

- Verkningarna av den ökande gränstrafiken 

har nu utretts övergripande och helhetsmässigt. 

Härifrån framöver behövs en 

samfälld målbild, resurser och planmässigt 

arbete, konstaterar utredningsarbetsgruppens 

ordförande, överstelöjtnant Jaakko 

Ritola. 

En hållbar hantering av gränstrafiken 

är en gemensam angelägenhet för de finländska 

myndigheterna både från den inre 

säkerhetens och näringslivets synpunkt. En 

konsekvent, samarbetsduglig och föregripande 

hantering av gränstrafiken är central 

i Finlands vision av Europas säkraste gräns- 

och havsområden. 

Text: Max Janzon 

Skribenten fungerar som överinspektör vid 

Gränsbevakningsväsendet och sekreterare 

för den arbetsgrupp som har berett utredningen.


Managing growing border 

traffic volumes* 

Finland places great value on safeguarding the coherence of the Schengen area and the free movement of 

people. The key challenge facing the Finnish Border Guard in future will be the task of ensuring a safe and 

efficient passage for all travellers at the larger border crossings in the south east and in the greater Helsinki 

area. 

Cross-border traffic between Finland 

and Russia is set to increase, particularly 

at land crossing points in 

the south east as well as by sea via Helsinki 

Harbour. Air traffic from Asia to Finland and 

onwards to elsewhere in Europe and North 

America is also growing. With a visa exemption 

scheme expected to be introduced between 

Russia and the EU in the foreseeable 

future, border traffic between Finland and 

Russia too is set to increase further. 

Fiscal consolidation measures set out in 

the current Government Programme impact 

significantly on the Finnish Border Guard 

ability to respond to growing border traffic 

volumes. Budgetary efficiencies coupled with 

rising costs mean that adjustments up to the 

value of EUR 29 million on 2011 levels are 

required for the current planning horizon. 

At 13 per cent, the required reduction 

in expenditure is equal to that required of 

the Finnish Defence Forces and three times 

greater than the reduction earmarked for the 

Finnish Police in the government spending 

limits decision. 

Scenario-based analysis to assess 

impact 

The Ministry of the Interior invited the Border 

Guard to expand on its evaluation of the 

impact the increases in border traffic volumes 

exert on the Border Guard’s resources 

with specific reference to border crossing 

infrastructure, cooperation between public 

agencies and the road network as well as 

the business sector and the Border Guard 

resources and activities in the period under 

review. 

The analysis was to incorporate two or 

three different scenarios and include input 

from key government ministries and other 

stakeholders. The Ministry of the Interior has 

undertaken to take cognisance of the findings 

of the report during the next government 

spending limits discussion. 

The report was prepared by a working 

party appointed by the Finnish Border Guard 

Headquarters. Their work was overseen by a 

steering group comprising senior members 

of the Finnish Border Guard staff. 

The ministries and stakeholders were 

asked to assess the growth scenarios presented 

to them as part of the reporting 

exercise to ascertain which scenarios they 

considered most relevant, and to assess the 

likely impact of the scenarios on the border 

traffic management structures under review. 

Prior to publication, the draft report was 

widely circulated for a further round of consultation. 

In the view of the respondents, the most 

likely outcome scenario entailed the continued 

growth of border traffic volumes 

and the implementation of a visa-waiver 

scheme between Russia and the EU after 

the conclusion the review period. In keeping 

with sustainable border traffic management 

practices, comprehensive preparations 

would need to be undertaken for the visawaiver 

scheme expected to be implemented 

between Russia and the EU in the foreseeable 

future during the period under review. 

Cross-border traffic 

– a management model 

With regard to the management of increasing 

cross-border traffic volumes, a simplified 

border traffic management model was 

created to depict the relationship between 

border guard resources and border crossing 

infrastructure, cooperation between public 

agencies, the road network and the business 

sector. 

In addition to fit-for-purpose border 

crossing infrastructure and appropriate 

arrangements for inter-agency cooperation 

as well as suitable traffic arrangements and 

business sector opportunities, sufficient border 

guard resources are required. 

Growing border traffic volumes can 

be successfully managed if the agencies 

responsible for delivering a safe and freeflowing 

border crossing service have at their 

disposal sufficient resources that allow them 

to respond to impact of the increased volumes 

as identified. This would allow for an 

informed and consistent approach to managing 

the diverse impacts. 

The Border Guard’s resources are in themselves 

insufficient for the management of 

growing border traffic volumes. A robust 

examination and further improvement of the 

structures relevant to border traffic management 

is required. The relevant public sector 

resources and functional and technical 

structures must be evaluated, developed and 

managed as a single entity. 

Towards sustainable border 

traffic management 

Finland needs to present itself as a safe, attractive 

and interesting destination for tourists. 

A safe and free-flowing border-crossing 

service supports this aim. 

Border crossing points should operate 

efficiently, complemented by a safe and efficient 

road network. 

* inrikesministeriets publikation 42/2012. Utredningen finns också tillgänglig som nätversion på inrikesministeriets och gränsbevakningsväsendets 

webbsidor.

SUFFICENTaa 

BORDER TRAFFIC 

FREE-FLOWING 

PUBLIC SECTORaa 

RESOURCESaa 

INSUFFICENTaa 


DISRUPTION 

II I 

IV III 

crossing points alone and 

concerns a number of other 

agencies. 

An accurate, extensive and 

up-to-date overview is the 

cornerstone of border crossing 

management. It would be beneficial 

for all agencies involved 

in border traffic management 

to engage in joint assessments. 

Cooperation and information sharing 

between Finnish and Russian authorities 

must be consistently strengthened at 

all levels. The agencies should be able to 

respond to change through closer cooperation 

and harmonised working practices, 

particularly at border crossing points. Proactive 

information sharing and close interaction 

between the authorities and the 

business sector should be continued and 

strengthened to allow for the border traffic 

requirements to be understood as fully as 

possible. 

”This is a wide-ranging and thorough 


SAFE AND 

FREE-FLOWING 


DISRUPTION 

INSUFFICENT SUFFICENT 

INFRASTRUCTURE, COOPERATION, 

ROADS & BUSINESS SECTOR 

If traffic to and via Finland is to run 

safely and efficiently, international border 

crossing point flow rates need to match 

traffic volumes. For this to be achieved, 

existing border crossing points must be 

upgraded and the Finnish Border Guard and 

Finnish Customs staff resources must be 

safeguarded. An efficient and cost-effective 

border control process underpins effective 

cross-border traffic management. 

The report additionally states that the 

impact of rising cross-border traffic volumes 

is not limited to the activities and 

resources of the agencies operating at the 


Chief of the Finnish Border Guard, Lieutenant General Jaakko Kaukanen (second from the right) presented a report on controlling the increasing 

border traffic to the Minister of the Interior Päivi Räsänen on 21 November 2012. Also present were the secretary of the report committee, Seniorn 

Officer Max Janzon (right) and Lieutenant Colonel, head of the Border Checks unit Jaakko Ritola from the Headquarters of the Border Guard. 

evaluation of the impact of growing border 

traffic volumes. Going forward, what 

we we require is a shared strategic intent, 

resources and structured activities”, commented 

Lieutanent Colonel Jaakko Ritola, 

chairman of the working party. 

The sustainability of the border traffic 

management function is a matter for all 

Finnish public agencies, both with reference 

to national security and the business sector. 

A consistent, cooperative and forward looking 

border traffic management function is 

central to the vision of Finland as one of 

the safest border and maritime territories 

in Europe. 

Text: Max Janzon 

The author is a Senior Administrative Officer 

at the Finnish Border Guard and served as 

Secretary of the working group.


Euroopan unionin ulkorajarahasto 

(External Borders Fund) 

ulkorajarahasto uusimassa 

rvl:n helikoPterikalustoa 

Rajavartiolaitoksen mittava hanke korvaa AB/B 412 -helikoptereita. Tavoite on hankkia enintään neljä uutta 

helikopteria valvontalaitteineen ja toiminnalle välttämätön varaosapaketti, maalaitteet, dokumentaatio sekä 

henkilöstön koulutus. Ulkorajarahaston vuosiohjelmista 2012 ja 2013 hankkeelle on myönnetty rahoitusta 

yhteensä noin 11,6 miljoonaa euroa. Hanke on siten suurin RVL:n toteuttama ulkorajarahastohanke. 

Helikopterikaluston uusinta ylläpitää ja parantaa nykyistä suorituskykyä 

rajaturvallisuustehtävissä, meripelastuksessa sekä 

poliisin ja pelastusviranomaisten virka-aputehtävissä. 

Ulkorajarahaston vuosiohjelma 2013 

Ulkorajarahaston vuosiohjelmaan 2013 on hyväksytty neljä RVL:n 

hanketta. Niistä saatava rahoitusosuus on yhteensä noin 9,6 miljoonaa 

euroa. Se on euromääräisesti suurin RVL:lle myönnetty rahoitusosuus 

kuluvalla rahoituskaudella 2007-2013. 

Ulkorajarahaston ensi vuoden vuosiohjelmaan on hyväksytty RVL:n 

hankkeet: 

Maa- ja merirajan tekninen valvonta 

Hankkeessa korvataan teknisesti vanhentuneita valvontajärjestelmän 

osia ja parannetaan järjestelmän laatua uhanalaisiksi arvioiduilla 

painopistealueilla. Hankkeessa laajennetaan myös nykyisen 

järjestelmän kattavuutta. Laitteita, tietojärjestelmiä ja valvomoohjelmistoja 

aiotaan hankkia ja uusia. 

Hankkeeseen sisältyy muun muassa videovalvontajärjestelmäalustan 

uusiminen ja kehittäminen, MRTV -valvomo-ohjelmiston 

päivittäminen, sensorijärjestelmiin liittyviä hankintoja tietoliikennelaitteineen 

ja sähköistysjärjestelmineen sekä lentävään/leijuvaan 

sensorikalustoon liittyviä hankintoja. Ulkorajarahastosta saatava 

tukiosuus on n. 2 100 000 eur. 

Maastoliikkuvuuden parantaminen 

Hankkeen tavoite on parantaa RVL:n partioiden suorituskykyä rajaturvallisuustehtävissä 

hankkimalla partioiden käyttöön soveltuvia ja 

varusteltuja teiden ulkopuolisessa maastossa käytettäväksi tarkoitettuja 

moottoriajoneuvoja (moottorikelkkoja, maastoajoneuvoja ja 

maastomoottoripyöriä). Rajavalvontaa suorittavat partiot pystyvät 

liikkumaan hankituilla maastoajoneuvoilla yleisen tiealueen ulkopuolella 

haastavissa maasto-olosuhteissa. Ulkorajarahastosta saatava 

tukiosuus on n. 1 850 000 eur. 

AB/B 412 -helikoptereiden uusiminen 

Hanke jatkaa vuosiohjelman 2012 hanketta ja korvaa RVL:n AB/B 

412 -helikopterit. 

Hankkeen Ulkorajarahaston tukiosuus muodostuu vuosiohjelman 

2012 (6 000 000 eur) ja 2013 (n. 5 600 000 eur) rahoitusosuuksista. 

Kolmansien maiden kansalaisten automaattisten 

rajatarkastusten pilotointi 

RVL käyttää automaattisia rajatarkastuslinjastoja Helsinki-Vantaan 

lentoasemalla ja Vaalimaan rajanylityspaikalla. Linjastoissa hyödynnetään 

biometristä tunnistamista. 

Hankkeessa kehitetään automaattisten rajatarkastuslinjastojen 

käyttöä kolmansien maiden kansalaisten maahantulo- ja maastalähtötarkastuksissa. 

Tarkoitus on toteuttaa kolmansien maiden kansalaisten 

tarkastukseen soveltuva automaattinen rajatarkastuslinjasto 

ja prosessi mukaan lukien VIS-tarkastusten edellyttämä sormenjälkien 

vertailu. 

Ulkorajarahastosta saatava tukiosuus on 262 500 eur. 

Sisäisen turvallisuuden rahasto (Internal Security 

Fund) 

Ulkorajarahaston rahoituskausi 2007-2013 on päättymässä, eli rahaston 

viimeinen vuosiohjelma on nyt vahvistettu. Ulkorajarahaston 

seuraajaksi on perustettu uusi sisäisen turvallisuuden rahasto (Internal 

Security Fund). Sitä valmistellaan juuri nyt kansallisesti sisäasiainministeriön 

kansainvälisten asioiden yksikössä. Sisäisen turvallisuuden 

rahaston rahoitusohjelma valmistellaan kaudelle 2014-2020. 

Tulevan rahoituskauden rahoitusosuudet ovat RVL:lle merkittäviä. 

Siksi onkin erityisen tärkeää, että RVL osallistuu rahaston kansalliseen 

valmistelutyöhön tiiviisti. Valmistelutyö tehdään RVL:ssa esikunnan 

suunnittelu- ja talousyksikön johtamana. 

Teksti: Eeva Suomalainen

koulutus- ja tutkimusyhteistyöhön 

venäläisten 

kanssa 

Raja- ja merivartiokoulu on aloittanut koulutus- ja tutkimusyhteistyön Golitsynon rajainstituutin kanssa. 

Pysyvän suomalais-venäläisen rajavartiotyöryhmän koulutuksen 

ja tieteellisen tutkimuksen alatyöryhmä perustettiin 

tammikuuussa. Sen puheenjohtajina toimivat Venäjän turvallisuuspalvelun 

Golitsynon rajainstituutin johtaja kenraalimajuri 

Oleg Kostrikov ja Raja- ja merivartiokoulun johtaja eversti Vesa 

Huuskonen. 

Ev Huuskosen lisäksi Suomen edustajia työryhmässä ovat everstiluutnantti 

Esa Ponkilainen ja evl Matti Sarasmaa. Lisäksi työryhmän 

kokouksiin osallistuvat tulkki ja tarvittaessa asiantuntijat. 

Neljä tutkimushanketta 

Alatyöryhmä on kokoontunut tänä vuonna kaksi kertaa, kesäkuussa 

Moskovassa ja syyskuussa Imatralla. Koulutuksen ja tieteellisen 

tutkimuksen alatyöryhmä on sopinut neljästä yhteisestä tutkimushankkeesta: 

• Suomen ja Venäjän rajavartiomiesten humanitaarisen koulutuksen 

kehittäminen nykyaikaisten vaatimusten mukaisesti 

• Rajatarkastusyksiköiden henkilökunnan kielikoulutuksen kehittäminen 

Suomen ja Venäjän rajalla 

• Henkilöiden ja ajoneuvojen rajanylitysten kehittäminen Suomen 

ja Venäjän valtakunnanrajan rajanylityspaikoilla ja 

• Rajavartijan ammatin myönteisen julkisuuskuvan ylläpitoon liittyvän 

työn organisointi ja ylläpito Venäjällä ja Suomessa. 

Lisäksi sovittiin, että FSB:n Golitsynon rajainstituutti osallistuu 

ensi vuonna käynnistyvään FastPass-tutkimushankkeeseen. EU:n 

rahoittamassa hankkeessa kehitetään automatisoituja rajatarkastuksia, 

ja venäläiset tulevat mukaan neuvonantajiksi. 

Ensimmäinen, rajavartiomiesten humanitaariseen koulutukseen 

liittyvä hanke käynnistyi syyskuussa.Hankkeessa tarkastellaan 

humanitaarisen koulutuksen ohella globalisaation vaikutuksia raja- 

turvallisuuteen ja sen hallintaan. 

Hankkeeseen liittyy neljä tutkimusseminaaria. Ensimmäiset 

kaksi samansisältöistä tutkimusseminaaria järjestetään Suomessa 

toukokuussa ja Venäjällä syksyllä. Toiset kaksi tutkimusseminaaria 

pidetään Suomessa marraskuussa ja Venäjällä vuoden 2014 alussa. 

Seminaareissa esitellyt tutkimukset julkaistaan yhteisinä kirjoina. 

Kielikoulutushankkeen yhteydessä aiotaan toteuttaa suomi– 

venäjä–englanti-sanakirja rajatarkastushenkilöstön käyttöön. Alustavasti 

on suunniteltu myös, että upseerien venäjän kielen intensiivikurssin 

opiskelijat tekevät ensi vuoden syksyllä opintomatkan 

Golitsynon rajainstituuttiin ja venäläisopiskelijat vierailevat vastavuoroisesti 

Raja- ja merivartiokoululla. 

Kiireinen vuosi edessä 

RMVK:n koulutuspäällikkö, evl Esa Ponkilainen ja tutkimuspäällikön 

sijainen, valtiotieteiden tohtori Minna Jokela pitävät yhteistyötä 

tärkeänä. Rajavalvonnassa Suomen ja Venäjän välisellä yhteistyöllä 

on pitkät perinteet. Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin laajaa 

yhteistyötä tehdään koulutuksessa ja tutkimuksessa. 

– Yhteistyö on heti ensimmäisen puolen vuoden aikana jalostunut 

konkreettisiksi yhteisiksi tutkimushankkeiksi. Venäjän osapuolen 

voimakas panostus yhteisiin tutkimushankkeisiin, joissa rajaturvallisuutta 

tarkastellaan globaalina ilmiönä, oli iloinen yllätys, Jokela 

toteaa. 

Ensi vuosi onkin Venäjä-yhteistyössä erittäin työntäyteinen. 

Koulutuksen ja tutkimuksen alatyöryhmä järjestää neljä kokousta, 

joiden yhteydessä toteutetaan kolme tutkimusseminaaria, ja vie 

eteenpäin yhteisiä tutkimushankkeita. Seuraava kokous pidetään 

helmikuussa 2013 

Teksti: Salla Virtanen 

RAJAMME VARTIJAT 23


RAJA- JA 

MERIVARTIO- 

KOULUSTA 

TYKÄTÄÄN 

Raja- ja merivartiokoulun kuulumisia 

on helmikuusta saakka voinut seurata 

Facebookissa. 

Kuka tahansa pääsee katselemaan sivua, 

mutta seuraajaksi eli tykkääjäksi liittyminen 

vaatii rekisteröitymisen Facebookiin. 

Facebook-sivulle päivitetään esimerkiksi 

RMVK:n tiedotteita ja kuvia. Turvallisuus 

ja puolustus 2012 -messujen aikana sivulle 

päivitettiin kuvia RMVK:n messuosaston 

tapahtumista suoraan Lahdesta. 

RMVK:n Facebook-sivulle pääsee lyhytosoitteella: 

facebook.com/MahdollisuuksienRaja. 


Etelä- 

Pohjanmaan 

pelastuslaitoksen 

ja RVL:n 

sukeltajat 

harjoittelivat 

yhdessä 

Vallgrundissa. 

Kuva: Jukka Salo 

KESKIÖSSÄ JOHTAMINEN 

Suomenlahden merivartiosto järjesti meripelastustoimen suuronnettomuusharjoituksen 

6.-7.11.2012. 

Siihen osallistuivat Suomenlahden merivartioston lisäksi Raja- ja 

merivartiokoulu, Helsingin pelastuslaitos ja muita meripelastusviranomaisia. 

Harjoituksen skenaario oli kahden kauppa-aluksen törmäys Suomenlahdella 

ja sen jälkeisten tapahtumien hallinta. Erityisesti haluttiin syventyä ja 

harjoittaa merellisen suuronnettomuuden johtamisessa toimivaa henkilöstöä 

laajassa, haasteellisessa ja pitkäkestoisessa merionnettomuustilanteessa. 

Harjoituksessa Vartiolentolaivueen lentotoiminnan koordinaattorit (ACO) 

vaihtavat tehtävää. Taustalla Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen 

ensihoitolääkärit suunnittelevat potilaiden jatkohoitoa. 

VALLGRUNDISSA HARJOITELTIIN 

SUKELTAMISTA 

Vallgrundin merivartioasemalla harjoiteltiin 

yhteistoimintaa Etelä-Pohjanmaan 

pelastuslaitoksen sukeltajien 

kanssa 2.-3.10. Kahdessa päivässä käytiin 

läpi eri etsintämenetelmiä ja sukeltajien 

toimintaa vesiruumiin nostossa. Pelastuslaitoksen 

ja Rajavartiolaitoksen sukeltajat 

oppivat paljon hyviä asioita toisiltaan. 

Harjoitus oli niin antoisa, että vastaavanlaisesta 

harjoituksesta ensi vuodeksi 

sovittiin. Ensi kerralla suunnataan tosin 

Lappajärvelle Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitoksen 

vieraiksi! 

Teksti : Marcus Takala

RAJA- JA MERIVARTIOKOULU 

TURVALLISUUS JA PUOLUSTUS 

2012 -MESSUILLA 

Raja- ja merivartiokoulu esitteli rajavartijan 

työtä ja koulutusta sekä erikoisrajajääkärikoulutusta 

Turvallisuus ja puolustus 

2012 -messuilla Lahdessa. 

RMVK:n messuosastolla kävijät pääsivät 

tutustumaan muun muassa mobiilipassintarkastuslaitteisiin,Rajavartiolaitoksen 

partioajoneuvoon ja rajakoira Konstaan. 

 

YLENNYS 

Ajankohtaista 

Tasavallan presidentti on nimittänyt 

1.1.2013 – 30.4.2016 väliseksi määräajaksi 

kommodorin virkaan komentaja 

Markku Halosen Rajavartiolaitoksen esikunnasta. 

Tasavallan presidentti on ylentänyt 

Markku Halosen kommodoriksi 6.12.2012. 

Kuudennet kansainväliset Turvallisuus ja 

puolustus -messut järjestettiin Lahdessa 27.– 

29.9. 

Niille osallistui turvallisuusalan viranomaisia, 

järjestöjä ja yrityksiä. Tapahtumassa vieraili 

13 200 yhteiskunnan turvallisuudesta kiinnostunutta 

messukävijää. 

Teksti ja kuva: Salla Virtanen 

Raja- ja 

merivartiokoulun 

messuosastolla pääsi 

mm. kokeilemaan 

sitä, kuinka painava 

erikoisrajajääkärin 

rinkka onkaan. 


AIRISTON 

AALLOILLA 

Länsi-Suomen merivartiosto järjesti yhdistetyn 

rajatilanne- ja meripelastusharjoituksen 

Operaatio SAR-El-Sheikh 

2012. Se toteutettiin 21.5.2012 Airistolla 

rajatilanne-, saaristoetsintä- ja pelastusharjoituksena. 

Harjoitukseen osallistui kymmenen veneyksikköä, 

RajaHeko, ulkovartiolaiva Tursas 

sekä MRCC Turku. 

Osallistujat harjaantuivat yleis- ja kenttäjohtajatehtäviin, 

alustarkastukseen, 

SMC-toimintaan, OSC-toimintaan, SRUtoimintaan, 

saaristoetsintään, saaristomerenkulkuun 

ja radioliikenteeseen. Myös evakuointia, 

ensiaputoimintaa, maastoetsintää 

ja koiratoimintaa harjoiteltiin. 


Operaatio SAR-El-Sheikh 2012, yhdistetty 

rajatilanne- ja meripelastusharjoitus, 

järjestettiin viime keväänä Airistolla.


esiuPseerikurssi 64 

teki opintomatkan Venäjälle 

Esiupseerikurssi 64 teki sotahistorian opintomatkan Venäjälle 14.–18.5.2012. Rajavartiolaitoksesta 

matkalle osallistui 17 kapteenia ja kapteeniluutnanttia eri hallintoyksiköistä. Pääaiheita matkalla olivat 

maastokatselmukset ja sotahistoriaan liittyvät esitelmät. 

Opintomatkalla tutustuttiin Karjalan 

kannaksen keskeisiin taistelupaikkoihin 

ja Kronstadtin merilinnoitukseen. 

Rajavartiolinja aloitti matkan hieman 

etuajassa omalla rajaturvallisuusaiheisella 

ohjelmalla, jota johti Raja- ja merivartiokoulun 

johtaja, eversti Vesa Huuskonen ja valvoi 

kurssin johtaja, majuri Matti Pitkäniitty. 

Rajavartiolinjan opintomatkalla perehdyttiin 

IBM-konseptiin ja neliportaisen 

maahanpääsyn valvontamallin toimintaan 

uloimmilla tasoilla. Alusta alkaen oli selvää, 

että opintomatkan RVL-osiosta muodostuisi 

yksi parhaita esiupseerikurssinoppimistapahtumia. 

Uusi viisumikeskus Kouvolaan 

Rajaupseerit vierailivat Suomen Pietarin 

pääkonsulaatissa ja tutustuivat muun muassa 

RVL:n yhdysmiehen ja poliisiyhdysmiesten 

toimintaan. 

Eräs vierailukohde oli Suomen upouusi 

ja näyttävä viisumikeskus. Viisumihakemukset 

on vastaanotettu siellä helmikuusta 

2011 alkaen ulkopuolisen yrityksen 

palvelutuotantona. 

Vuonna 2011 käsiteltiin 950 000 viisumihakemusta. 

Viisumien myöntömäärät kasvavat 

edelleen, joten RVL:n työt eivät lähiaikoina 

vähene. Viisumiruuhkaa helpottamaan 

avataan uusi viisumikeskus Kouvolaan, jossa 

viisumien käsittely hoidetaan sähköisesti. 

Kiinnostavia kohteita riitti 

Mielenkiintoisinta matkalla oli vierailu Venäjän 

Federaation Turvallisuuspalvelun Pietarin 

ja Leningradin alueen rajavartiohallinnossa. 

Aluksi tutustuttiin sen esikuntaan. Sitten 

kurssilaisille esiteltiin rajatarkastukset 

uudessa ja kasvavassa Pietarin matkustajasatamassa. 

Se tulee tähtäämään jopa 

700 000 matkustajanvierailuun vuosittain. 

Kurssilaisille esiteltiin myös Allegrojunan 

liikkuvat rajatarkastukset venäläisestä 

näkökulmasta. Erityisen antoisaa oli tutustua 

merivartioston johtokeskukseen, jossa 

oppilasjoukko pohti venäläisten kollegoiden 

kanssa mm. Nordstream-kaasuputkeen kohdistuvia 

uhkia. 

Myös Itämeren alueen rajaturvallisuusyhteistyön 

BSRBCC:n (Baltic Sea Region 

Border Control Cooperation) hyödyistä rajat 

ylittävän rikollisuuden torjunnassa keskusteltiin. 

Yhteistoiminta tärkeää 

venäläisten kanssa 

Hedelmällisen 

yhteistoiminnan 

merkitystä venäläisten 

kollegojen 

kanssa ei voi liikaa 

korostaa. 

RVL:n henkilökunnankouluttaminen 

venäjän 

kieleen, kulttuuriin 

ja rajaviranomaisiin 

liittyviin 

asioihin on toimintaympäristön 

muuttuessa 

yhä tärkeämpää.Esimerkiksi 

upseerien 

opiskelijavaihdonmahdollisuuksia 

voisi 

selvittää osana 

uuden koulutuksen 

ja 

tutkimuksen 

yhteistoimintaverkostoa 

Venäjän kanssa. 

Matkalla käytännössä todettu henkilökohtaisten 

hyvien suhteiden merkitys antaa 

aiheen tutustua yhä tarkemmin RVL:n kansainväliseen 

ulottuvuuteen ja yhteistyökumppaneihin. 

Teksti: Esiupseerikurssi 64, rajavartiolinja 

Kuva: Matti Pitkäniitty 

Rajavartiolinja tutustui Suomen Pietarin viisumikeskukseen, 

jossa käsitellään tänä vuonna noin miljoona hakemusta. 

Kuvassa ovat kaptl Karle, kapt Mustajärvi, tulkki 

Nummenpää ja kapt Sandström.

tutkimus ja Päätöksenteko 

kohtasivat Turvallista tulevaisuutta ennakoitiin 

Raja- ja merivartiokoululla järjestettiin lokakuussa 2012 avoin Sisäisen turvallisuuden tutkimusseminaari. Sen 

teema oli tulevaisuuden ennakoiminen ja sen rajoitteet turvallisuuden tutkimuksessa. 

Sisäasiainministeriön hallinnonalan 

oppilaitosten RMVK:n, Poliisiammattikorkeakoulun 

sekä Pelastusopiston 

ja sen yhteydessä toimivan Kriisinhallintakeskuksen 

vuorovuosin järjestämä seminaari 

kokosi yhteen noin 80 turvallisuuden 

alan tutkijaa, asiantuntijaa, päätöksentekijää 

ja käytännön toimijaa. 

Ennakointi vaikeaa mutta 

välttämätöntä 

Professori Heikki Patomäki Helsingin yliopistosta 

tarkasteli tulevaisuuden ennakoimista 

turvallistamisen näkökulmasta. Hän 

korosti sitä, että tulevaisuuden vaaroja ja 

niiden todennäköisyyttä voi ja tulee analysoida, 

kunhan huomioidaan, että ennakoinnit 

voivat olla myös itseään toteuttavia tai 

kumoavia. 

Tulevaisuuden tarkka ennustaminen ei 

ole mahdollista, mutta sitä voidaan ennakoida 

ainoastaan radikaalin epävarmuuden 

vallitessa. Patomäki korosti turvallisuustoimijoiden 

vastuuta oman toimintansa seurauksista. 

Erityisesti epävarmuuden aikana oman 

toiminnan haitalliset seuraukset tulee minimoida, 

professori Patomäki totesi. Mitään 

tulevaisuuden vaaraa ei voi ottaa annettuna, 

vaan vaaran syihin on puututtava jo 

hyvissä ajoin ennen sen mahdollista aktualisoitumista. 

Komentaja Tom Hanén Rajavartiolaitoksesta 

pohti esityksessään kompleksisten 

turvallisuustilanteiden ennakoinnin rajoitteita. 

Turvallisuusjohtamisen eräs tehtävä 

on ymmärtää ”turvallisuussäröjä” eli teknillisrationaalisten 

turvallisuusmallien rajoitteita 

ja toimintaympäristön dynaamisuuden 

vaikutuksia. 

Hanénin mukaan erityisesti kokonaisuuksien 

näkemiseen pitäisi kiinnittää enemmän 

huomiota. Monet toisiinsa kytkeytyvät teki- 

jät saavat aikaan yhteisvaikutuksia ja yllätyksiä, 

joiden ennakoiminen on vaikeinta. 

Hanénin mukaan yllätyksiin pitää varautua 

organisaation sietokykyä, joustavuutta ja 

toipumista vahvistamalla. 

Tutkimuskulttuurin 

kehittymättömyys ongelma 

Puolustusministeriön tutkimusjohtaja Juha 

Martelius pohti turvallisuuden, tilannetietoisuuden 

ja tietojohtamisen välisiä suhteita 

valtionhallinnossa. Martelius esitti, että 

tiedosta ja sen hallinnasta on tullut organisaatioiden 

keskeinen menestystekijä. Ei riitä, 

että päätöksentekijä tietää, mitä on tehtävä, 

vaan on myös osattava käyttää tietoa tulosten 

saavuttamiseen. 

Keskeistä onkin tutkimuksen integrointi 

strategiseen suunnitteluun ja päätöksentekoprosesseihin. 

Ongelma on se, että tutkimus- 

ja arviointitietoa ei käytetä valtion- 


hallinnossa systemaattisesti. 

Puolustushallinnon tutkimus- ja kehitystoiminnan 

arviointi kiinnitti huomiota 

tämän niin sanotun tiedekulttuurin puuttumiseen. 

Yhä nopeatempoisemmassa ja verkottuneemmassa 

toimintaympäristössä tiedon 

jakamisesta on tullut yhä tärkeämpää 

– sekä hallinnonalan sisällä, hallinnonalojen 

välillä että kansainvälisessä viranomaisyhteistyössä. 

Tiedon jakaminen onnistuu verkostoissa, 

mutta niiden johtaminen edellyttää muutosta 

johtamiskulttuurissa. 

Oikeustieteen tohtori Risto Pullat Viron 

poliisihallinnosta puhui Itämeren alueen 

järjestäytyneestä rikollisuudesta. Rikollisuus 

on juurtunut osaksi yhteiskuntaa ja 

muodostanut omia alakulttuureita. Rikollisjärjestöjen 

rinnalla toimivat rikollisten verkostot, 

joissa rikokset tarjoavat mahdollisuuksia 

kiivetä ylemmäs yhteisön portaissa.


Seminaari-iltapäivän neljässä työpajassa 

kuultiin 20 alustusta ja keskusteltiin vilkkaasti 

sisäisen turvallisuuden teemoista. 

Turvallisuusalan viranomaisyhteistyö, toimintaympäristötutkimukset, 

koulutuksen, 

ammattien ja työn tutkimus sekä turvallisuushallinto 

ja johtaminen keräsivät innostunutta 

yleisöä. 

Päätöksentekijät tarvitsevat 

tutkittua tietoa 

Avoimen tutkimusseminaarin yhteydessä 

järjestettiin SM:n hallinnonalan oppilaitosten 

henkilöstölle ja hallinnonalan tutkimustoimijoille 

seminaari, jonka aihe oli 

tutkimuksen hyödyntäminen ministeriön 

hallinnonalalla. 

Kehittämisneuvos Harri Martikainen 

kertoi ministeriön tutkimustarpeista. Hän 

korosti tutkimustoiminnan yhteyttä toiminnan 

ja talouden suunnitteluun. Nopeasti 

muuttuva toimintaympäristö ja hallinnonalan 

ulkopuoliset paineet korostavat ennakoimisen 

ja sen kehittämisen tarvetta. 

Everstiluutnantti Jari Tolppanen Rajavartiolaitoksen 

esikunnasta puhui tutkimustarpeista 

strategisessa päätöksenteossa. 

Tutkimuksen tulisi tuottaa tietoa strategisen 

päätöksenteon tueksi. Esimerkiksi hallitusohjelman 

ja hallinnonalojen strategioiden 

taustaksi tarvitaan tutkittua tietoa vaikkapa 

rajaturvallisuuden kehityksen keskeisistä 

muutosajureista. 

- Rajavartiolaitoksen yhteiskunnallinen 

vaikuttavuus on tärkeää turvata 

2020-luvulla. Tähän tutkimus voi tuoda toisenlaisen 

näkökulman, Tolppanen kiteytti. 

Harri Martikaisen vetämässä paneelikeskustelussa 

arvioitiin sitä, miten hyvin SM:n 

tutkimusstrategia edistää tutkimuksen ja 

päätöksenteon kohtaamista. 

Todettiin, että tutkimusstrategia on edelleen 

varsin hyvä, mutta hallinnonalan tutkimustoiminnan 

sirpaleisuus voi aiheuttaa 

haasteita. Pienet yksiköt voivat myös olla 

organisaatioiden myllerryksessä haavoittuvaisia. 

Sisäisen turvallisuuden tutkimusseminaari 

on vakiinnuttanut asemansa jokavuotisena 

tapahtumana. Se järjestetään Pelastusopistolla 

Kuopiossa vuonna 2013. 

Teksti: Minna Jokela 

Kuva: Salla Virtanen 

helsinGin 

rajatarkastusosasto 

20vuotta 

Helsingin rajatarkastusosasto (HelRtOs) täytti elokuussa 20 vuotta. 

Osaston historiaan mahtuu monia muutoksia muun muassa 

rajavartijoiden toimivallassa ja rajatarkastusten laajuudessa. Muuttuviin 

tilanteisiin on kuitenkin mukauduttu osaavan ja motivoituneen 

henkilöstön, muutoskykyisen organisaation, ajantasaisen tekniikan ja 

hyvien yhteistyösuhteiden avulla. 

Helsingin rajatarkastusosasto aloitti 

rajatarkastustoiminnan ensin Helsingin 

Eteläsatamassa, mutta tekee nyt 

rajatarkastuksia pääasiassa Länsisatamassa 

ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla. 

Suomenlahden merivartiostoon kuuluva 

Helsingin rajatarkastusosasto perustettiin 

elokuussa vuonna 1992 vastauksena poliisilta 

keväällä tulleeseen virka-apupyyntöön 

aloittaa rajatarkastusten (tuolloin käytettiin 

sanaa passintarkastusten) tekeminen Helsingin 

Eteläsatamassa. 

Osasto sai ensin nimeksi Helsingin pas- 

sintarkastusosasto, mutta nimi muuttui 

myöhemmin Helsingin rajatarkastusosastoksi. 

Ensimmäiseksi päälliköksi osasto sai 

Olli Kunnalan. 

Hän ehti osaston kahdeksan ensimmäisen 

vuoden aikana luoda rajatarkastustoiminnan 

käytänteet satama- sekä lentoasemaympäristöön 

Rajavartiolaitokselle 

sopiviksi. 

– Osaston toimintaa lähdettiin kehittämään 

lähes nollasta. Helsingin satama 

oli ensimmäinen paikka, jossa RVL ei ollut 

aikaisemmin toiminut. Minun lisäkseni

osastossa aloitti neljä opistoupseeria ja 11 

meri- ja rajavartijaa, jotka olivat halunneet 

tulla mukaan luomaan uutta toimintaa 

RVL:ssa. Ilman innovatiivista ja muutoshaluista 

henkilöstöä en olisi pystynyt luomaan 

toimintaa niin hyväksi kuin miksi se aikanani 

kehittyi, Kunnala toteaa. 

Hän mainitsee yhden onnistumisen avaimen 

olleen myös silloisen SLMV:n komentajan 

ja esikuntien luottamuksen häneen ja 

henkilöstöön siinä, että he kentällä luovat 

toimintaympäristön, joka on kaikkien kannalta 

mahdollisimman selkeää viranomaistoimintaa. 

– Se on selvää, että alussa toiminta piti 

oppia poliiseilta. Nopeasti huomattiin, 

että asioita pystyttiin tekemään toisellakin 

tavoin, ja aloimme edistää muutoksia, Kunnalla 

selittää. 

Hyvät suhteet poliisiin merkitsivät jatkossakin 

paljon toimintojen kehittämisessä. 

Osaston toisena päällikkönä vuosina 

2000–2008 toiminut Janne Piiroinen muistelee 

toiminnan alkamisen tuoneen mukanaan 

ison kulttuurimuutoksen RVL:een. 

Nyt nuorillakin kavereilla oli kova päätösvalta 

puuttua ihmisten liikkumisvapauteen. 

Merkittävistä asioista päättäminen siirtyi 

vartioston johdon asemesta kenttätasolle. 

Päätöksenteon ja työn laatua kuvastaa kuitenkin 

se, että kovin harva päätös muuttui 

hallinto-oikeudessa ja kovin harvaan kanteluun 

on ollut tosiasiallista perustetta. 

Virka-apupyyntö johti 

erikoisosaajaksi 

Varsinainen toiminta Eteläsatamassa käynnistyi 

syyskuussa vain joitakin kuukausia 

sen jälkeen, kun virka-apupyyntö poliisilta 

oli tullut. Noin puolentoista vuoden sisäänajon 

jälkeen toiminta siirtyi kokonaan RVL:n 

hoidettavaksi. 

Kunnala sanoo, että heti alkuun työn 

tehokkaan tekemisen hidaste ja osittain 

estekin oli lainsäädäntö. Sen kehittyminen 

kesti useita vuosia. 

Vasta v. 2005 syyskuun alusta voimaan 

astunut uusi rajavartiolainsäädäntö laajensi 

RVL:n valtuuksia ja toiminta-aluetta 

niin, että toimivaltaa ei rajattu alueellisesti 

vaan tehtävän mukaan. Tuolloin rajavartijoille 

annettiin oikeus toimia siellä, missä se 

on tarkoituksenmukaista rajaturvallisuuden 

ylläpitämiseksi. 

– Lainsäädännön muokkautuminen helpotti 

työtämme. Enää meidän ei esimerkiksi 

tarvinnut pyytää poliisia paikalle, kun 

asiakas piti kuljettaa terminaalista toiseen 

yleisen katuverkon kautta. Pystyimme hoitamaan 

sen itse, Kunnala hymähtää. 

Muutos oli enemmän kuin tervetullut, ja 

toimintaa kyettiin organisoimaan paremmin. 

Muutos tarkoitti kuitenkin myös 

itsensä kehittämistä. Muun muassa rajavartijan 

koulutusta pidennettiin, jotta lainsäädäntö 

tulisi tutuksi. Jo työssä olevia kurssitettiin 

lainsäädännön saloihin. 

Myös osaston sisäisiä toimintoja kehitettiin. 

Siellä pystyttiin vuonna 2005 lain muutoksen 

myötä aloittamaan rikosten esitutkinta. 

Näin syntyi rikostorjuntayksikkö. Rito 

toimi osana osastoa muutaman vuoden, 

mutta erkani sen jälkeen omaksi yksiköksi. 

HelRtOs:oon voidaan kuitenkin katsoa 

omana toimintona kuuluvan hallinnollisen 

tutkinnan, asiakirjatutkinnan, terminaaliryhmän, 

ennakkotarkastusryhmän, tukiosan 


sekä varsinaiset kenttätoiminnan pisteet 

Helsinki-Vantaan lentoasema ja Länsisatama. 

Osastossa toimiva asiakirjatutkinta on 

kehittynyt alansa huippuosaajaksi, ja sitä 

käyttävät myös muut viranomaiset asiakirjojen 

aitousepäilyissä. Hallinnollinen tutkinta 

puolestaan hoitaa mm. turvapaikkahakijoiden 

asiat. Tukiosa avustaa päällikköä 

hallinnollisissa tehtävissä. 

– V. 2010 perustettu ennakkotarkastusryhmä 

on osoittautunut kullanarvoiseksi. 

Ryhmää varmasti kehitetään edelleen, 

osaston nykyinen ja sen perustamisvuonna 

aloittanut päällikkö Pentti Alapelto kertoo. 

Ryhmä vaikuttaa siihen, että osa rikollisista 

pysäytetään jo lähtömaassa. 

Osaston merkittävimmät 

muutokset 

HelRtOs:n merkittävimmistä muutoksista 

voidaan poimia muun muassa v. 1997 toukokuussa 

voimaan tullut Viron viisumivapaus, 

mikä lisäsi matkustajamääriä Tallinnasta 

entisestään. Tämä tiesi lisää töitä myös 

rajavartijoille, koska passit piti edelleen 

tarkistaa ja jopa tehokkaammin, sillä viisumivapauden 

myötä Suomen suurlähetystön 

ensimmäinen tarkastusvaihe oli poistunut. 

Samana vuonna heinäkuun ensimmäisenä 

päivänä 10 virkamiestä siirtyi Helsinki- 

Vantaan lentoasemalle aloittamaan rajatarkastustoimintaa 

ja jälleen ensin poliisin 

apuna. Vuoden jälkeen kokonaisvastuu 

lentoaseman maahantulotarkastuksista oli 

osaston miehillä. Vuoden päästä siitä osasto 

aloitti lentoasemalla myös lähtötarkastusten 

tekemisen.


Schengenin sopimuksen täysimääräinen 

soveltaminen Suomen osalta alkoi 

25.3.2001. 

Keskeinen muutos oli, että henkilöiden 

rajatarkastukset lopetettiin Schengen-alueen 

maiden välillä eli ns. sisärajoilla. Näin 

liikuttaessa Schengenin sopimuksia soveltavasta 

maasta toiseen matkustusasiakirjaa 

ei yleensä tarkasteta. Viro seurasi perässä 

v. 2007 ja liittyi Schengeniin. Käytännössä 

rajamiehet poistuivat kokonaan Helsingin 

satamasta. 

Lentoasemalla alkoi 

v. 2008 rajatarkastusautomaattien 

kokeilu. 

Se on osoittanut jälleen 

RVL:n edistyksellisyyden. 

Neljänä vuotena automaatit 

ovat lisääntyneet 

alun kolmesta 25:een 

lentoasemalla, ja kolme 

otettiin käyttöön myös 

Länsiterminaalissa tänä 

vuonna keväällä. 

Automaatit auttavat 

merkittävästi ulkorajaliikenteenmatkustajamäärien 

kasvaessa. Automaatit 

ovat myös rajatarkastajan 

apuväline. Niitä voidaan 

käyttää kasvojen vertailuun, 

jos rajatarkastaja 

epäilee matkustajan käyttävän 

toiselle henkilölle 

kuuluvaa asiakirjaa. 

Automaattien käyttäjämäärän 

odotetaan 

tänä vuonna olevan noin 

600 000 matkustajaa, mikä 

on tuplasti enemmän viime 

vuoteen verrattuna. 

Ulkorajaliikenne alkoi jälleen v. 2010 

Helsingin Eteläsatamaan, kun venäläinen 

varustamo aloitti toimintansa. Rajatarkastukset 

tehtiin aluksi partiona. Tämän vuoden 

alussa varustamon liikenne siirtyi Länsisatamaan 

ja osaston miehet sitä mukaa 

perässä, tällä kertaa pysyvänä toimintana. 

Komennusmiehet kiinteä osa 

osastoa 

Komennusmiehet ovat alusta asti olleet 

vahvasti osa HelRtOs:a. 

Osaston vahvuus on tällä hetkellä noin 

200 henkilöä, mutta määrä on vaihdellut 

alun 15:sta 340:een komennusmiehet 

mukaan lukien. Ensimmäisen kerran suuri 

määrä komennusmiehiä tarvittiin, kun Tallinnan 

liikenne kaksinkertaistui 90-luvun 

puolivälissä. Kesällä 1996 satamassa kävi 

noin 100 komennusmiestä. 

– Innokkaasti poreilevaa ”poika”-joukkoa 

tasapainottivat rauhalliset, kokeneemmat 

ja vanhemmat komennusmiehet, Kunnala 

myhäilee. 

Komennusmiehiä on 

tämän tästä tarvittu paikkaamaan 

osaston henkilöstöpulaa. Alapelto 

kertoo, että komennusmiehet ovat auttaneet 

merkittävästi mm. kuluvana vuonna 

Pietarin liikenteen siirryttyä Eteläsatamasta 

Länsisatamaan. 

– Emme olisi pärjänneet ilman motivoitunutta 

ja ammattitaitoista komennusmiesjoukkoa, 

Alapelto toteaa. – Kokemukseni 

mukaan olemme myös pystyneet 

tarjoamaan heille tarpeeksi mielekkään 

ja haastavan työympäristön, koska hyvää 

palautetta on tullut. 

Osaston päällikkönä ennen Alapeltoa 

vuosina 2008–2010 toiminut Marko 

Aheristo kuvaileekin, että osasto on todella 

altis nopeisiin muutoksiin lento- tai satamaliikenteessä. 

Henkilöstöä on silloin liian 

vähän, kun varustamo tai lentoyhtiö ilmoittaa 

aloittavansa liikennöinnin ja rajavartijoita 

tarvitaan rajatarkastuksiin. Jos taas 

liikennöinti loppuu, pitää olemassa olevalle 

henkilöstölle tehdä uudelleenjärjestelyjä. 

Syytä ylpeillä 

Se, millaiseksi osasto on kehittynyt, on suurelta 

osin sen ansiota, että henkilöstö 

on motivoitunutta oppimaan 

ja kehittämään uutta. Heidän ideoitaan 

ja muutosehdotuksiaan myös 

kuunnellaan ja otetaan käyttöön. 

Monipuolinen yhteistyö eri viranomaisten 

kanssa toimii hyvin, ja 

niiden kautta opitaan ja opetetaan. 

Osaston jokainen päällikkö ylistää 

henkilöstön ammattitaitoa ja halua 

kehittää omaa toimintaa. 

– Rajatarkastajat ottavat asiakkaat 

vastaan ja luovat meistä 

tietyn mielikuvan. Koen suurta 

ylpeyttä osaston henkilökunnasta 

ja epäilen, että he eivät itse taida 

arvostaa itseään tarpeeksi korkealle. 

He työskentelevät hyvin 

hektisessä ja muutosalttiissa 

ympäristössä. Työpaikka on työntekijöille 

hyvin haastava. Heidän 

tulisi rohkeasti olla ylpeitä itsestään, 

Aheristo sanoo ponnekkaasti. 

Helsinki-Vantaan lentoaseman 

rajatarkastus onkin viimeisimpinä 

vuosina niittänyt mainetta 

matkustajatutkimuksissa maailmalla. 

Se kertoo vain siitä, että kehitystä 

tapahtuu koko ajan, koska tutkimuksia on 

tehty jo useita vuosia. 

Teksti: Satu Saarivuori 

Kuvat: Anjuta Haapa-aho ja Satu 

Saarivuori 

Helsingin rajatarkastusosaston 

päälliköt: 

Olli Kunnala 1992–2000 

Janne Piiroinen 2000–2008 

Marko Aheristo 2008–2010 

Pentti Alapelto 2010

slidea Pitkin turvaan 

Rajavartiolaitoksessa on harjoiteltu ihmisen 

pelastamista vedestä alukseen asennettavan ”liukumäen”, 

sliden, avulla. Slide parantaa pelastajien ja pelastettavien turvallisuutta. 

Rajavartiolaitoksessa on jo jonkin aikaa 

ollut käynnissä ”tajuttoman ihmisen 

pelastaminen vedestä” -projekti. Sen 

yksi osa-alue on ihmisen pelastaminen uuteen 

PV-08 -partioveneeseen turvallisesti 

huonoissakin olosuhteissa. 

Projekti varmistaa kykyä ihmisten pelastamiseen 

vedestä kaikissa olosuhteissa ja 

myös matalilta ja kivikkoisilta alueilta ja 

kalustoa kohtuuttomasti vaarantamatta. 

Tässä tehtävässä slide on osoittautunut toimivaksi 

pelastusvälineeksi. 

Mikä slide? 

Pelastamisessa käytettävä slide on toiminnaltaan 

samanlainen kuin matkustaja-aluksissa 

käytettävät, evakuointiin tarkoitetut 

slidet. Niiden idea on saada aikaan kouru, 

jota pitkin matkustajat laskevat alas aluksesta 

kerääjälautalle, jolta heidät poimitaan 

pelastusalukselle kuljetettavaksi maihin. 

RVL:n projektissa on kokeiltu pienempien 

slidejen käyttöä päinvastaiseen suuntaan eli 

ihmisen nostamiseen pois vedestä. 

Haaste ihmisen nostoissa vedestä on 

ollut se, että noston aikana sekä uhri että 

pintapelastaja ovat vaarassa joutua veneen 

tai sen uimatason alle. 

Kokeilussa käytetty ja hyväksi havaittu 

slide on noin 3,2 metriä pitkä ”liukumäki”, 

joka lähtökohtaisesti asennetaan partioveneen 

tai muun pelastusaluksen perään. 

Näin asennettuna se ulottuu noin metrin 

verran aluksen perän puolelle ja käytännössä 

poistaa mahdollisuuden joutua 

veneen propulsiojärjestelmän imuun tai 

mahdollisen uimatason alle. 


Helposti siirrettävä 

pelastusväline 

Slide ei ole kiinteästi asennettuna alukseen, 

joten sliden voi myös ottaa mukaan esimerkiksi 

silloin, kun potilasta evakuoidaan 

isomman aluksen luotsiluukun tai keulaportin 

kautta. Se on myös hyvä turvallisuutta 

lisäävä ja helposti siirrettävä väline vaikkapa 

vesibussien tai vastaavien evakuointitehtävissä. 

RVL:n PV-08 -partioveneen etu on lisäksi 

operointi aluksen peräkannella, missä on 

hydraulinen vintturi varustettuna kapstaanilla. 

Sen avulla pelastettava voidaan vetää 

kannelle asti, kunhan pintapelastaja on 

ensin avustanut uhrin slideen. 

Näin vältytään korkeista nostoista huonoissa 

asennoissa pelastusaluksen kor-


kean reelingin yli. Tällöin pelastajan selän 

venäyttämisvaara vähenee ja samoin alukselta 

operoivan nostajan riski pudota yli 

laidan. Lisäksi painavamman pelastettavan 

nostaminen kovassa merenkäynnissä perinteisesti 

on hankalaa. 

Sliden käytössä ei myöskään tarvitse 

käyttää pitkiä köysiratoja pylpyröineen, 

eikä sitä tarvitse poistaa maihin kuljetuksen 

ajaksi. 

Slidella tehokkuutta 

Slide kiinnitetään pelastusaluksen perään ja 

laukaistaan narusta vetämällä. Slide täyttyy 

silloin itsestään, ja vakautusnarut voidaan 

kiinnittää. Hyvin harjoiteltuna sliden rikaaminen 

eli asentaminen käyttökuntoon kestää 

alle kaksi minuuttia. 

Pelastusalus ajaa mahdollisuuksien 

mukaan myötätuuleen ja mahdollisimman 

lähelle vedessä olevaa pelastettavaa, jolloin 

pintapelastajan ei tarvitse uida pitkää 

matkaa. Mitä vähemmän pintapelastaja ui 

pelastustoiminnassa, 

sitä tehokkaampaa 

pelastaminen on ajallisesti 

ja määrällisesti. 

Hankalampia tehtäviä 

varten pintapelastajalla 

on varusteena 180 

metriä köyttä. 

Pintapelastaja ui 

henkiliina eli turvaköysi 

mukana pelastettavan 

luo ja pujottaa hänen 

ympärilleen helikopteritoiminnasta 

tutun 

EFA-lenkin. Se kiinnitetään 

turvaköyteen. 

Tämän jälkeen pintapelastaja 

käskee 

etukäteen sovitun 

käsimerkin avulla 

vetää itsensä ja pelastettavan 

alukseen. 

Ruorimies voi auttaa 

peruuttamalla kohti 

pintapelastajaa kansimiehen 

käyttäessä 

samalla kapstaania. 

Veto lopetetaan pintapelastajan 

ja uhrin 

saavutettua sliden. 

Pintapelastaja 

irrottaa itsensä turvaköydestä ja auttaa 

pelastettavan pään sekä hartiat slidelle. 

Sen jälkeen pelastettava vedetään kapstaania 

käyttäen pelastusaluksen peräkannelle. 

Lopuksi pintapelastaja nousee slidea pitkin 

alukseen. 

Pelastusnosto vedestä sujuu hyvin harjoiteltuna 

parhaimmillaan muutamissa 

minuuteissa. Menetelmä säästää pintapelastajan 

voimia, joten tehtävän toteuttamista 

hyvin harjoitellut ja fyysisesti hyväkuntoinen 

pintapelastaja jaksaa avustaa 

useampia pelastettavia nopeasti huonoimmissakin 

olosuhteissa. 

Yhteistyö ratkaisee 

Jotta menetelmä toimisi, kaikkia sen osatekijöitä 

on pakko harjoitella. Helpointa on 

sliden asentaminen. 

Harjoittelua vaatiikin miehistön yhteistoiminta. 

Onnistumisen osatekijöihin kuuluu, 

että ruorimies osaa ajaa alusta oikein, 

kansimies osaa käsitellä pintapelastajan 

henkiliinaa ja kapstaania oikein ja pintapelastaja 

on fyysisesti hyvässä kunnossa. 

Menetelmä on yhtä vahva kuin sen heikoin 

lenkki. Miehistön yhteistoiminnan on sujuttava 

saumattomasti. 

Kriittisin vaihe on, kun pintapelastaja 

saapuu uhrin kanssa sliden päähän, irrottautuu 

henkiliinasta ja nostaa uhrin slidelle. 

Tässä vaiheessa korostuu erityisesti kansimiehen 

hyvä ja osaava kapstaanin käyttäminen. 

Harjoittelua varten slidet varustetaan 

varsinaisen laukaisujärjestelmän lisäksi 

erillisellä täyttöjärjestelmällä, jossa slide 

täytetään hengitysilmalla sukelluspullosta. 

Se mahdollistaa kustannustehokkaan harjoittelun 

ja varmistaa varsinaisen laukaisujärjestelmän 

toiminnan oikeassa pelastustilanteessa. 

Harjoittelu valmentaa 

tositoimiin 

Tajuttoman ihmisen pelastaminen veden 

varasta on vaativaa, vaikka pelastustehtävässä 

olisikin käytettävissä edellä kuvatun 

kaltainen välineistö. Yhteneväisten toimintatapojen 

ja menetelmien saavuttamiseksi 

on suunniteltu venekaluston avulla toimivien 

operatiivisten henkilöiden pintapelastuskurssia, 

johon sliden käytön lisäksi kuuluisi 

muun muassa pintapelastajan välineiden 

käyttöä, uimataitoa, fyysistä kuntoa ja työturvallisuutta 

lisääviä sekä kehittäviä harjoitteita. 

Kurssin yksi tavoite olisi osoittaa konkreettisesti 

jatkuvan harjoittelun merkitys 

valmistauduttaessa tehtävään, joka tulee 

silloin, kun sitä vähiten odottaa. 

Teksti: Björn Sundström ja 

Matti Salokorpi 

Kuvat: Rabbe Wikholm 

Pintapelastajan varusteet 

• Kuivapuku 

• Silmikko 

• Snorkkeli 

• Räpylät 

• Paukkuliivit 

• Puukko 

• Valaisin 

• Kypärä 

• Henkiliina (120 -180 m) 

• Valjaat / vyö 

• EFA-lenkki

Hiki virtasi Itämerellä 

meripelastusharjoituksessa 

BALTIC SAREX on suurin vuosittainen meripelastusharjoitus Itämerellä. Yleensä viisi päivää kestävään 

harjoitukseen osallistuu meripelastusväkeä kaikista Itämeren maista. Harjoitellaan muun muassa etsintää, 

toimintaa onnettomuuspaikan johtajana, savusukellusta, sukellusta ja massaevakuointia. 

Päivät ovat pitkiä ja raskaitakin, mutta 

erittäin antoisia. Uskallanpa väittää, että 

suurin harjoituksen käyneestä ”meidän 

väestä” pitää sitä yhtenä parhaimmista. 

Tursas matkaa Tanskaan 

Tänä vuonna harjoitukseen osallistuivat Itämeren 

maiden lisäksi Ranskan merivoimien 

alus ja NATO:n AWACS-kone. Länsi-Suomen 

merivartiostosta oli vuorossa Tursas ja sen ns. 

ykkösmiehistö. Mukana oli myös kaksi vapaaehtoista 

meripelastusseuran edustajaa. 

Lauantaina 5.5. lähdettiin matkaan, joka 

kesti noin 40 tuntia. Sää helli miehistöä, ja 

Tanskaan Rönnen satamaan päästiin hyvin 

voimin. 

Hiki lensi savusukelluksessa 

Maanantaina alkoivat sukellus- ja savusukellusharjoitukset 

Bornholmin saaren lähellä. 

Savusukellusharjoitus antoi haasteita, koska 

alus oli täysin vieras ja valot sammutettu. 

Savukoneet työnsivät savua mahdollisimman 

paljon. Savusukellusparit lähtivät vuorollaan 

haveristialuksen keulasta matkaan ja kolusivat 

kolme kerrosta ja konehuoneen läpi. Siinä 

valui hieman harvinaista virkamieshikeä. 

Sää toi toden tuntua etsintään 

Tiistaina oli etsintäharjoituksia, ja yhdessä 

Tursas toimi onnettomuuspaikan johtajana eli 

OSC:nä. Laivan kumivene toimi myös omana 

etsintäyksikkönä koko päivän. 

Keli oli harjoituksen kannalta loistava. 

Sopiva tuuli ja aallokko antoivat etsintään realismin 

tuntua. Koko päivän kestänyt toiminta 

vei miehistöltä enimmät voimat, ja ilta sujui 

lähinnä jääkiekon MM-kisoja 

seuratessa. 

Hysteerisiä 

maalihenkilöitä 

Keskiviikkona Tursaan miehistön 

piti sammuttaa haveristialuksen 

tulipalo ja evakuoida miehistö helikopterilla 

tai veneellä. Maalihenkilöt 

haveristilla eläytyivät täysin 

tilanteeseen, joten savusukeltajilla 

oli kädet täynnä työtä. Hysteerisimmät 

pelastettavat veivät savusukelluspullotkin, 

jos silmä vältti. 

Harjoituksessa huomattiin, että 

miehistö käy pieneksi, kun alkaa 

tapahtua. Evakuoidut aiottiin vinssata 

Tursakselle, mutta miehistöä ei 

enää riittänyt hekovalmiuteen. 

Rankka pelastusoperaatio 

Torstai oli viimeinen harjoituspäivämme. 

Vuorossa oli massaevakuointi 

matkustajalaivan 

ja rahtilaivan törmättyä yhteen. 

Tursaksen osa oli pelastaa rahtilaiva 

ja sen miehistö. 

Ensin pelastettiin 11 henkilöä 

vedestä. Sen jälkeen savusukeltajat 

pääsivät laivalle sammuttamaan 

konepaloa ja pumppaamaan 

ÞÞÞGraffiti Rönnessä toivotti 

harjoittelijat tervetulleeksi. 

ÞÞVartiolaiva Tursaksen partio 

matkasi haveristialukselle. 

ÞHarjoitus on käynnissä. 

RAJAMME VARTIJAT 33


vettä kallistuvasta aluksesta. Omaan laivaan 

evakuoitiin samalla vielä 16 henkilöä, joten 

kyydissä olleen vapaaehtoisen meripelastajan 

sairaanhoitajakoulutus oli hyvin hyödyllistä. 

Kun laivapalo oli sammutettu, vuotokohdat 

tukittu, vuotovedet pumpattu pois ja pahasti 

loukkaantuneet evakuoitu helikopterilla, haveristialus 

otettiin hinaukseen. 

Perjantaina oli debriefing-päivä. Ilta oli 

pyhitetty PR-toiminnalle Beer Call - nimisessä 

tapahtumassa. Eniten tuttavuutta tuli tehtyä 

ranskalaisten kanssa, mutta puolalaisetkin 

viihtyivät laivalla sangen hyvin. 

Mitaleita satoi… 

Lauantaina urheiltiin. Mikä sen parempaa 

kuin aloittaa päivä jalkapalloturnauksella kello 

09.00! 

Tursaksen joukkue oli parhaana Pohjoismaana 

neljäs, ja pronssikin jäi yhden ylärimaosuman 

päähän. 

Päivän mittaan harjoitettiin muitakin 

lajeja. Golfturnauksessa tuli värisuora eli 

kultaa, hopeaa ja pronssia Pekka Niittylän, 

Mikko Uskalin ja Harri Elorannan johdolla. 

Urheilupäivän päätti keilailuturnaus, jossa 

Tursas vei myös kultaa joukkueella Mauri 

Nenonen, Kiika Lax, Annika Westerholm, 

Marcus Ekström, Bo Ekblom ja Mikael Rehn. 

Päivän päätteeksi suunnattiin kohti kotisatama 

Turkua ja hyvin ansaituille vapaille. 

Alkuyö sujui hieman kuoppaisesti, mutta 

loppu oli tyyntä. Perille saavuttiin maanantaina 

kello 10.00. 

Realistinen ja ”vellykket” 

BALTIC SAREX 12 -harjoitus oli erittäin antoisa. 

Oikeat maalihenkilöt, savukoneet ja se, että 

vettä pumpattiin oikeasti haveristialuksilta, 

tekivät harjoitukset erittäin realistisiksi. Kun 

tähän lisää järjestäjämaa Tanskan muut hyvin 

sujuneet järjestelyt, niin voi sanoa, että harjoitus 

oli ”vellykket”. 

Teksti: Annika Westerholm ja 

Mikael Rehn 

Kuvat: Vl Tursaksen miehistö /Länsi-Suomen 

merivartiosto 

Vanhempi rajavartija Ilkka Kotajärvi 

asetti niskatuen ja harjoitteli tyhjiöpatjan 

käyttämistä. 

Ensivasteyksikkö 

Vartiukseen 

turvaa 

kuhmon 

syrjäseudulle 

Syksyllä 2012 Kainuun rajavartiosto ja Kainuun maakunta -kuntayhtymä 

sopivat rajavartioston osallistumisesta ensivastetoimintaan Kuhmon 

syrjäseuduilla. Toiminta alkaa vuoden 2013 alussa. 

Aikaisemmin KR on tehnyt viranomaisyhteistyötä pelastuslaitoksen kanssa mm. rajan 

lähellä sattuneissa tieliikenneonnettomuuksissa. 

Toiminta laajenee ensivastetehtäviin, jolloin kiireellisen ensiavun saanti nopeutuu. 

Rajavartioston ensivastetoimintaan koulutetut yksiköt tekevät hätäkeskuksen välittämiä ensivastetehtäviä 

silloin, kun rajaturvallisuustehtävät niin sallivat. 

KR:n ensivasteyksikkö tuottaa turvallisuuspalveluja rajaturvallisuustehtävien ohessa ja niitä 

vaarantamatta syrjäisillä raja-alueilla Kainuussa, joihin ensihoitokeskuksen ensivasteyksiköiden 

vasteajat ovat pitkiä (yli 40 min). Toiminta koskee Vartius — Lentiira — Härmänkylä — Ala- 

Vuokki -aluetta. Tarvittaessa autetaan muuallakin. 

Rajavartioston kenttäjohtaja Kajaanin johtokeskuksessa ratkaisee osallistumisen tehtävään. 

Lisää turvaa harvaanasutuilla alueilla 

KR aloittaa ensivastepalvelun tuottamisen yhden yksikön avulla Vartiuksen rajavartioasemalta. 

Rajavartioston asettamaan ensivasteyksikköön kuuluvat yksi ajoneuvo (RVL:n partioauto) 

ja kaksi partiomiestä, jotka ovat suorittaneet palokuntien ensiapukurssin ja ensivastekurssin. 

Kuntayhtymän Ensihoitokeskus varustaa rajavartioston ensivasteyksikön. 

Rajavartioston ensivasteyksiköiden henkilöstön kelpoisuus määräytyy kuntayhtymän voimassa 

olevan ohjeistuksen mukaan. Ensivastetoiminta edellyttää pelastusalanliiton (SPEK) 

kurssiohjelman mukaista koulutusta ja siitä saatavaa todistusta. 

KR:n ensivastetoimintaan osallistuvat rajavartiomiehet kouluttaa Ensihoitokeskus. Se antaa 

myös vuosittaista täydennys- ja ylläpitokoulutusta. Ensivasteyksiköt hoitavat hoito-ohjeen 

mukaan. 

- Nähtäväksi jää, paljonko avustuskeikkaa Vartiuksesta tehdään, pohtii koulutukseen osallistunut 

vanhempi rajavartija Mikko Juntunen. 

Teksti: Mikko Juntunen

Johanna Huurinainen (edessä vas.), Mika Vanhanen, Jasmin Martikainen, Noora-Emilia Hassinen ja Teemu Timoskainen istuttivat Virmajärven 

saareen Suomen ja Venäjän rajapaalujen lähelle Karjalan männyn. 

Rauhan puu istutettiin 

Virmajärven saareen 

Ruska hehkuu kaikissa väreissä Pohjois-Karjalan erämaassa. Virmajärven aallot Euroopan unionin itäisimmässä 

kolkassa loiskivat leppoisasti, kun kaksi soutuvenettä suuntaa siniristiliput hulmuten kohti lännen ja idän 

välissä olevaa pientä saarta. 

Majuri Timo Keinonen sekä vanhemmat rajavartijat 

Mauri Purmonen ja Timo Toppari luotsaavat pientä ryhmää 

saaressa, jossa vain harvoilla on mahdollisuus käydä. 

Kansainvälisenä rauhan päivänä 21. syyskuuta ENO-verkkokoulun 

koordinaattori Mika Vanhanen, Ilomantsin Hatun koulun oppilaat 

Johanna Huurinainen ja Teemu Timoskainen sekä joensuulaisen 

Itä-Suomen koulun oppilaat Noora-Emilia Hassinen ja Jasmin 

Martikainen laskevat reilun metrin korkuisen männyntaimen istutuskuoppaan 

ja peittelevät sen juuret. 

- Hieno ja historiallinen hetki. Tämä on tällä kertaa verkkokoulun 

Suomen päätapahtuma, toteaa Vanhanen. 

Varttituntia aiemmin luettiin Rotarien pystyttämän paalun vierellä 

”Oppilaan puhe”. Se kuultiin päivän mittaan tuhansissa kouluissa 

150 maassa eri puolilla maailmaa. 

”Olemme tänään myös osa suurta projektia. Koulut ovat istuttaneet 

jo lähes yhdeksän miljoonaa puuta ENO-verkkokoulussa. 

Tavoite on istuttaa 100 miljoonaa puuta vuoteen 2017 mennessä, 

kun Suomi täyttää 100 vuotta. Tämä sitoumus sai suurta huomiota 

myös Rion kokouksessa YK:ssa viime kesänä. Merkitsemme 

nämä puut rauhanpuiksi ja opettelemme itse kukin elämään entistä 

sopuisammin.” 

Esimerkillinen teko 

Pohjois-Karjalan rajavartioston apulaiskomentaja, everstiluutnantti 

Hannu Tervo totesi, että paikka Ilomantsin Virmajärvellä on historiallinen. 

- Edessä olevassa saaressa on EU:n manneralueen itäisin rajamerkki, 

Virmajärvi 577. Raja on kulkenut samalla paikalla tästä pohjoiseen 

jo vuodesta 1621 alkaen, jolloin raja määriteltiin Stolbovan 

rauhassa. 

Tervon mielestä puiden istuttaminen ympäri maailmaa on esimerkillinen 

teko kestävän kehityksen vaalimisessa. Itäpiste edustaa 

omalla tavallaan pysyvyyttä, vaikka historian saatossa se on päässyt 

todistamaan rajojen kiroja moneen otteeseen. 

- EU:n mantereen itäisimpänä pisteenä se on istutettavan puun 

erinomainen kasvualusta. Puu symboloi rauhaa ja muistuttaa 

ympäristönsuojelun sekä yhteistyön tärkeydestä, hän sanoi. 

Teksti ja kuva: Armas Härkönen 

RAJAMME VARTIJAT 35


VanhaT rajamieheT TaPasiVaT 

raja-joosePissa 25. Kerran 

Vielä päästiin –sanat ovat tuttuja raja-joosepin rajavartioasemalla 1950-luvulla palvelleille rajamiehille. he 

pääsivät syyskuun alkupuolella tapaamaan toisiaan 25. kerran. ensi kerran tavattiin syksyllä 1988. 

Perinteiset tapaamiset alkoivat keväällä 1988, kun Kemissä asuvan 

Hämäläisen Toivon aloitteesta otettiin yhteyttä entisiin 

palvelustovereihin ja kyseltiin onnistuisiko tapaaminen. 

Alusta lähtien kaikki olivat innostuneita, ja kymmenkunta rajamiestä 

ympäri Suomea aina Turun seutua myöten löytyikin. Myöhemmin 

vaimot tulivat mukaan, ja porukan nimikin muuttui rekisteröimättömäksi 

nimeksi ”Raja-Joosepin vanhat rajamiehet ja –naiset”. 

Ensi tapaaminen v. 1988 syksyllä Ivalon Näverniemessä oli yllättävän 

läheinen - ikään kuin aikarautaa olisi pyöräytetty vuosikymmeniä 

taaksepäin. Alettiin odottaa aina sitä sunnuntaita, jolloin ajettiin 

Raja-Joosepin tutuille kankaille. 

Tapaamisen alkuaikoina ylväs vanha vartioasemakin oli vielä tutulla 

paikallaan. Myöhemmin, kun vartio oli purettu, muistojen tulva vierähti 

vastaamme. 

”He menevät kohtaan, missä muuri oli kerran, kuin tuntien vielä 

muurin lämmön”, kirjoittaa Hämäläisen Topi runossaan. 

Joosepin kentässä huokuu 

Näverniemestä siirryttiin eräänä syksynä Kolmosjärvelle viettämään 

kokonaista viikkoa muistellen, kalastellen ja Kaisan maittavasta ka- 

Vielä päästiin! Järjestyksessä 25. tapaamisessa Raja-Joosepin kämpän edustalla seisovat 

takana vas. Raimo ja Meeri Hytönen, Leila ja Heikki Rajalahti ja Sami Juvala. Edessä oik. 

ovat Martti Leppämäki, Jorma Koivisto, Simo Juvala, Olavi Lautamäki, Anja Juvala, Elsa 

Lautamäki ja Kaisa Leppämäki. 

lakeitosta nauttien. 

Aina ennen Kolmosjärvelle menoa pistäydymme kunniakäynnillä 

Raja-Joosepin (Jooseppi Sallilan) haudalla Ivalon hautausmaalla. 

Ennen kuin poikkeamme päätieltä järvelle päin, pesemme kasvomme 

Luttokoskella. Seuraavana sunnuntaina ajetaan Raja-Joosepin rajavartioasemalle 

kuulemaan rajan kuulumisia ja nauttimaan kahveista. 

Täältä ajetaan Joosepin kenttään, jossa käyskentelemme ja 

annamme ajatuksemme vaipua kymmenien vuosien taakse. Raimo 

Hytösen palvellessa vartiopäällikkönä Raja-Joosepin rajavartioasemalla 

1990-luvulla lahjoitimme Joosepin ja Tiltan valokuvan mökin 

seinälle, jossa se komeilee edelleen. Joosepin piippua ihaillaan puolestaan 

Raja-Joosepin vartioaseman seinällä. 

Historian mukaan Jooseppi aloitti aikanaan pitkän taivalluksensa 

Satakunnasta Jäämeren rantoja kierrellen ja päätyi ns. Joosepin kenttään, 

jossa hän Tiltansa kanssa eleli. 

Perinteeksi on muodostunut myös piipahtaminen Luton riippusillalla 

ihailemassa Luttojoen mykistävää luontoa. 

Kiitos kaikille rajamiesveljille ja –sisarille aidosta rajamieshengestä! 

Kiitos Rajavartiolaitokselle ja Raja-Joosepin rajavartioasemalle! 

Kuva ja teksti: Olavi Lautamäki

Juhlan nuorin esiintyjä Helmi Tiimonen lauloi 

”Paljon onnea Rajamieskilta”. 

Kaakkois-Suomen Kaakkois-Suomen rajamieskilta rajamieskilta 50 v 

honkaisten honkaisten pirttien pirttien hengessä hengessä 

Kaakkois-Suomen rajamieskillan 50 vuoden taivalta juhli komeasti Imatralla Immolassa 

10.11.2012 yli sata henkilöä. 

Juhlavassa ja tunnelmallisessa tilaisuudessa 

kuultiin ajatuksia herättäviä 

puheita, upeaa musiikkia ja kiinnostavia 

tarinoita opetusnäyttelyn, sittemmin 

nimeltään Rajamuseon, syntyhistoriasta ja 

Rajamieskillan toiminnasta. 

Juhlalle oli luotu komeat ja tunnelmalliset 

puitteet Immolan esikunta-alueen palloilusaliin. 

Sen yhteydessä sijaitsevan rajasotilaskodin 

tiloissa juotiin maistuvat juhlakahvit. 

Myös Rajamuseo oli avoinna vieraille. 

Juhlallisuuksien aluksi laskettiin Immolan 

esikunta-alueella sijaitsevalle Rajamiespatsaalle 

seppele. Sen jälkeen Killan 

puheenjohtaja, rajavartiomestari evp Jarmo 

Piispanen ja varapuheenjohtaja, kapteeni 

evp Jukka Mursinoff vastaanottivat juhlaväen 

lukuisia onnitteluja Killalle. 

Arvokkaita huomionosoituksia 

Prikaatikenraali Pasi Kostamovaara luovutti 

tilaisuudessa Rajavartiolaitoksen päällikkö, 

kenraaliluutnantti Jaakko Kaukasen 

myöntämät Rajavartioristit. 

Rajavartioristin voi saada tunnustuksena 

erityisistä ansioista RVL:n perinne- ja kilta- 

työn hyväksi. Numeroidut Rajavartioristit 

saivat kapteeni evp Pauli Kontunen, kapt 

evp Pertti Saukkonen, rajavartiomestari 

evp Veikko Jantunen, rvmest evp Jarmo 

Piispanen, rvmest Mika Albertsson ja metsätalousteknikko 

Reino Rannanvaara. 

Historian siipien havinaa 

Juhlapuheen pitänyt prkenr Pasi 

Kostamovaara muistutti puheessaan honkaisten 

pirttien hengestä ja rajamiehen 

vaistosta kantavina voimina sekä sota-ajan 

taisteluissa että nykypäivän haasteissa. Hän 

toivoi perinteiden siirtyvän, jotta tulevatkin 

polvet ymmärtävät sen, mistä aineksista aikanaan 

Marsalkka Mannerheimin tervehdys 

rajakenraali Raappanalle oli rakennettu. 

Rajamuseon syntyhistoriaa valottivat 

kapt evp Antti Väisänen ja rvmest Mika 

Albertsson. Väisänen kuvaili värikkäästi 

1980-lukua, jolloin hän sai käskyn toteuttaa 

opetusnäyttelyn, joka sittemmin muuntui 

nimeltään Rajamuseoksi. Nyt museota luotsaava 

Albertsson kertoi museon kehittämisen 

myöhemmistä vaiheista ja muistutti, 

että ”tulevaisuus on historiaa”. 

Katsauksen Rajamieskillan 50-vuotiseen 


Kuvassa ovat vas. eversti evp Martti Kukkonen, Marsalkka Mannerheimin juhlapuheen 

esittänyt näyttelijä Timo Närhinsalo, kirkkoherra Arto Marttinen, prikaatikenraali Pasi 

Kostamovaara ja Raja- ja merivartiokoulun johtaja eversti Vesa Huuskonen. 

historiaan piti kapt evp Kyösti Koivusalo. 

Hän kertoi Killalla olevan noin 450 jäsentä, 

joista osa on kannattajajäseniä, ja kuvaili 

kiltayön jatkuvan nousujohteisesti tulevaisuuteen 

”pitämällä virtaa rukkasissa”. 

Rajamieskillalla riittää ystäviä 

Killan monipuolista yhteistyötä eri tahojen 

kanssa kuvasi tervehdysten tuojien kirjo 

sekä muistamisten ja adressien määrä. 

Oman puheenvuoronsa käyttivät Rajasotilaskotiyhdistys, 

Imatran seurakunta ja 

Imatran kaupunki. Kaupunginjohtaja Pertti 

Lintunen kiitteli kovasti yhteistyötä Killan 

kanssa ja yleensä RVL:n toiminnan merkitystä 

seutukunnalle. 

Viihtyisän juhlasta tekivät myös musiikkiesitykset. 

Musiikista vastasivat Rakuunasoittokunta, 

Vuoksen mieslaulajat ja 

hellyttävästi esiintynyt 5-vuotias Helmi 

Tiimonen. Hänen esiintymisuransa alkoi jo 

2-vuotiaana. 

Tilaisuuden päätteeksi koko juhlaväki 

kajautti ilmoille Karjalaisten laulun. 

Teksti ja kuvat: Mervi Vainikkala-Ranta


Rajavartiokoulu ruokailee Kannaksen komennuksella loppuvuonna 1933. 

Toimitusta valvoo koulun ensimmäinen johtaja Matti Murole (toinen vas.). 

ammatillinen 

rajavartijoiden 

koulutus alkoi 

lieksassa 

Rajavartiolaitoksessa suunniteltiin syksyllä 

1932 rajavartiokoulun perustamista yhtäläisen 

peruskoulutuksen tarjoamiseksi rajavartiomiehille. 

Ensimmäisen rajavartiokoulun paikaksi valikoitui hyvien rautatieyhteyksien 

ansiosta Lieksa, mutta tilojen puutteessa koulun 

ensimmäinen sijoituspaikka vuonna 1933 oli Onttola. Lieksassa 

kurssit aloitettiin tammikuussa 1936, ja koulu toimi siellä muutamia 

katkoksia lukuun ottamatta vuoteen 1956. 

Ennen sotia järjestetyillä kursseilla noin 13 % oppilaista keskeytti 

opintonsa. Sopimattomiksi katsottiin esimerkiksi esimiehille niskoittelevat, 

huolimattomat ja mielistelyyn taipuvaiset oppilaat. Eräs 

oppilas jäi v. 1936 kiinni valehtelusta ja erotettiin. 

Toinen tavallinen syy erottamiseen oli terveydestä johtuva. Tähän 

ryhmään kuuluva saattoi kärsiä esimerkiksi sairaudesta, lättäjaloista 

tai ”yleisestä heikkoudesta”. Toki jokunen oppilas myös jätti koulun 

omasta aloitteestaan. 

Kurssin läpäisseet jaettiin tarpeen mukaan itärajan rajavartiostoihin. 

Lieksassa järjestettiin 48 rajavartijan peruskurssia, joilta valmistui 

yli 3 000 miestä. Vuonna 1956 koulu siirtyi Lohjalle ja v. 1964 

Immolaan. 

Maaliskuussa 2013 on kulunut 80 vuotta rajavartijoiden ammatillisen 

koulutuksen aloittamisesta. 

Teksti: Jenni Merovuo 

ÛÛÛAdjutantti Maija Laukka 

(vas.) on Kreikan ja Turkin 

välisellä maarajalla saksalaisen ja 

kreikkalaisen poliisin kanssa. 

ÛÛSuhteet paikallisväestöön 

muodostuvat tärkeiksi kauan 

kestävissä rajavalvontaoperaatioissa. 

Kansainvälisenä asiantuntijana 

työskennellyt kapteeniluutnantti 

Jani Isometsä (vas.) ja Alessandro 

Signorello toimivat Heraoperaatiossa 

Senegalissa. 

ÛOperaatioalueilla käynnit 

EU:n ulkorajoilla ovat Frontexin 

operaatioyksikön henkilöstön 

arkipäivää. Ville Joskitt (edessä oik.) 

kävi Latvian ja Venäjän välisellä 

rajalla v. 2008.

frontex 

yhteistyötä ulkorajoilla 

Frontexin ansiosta Euroopan unionin jäsenvaltiot tietävät, mitä Eurooopan rajaturvallisuudessa tapahtuu. 

Kansainvälisiin operaatioihin osallistuminen parantaa rajamiesten toimintavalmiuksia myös kotimaassa. 

Rajavartiolaitoksen henkilöstöstä entistä 

useampi työskentelee jossain vaiheessa 

uraansa ulkomailla, esimerkiksi 

Frontexin tehtävissä. Viraston pääkonttori 

sijaitsee Varsovassa, mutta laitonta maahantuloa 

ja rikollisuutta torjuvat operaatiot 

ulottuvat Euroopan unionin ulkorajoille asti. 

Esimerkiksi Välimerellä työskentelee lähes 

jatkuvasti suomalaisia rajavartijoita Frontexin 

koordinoimissa operaatioissa. 

EU:n rajaturvallisuusvirasto Frontexin 

perustamisasetus hyväksyttiin syksyllä 

2004. Työ alkoi seuraavan vuoden toukokuussa. 

Frontex on EU:n jäsenvaltioiden 

operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva 

virasto. Se tehostaa jäsenvaltioiden 

ulkorajojen yhdennettyä valvontaa. 

Frontexin päätehtäviin kuuluvat EU:n 

jäsenvaltioiden sekä Schengenin sopimusta 

soveltavien Islannin, Norjan, Liechtensteinin 

ja Sveitsin välisen operatiivisen rajavalvontayhteistyön 

koordinointi ja kehittäminen. 

Frontex tekee riskianalyyseja, seuraa ulkorajavalvontaan 

liittyvän tutkimuksen kehitystä 

ja avustaa jäsenvaltioita, kun ulkorajoilla 

tarvitaan teknistä ja operatiivista 

apua. Virasto tekee läheistä yhteistyötä 

muiden ulkorajojen turvallisuudesta vastaavien 

yhteisöjen ja EU:n toimijoiden kanssa. 

Frontexin toimintoja kehitetään 

Frontex on riippumaton EU:n virasto, jota 

johtaa suomalainen Ilkka Laitinen. Laitinen 

on rajaturvallisuusviraston ensimmäinen 

pääjohtaja. Hän siirtyi Varsovaan Rajavartiolaitoksen 

esikunnan apulaisosastopäällikön 

tehtävästä. 

Suomi on osallistunut aktiivisesti viras- 

ton toimintaan sen perustamisesta lähtien. 

Nyt kehitetään Frontexin toimintoja. Asetus 

virastosta uudistettiin viime vuonna. 

– Vastoin monien luuloja vastuu rajavalvonnasta 

on jäsenvaltioilla. Frontex koordinoi 

yhteisiä operaatioita ja tukee jäsenvaltioita, 

korostaa Frontexin pääjohtaja Laitisen 

adjutantti Maija Laukka. 

Mustavalkoisuus karisee 

Laukka lähti Varsovaan Raja- ja merivartiokoululta 

merivartiokadettien kurssinjohtajan 

tehtävistä. Hän aloitti adjutanttina viime 

vuoden toukokuussa. 

– Tartuin uuteen tilaisuuteen hetkeäkään 

miettimättä, kun siihen tarjoutui mahdollisuus. 

Pääjohtajan adjutantti kokoaa muistioita 

ja asiakirjoja, viimeistelee ne ja huolehtii 

käytännön järjestelyistä. Laukka matkustaa 

usein pääjohtajan mukana. 

– Työssä tarvitaan organisointikykyä ja 

pitkää pinnaa. Tämä poikkeaa täysin aiemmista 

tehtävistäni. Alku oli todella haastavaa, 

sillä kaikki piti opetella alusta alkaen. 

Tuntui siltä, kuin koira olisi heitetty keskelle 

avomerta ja katsottu, että oppiiko se 

uimaan. 

Adjutanttina Laukka on päässyt seuraamaan 

myös EU:n poliittista päätöksentekoa. 

Se on hänestä hieno lisämauste. 

– Töitä on paljon, mutta tämä on hieno 

kokemus. Pitkälti Frontexin ansiosta kaikki 

EU:n jäsenvaltiot tietävät, mitä Euroopan 

rajaturvallisuudessa tapahtuu. 

Laukka tunnustaa, että hänellä oli ennen 

aika mustavalkoinen näkemys asioista. 

Frontexissa työskentelee asiantuntijoita eri 


EU-maista. 

– Se on voimavara. Eri kulttuureista ja 

taustoista tulevilla ihmisillä on erilaiset 

tavat tehdä asioita. Aiemmin hyvin mustavalkoiset 

näkökulmani ovat saaneet harmaitakin 

sävyjä. Parasta työssäni ovat tapaamani 

mielenkiintoiset ihmiset. 

Frontex on riippumaton EU:n virasto. 

Sen toimintaa ohjaa ja valvoo hallintoneuvosto, 

joka koostuu jokaisen jäsenmaan 

rajaturvallisuudesta vastaavasta päälliköstä 

ja kahdesta Euroopan komission edustajasta. 

Laukka valmistelee myös viisi kertaa 

vuodessa kokoontuvan hallintoneuvoston 

kokouksia. 

Hyvät valmiudet lähteä 

maailmalle 

Merirajasektorin asiantuntija kapteeniluutnantti 

Jani Isometsä Länsi-Suomen merivartiosta 

työskentelee nyt vartiolaiva Tursaksella. 

Hänen kansainväliset tehtävänsä 

alkoivat vuonna 2008 Rajavartiolaitoksen 

kansainvälisissä valmiusjoukoissa RVL:n 

osallistuessa ensi kertaa Frontexin Poseidon-merirajaoperaatioon 

Kreikassa. 

Kaikki oli vielä uutta ja outoa suomalaisille 

ja operaation järjestävälle jäsenvaltiolle. 

Kreikan pienillä saarilla hämmästeltiin 

aluksi vieraita univormuja, mutta nyt heihin 

on totuttu lähes kaikilla EU:n ulkorajoilla, 

koska Frontexin operaatiot ovat jo arkipäivää. 

– Valmistuessani vuonna 2003 en osannut 

edes kuvitella, että minut lähetettäisiin 

omassa virkapuvussani virka-aseen kanssa 

ulkomaille valvomaan toisen EU:n jäsenvaltion 

rajoja, saatikka Senegaliin. Ala on


kansainvälistynyt todella nopeasti Frontexin 

perustamisen jälkeen. 

Monipuoliset tehtävät kotimaassa ovat 

hyödyttäneet paljon kansainvälisissä tehtävissä. 

Isometsän mukaan perusperiaate 

merivartioinnissa on samanlaista kaikkialla 

maailmassa. Tavat ja menetelmät ovat 

samantyyppisiä, mutta tehtävien lukumäärä 

ja työhön käytettävät välineet eroavat merkittävästi 

toisistaan. 

– Ensimmäisessä yöpartiossani Kreikassa 

otettiin kiinni heti 7–8 venettä, joissa 

oli yhteensä 70–80 laitonta maahantulijaa. 

Suomalaisen merivartiomiehen silmin 

monet kokemukset tuntuivat aluksi epätodellisilta, 

koska rajoillamme ei ole yhtä 

laajoja ongelmia. Suomalaisen merivartiokoulutuksen 

ja työkokemuksen avulla pärjää 

lähes kaikkialla maailmassa, eri tehtävissä 

vartiolaivoilla Ahvenanmaan ja Vaasan 

merivartioalueen johtopaikoilla toiminut 

Isometsä kiittelee. 

Kansainvälisissä rajavartiointitehtävissä 

on omat riskinsä, koska kiinniotto- ja asiakastilanteita 

on lähes päivittäin. Pääsääntöisesti 

laittomat maahantulijat käyttäytyvät 

kiinni otettaessa rauhallisesti, mutta 

laittoman maahantulon järjestäjät voivat 

olla aseistettuja ja vaarallisia. Heillä on 

kiinni jäädessään paljon menetettävää ja 

suurempi motivaatio päästä pakoon. 

Isometsä uskoo, että kansanvälisiin operaatioihin 

osallistuminen parantaa huomattavasti 

rajamiesten toimintavalmiuksia 

myös kotimaan tehtävissä. 

Laiton maahantulo meritse 

vähentynyt 

Vielä kolmisen vuotta sitten Turkista Kreikkaan 

pyrki meritse yli 30 000 laitonta maahantulijaa 

vuodessa. Frontexin koordinoiman 

yhteisoperaatio Poseidonin myötä 

meritse Kreikkaan pyrkivien määrä on pudonnut 

vuodessa satoihin. Ongelmat ovat 

siirtyneet maarajoille. 

Isometsä työskenteli 2,5 vuotta Frontexin 

merirajasektorilla kansainvälisenä asiantuntijana. 

Hän toimi Frontexin merirajaoperaatioiden 

projektipäällikkönä. Frontex järjestää 

operaatiot yhdessä isäntävaltion kanssa ja 

nimeää jokaista projektia varten projektipäällikön. 

Hänen päätehtävänsä on koordinoida 

operaatioon osallistuvien jäsen- 

valtioiden yhteisten voimavarojen käyttöä, 

laatia operaatiosuunnitelma sekä seurata ja 

arvioida sen onnistumista päivittäin. Vastuu 

valvonnasta säilyy aina isäntävaltioilla. 

Vuonna 2010 Isometsä työskenteli Frontexin 

Indalo -operaatiossa projektipäällikkönä. 

Sen tavoite oli auttaa Espanjaa laittoman 

maahantulon torjunnassa Algeriasta 

ja Marokosta. Vaikka Frontexin tehtävä on 

auttaa jäsenvaltiota laittoman maahantulon 

ehkäisemisessä, merellä kulkee muitakin, 

esimerkiksi pikaveneet kuljettavat huumausainelasteja 

Marokosta ja Algeriasta 

Espanjaan. 

– Merellä ensimmäisen paikalla olevan 

partion merkitys korostuu, koska etäisyydet 

ovat pitkiä ja yksiköitä on vähemmän. 

Vuosina 2011–2012 Isometsä toimi 

Aeneas-operaation projektipäällikkönä. 

Operaatio torjui laitonta maahantuloa Turkista 

ja Afrikan pohjoisosista kohti Italiaa. 

– Uuden operaation luominen ja konseptin 

rakentaminen oli tähänastisista työtehtävistäni 

haastavin. Koko maailma jännitti 

arabikevään tapahtumien kehittymistä. 

Mahdollisuus kehittyä 

ammatillisesti 

Monikulttuurisessa ympäristössä työskentely 

on antoisaa mutta haastavampaa kuin 

Suomessa. Koska Frontex on nuori kehittyvä 

instituutio, sen toimintaa pystyy Isometsän 

mukaan oikeasti kehittämään ja viemään 

eteenpäin kaikilla tasoilla. Työskentely virastossa 

on hyvin itsenäistä, koska työtä on 

enemmän kuin tekijöitä. 

– Kentän etulinjassa hankittu kokemus 

tuo myös vaikutusmahdollisuuksia. Olen 

esimerkiksi päässyt osallistumaan useisiin 

EU:n komission työryhmiin, joissa käsitellään 

laitonta maahantuloa ja rajat ylittävää 

rikollisuutta, Jani Isometsä sanoo. 

Itsenäinen työ miellyttää 

Rajavalvontaupseeri, kapteeni Ville Joskitt 

Kaakkois-Suomen rajavartioston esikunnasta 

toimi kaksi vuotta Frontexissa kansallisena 

asiantuntijana Varsovassa vuosina 2007– 

2009. Perhe lähti komennukselle mukaan. 

– Tehtävä tarjosi mahdollisuuden oppia 

uusia asioita ja oli ammatillisen kasvun 

paikka. 

Isometsän tavoin Joskitt on tyytyväinen 

siihen, että työ Frontexissa oli itsenäistä. 

Työ oli vapaata ja vastuullista, kunhan 

tulokset puhuivat puolestaan. Virastossa 

saattoi myös osallistua erilaisiin kehitysprojekteihin. 

– Kotimaan tehtävät määräytyvät usein 

virkauran mukaan kaavamaisesti. Olinkin 

Suomeen palatessani huolissani siitä, jääkö 

kahden vuoden pesti irralliseksi komennukseksi 

vai pääsenkö hyödyntämään siellä 

hankkimaani kokemusta tulevissa tehtävissä. 

Onneksi Rajavartiolaitoksen esikunnassa 

vapautui tilapäinen Frontex-asioiden 

vastuuhenkilön tehtävä, johon pääsin vuodeksi. 

Nyt Joskitt vastaa K-SRE:ssa rajojenvalvonnan 

toimialasta. Varsovassa Joskitt 

työskenteli silloisen operaatioyksikön maarajasektorilla. 

Hän koordinoi päätyökseen 

yhteisoperaatioita EU:n maarajoille. 

Osana koko operaatioyksikön kasvua 

maarajasektorin henkilöstön määrä kolminkertaistui 

vuosina 2007–2008. Sektorilla 

työskenteli enimmillään 13 henkeä kymmenestä 

eri maasta. Yhteisoperaatioiden 

määrä lisääntyi. 

– Jokainen meistä vastasi 1–3 laittomaan 

maahantulon torjuntaan liittyvästä operaatiosta 

aina sen laajuudesta riippuen. Työ oli 

palkitsevaa. Tosin mikään operaatio ei täysin 

pysäytä laitonta maahantuloa, joka etsii 

virtaavan veden tavoin aina uuden uoman, 

kun edellinen tukkeutuu. 

Vankka kokemus kenttätyöstä sekä erilaisista 

suunnittelu- ja kehitystehtävistä 

helpotti Joskittin mukaan työtä Frontexissa. 

Hän kehuu suomalaisia vastuuntuntoisiksi, 

työteliäiksi ja määrätietoisiksi ja kertoo 

muidenkin jäsenmaiden huomanneen nämä 

avut. 

– Kansainväliset tehtävät ovat nykyisin 

kiinteä osa RVL:n tehtäväkenttää. Niistä 

pitäisi tehdä looginen osa virkaurapolkua, 

jotta ulkomaantehtäviin lähteminen olisi 

nykyistä suunnitelmallisempaa. Tämä helpottaisi 

lähtemistä myös kotimaan työyhteisössä. 

Teksti: Tiina Komi

ajamies 

raUhanTUrVaajana 

Vanhempi rajavartija Jari Soininen palasi hiljattain rauhanturvatehtävistä takaisin päivätyöhönsä Pohjois- 

Karjalaan ja Tohmajärven rajavartioasemalle. 

Missio kesti seitsemän kuukautta, ja 

Soininen toimi yhteysupseerin ja 

ensihoitajan yhdistetyssä tehtävässä. 

Rauhanturvatehtäviin henkilöitä sijoitettaessa 

otetaan vahvasti huomioon myös 

pohjakoulutus. Soinisen tehtävä on hänelle 

lähes räätälöity, koska hän on saanut rajavartijan 

koulutuksen ja on lisäksi palomiessairaankuljettaja. 

Afganistanin reissu ei ollut Soinisen 

ensimmäinen rauhanturvamissio. Hän on 

ollut aiemminkin reissussa Tšhadissa YKjohtoisessa 

MINURCAT II -operaatiossa 

vuonna 2010. 

Veri veti ja seikkailu kutsui 

Veri veti kuitenkin uudelleen ”alhaalle”, ja 

tällä kertaa tie vei Afganistaniin. Kriisinhallintaoperaatiot 

ovat hyvin erilaisia, ja 

tehtäväkenttä voi olla joissakin missioissa 

laajempi 

Afganistanissa Soininen oli kahdeksan 

miehen yhteysupseeritiimissä, joka toimi 

erillään muusta suomalais-ruotsalaisesta 

kriisinhallintajoukosta. Tiimi operoi 

Samangan maakunnassa. He viettivät siellä 

70–80 % ajastaan. 

- Työ oli liikkuvaista, mutta aina kun 

olimme leirissä, niin luotimme saksalaiseen 

vieraanvaraisuuteen Hazrat-E-Sultanin Forward 

Operation Basessa. 

- Yhteysupseerien tehtävänä on olla 

tekemisissä paikallisten turvallisuusviranomaisten 

eli armeijan, poliisiin ja kansallisen 

tiedustelupalvelun kanssa sekä tukea heitä 

päivittäisissä tehtävissä ja operaatioissa. 

Käytännössä he ovat ISAF:in silmät ja korvat 

kentällä. 

- Toimiminen Afganistanissa on todella 

haasteellista, sillä työkulttuuri ja ilmasto 

ovat erilaiset ja turvallisuustilanne epävakaa. 

Monesti asiat eivät menneet suunnitelmien 

mukaan, mutta lopuksi niistäkin 

selvittiin kunnialla, Soininen toteaa. 

Tulevat haasteet olivat tiedossa jo reissuun 

lähtiessä. Tähän valmistivat edelliset 

kokemukset ja rotaatiokoulutus. 

Mikä sitten sai Soinisen kriisinhallintatehtäviin 

alun perin lähtemään? 

- Seikkailunhalu on suurin syy. Lisäksi 

Vanhempi rajavartija Jari Soininen työskenteli Afganistanissa seitsemän kuukautta. 


näissä hommissa on paljon samanhenkistä 

porukkaa, ja eri kansallisuuksien kanssa 

työskentely kiinnostaa. Monesti amerikkalaisia 

paljon mollataan, mutta he ovat 

ammattimiehiä suurimmaksi osaksi, ja heidän 

kanssaan on hyvä työskennellä. 

Vaarojen teillä 

Kriisinhallintaoperaatioissa on monia turvallisuusuhkia, 

mutta usein yksi on yli muiden: 

paikallinen ajokulttuuri. 

Tiet ovat huonoja, liikennesääntöjä ei 

juuri ole ja välttämättä kuljettajatkaan eivät 

ole selvin päin. Tämä aiheuttaa monia vaaratilanteita 

ja onnettomuuksia. 

- Tähän liittyen ikävin kohtaamani 

tapahtuma oli se, kun ajoimme kuivuneen 

joenuoman vieressä, ja sen reuna petti 

yht´äkkiä. Ajoneuvomme kaatui wadin 

pohjalle. Olin kattoampujan paikalla enkä 

ehtinyt reagoida asiaan. Ajoneuvomme ei 

mennyt kokonaan ympäri, vaan jäimme 

kyljellemme. Rytäkässä löin pääni sen verran 

hyvin, että nenäni murtui ja taju lähti. 

Amerikkalaisten Blackhawk-helikopteri


evakuoi minut hyvin nopeasti saksalaiseen 

kenttäsairaalaan. Selvisin onnettomuudesta 

säikähdyksellä ja hieman uuteen uskoon 

muokkautuneella tuulenhalkojalla. 

Toinen suuri vaaratekijä Afganistanissa 

ovat IED:t (Improvised Explosive Device) eli 

improvisoidut räjähdeansat. Suomalaisiakin 

ajoneuvoja ja henkilöitä on joutunut räjähdysten 

kohteeksi. 

- Kerran suomalaisten RG32M -raskas 

partioajoneuvo ajoi edellämme suoraan 

tällaiseen räjähdeansaan. Kenellekään ei 

käynyt kuinkaan, koska ajoneuvo kesti 

räjähdyksen todella hyvin. Voin kokemuksen 

kautta sanoa, että kyseiset ajoneuvot ovat 

todella hyvä hankinta Puolustusvoimilta. 

Kentällä niihin ollaan tyytyväisiä. Muutenkin 

varusteet ovat kehittyneet lähivuosina, 

ja ne ovat asianmukaisia käytössä. 

Muistoja matkalta 

Rauhanturvareissuilta jää paljon sekä huonoja 

että myös hyviä muistoja. 

- Ensimmäinen auringonnousu vuoristossa 

erityisesti jäi muistoihin. Toinen mieleen 

jäänyt tapahtuma oli se, kun vietimme 

amerikkalaisten itsenäisyyspäivää heidän 

leirissään lähellä Uzbekistanin rajaa. Ajoitimme 

leirissä vierailun sopivasti 4. heinäkuuta, 

koska arvelimme, että siellä saattaisi 

olla jonkinlaiset kinkerit tiedossa. Työtehtävistä 

parhaiten muistoihin jäivät onnistuneet 

operaatiot. Kun tulos oli hyvä, niin 

myös tunsi tehneensä asioita oikein, Soininen 

sanoo. 

Lähtö rauhanturvatehtäviin ja paluu 

aiheuttaa monesti kulttuurishokin. Kulttuuri 

ja ilmasto ovat aika tavalla erilaisia 

kuin Suomessa. 

- Kelit vaihtelivat A-maassa lumimyrskystä 

hiekkamyrskyyn. Saavuttuamme alueelle 

odotimme, että lämpimään mennään. 

Perillä yllätys oli melkoinen, kun taivaalta 

satoi räntää. Usein päivällä lämpöä oli noin 

40 astetta, ja yöksi lämpötila näytti nollaa. 

Oma kehoni ei aluksi tottunut tällaiseen 

lämpötilaeroon, ja olo oli koko ajan kuin 

pakastimessa olisi kykkinyt. 

Rajavartiolaitos on suhtautunut myötämielisesti 

itsensä kehittämiseen työn ohella 

ja rauhanturva- tai kriisinhallintatehtäviin 

hakeutumiseen. 

- Sain opintovapaata palomies-sairaankuljettajan 

ammatin opiskeluun, ja muutenkin 

virkavapailla olen rauhanturvareissuilla 

käynyt. Reissuun lähteminen kannattaa, 

vaikka pääsy ei välttämättä ole helppoa, 

sillä rajavartijoille olisi kysyntää ja tarvetta 

kotisuomen rajoillakin. 

Kokemus RVL:n palveluksessa hyödytti 

maailmallakin. 

- Erityisesti HARVA-toiminnan eli harvaan 

asuttujen alueiden turvallisuushankkeen 

myötä lisääntyneestä viranomaisyhteistyöstä 

saatu oppi hyödytti paljon tehtävässäni 

Afganistanissa, kun piti sovittaa yhteen 

erilaisia toimintatapoja. 

Soinisella on sellainen tuntuma, että 

ulkomaantehtävät eivät vielä olleet tässä. 

- Mielenkiintoa näihin hommiin vielä on. 

Voisin myös harkita siviilikriisinhallinnan 

tehtäviä vaikka YK:n palveluksessa, jos siihen 

avautuisi mahdollisuus. Kaiken kaikkiaan 

reissusta sai roppakaupalla kokemusta 

ja ennen kaikkea perspektiiviä asioihin. 

Teksti: Arto Nousiainen 

Kuvat: Jari Soininen 

FAKTA 

On tarkoitus, että suurin osa Afganistanissa 

olevista ulkomaalaisista sotilaista 

vetäytyy vuoden 2014 loppuun 

mennessä. Pikku hiljaa paikalliset 

viranomaiset ottavat enemmän vastuuta 

kaikesta ja ISAF toimii enemmän 

neuvonantajana ja toiminnan 

tukijana. Paikalle aiotaan tämän jälkeen 

jättää jonkin verran sotilasneuvonantajia. 

Paikalliset lapset olivat kiinnostuneita 

rauhanturvaajista. Vanh rvja Jari Soininen 

näkyy kuvassa oikealla.

Rajalla Raja sattuu 

lla sattuu 

ja tapahtuu tapahtuu 

Kohtalokas matka 

Viime Viime helmikuussa helmikuussa Helsinki-VanHelsinki-Vantaantaan 

lentoasemalla lentoasemalla työskentelevät 

työskentelevät 

rajavartijat rajavartijat saivat saivat selvittää selvittää erierikoisempaakoisempaa tapausta. tapausta. Selvittelyssä Selvittelyssä 

käytettiin käytettiin ulkopuolista ulkopuolista asiantunasiantuntijuutta,tijuutta, koska koska tällä tällä kertaa kertaa omat omat 

rahkeet rahkeet eivät eivät riittäneet. riittäneet. 

Asiakkaan laukkua noudettaessa matkatavarahihnalta 

paljastui kookas ja 

pitkäjalkainen hämähäkki. Sen epäiltiin 

tulleen Aasian suunnalta. Heikkinimen 

saanut hämähäkki otettiin talteen 

jatkoselvittelyjä varten. 

Rajavartijat soittivat Vantaan päivystävälle 

eläinlääkärille ja piristivät päivää 

ilmoittamalla, että Helsingin rajatarkastusosaston 

tiloista voisi seuraavana aamuna 

noutaa tämän eksoottisen eläimen. 

Hämähäkin yö oli melko raskas kameran 

salamavalojen välkkeessä, vaikka eläin 

ajoittain kipitteli innokkaastikin pitkin lasipurkkia. 

Jossain vaiheessa se loikoili jopa 

selällään ja kenties leikki kuollutta, jotta se 

jätettäisiin rauhaan. Aamulla eläinlääkärin 

tullessa paikalle rasitus ja ehkä aikaerokin 

olivat vieneet veronsa Heikistä, ja se oli 

todella väsynyt. 

Myöhemmin Heikistä saatiin sen verran 

selville, että kuului Brown huntsman spider 

-lajiin, suomeksi banaanihämähäkkeihin. 

Laji ei ole ihmiselle myrkyllinen. Sen puremat 

ovat varsin harvinaisia, joskin jonkin 

verran tuskallisia. Heikki koristaa edelleen 

eläinlääkärin työpöytää, sillä hämähäkkiä ei 

ollut tarpeen lähettää lisätutkimuksiin tautivaaran 

tms. vuoksi. 

Teksti: Teksti: Hanna Hanna Maikola Maikola 

Kuva: Kuva: Iiro Iiro Vehviläinen Vehviläinen 

Hämähäkki Hämähäkki ei ei ollut ollut ihan ihan 

huomaamaton. 

huomaamaton. 

Erikoisia Erikoisia sattumuksia sattumuksia ja ja outoja outoja ilmiöitä ilmiöitä on on liikkeellä liikkeellä 

aina aina silloin silloin tällöin, tällöin, ja ja myös myös rajalla rajalla työskentelevät 

työskentelevät 

niitä niitä kohtaavat. kohtaavat. Vuoden Vuoden aikana aikana ilmennyttä ilmennyttä ihmettä ihmettä 

ja ja kummaa kummaa ja ja tavallistakin tavallistakin tarinaa tarinaa löytyy löytyy seuraavista seuraavista 

otoksista. otoksista. 

Myrskyn jälkeen on poutasää…. 

Myrskyn jälkeen on poutasää…. 


Ukkosmyrsky Huovarissa 

Huovarin saarta kohdannut yöllinen ukkosmyrsky 

29.7.2012 ei kohdellut mökkien 

omistajia hellästi. 

Ilmeisesti trombi lennätti useita kalamajoiksi 

kutsuttuja pienikokoisia rakennuksia 

kymmeniä metrejä pois paikaltaan. Tieto 

luonnonkatastrofista levisi nopeasti mökkien 

omistajien keskuudessa, ja seuraavana 

aamuna talkooväkeä hyöri jälkiraivauspuuhissa. 

Rajavartiolaitoksen helikopteri kävi ottamassa 

kuvaa myrskytuhoista. Hurpun partio 

korjasi oman mökin ikkunan ja avusti 

kalamajojen omistajia. Iltasanomat uutisoi 

tapahtumasta aukeaman laajuisen 

jutun verran. 

Kuvat: Kuvat: Suomenlahden Suomenlahden merivarmerivartiostotiosto /Hurpun /Hurpun merivartioasema 

merivartioasema 

Rakennukset Rakennukset vaihtoivat vaihtoivat paikkaa paikkaa 

ukkosmyrskyssä ukkosmyrskyssä Huovarissa. Huovarissa.


Turvallista rajanylitystä Nigeriassa. Asiakirjatutkija 

Pekka Hiltunen Suomenlahden merivartiostosta otti 

kuvan virkamatkallaan 5.9.2012 Nigerian ja Nigerin 

välisellä rajanylityspaikalla (Illele ryp). Kuva todistaa, 

että Nigeriassakin voi ”länkkäri” kävellä ihan 

turvallisesti ja rauhassa – tietyin edellytyksin. 

Raja-Joosepin rajavartioaseman partio sai lunta niskaansa 

28.6. UKK-puistossa. – Tunnissa satoi noin 15 cm lunta, kertoi 

vanhempi rajavartija Juha Aikio. – Sääskiä oli yllättävän vähän 

vuodenaikaan nähden. Siihen vaikutti ilmeisesti lempeä, noin 

20 metriä sekunnissa puhaltanut tuuli. Kuva: Juha Aikio 

Vartioaseman emäntä katsoi kuvaa ja kysyi: 

”Miten kettu on poron selässä?” 

Kuva: Ari Pennanen 

Viime vuoden joulukuussa Raja-Joosepin 

rajanylityspaikalle lennähti riekko tukemaan 

rajatarkastuksia. Se toimi ”ulkomiehenä”. 

Kuva: tullitarkastaja Raisa Kaisto 

Länsi-Suomen merivartiosto sai kesällä apua ja piristystä viestintään ja käännöstöihin, 

kun korkeakouluharjoittelijat Annina Herranen ja Vilma Kokko ahersivat muiden lomaaikaan. 

Toisinaan he pääsivät tuulettumaan ja tutustumaan ”ihan oikeisiin töihin” kuten 

ilmatyynyaluksen ohjaamoon Nauvon merivartioasemalla. 

Sallassa teeret on valjastettu tähystämään. 

Siten työvoimaa irtoa operatiiviseen 

tarpeeseen muualla. Teknisten järjestelmien 

yleistyminen ei voita aistihavaintoja - 

tekijästä riippumatta. 

Kuva ja teksti: Ari Pennanen 

Partio lähtee liikenteeseen. 

Kuva: Mikko Leppäniemi 

Sukset voivat helpottaa liikkumista Lapissa kesälläkin…. 

Luutnantti Vesa Arffman tarkasti rajamerkki A9:n kunnon 

yhteisessä rajanvalvontatarkastuksessa. Kuva: Jouni 

Schroderus

Suomen ja Venäjän välisellä 

rajalla 1423 rajamerkkiä 

Yleensä maarajan raja-aukolla on Suomen 

sinivalkoinen paalu parinaan Venäjän punavihreä 

paalu. 

Raja kulkee paalujen keskellä. Usein värillisten 

paalujen välissä on myös matalampi 

ja ohuempi valkoinen ja teräväkärkinen 

taitepistepaalu. Raja kulkee juuri sen valkoisen 

paalun kärjen kautta. Millimetri tästä 

ohuesta rajalinjasta suuntaan tai toiseen – 

ja ollaan jo Suomessa tai Venäjällä. 

”Ei kenenkään maata” ei ole olemassakaan. 

Tällaisia samanlaisia paalupareja itärajalla 

on reilut 1150. 

Tarkkaan ottaen eivät paalumerkitkään 

samanlaisia ole. Paalujen koko ja väri on 

sama, mutta jokaisessa rajamerkissä on 

myös molempien maiden vaakunakilvet ja 

merkin oma tunnusnumero. 

Suomenlahden rannassa Virolahdella, 

varsinaisen pidemmän maarajan etelä- 

päässä, on merkki I/1. Siitä alkavat numerot 

kasvaa kohti Inarin Muotkavaaraa. 

Kivimerkkejä on 246 kappaletta, puisia 

rajamerkkejä kaksi ja betonista valettuja 

rajamerkkejä neljä. Merirajalla on 16 

rajaviittaa ja kolme betonista rajamerkkiä 

kohdissa, joissa nk. meriraja kulkee maata 

pitkin. 

Tarina alkaa 

Tämä on tarina erilaisista, persoonallisista 

rajamerkeistä. Kaikkia ei esitellä, mutta joka 

raja- ja merivartioston alueelta kerrotaan 

ainakin yksi esimerkki. Jokaisella rajamerkillä 

on oma tarina. 

Lähdetään liikkeelle Lapista, Suomen ja 

Venäjän rajan pohjoisesta päätepisteestä – 

tai alkupisteestä, miten päin rajaa pitkin nyt 

kulkeekin. 

Muotkavaaran rajamerkki Inarin kunnassa 

on samalla myös toinen Suomen 

kolmen valtakunnan rajapyykistä. Toinen 


Rajamerkin 153 ylin betonikuutio katkaistun pyramidin päälle lisättiin v. 1964. Alun perin merkki valettiin Nuijamaanjärven pohjaan v. 1940. Järven pohja on 

antanut vähän periksi 72 vuodessa betonimassan painon alla ja merkki kallistunut. Merkin oikaisua ei toistaiseksi ole katsottu tarpeelliseksi. 

Persoonalliset rajamerkit 

Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan rajamerkeistä noin 80 prosenttia ovat aivan samannäköisiä. Tässä 

artikkelissa kerrotaan kuitenkin osasta noin 20 %:n vähemmistöön kuuluvista erilaisista, persoonallisista ja 

usein ainutkertaisista rajamerkeistä. 

kolmen valtakunnan rajamerkki sijaitsee Kilpisjärven 

takana Mallan luonnonpuistossa, 

Kuohkimajärven niemessä. Siellä kohtaavat 

Suomen, Ruotsin ja Norjan rajat. 

Muotkavaaralla on omat 1950-luvun 

alussa kolmen naapurivaltion kesken 

yhdessä sovitut säännöt merkin arkkitehtuuria 

ja hoitovuoroja myöten. Kunkin 

valtion hoitovastuu rajamerkistä kestää 

kerrallaan viisi vuotta, ja vastuu kiertää 

loputtomasti. 

Seuraavaksi Muotkavaaran rajamerkki 

siirtyy Suomen hoitovastuuseen elokuun 

alussa 2013. Vastuu jatkuu, kunnes Venäjä 

ottaa merkin hoitaakseen elokuussa 2018. 

Kartiomaisen rajamerkin kiviosan korkeudeksi 

on sovittu kaksi metriä. Kartion pohjan 

halkaisija on 2,5 metriä ja yläosan halkaisija 

2,0 metriä. 

Tämän kivistä kootun kartion päällä 

on vielä kolmisärmäinen betonipyramidi. 

Siinä kullakin särmällä on särmän puoleisen 

maan kielellä merkin nimi, siis ”Suomi,


Muotkavaara”, ”Norge, Krokfjället” ja alun 

perin kolmannella sivulla oli teksti ”CCCP, 

Muotkavaara”. 

Kolmisärmäisen betonipyramidin Venäjän 

puoleisen teksti vaihtui v. 2006 muotoon 

”Rossija, Muotkavaara”. 

Korvatunturilla muutakin 

erikoista kuin joulupukki 

Toinen esimerkki Lapin arkkitehtuuriltaan 

persoonallisesta rajamerkistä löytyy Korvatunturilta, 

joulupukin kotiseudun keskimmäiseltä 

huipulta, jonka kautta raja kulkee. 

Kun Suomi sai Tarton rauhansopimuksessa 

v. 1920 nk. itäisen käsivarren, uusi 

raja kurvasi Korvatunturilta koilliseen kohti 

Kalastajasaarentoa ja Pohjoista Jäämerta. 

Tähän rajan mutkaan Korvatunturin keskimmäisellä 

huipulla pantiin rajamerkki, 

joka vuoden 1934 rajankäynnissä ja silloisessa 

Leningradissa v. 1937 allekirjoitetuissa 

pöytäkirjoissa kuvattiin ”kolmiomittauksen 

kolmisärmäiseksi puiseksi tähysmerkiksi, 

jonka alle kallioon on hakattu rajan suuntaa 

ja kulmaa osoittava uurre sekä luku ”90”. 

Rajamerkki on rakennettu Korvatunturille 

Suomen alueella valtion metsämaille 

Savukosken ja Petsamon kunnissa ja SNTL:n 

alueella valtion metsämaalla V.S.F.N.T:ssa 

Murmannin piirikunnassa”. 

Näin lukee vanhoissa arkistoasiakirjoissa. 

Kun toinen maailmansota oli ohi, Suomi 

menetti Karjalan kannaksen ja Rajakarjalan 

osien ohella myös osia Lapista – ja niiden 

joukossa tämän itäisen käsivarren, jolloin 

Korvatunturin rajamerkkikin piti määritellä 

ja kuvata uudelleen. 

Rajamerkin paikka ei muuttunut, mutta 

sen nimi muuttui. Siitä tuli rajamerkki B 1. 

Näin päätti Suomen ja SNT-Liiton välinen 

sekakomitea ja merkitsi pöytäkirjoihinsa, 

että ”huipulla olevan kolmiopisteen 4 metriä 

korkea, puinen, kolmisärmäinen kolmiomittausmerkki, 

jonka alla, paitsi kallioon 

aikaisemmin hakattua kolmiopisteen keskustaa 

osoittavaa ristiä ja lukua ”90” on 

täydennykseksi hakattu luvun ”90” yläpuolelle 

B/1.” 

Pöytäkirja allekirjoitettiin Helsingissä 

lokakuussa 1945, reilun vuoden kuluttua 

jatkosodan päättymisestä. Asiakirjoihin on 

jopa liitetty vanha mustavalkoinen valokuva 

tästä merkistä. 

Niinpä Korvatunturin keskimmäisellä hui- 

pulla seisoo kallioon hakattujen vanhojen 

ja uusien merkkien päällä nelisen metriä 

korkea ja kolmen puupylvään muodostama 

kolmio, joka ei huku lumeen isommassakaan 

myräkässä. 

Jos Korvatunturin rajamerkkiä joskus 

uusitaan, se voidaan tehdä rajavaltuutettujen 

yhteisellä sopimuksella vaikka haponkestävästä 

teräksestä. Eivätpä edes kasvihuoneilmiön 

aiheuttamat uudenlaiset säät 

sitä seuraavassa sadassa vuodessa tuhoa. 

Miinoan kivi 

Vaan kyllä luonnon materiaalit ja niistä 

valmistetut rajamerkitkin kestävät. Tämän 

todistaa parhaiten Kainuun rajamerkki 681, 

Miinoan kivi. 

Ruotsin ja Venäjän raja merkittiin kulkemaan 

Miinoan kiven kautta jo v. 1596, 

jolloin Täyssinän rauha Ruotsin ja Venäjän 

välillä solmittiin. 

Tällä kohtaa rajaa ja rajan kulkua ei ole 

muutettu 416 vuoteen! Kun raja kerran 

pannaan viisaasti hyvään paikkaan, niin 

mitäpä sitä turhaan siirtelemään. Kainuussa 

on kaksi muutakin Täyssinän rauhan rajamerkkiä, 

jotka ovat yhä käytössä ja isoja 

luonnonkiviä. 

Miinoan kivi on osoittautunut todella 

hyväksi rajamerkiksi ja rajan paikaksi. Se 

sijaitsee juuri Vienanmereen ja Jäämereen 

sekä Pohjanlahteen ja sitä kautta Itämereen 

laskevien vesistöjen välisellä vedenjakajalla. 

Miinoan kivi sijaitsee 140 metriä Kuhmon 

Maaselänjärven rannasta. Järven vedet laskevat 

Oulujärven kautta Pohjanlahteen ja 

Itämereen. Miinoan kiveltä on vain 70 metriä 

Venäjän puoleiseen Miinoan lampeen, 

jonka vedet virtaavat itään lammesta lähtevää 

puroa pitkin ja laskevat lopulta Vienanmereen. 

Tämän tiesivät jo toista sataa vuotta sitten 

suomalaiset Vienan-kävijät, Kalevalan 

runojen kerääjä Elias Lönnrothia ja myöhempää 

Vienan kylien ikuistajaa ja kuulua 

valokuvaaja I.K. Inhaa myöten. 

Into Kondrad Inha kuvasi jo yli 100 vuotta 

sitten veneenvetäjät Miinoan kiven vierellä. 

Myöhemmin Vienaan matkannut Sakari 

Pälsi kirjoitti v. 1922 ilmestyneeseen kirjaansa 

Karjalan talviteillä (Otava) kokonaisen 

luvun Miinoan kivestä. 

Kirjoituksessaan Sakari Pälsikin ihmettelee, 

miten noin tavallisen näköinen kiven- 

murikka voi olla noin kuuluisa. Vaan kun se 

on se Miinoan kivi. 

Kiveen siis hakattiin Ruotsin kuninkaan 

ja Venäjän tsaarin rajamerkit jo v. 1596 – ja 

siitä lähtien on raja Miinoan kiven läpi, yli, 

halki tai ali kulkenut. 

Nykyisin Kainuun rajavartiosto esittelee 

Miinoan kiveä rajamerkistä kiinnostuneille 

ohjatusti ja valvotusti ainakin joka toinen 

vuosi Kuhmon kamarimusiikkiviikonloppuina 

heinäkuussa. Muina aikoina Miinoan 

kivelle, kuten muillekin rajamerkeille, pääsee 

vain erityisluvin – jos pääsee. 

Euroopan unionin itäisin piste 

Rajamerkki mielletään yleensä merkiksi, joka 

pysyy paikallaan vaikka maailman tappiin. 

Paitsi silloin, jos rajanaapurit päättävät, että 

rajan kulkua tai merkin paikkaa muutetaan. 

Vaan Pohjois-Karjalan rajavartioston alueelta 

tähän artikkeliin esitellään pari liikkuvaa 

rajamerkkiä – ja yksi pysyväkin. Se 

kuuluu rajamerkkien valtaenemmistöön: 

sinivalkoisen ja punavihreän paalun sekä 

valkoisen taitepistepaalun enemmistöön. 

Tämä artikkelin ainoa enemmistöläinen 

värillisten paalujen rajamerkki on Ilomantsin 

Hattuvaaran Virmajärven saaren ”Itäpiste” 

– Euroopan unionin mantereen itäisin 

piste. Siksi sekin mainitaan erikoisten rajamerkkien 

kertomuksessa. 

Rajamerkki on pienessä soisessa saaressa, 

jolla ei ole edes nimeä. Sen verran tukeva 

saari on, että siellä kasvaa muutama männynkäkkärä. 

Niiden lukumäärä kasvoi tänä 

syksynä yhdellä, kun Enon kunnan koululaiset 

saivat luvan istuttaa saareen uuden, 

EU:n itäisimmän männyntaimen! 

Järven rannalla Suomen puolella on 

lisäksi Ilomantsin Rotaryklubin pystyttämä 

epävirallinen ”Itäpistepaalu”. Se on toki EU:n 

mantereen itäisin muistomerkki, muttei 

mikään virallinen rajamerkki. 

P-KR on muuttanut rajavyöhykkeen kulkua 

Virmajärvellä niin, että järven rantaan 

nk. Rotarypaalulle pääsee käymään ilman 

rajavyöhykelupaa. Siitä näkee hyvin 135 

metrin päähän EU: mantereen itäisimpään 

pisteeseen… 

Liikkuvat rajamerkit 

P-KR:n liikkuvat rajamerkit eivät ole ainutlaatuisia. 

Samanlaisia ”liikkuvia” rajamerk-

Miinoan kivi kelpasi 

yksin rajamerkiksi satoja 

vuosia. Rajapaalut sen 

kupeella on lisätty viime 

vuosikymmeninä. 


Rajamerkkiä 646 korotettiin 

viimeksi suomalaisvenäläisin 

voimin kesäkuussa 1998. 

Vuodesta 1940 lähtien rajamerkki 

15 on Suomen puolella ollut 

nimettömän puron rantakivi. Siitä 

on etäisyyttä Venäjän rajapaaluun 

13,1 metriä. Raja kulkee keskellä 

puroa, 6,55 metrin päässä 

kummastakin merkistä. 

Vanhempi rajavartija Seppo Koivuniemi 

istahti hetkeksi Korvatunturin 

rajamerkin juureen, kun venäläispartio 

taustalla vielä jatkoi rajamerkin alueen 

tarkastusta. Kuva: Matti Luusua


kejä on myös Lapissa, Kainuussa ja Kaakkois-Suomessa. 

Liikkuvat rajamerkit eivät kuitenkaan 

liiku kuin yhteen suuntaan – hitaasti, hyvin 

hitaasti alaspäin. Liike ei näy silmän avulla 

luonnossa, mutta vuosien tarkkailun avulla 

se havaitaan. 

On kyse kivikasoista rakennetuista rajamerkeistä, 

jotka sijaitsevat soisessa maastossa. 

Nämä merkit työllistävät rajamiehiämme 

eniten. 

Kun valtioiden välisiin pöytäkirjoihin on 

kirjoitettu, että rajamerkki on tietyn kokoinen 

ja esimerkiksi ”70 senttimetriä ympäröivää 

maan pintaa korkeammalla” – ja kun 

rajamerkkinä oleva kiviläjä uppoaa suohon, 

niin sitähän on aina aika ajoin korotettava. 

Näin tehdään, jotta valtioiden välistä sopimusta 

noudatettaisiin. 

Pohjois-Karjalan Lieksassa on esimerkiksi 

kaksikin rajamerkkiä, numerot 646 ja 604. 

Ne uppoavat hitaasti merkkejä ympäröivään 

suohon. Molempien uppoamisnopeutta 

kiihdyttävät rajan molemmin puolin 

lisääntyneet majavat. Ne rakentavat patoja 

rajavesiin ja nostattavat näin tulvaa rajamerkkien 

ympärillä. Mitä vetisempi suo, sitä 

nopeammin rajamerkkikivet uppoavat. 

Korotusoperaatio onnistui 

Rajamerkki 646 korotettiin viimeksi v. 1998, 

jolloin todistin kahden maan rajavartijoiden 

yhteistä suomudan täplittämää operaatiota. 

Suomalaiset rajavartijat olivat edellisenä 

talvena tuoneet moottorikelkan reessä paljon 

uusia laakeita kiviä raja-aukon reunaan 

yhteispartiota odottamaan. Kivet olivat alle 

10 metrin päässä rajamerkistä, mutta rajaaukon 

ulkopuolella suomalaisen pitkospuupolun 

vieressä. 

Kesällä 1998 rajapartiot kohtasivat silloisen 

Kivivaaran vartion kohdalla rajan yli 

johtavalla tiellä rajavaltuutettujen sopimuksen 

mukaan. 

Tervehdykset vaihdettiin, ja molempien 

maiden partiot marssivat yhdessä pitkin 

suomalaisten partiopolkua ja raja-aukon 

reunaa pari kilometriä tapahtumapaikalle. 

Matalaksi käyneen rajamerkin päältä 

nostettiin pois kivi, jossa olivat ja ovat 

yhä sanat Suomi ja CCCP sekä rajamerkin 

numero 646. 

Sitten kannettiin talvella ajetut kivet 

entisen rajamerkin kivikasan korokkeiksi. 

Napakivi asetettiin teksteineen takaisin kaiken 

päälle paikalleen, ja rajamerkki oli taas 

valtion välisten sopimusten mukaisessa 

kunnossa. 

Nyt, kun kuvasin v. 1998 viimeksi korotetun 

rajamerkin 646 uudelleen tätä artikkelia 

varten lokakuun lopulla, arvelin, että ensi 

kesänä voi olla vuorossa lisäkivien kanto. 

Niin syvällä märässä suossa rajamerkki 646 

taas on. 

Rajamerkki uppoaa suohon 

Sen sijaan vähän etelämpänä, Lieksan ja 

Ilomantsin rajalla, rajamerkki 604 uppoaa 

suohon tai oikeastaan Jorkanjärven rantamutaan 

merkkiä 646 nopeammin. Täälläkin 

maan vetovoimaa kiihdyttävät samat luontokappaleet, 

majavat, joiden padot nostavat 

myös Jorkanjärven pintaa. 

Rajamiehet rajan molemmin puolin kun 

ovat luonnon ystäviä, eikä majavien tappo 

ole ensimmäinen ratkaisu pulmiin. Uusia 

majavia ilmestyisi rauhalliselle rajavyöhykkeelle, 

jossa ei metsästetä, kuitenkin pian. 

Rajamerkin 604 korotukseksi kiviä pitää 

lisätä pinoon lähes samaan tahtiin, jotta 

valtioiden välisen rajasopimuksen kirjain 

täyttyisi. 

Suomen Pohjois-Karjalan ja Venäjän 

Suojärven alueen rajavaltuutetut ovatkin 

yhdessä pähkäilleet, että olisi parempi 

siirtää rajamerkki 604 vähän kuivempaan 

paikkaan 25-30 metriä paikaltaan pohjoiseen 

nykyistä rajalinjaa pitkin. Epävirallisesti 

keskelle raja-aukkoa on jo lyöty seiväs paikkaan, 

johon rajamerkki voitaisiin siirtää. 

Naapurivaltioiden yhteinen näkemys on 

olemassa, ja tarvitaan vain paperibyrokratiaa 

ja käytännön kivenkantoa – liki viimeisen 

kerran. Kivien kantamista olisi jatkossa 

vähemmin ja työtunnit säästyisivät tarpeellisempiin 

askareisiin. 

Asia on kuitenkin ”vaiheessa”, kuten kiinteistönvälittäjät 

sanovat myyntiesitteissä 

keskeneräisistä remonteista. 

Uudet materiaalit 

- uudet tekniikat 

Kun viime sotien jälkeen itäraja äsken edellä 

kerrotusta Ilomantsin Virmajärvestä etelään 

käännettiin uudelle kurssille, lounaaseen 

kohti Virolahden Rautalanselän itärantaa, 

piti rakentaa satoja uusia rajamerkkejä. 

Valtaosa niistä on edelleen Moskovan 

rauhan rajaosuudellakin tuttuja sinivalkeita 

ja punavihreitä paaluja, mutta uusiakin tekniikoita 

kokeiltiin. 

Nuijamaanjärvelle esimerkiksi rakennettiin 

neljä betonista kuutiota uudenlaisiksi 

rajamerkeiksi. Osa niistä perustettiin pieniin 

Nuijamaan järven saariin. 

1960-luvun alussa Suomi ja Neuvostoliitto 

pääsivät sopimukseen uuden Saimaan 

kanavan rakentamisesta. Sopimuksen 

myötä Nuijamaanjärven vedenpintaa nostettiin 

reilu metri. 

Niinpä aluksi Nuijamaanjärven matalissa 

saarissa paljon järven vedenpinnan yläpuolelle 

yltävien merkkien kohtalona oli päätyä 

vedessä järven keskellä kököttäviksi rajamerkeiksi. 

Nyt suurten kuutioiden päällä on katkaistu 

pyramidi - ja sen päällä on toinen 

pienempi betonikuutio, jossa näkyy myös 

rajamerkin numero. 

Osa näistä merkeistä kallistuu hitaasti 

mikä mihinkin suuntaan, koska kesällä 

1940, kun merkit rakennettiin silloin kuivalle 

maalle, kyky mutapohjaisten järvien 

pohjatekniikkatutkimuksiin ei ollut nykyisen 

vesirakentamisen tasoinen. 

Betonikuutiorajamerkit Nuijamaanjärvellä 

ovat tavallaan muistomerkkejä Moskovan 

rajan vuoden 1940 kevään ja kesän ajan 

kädenväännöstä rajan kulusta. 

Kun uusi raja piirrettiin kartalle Moskovassa 

maaliskuussa 1940, kartta oli mittakaavaa 

1: 1 050 000. Kartalle piirretty tussiviiva 

peitti luonnossa 10 kilometrin levyisen 

alueen. Kulkisiko raja keskellä tätä viivaa vai 

toisessa reunassa? 

Neuvostoliittolaisen osapuolen mielestä 

raja piti aluksi saada niin länteen kuin mahdollista. 

Pitkän kädenväännön jälkeen tälle uuden 

itärajan osuudelle syntyi koko joukko mutkia, 

joita kutsutaan Molotovin mutkiksi. 

Nimi juontaa ulkoasiankomisaari Vjatšeslav 

Molotoviin. Hän antoi lopulta suomalaisneuvostoliittolaisen 

rajasekakomission neuvosto-osapuolen 

edustajille kirjallisen luvan 

poiketa kohtuudella alkuperäisen Moskovan 

rauhansopimukseen liitetyn kartan viivasuorasta 

rajalinjasta. 

Koska Neuvostoliitto halusi Enson tehtaineen, 

vaikka se olisi alkuperäiskartan 

mukaan jäänyt Suomen puolelle, niin vähän 

etelämpänä Suomi sai koko Nuijamaan kir-

Haapasaaren merivartioaseman päällikkö, 

luutnantti Jarmo Lautala tarkastelee Jähin 

luodon rajamerkkiä, joka on katkaistun 

pyramidin muotoinen. 

Muotkavaaran rajamerkistä lähtee raja kolmeen eri suuntaan. Tämä raja-aukko on 

Norjan (vas.) ja Venäjän (oik.) välistä rajaa. Kuva: Lapin rajavartiosto 

Tällaisena Miinoan kivi tarttui Vienankävijän kameraan 100 vuotta sitten. 

Kuva: Kainuun rajavartioston arkisto 

RAJAMME VARTIJAT 49


konkylän. 

Rauhansopimuskartassa 

raja olisi 

mennyt 

keskeltä 

kirkonkylää 

ja jakanut 

esimerkiksi 

Nuijamaan 

hautausmaankahtia. 

Pitkän 

väännön 

jälkeen rajan 

mutkat 

vääntyivät 

Nuijamaalla 

sellaisiksi, joita Nuijamaajärven betonimöhkäleetkin 

rajamerkkeinä piirtävät. 

Näistä Nuijamaanjärven ja muistakin 

Molotovin mutkista kertova Rajavartiolaitoksen 

historiaa paljon tutkineen Juha 

Pohjosen kirja ”Molotovin mutkat” ilmestynee 

parin vuoden kuluttua, talvisodan alkamisen 

75-vuotispäivänä. 

Lisäksi Vaalimaan eteläpuolella, Vaalimaanjoesta 

eroavan pienen ja yhä nimettömän 

puron rannassa, päädyttiin erikoiseen 

rajamerkkiratkaisuun. 

Rajamerkki I/15 on Suomen puolella 

isoon kiveen hakattu teksti ”I/15”. Puron 

toisella rannalla 13,1 metrin päässä alun 

perin Neuvostoliiton ja nyt Venäjän puolella 

perinteisessä rajapaalussa ovat samat 

numerot. 

Raja kulkee näiden välistä keskeltä puroa 

6,55 metrin päässä kummastakin merkistä. 

Tänä päivänäkään tällä rajankäyntiasiakirjoissa 

v. 1940 ”nimettömäksi puroksi” 

kutsutulla ojapahasella ei ole nimeä. Sitä 

ei tiedä edes puron rannalla ikänsä asunut 

virolahtelainen maanviljelijä. 

Itäraja merellä 

Virolahden kunnan Rautalanselän itärannan 

rajamerkistä I/1 raja jatkuu pääsuunta 

lounaaseen, tietenkin sopivasti mutkitellen. 

Enimmäkseen raja kulkee merirajalla pitkin 

vesialueita, mutta on merellä maarajaa 

edes vähän. Raja on tällä merialueella 

merkitty rajankuvauspöytäkirjojen mukaan 

16 viitalla, vaikka kaksi ulointa onkin merimiesten 

mielestä selviä poijuja. Lisäksi on 

kolme betonista rajamerkkiä. 

Parikymmentä kilometriä maamme itäisimmästä 

merivartioasema Hurpusta lounaaseen 

sijaitsee Jähi -niminen pieni puuton 

ja pensaaton luoto. Sen kallionkoloissa 

kasvaa ruohokasveja ja mehikasveja, muttei 

ensimmäistäkään pensasta tai puista puhumattakaan. 

Jähi on ruokkien valtakuntaa. 

Se kuuluu Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. 

Puiston sääntöjen mukaan 

luodolle on maihinnousu kielletty ympäri 

vuoden. Vain merivartijoilla on oikeus käydä 

tarkastamassa rajamerkin kunto tarpeen 

vaatiessa. 

Tarpeen tulkittiin vaativan näin, kun 

artikkeliin tarvittiin kuva Jähin ainutlaatuisesta 

rajamerkistä. Viimeisetkin ruokit olivat 

lokakuun lopulla muuttoparvissa lähdössä 

talvehtimisalueilleen kohti etelää. 

Luodon kaakkoiskärjessä on rajamerkki 

kovalla maallai. Se on vanhojen rajankuvauspöytäkirjojen 

mukaan muodoltaan ”katkaistu 

pyramidi”. 

Onhan se. Odoteltuani viikon syysmyrskyjen 

edes hetkellistä tyyntymistä pääsin 

pikavisiitille Jähin noin 200 metriä pitkälle 

luodolle. Näin, että katkaistu pyramidihan 

on Moskovan rauhan jälkeen kesällä 1940 

rajamerkiksi pystytetty ja arvatenkin hyvin 

peruskallioon pultattu. 

Rajamerkin muotoon vaikuttavat Suomenlahden 

ulapan ankarat olosuhteet. 

Pyramidimuoto nostaa mistä tahansa 

suunnasta korkeimmillaan 3 metriä meren- 

pinnan yläpuolella olevan 

Jähin kallioille talvella 

mahdollisesti myrskytuulten 

kovalla voimalla keräämät 

ahtojäät viistosti ylöspäin, 

eivätkä jäät katkaise 

tai kaada rajamerkkiä. 

Näillä luodoilla Jähissä 

ja sen naapureissa voi 

keväisin olla yli 10 metrin 

korkuisia ahtojääkasoja. 

Niiden sulaessa rajamerkki 

paljastuu vuosi toisensa 

jälkeen ehjänä keskellä 

Jähin kaakkoiskärjen kalliota. 

Näin on ollut yli 70 

vuotta – ja Jähin rajamerkki 

kestänee edelleen. 

Suomenlahden merivartioston 

merivartijat Jähin naapurustosta 

Haapasaaren ja Hurpun merivartioasemilla 

leukailevatkin tutuille, että ”tulipa taas 

tarkastettua koko meidän vastuulla oleva 

maarajaosuus kerralla”, kun he Jähin tienoilla 

partiomatkoilla käyvät ja sen kallioille 

katsovat. 

Jähin maarajaa on yhteensä vajaat 50 

metriä, reilut parikymmentä metriä rajamerkin 

molemmin puolin. Sen saa tarkastettua 

luodon kiertämällä ja maihin nousematta. 

Lopuksi vihje niille, jotka haluavat lyödä 

vetoja vaikka tuopin ääressä erikoisilla tietokilpailukysymyksillä: 

- Minkä Suomen kunnan alueella sijaitsee 

Suomen ja Venäjän valtioiden välisen maarajan 

eteläisin osuus? 

Oikea vastaus ei ole Virolahti, vaan Haminan 

kaupunki, koska Jähin luoto on entisen 

Vehkalahden kunnan ja nykyisen Haminan 

kaupungin alueella. 

Jähin luodosta lounaaseen rajapoijulle 16 

saakka raja kulkee vain vettä pitkin pääosin 

Kotkan kaupungin alueen rajavesillä. Siitä 

16-poijulta Haapasaaren läheltä alkaakin 

kansainvälinen merialue Suomen ja Venäjän 

välissä. 

Teksti: Harri Ekholm 

Kuvat: Harri Ekholm, Matti Luusua ja 

Lapin rajavartiosto

Ilomantsin Virmajärven 

nimettömässä saaressa 

sijaitsevaa Euroopan 

unionin itäisintä pistettä 

pääsee katselemaan 

vain 155 metrin 

päästä. Rantakiven 

muistomerkkipaalun 

(kuvassa etualalla) 

pystyttivät Ilomantsin 

Rotaryt. 


Tämän pesän asukkaat kiihdyttävät rajamerkin 

suohon vajoamista uusia patoja rakentamalla. 

Rajamerkki 646 Lieksan Pyörälammen pohjoispuolelle 

on rakennettu jo v. 1839. Merkkiä on korotettu 

usein, koska se uppoaa koko ajan hitaasti suohon.

maalla, merellä ja ilmassa 

rajavartiolaitos valvoo 24 tuntia vuorokaudessa kaikkina vuodenaikoina 

På land, till havs, i luften 

gränsbevakningsväsendet vakar 24 timmar i dyknet under årets alla tider 

www.raja.fi 

M - Itella Oyj

Kasvavan rajaliikenteen hallinnan vaikutuksia ... - Rajavartiolaitos

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?